Kansanedustaja Sari Palm on 5.12.2007 jättänyt eduskunnan puhemiehelle kirjallisen kysymyksen otsikolla: Kotimaisen adoption tukitoimien tehostaminen. Alle on poimittu kirjemän helmiä.
"Lasta haluavia on tahattoman lapsettomuuden yleistyttyä huomattavasti enemmän, ja kotimaista adoptiota voi joutua odottamaan viisikin vuotta."
myöhemmin samassa kirjelmässä: "Adoptioon valmistautumisaika jää usein hyvin lyhyeksi."
"Maassamme tehtiin 10 645 aborttia vuonna 2006. On varmaa, että raskauden keskeytykseen päätyneiden naisten joukossa on monia sellaisia, jotka olisivat päätyneet synnyttämään lapsensa ja luovuttamaan hänet adoptioon, jos tarjolla olisi ollut asiantuntevaa neuvontaa tästä vaihtoehdosta. Adoptioneuvonnan lisäämisen tarve on ilmeinen."
Minä käsitin, että ennen vanhaan adoptiossa etsittiin lapsille kotia. Nyt kuulostaa siltä, että adoption tarkoitus on tuottaa lapsettomille ihmisille lapsia hinnalla millä hyvänsä.
"Lasta haluavia on tahattoman lapsettomuuden yleistyttyä huomattavasti enemmän, ja kotimaista adoptiota voi joutua odottamaan viisikin vuotta."
myöhemmin samassa kirjelmässä: "Adoptioon valmistautumisaika jää usein hyvin lyhyeksi."
"Maassamme tehtiin 10 645 aborttia vuonna 2006. On varmaa, että raskauden keskeytykseen päätyneiden naisten joukossa on monia sellaisia, jotka olisivat päätyneet synnyttämään lapsensa ja luovuttamaan hänet adoptioon, jos tarjolla olisi ollut asiantuntevaa neuvontaa tästä vaihtoehdosta. Adoptioneuvonnan lisäämisen tarve on ilmeinen."
Minä käsitin, että ennen vanhaan adoptiossa etsittiin lapsille kotia. Nyt kuulostaa siltä, että adoption tarkoitus on tuottaa lapsettomille ihmisille lapsia hinnalla millä hyvänsä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_537_2007_p.shtml
Tämä kirje on adoptioperheet ry:n sivuilla.
Arvoisa ministeri,
Maamme adoptiolainsäädäntö on monelta osin vanhentunut ja puutteellinen. Se tulee saattaa yhden ministeriön alaisuuteen nykyisen kahden sijasta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kotimaasta adop-toitavien lasten, heidän biologisten vanhempiensa ja adoptiovanhempiensa asemaan ja oikeusturvaan. Kotimaan adoptiot tulee ulottaa samanlaisen menettelyn piiriin kansainvälisten adoptioiden kanssa. Suomessa annetaan vuosittain noin 30 – 50 lasta kotimaiseen adoptioon. Kotimaan adoptioissa erityisesti seuraavat asiat vaativat korjaamista:
• Lapsen luovuttaville vanhemmille tulee antaa valmennusta ja henkistä tukea ennen ja jälkeen adoption.
• Adoptionhakijoille tulee antaa adoptiovalmennusta ja adoption jälkipalveluita tulee tehostaa.
• Adoptiot tulee saattaa ulkopuolisen kontrollin, lupamenettelyn ja valitusoikeuden piiriin.
• Kotimaisia adoptioita tulee koordinoida valtakunnallisesti, jotta lapsen syntymäpaikka tai hakijaperheen asuinpakka eivät saata lasta tai perhettä eriarvoiseen asemaan lapsia sijoitettaessa. Kunnilla tulee Pelastakaa Lapset ry:n ohella säilyttää oikeus antaa adoptioneuvontaa ja sijoittaa lapsia.
• Oikeuden vahvistus adoptiolle pitää saada nykyistä nopeammaksi. Biologisen äidin 8 viikon harkinta-ajan tulee alkaa jo raskausaikana. Nykyinen käytäntö hidastaa lapsen kotiinpääsyä ja adoptiovanhempien ja lapsen välisen kiintymyssuhteen kehittymistä sekä lisää vanhempien pelkoa lapsen menettämisestä, mikä pahimmillaan heijastuu lapseen. Muutoksen mahdollistaa äitiyshuollon huomattava kehittyminen, minkä ansiosta synnytyksestä toipuminen vie vähemmän aikaa kuin lain laatimishetkellä, ja nykyisin biologisia äitejä on tämän vuoksi vaikea tavoittaa allekirjoittamaan luovutuspäätöstä.
