Tilanne on siis se, että äiti on ruvennut hirmuisesti huolestumaan mun laihtumisesta. Se sanoi, että kun viimeks oltiin uimassa, se oli ihan kauhistunu miten laiha olin. Mua surettaa se, että äiti on huolissaan, koska äiti on kaikki kaikessa, maailman tärkein ihminen. Kerran se soitti mulle kämpälle(asun solussa) ja kysyi että olenhan syönyt. sanoin että joo, ja se sitten uteli että mitä olen syönyt... Eikä edes mitenkään ärsyttävällä tavalla vaan sillai vaivihkaa ja oikein äidillisesti. En tiedä miten saisin äitin ajattelemaan että kaikki on hyvin. en halua lisähuolta sille tästä asiasta.
Sitten, suurin juttu on nyt nämä kuukautiset. Ne on olleet poissa 2v. ja kun äiti siitä tosiaan tietää, niin hän yrittää kaikin keinoin selvittää mikä on ja saada menkat mulle tulemaan. Tiedän itse että syynä on alipaino... Luulisin. Hormonilääkkeet eivät auttaneet. En halua että äiti joutuu maksamaan yksityisen gynekologin ym.(jota ollaan nyt varaamassa), koska uskon ettei syy ole mitenkään elimellinen vika vaan tämä anoreksia!
Muilla samanlaisia äitiongelmia? :/
Sitten, suurin juttu on nyt nämä kuukautiset. Ne on olleet poissa 2v. ja kun äiti siitä tosiaan tietää, niin hän yrittää kaikin keinoin selvittää mikä on ja saada menkat mulle tulemaan. Tiedän itse että syynä on alipaino... Luulisin. Hormonilääkkeet eivät auttaneet. En halua että äiti joutuu maksamaan yksityisen gynekologin ym.(jota ollaan nyt varaamassa), koska uskon ettei syy ole mitenkään elimellinen vika vaan tämä anoreksia!
Muilla samanlaisia äitiongelmia? :/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eihän sulla ole äitiongelmaa. Sulla on ihana, välittävä äiti. Hän voisi auttaa sua parantumaan.
Olispa mullakin...
...se kolkuttaa kun tiedän että äiti on huolestunut.
Ei ole varsinaista äitiongelmaa tuossa mielessä miten ehkä useilla, kun on todella rakastava äiti, mutta omatunto sanoo, että pitäisi saada tilanne normaaliksi ihan vaan äidin takia.
Jostain sysytä uskon, että äitillä on ollut myös sairauden laukaiseva vaikutus. Oma mielihän ne tepposet tässä on tehnyt, mutta luulen että minulla on jonkinasteinen tarve miellyttää äitiä, olla kiltti ja tunnollinen tytär kaikessa. en tiedä, voiko sellaista olla..
Kuitenkin, en halua suututtaa äitiä, paiskin hulluna kotitöitä ja toivon ettei mikään ole kotona sotkussa kun äiti palaa töistä, ettei se suuttuisi ja olisi iloinen. argh.
Sitten, mulla on tullut suorittamispakko kaikesta liikunnasta. äitini on aina ollut liikunnallinen, kuten koko perheeni. joka päivä on tehtävä jotakin liikunnallista ja jatkuva ilmapiiri ja liikkumis"velvoitteet" ahdistaa. tykkään liikkua normaalisti, mutta nyt siitä on tullut pakko, suoritettava asia..
Millaisia äitikokemuksia teillä muilla ylipäätään tämän sairauden kanssa?
Mulla on äitini kanssa tosi läheiset välit. Äiti ei tykkää, kun olen näin laiha, muttei juuri siitä puhu, koska laihuus on osin myös periytynyt häneltä. Nyt on tämä ortoreksia sitten vielä lisää laihduttanut, bmi 16.2. Meillä ei siis puhuta aiheesta, paitsi muutaman kerran on äiti saanut raivarit. Mm. kesällä, kun olimme samaa aikaa mökillä ja kävin joka aamu juoksemassa, äiti sai kunnon raivarit ja huusi että näytän kuin olisin keskitysleiriltä tullut. Rakkautta se vain on. Onneksi syön, koska en ole anorektikko vaan ortorektikko, joten äiti ei edes tajua mulla olevan syömishäiriötä. Hän vain toivoo, että söisin lisää hiilareita. Ehdottelee mulle aina leipää, riisiä, makaronia jne. Kaikkea minkä olen karsinut ruokavaliostani. No mutta sellainen äitisuhde minulla on. Olen jo siis aikuinen ja vuosia asunut poissa kotoa.