Keskustelin 1980-luvun lopulla Koillismaalla vl-papin kanssa kirkon eri herätysliikkeistä, sekä ulkolähetystyöstä, kysyin mm. "Miksi vanhoillislestadiolaiset eivät tee juurikaan ulkolähetystyötä?" (pohjoismaita ja Amerikkaa lukuunottamatta)
Hän vastasi; "Me lähdemme saarnaamaan vaikka bushmanneille sitten kun HENKI KEHOITTAA"
Jäin ihmettelemään silloin ja ihmettelen yhäkin sitä että Lähetyskäskyhän on annettu jo n.2000v sitten ja se lukee Raamatussa itsensä Herran Jeesuksen antamana ja velvoittamana (Matt. 28:19-20, Mark. 16:15, joka kuuluu; Menkää kaikkeen maailman ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille)
Mitä ihmeen "Hengen" erityisilmoitusta tarvitaan asiassa, joka on Raamatusta suoraan luettavissa?
Ei Jumala ohi Sanansa anna uusia ilmoituksia.
Olen kyllä kuullut sellaisen selityksen että ulkolähetystyötä ei isommalti tehtäisi sen takia kun Sakarjan kirjasta on löydettävissä kohta jossa sanotaan mm; "saattavat minun Henkeni lepääpäämään pohjoisessa maassa", tuo on sitten tulkittu että Jumalan Henki lepää nyt Pohjolassa ja siksi lähetystyö ei nyt onnistu ja ole mielekästä..
Raamattu ei voi olla itsensä kanssa ristiriidassa, siis kun Vapahtaja on lähetyskäskyn antanut, niin tulisihan sille olla kuuliaisia, eikä paeta jnkn yksittäisen jakeen taakse ja sillä selittää lähetyskäsky tyhjäksi?!?
No onneksi kymmenet tuhannet kristityt ovat olleet liikkeellä jo satoja vuosia ja Sana on kiirinyt jo todella laajalle alueelle(Suomea myöten) ja Raamattua, (tai ainaki osia siitä) on käännetty sadoille eri kieliille ja Jumalan armon evankeliumi, käsikädessä diakoniatyön kanssa on antanut iankaikkisen elämän toivon ja myös ulkonaista apua lukemattomille ihmisille eri kansojen keskuudessa.
Hän vastasi; "Me lähdemme saarnaamaan vaikka bushmanneille sitten kun HENKI KEHOITTAA"
Jäin ihmettelemään silloin ja ihmettelen yhäkin sitä että Lähetyskäskyhän on annettu jo n.2000v sitten ja se lukee Raamatussa itsensä Herran Jeesuksen antamana ja velvoittamana (Matt. 28:19-20, Mark. 16:15, joka kuuluu; Menkää kaikkeen maailman ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille)
Mitä ihmeen "Hengen" erityisilmoitusta tarvitaan asiassa, joka on Raamatusta suoraan luettavissa?
Ei Jumala ohi Sanansa anna uusia ilmoituksia.
Olen kyllä kuullut sellaisen selityksen että ulkolähetystyötä ei isommalti tehtäisi sen takia kun Sakarjan kirjasta on löydettävissä kohta jossa sanotaan mm; "saattavat minun Henkeni lepääpäämään pohjoisessa maassa", tuo on sitten tulkittu että Jumalan Henki lepää nyt Pohjolassa ja siksi lähetystyö ei nyt onnistu ja ole mielekästä..
Raamattu ei voi olla itsensä kanssa ristiriidassa, siis kun Vapahtaja on lähetyskäskyn antanut, niin tulisihan sille olla kuuliaisia, eikä paeta jnkn yksittäisen jakeen taakse ja sillä selittää lähetyskäsky tyhjäksi?!?
No onneksi kymmenet tuhannet kristityt ovat olleet liikkeellä jo satoja vuosia ja Sana on kiirinyt jo todella laajalle alueelle(Suomea myöten) ja Raamattua, (tai ainaki osia siitä) on käännetty sadoille eri kieliille ja Jumalan armon evankeliumi, käsikädessä diakoniatyön kanssa on antanut iankaikkisen elämän toivon ja myös ulkonaista apua lukemattomille ihmisille eri kansojen keskuudessa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jo kirjoitellut ja kysellytkin uskovaisilta tätä lähetystyöasiaa.