• Adoption vahvistamisen tulee perustua adoptioneuvontaan, kuten kansainvälisessä adoptiossa. Nykyisen, lapsen ja vanhemman suhteen kehittymisen seurantaan perustuvan menettelyn on-gelmina ovat, että jopa kokeneen sosiaalityöntekijän on yhden seurantakäynnin perusteella vai-keaa arvioida suhteen kehittymistä ja että kiintymyssuhde ei ole välttämättä päässyt luopumis-pelon vuoksi käynnistymään.
• Kotimaiset adoptiot tulee saattaa tilastoinnin piiriin.
• Kotimaasta ja ulkomailta lapsen adoptoivien ikärajat pitää yhtenäistää.
• Adoptiolautakunnan ja palvelunantajien resursseja tulee lisätä samalla kun kotimaan adoptiot ulotetaan niitten piiriin.
• Adoptoidut ja adoptio perheenmuodostamistapana tulee saattaa tasavertaiseen asemaan muitten kanssa kaikessa lainsäädännössä.
Olemme valmiit antamaan lisätietoja asiasta.
Tutkitusti on todettu että raskaus on herkkää aikaa odottavalle äidille, en ikikuuna päivänä usko että kukaan ministeriöstä antaa suostumusta siihen että harkinta-aika alkaa jo raskausaikana.
Sitä voitaisiin kysyä jokaiselta naispuoleiselta raskaana olleelta päättäjältä että olisivatko he pystyneet tekemään adoptiopäätöksen raskausaikana.
8 viikon harkinta-aika on liian lyhyt synnytyksen jälkeen...äiti ei ole vielä edes toipunut synnytyksestä kun jo päätös pitäisi tehdä.
tätä asiaa on aivan varmasti ajamassa ne lapsettomat, adoptiojonossa "kuin mato koukussa" kiemurtelevat lapsettomat ja eikös raamattukin sano
"Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa, äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa, äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa" ..tuohon loppuun voisi tietty lisätä myös että ei saa himoita toisen vastasyntynyttä vauvaa omakseen...
että enemmän on huolissaan älyttömistä aborttiluvuista.
Suomalaisille lapsillehan ei ensisijaisesti etsitä hyvää kotia vaan halutaan antaa lapsttomalle mahdollisuus suomalaiseen adoptiolapseen. Mitenkään muuten ei voi perustella sitä, että suomalaisen lapsen saa adoptoida vain perhe, jossa ei ennestään ole lapsia.
Poimit tekstistä irrallisia lauseita, joista teit omat tulkintasi...
- viiden vuoden odotusaika on tänä päivänä hyvinkin todennäköinen. Siinä odottava pari on monesti pitkään tyhjän päällä epävarman tilanteen vallitessa, sillä vain osa pareista saa adoptiolapsen. En näe tätä hyvänä lapselle, enkä tuleville vanhemmille. Tukitoimia tulisi tältäKIN osalta lisätä. Ei se, että kiinnitetään huomiota odottaviin pareihin tarkoita sitä, että ajateltaisiin asiaa VAIN odottavan parin kannalta. Onkin kiva kuulla, että adoptioasioita pohditaan MYÖS odottavien parien puolelta, sillä on aika epäinhimillistä pitää pareja viiden vuoden ajan odottamassa sitä, että EHKÄ saa lapsen. Samanaikaisesti huostaanotettujen lasten määrä lisääntyy hälyyttävästi ja sijoitettuna on tälläkin hetkellä 60000 lasta. Käytäntöjä ja tukitoimia järkeistämällä saataisiin ehkä osalle näistä lapsista mahdollisuus perheessä asumiseen?
