Itkeminen

Mulla on nyt syksystä asti kokemusta psykiatrin luona käynnistä. Olen siellä itkenyt melkein joka kerta ja en ole kokenut että siksi lisättäisiin lääkitystä tai annettaisiin sairaslomaa. Päinvastoin psykiatri sanoi, että on parempi että itken kuin se että saan vaikka paniikkioireita. Tuntuu että siellä on lupa itkeä. Olen aina yrittänyt selittää miksi itken. Vaikka aina ensin vastaankin että en tiedä, niin kuitenkin yleensä on joku "syy". Kävin muissa asioissa terkkarin luona ja sielläkin itkin kun tuli puhetta masennuksesta. Hän suhtautui aivan eri tavalla. Oli jotenkin hädissään. Tästä seurasi se etten vastannut hänelle oikein mitään. Ei varmaan tullut oikein tasapainoinen kuva kun vaan itkin ja sanoin samalla että mulla menee ihan hyvin :) Oli puhetta saikusta jne. Eli näin eri tulkintoja 2 eri ihnmistä voi tehdä. Psykiatrilla on tietysti enemmän kokemusta ja taitoakin mielenterveysasioissa. Tietysti vaikuttaa myös se että psykiatrin luona olen käynyt monta kertaa ja tämän hoitajan luona vain kerran.

En koskaan saanut itkeä enkä nauraa lapsena. Piti näyttää kovanaamaa niinkuin isäni, sairas psykopaatti, väkivaltainen huoripukki. Alisti äitiäni ja meitä lapsia. Olen vanhin lapsista ja olen joutunut kärsimään eniten.
Olen nyt 46v. (poikamies). Viimeksi itkin lapsena. Sen jälkeen en ole itkenyt selvin päin. Joskus pari kyyneltä yksin - salaa.
Terapiaa olen saanut 10 vuotta. Naisterapeutin luona on tehnyt mieli itkeä. Miesterapeutin kanssa en vaan pysty kun on tämä miesviha. En vaan osaa näyttää hänelle että olen hento, heikko,epävarma, pelokas jne. En vaan pysty.
Saisin varmaan paljon lääkettä jos itkisin elämäntuskaani psyk. polilla mutta aiheutan heissä vain vihaa minua kohtaan kun puhun niin aggressiivisella tavalla. En osaa muuta. Nyt sain sieltäkin kenkää. En tiedä paikkaa missä uskaltaisin avutua. Muuten olen naisten kanssa hellä, rakastun liiankin helposti.
Minulla on kädet nyrkissä ulkona, rautanaamio kasvojen edessä - mutta mitä sen takana..apua!.. tuskaa..
Tuntuu että jos itken jonkun edessä niin romahdan täysin. En uskalla rikkoa itseäni.
Ehkä.. joskus..niin..ehkä..helpottaisi..tai..sitten..