- Lapsen tuloon valmistautumisaika jää todellakin usein lyhyeksi = 2-3 vuorokautta. Kuten Sari Palmin tekstissä mainittiin, adoptiovanhemmat saavat tiedon lapsesta vasta kun biovanhempi on allekirjoittanut adoptioasiakirjat. Ei edes vihjettä sitä ennen. Puhelun tultua mennään samana tai seuraavana päivänä kuulemaan lisätietoja Pelaan ja sieltä lasten/sijaiskotiin katsomaan lasta. Parina päivänä käydään opettelemassa hoitamista ja sitten lapsi tuleekin jo mukaan omaan kotiin. Näiden parin harjoittelupäivän aikana täytyy myös hankkia kaikki vauvatarvikkeet: vaatteet, vaipat, pullot, vaunut, sitterit, jne. sekä setviä työnantajan kanssa vanhempainloman alkaminen (tulee työnantajallekin pikana tuo äippälomalle jääminen). Bioraskaudessa on 9 kk aikaa valmistautua lapsen tulemiseen fyysiselläkin tasolla, mutta adoptiovanhemmuudessa valmistautuminen on lähinnä henkisellä tasolla. Moni lapseton pari ei näet halua tehdä hankintoja valmiiksi, sillä lapsen saaminen ei ole varmaa, suuri osa pareista jää ilman lasta. Lisäksi ei ole tietoa lapsen iästä, koosta, sukupuolesta, terveydentilasta, yms, joten tavaroiden hankinta olisi mahdotontakin.
- Sari Palm on kristitillisdemokraattisen puolueen jäsen, joten miten oletit hänen suhtautuvan aborttien runsaaseen määrään? Hänen vakaumuksensa mukaan abortit varmasti toimivat Älä tapa-käskyä vastaan.
Vuosia perhesuunnittelun ja naistentautien parissa työskenneelenä voin yhtyä hänen mielipiteeseensä siitä, että aborttia hakevalle tulisi kertoa myös adoption vaihtoehdosta. Tällä tavallaha asia ei nykyään toteudu, vaan raskauden keskeytys on lähinnä liukuhihnatoimintaa: kaavakkeen täyttö, keskeytyksen teko ja kehoitus käyttää seuraavalla kerralla ehkäisyä. Muista vaihtoehdoista (ei myöskään lapsen pitämisestä) ei puhuta.
- yhä edelleen adoptiossa on kyse siitä, että etsitään lapselle hyvää kotia, ei vanhemmille lasta. Mutta se ei tarkoita sitä, että myös toista osapuolta ja hiedän hyvinvointiaan ei voisi huomioida. Tämähän on myös lapsen etu. Adoptiolaki on 22 vuoden takaa ja nämä aloitukset (niitä on monia) liittyvät tarpeeseen muuttaa lakia ja uudistaa käytäntöjä. Miksi muutoksia pitäisi tehdä vain lapsen osalta?
Miksi puhut vain lapsesta ja "toisesta osapuolesta", jonka nimetä lasta odottaviksi vanhemmiksi?
Mihin unohtui adoption kolmas osapuoli eli bioäiti (ja mahd. bioisä sekä heidän läheisensä)?
Viestistäsi päätellen 9kk raskaana oleva ja lapsen synnyttävä on sinulle vain hajuton, mauton, näkymätön ja olematon tyyppi, jota ei adoption osapuoleksikaan lasketa. HÄN ON KUITENKIN LAPSEN BIOLOGINEN ÄITI ja hänen tulisi olla tasavertainen adoption osapuoli. Sinua raskaana olevat naiset kiinnostavat ilmeisesti vain sillä hetkellä, kun he miettivät aborttia vaihtoehdoksi.
Miksi jatkuvasti yrität sönkätä tuota samaa liturgiaa?
Katso välillä taaksesi. Kyllä tiettyjen tahojen pääasiallisena tarkoituksena on saada lapsettomille pareille lapsia, koska se on teidän bisneksenne.
Jokainen abortti vie mahdollisuuden ansaita.
Lapset on kauppatavaraa.
"sillä on aika epäinhimillistä pitää pareja viiden vuoden ajan odottamassa sitä, että EHKÄ saa lapsen."
Älä valehtele, ei siellä ketään pidetä, jokainen on siellä jonossa täysin vapaaehtoisesti.
Häpeäisit edes, mutta et taida osata sitä taitoa.
minua raskaana oleva nainen kiinnostaa hyvinkin paljon, sillä olen kätilö. Biologinen äiti ei siis todellakaan ole minulle vain hajuton, mauton, näkymätön ja olematon tyyppi!
Vastasin vain alkuperäisen kirjoittajan tekstiin, joka purnasi sitä, että ajatellaan vain adoptiovanhempia ei lasta. Pointtini oli se, että adoptiovanhempien ajatteleminen ei poissulje lapsen etua. Kuten se ei myöskään poissulje biovanhemman etua. Lain nykyaikaistamisesta ja käytäntöjen päivittämisestä hyötyisi yhtälailla myös biovanhemmat. Esim. tämä voisi näkyä avoimen adoption mahdollisuuden kirjaamisena lakiin, parempana ja pätevien asiantuntijoiden antamana adoptioneuvontana jne. Alkuperäisasettelu oli kuitenkin adoptiovanhemman vs. lapsen etu, siksi en tuonut soppaan mukaan biovanhempia. Mikä ei tarkoita sitä, ettenkö heitä huomioisi ja kunnioittaisi.
ja aina tulee aina olemaankin.
Heikompiosaisia ja köyhiä on aina hyväksikäytetty. Olet tuon Sari Palmin kanssa samaa sarjaa, kuten on monet muutkin ahneet, että abortit kiellettäisiin, jotta saataisiin lapsettomille pariskunnille lapsia ja bisnestä lisää.
Teidän mielestänne ihmiset ovat tuotantokoneita, kuten monet pitävät adoptiolapsiaankin vain suorittajina.
Oikeaa toimintaa teikäläisiltä olisi paremminkin toimia siten, ettei syntyisi äidittömiä ja isättömiä lapsia.
Miksi ihmeessä jonkun pitäisi uhrautua ja pilata elämänsä vain siksi, että saadaan jollekin lapsettomalle pariskunnalle lapsi.
ollut siitä, että vaihtoehdoista ei kerrota. Kukaan ei ole puhunut aborttien kieltämisestä, eikä siitä, etteikö äiti saisi itse päättää valinnoistaan. Ne keksit ihan itse.
Eiköhän samalla pitäisi mennä abortti yms. tilanteessa sen verran taaksepäin, että lisättäisiin samaan soppaan vaatimukset nykyistä paremmasta seksuaalikasvatuksesta, matalan kynnyksen terveyspalveluista ja riittävän halvoista ehkäisymenetelmistä. Lisäksi olisi tietenkin hyödyllistä lisätä yhteiskunnallista keskustelua mm. rakkaudesta, itsetunnosta ja elämästä. Aborttiin ja adoptioon liittyen, molempien kokemusten jälkeen naiset pitäisi saada myös psyykkistä tukea.
Jos kotimaista adoptiolasta joutuu odottamaan 5 vuotta, on systeemissä jotain vikaa. Vielä selkeämmästä viasta on kyse, jos lasta odottava pariskunta tai perhe ei viiden vuoden odotuksen jälkeenkää voi olla varma lapsen saamisesta. Tuohan on kidutusta ja simputusta!
Kotimaisen adoption systeemissä on ehdottomasti korjattavaa. Adoptioon tulevien lasten määrään ei ehkä voida vaikuttaa, mutta lasta odottavien pariskuntien ja perheiden määrään voidaan vaikuttaa. Adoptiolasta haluaville pitäisi reilusti sanoa, millä perustein kotimaisia adoptiolapsia sijoitetaan perheisiin. Odotuksen maksimipituus pitäisi olla paljon lyhyempi. Kaksikin vuotta kuulostaa aika pitkältä odotusajalta, jos lapsen saamisesta ei ole takuita. Sen jälkeen pariskunta pitäisi ohjata reilusti kv-adoptioon, sijaisperheeksi tms jos perhe ei ole tullut valituksi kotia tarvinneelle lapselle.
Olen kanssasi samaa mieltä!
Miksi kiduttaa ihmisiä turhaan ja vielä niin kauan!
Kyllä adoption pitäisi olla inhimillistä kaikille osapuolille, sillä on kyse ihmisistä, ei koneista!
parin vuoden odotuksen jälkeen siirtyä kv-adoption puolelle odottelemaan. Ota ensin selvää siitä, että myös kv-adoptioden odotusajat on huomattavasti pidentynyt, siinäkin heilahtaa helposti se sama 5 vuotta!!!
"Kaksikin vuotta kuulostaa aika pitkältä odotusajalta, jos lapsen saamisesta ei ole takuita."
Pitäisikö säätää laki, että tietyn odotusajan jälkeen lapsi "ryöstetään" vanhemmiltaan ja annetaan adoptiota odottavalle parille?
Vai kuinka ajattelit tuon takuun hoitaa?
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta kommentoin silti vähän.
Nykyinen kotimaisen adoption systeemi, jossa sadat (jopa 800-1000?) pariskunnat odottavat muutamia (noin 30-50) adoptioon vuosittain tulevaa kotimaista vauvaa vaikuttaa täysin käsittämättömältä. Pariskuntien pitäisi jaksaa elää tässä odotustilassa viisikin vuotta ilman lupausta siitä, että he koskaan saavat lasta. Olen samaa mieltä jonkun edellisen kanssa siitä, että kyseessä on simputus ja psyykkinen kiusaaminen. Kaiken lisäksi olen kuullut, että Pela ei anna pariskunnille odotusaikana väliaikatietoja eikä järjestä muutakaan tukea.
Jos nuo tiedot ovat totta, en voi käsittää, miten ihmiset suostuvat antamaan ison pätkän elämästään Pelan pelinappulaksi. Miksi kotimaista adoptiota ei lähdetä kehittämään eri tahojen yhteistyöllä? Jos adoptioon tulevia vauvoja on noin vähän ja halukkaita on noin paljon, johonkin on pakko vetää raja. Mielestäni odottajien joukkoon ei saisi ottaa noin paljon ihmisiä, jotka odottavat ja toivovat joku päivä saavansa adoptiovauvan. Reilusti pitäisi kertoa, mitä voi saada, millä perusteilla ja mitä uhkia prosessiin liittyy. Kansainvälinen adoptio on toinen mahdollisuus, mutta onhan sijaisperhetoimintakin monille oikein hyvä perheenperustamismuoto eikä sijoitettuja lapsia kovin helposti siirretä sijaisperheistään pois.
"Mielestäni odottajien joukkoon ei saisi ottaa noin paljon ihmisiä,"
Mitkä ihmiset olisit karsimassa pois?
No, ihan ensinnäkin lyhentäisin kotimaan adoption maksimiodotusaikaa. Miksi maksimiksi on määritelty juuri 5 vuotta? Miksi joskus odottajien annetaan odottaa tätäkin pidempiä aikoja? Miksi odotuksen maksimiaika ei voisi olla vaikka 1,5 vuotta tai 2 vuotta? Tämän jälkeen pitäisi siirtyä lapsettomaan elämään, sijaisvanhemmuuteen tai kansainväliseen adoptioon. Nykyäänhän ihan samoin tapahtuu viiden vuoden odotuksen jälkeen.
Jos kotimaan adoptioon pitäisi valita hakijoita jollain perusteella, niin kysyisin meilipidettä lapsiaan adoptioon antavilta vanhemmilta sekä adoptoiduilta. Kysyisin heiltä siis niitä adoptiovanhempien piirteitä, jotka ovat kotimaisen adoption kannalta tärkeimpiä. Myös psykologisen tutkimuksen mahdollisuutta voisi harkita. Yksi mahdollisuus olisi hyväksyä kotimaisen adoption piiriin vain sellaiset hakijat, jotka ovat valmiita avoimeen adoptioon eli yhteystietojen luovuttamiseen biologisille vanhemmille sekä mahdolliseen yhteydenpitoon näiden kanssa. Antaisin etusijaa myös niille kotimaista adoptiolasta haluaville, jotka ovat valmiita hyväksymään tummaihoisen tai erityistarpeisen suomalaisvauvan. Näillä "kriteereillä" varmaan saataisiin kotimaisen adoption odotusajat kohtuullisen järkeviksi ja silti kaikille adoptioon tuleville vähille lapsille löytyisi koti.
Ei se mitään hurskastelua ole, kylmiä faktoja vain. Jotkut haluavat suojella elämää. Jotkut eivät pidä sikiötä naistentautina joka pitää poistaa.
Olisi Sari Palmin kuten monen muunkin aihetta miettiä ja toimia perheiden ja äitien olojen kohentamiseen, ettei abortteja ja huostaanottoja olisi niin paljon.
Kyllähän se -80 luvun lopulla tiedettiin, mitä satoa tullaan "niittämään", ja vain politiikkojen ja virkamiesten virheellisillä toimilla.
Suunta ei näytä muuttuvan. Ajettiinhan ne mielenterveyspotilaatkin kadulle, kas kun vain olivat kuluttamassa yhteiskunnan varoja.
Että näin meillä kotisuomessa.