Enpä ole selkeitä vl-kannanottoja asiasta täällä palstallakaan saanut.
1970-luvulla sanottiin juuri noin, että odotetaan Jumalan avaavan lähetystyölle otolliset olosuhteet ja ajankohdan. Eikö Jeesus käskenyt kuitenkin saarnata Sanaa sekä sopivalla ja sopimattomalla ajalla?
Olikohan silloin 70-luvulla tämä maailmanlopun odottamisen ajatus vallalla? Ei tarvitsisikaan vaivautua enää saarnaamaan huonoissa olosuhteissa tuntemattomissa kulttuureissa eläville pakanoille, kun uskovaiset temmattaisiin taivaaseen pian. ( 10 vuotta kuolleena ollut äitini ainakin uskoi näkevänsä maailman lopun. )
Kuitenkin, eikö omenapuu pidä istuttaa, vaikka tietäisi lopun olevan jo huomenna?
Sanottiin myös puolustukseksi, että evankeliumi on jo kiertänyt maailman. Nyt Henki olisi levossa Pohjan maalla. Ymmärsin, että koska vastaanottavaista evankeliumia ei ollut enää, piti karistaa tomut jaloista, ja jättää ne maat.
Oliko yksi syy myös lestadiolaisissa hajaannuksissa?
Esim. uusheränneet halusivat tehdä pakanalähetystyötä, mutta vl-uskoiset eivät.
Sanottiin myös, että jo toimivien lähetyskenttien luterilaisetkin lähetit olivat vääräuskoisia, joten heidän kanssaan tulisi vaikeuksia toimia, jos nämä eivät tekisi parannusta vl-uskoon.
1960-luvulta asti on ihailtu "Siionin kasvua sisältä päin".
Ehkä ei ole ollut tarvetta enää ulkopuolisia saattaa uskovaisten laumaan?
Tuttujen ja turvallisten uskovaisten kanssa on mukava "talostella", mutta kuten olen aiemminkin kirjoittanut, myös monet turhat höpösynnit ja kyttäämiset uskovaisten välillä saattaisivat jäädä, kun uskon rinnalle tulisivat myös ne "kätten työt".
lisäksi toivoisin, että myös vl-uskovaiset tekisivät ihan konkreettista avustustyötä. Myös sellaisten avun tarpeessa olevien keskuudessa, jotka eivät ole vl-uskovaisia.
Esimerkiksi Afrikassa on suuri AIDS-ongelma perheissä.
Ymmärrän, että lestadiolaisten on vaikea suhtautua tällaisiin seksin välityksellä leviäviin sairauksiin, mutta sairaita voisi hoitaa kuitenkin.
Ainakin lapset ovat syyttömiä sairauteensa, vai ajatellaanko kuten ennen, kun Suomessakin lapsikuolleisuus oli suurta, että "parempi lapsen taivaassa"?
Tiedän, että Venäjällä ovat vl-uskovaisetkin avustustyötä tehneet esim. viemällä vaatteita lastenkoteihin, ym.
Kyllä vl-uskovaisilla löytyy rakkautta ja rahaa, jos ensin saarnataan " asian kalleudesta".
Oliko sellaista 1970-luvulla voimakkaasti ilmassa? Tuo on minulle jotenki uutta, sen olen kuullut että hieman oli sodanuhkaa NL:n taholta, mutta että yleisemmin maailmanlopun odotusta, sitä en tiennyt...seuratupiissakohan siitä uhasta on puhuttu?
Olen itse ollut niin nuoriki(lapsi) silloin että mielenkiinto on ollut ihan toisenlaisissa asioissa siihen aikaan.
"Kyllä vl-uskovaisilla löytyy rakkautta ja rahaa, jos ensin saarnataan " asian kalleudesta".
Tuo on varmasti totta ja kuinka siunauksellista se omastansa antaminen sitten on, sehän antaisi uutta ulottuvuutta ja syvyttä koko liikkeen toimintaan, ehkä vääränlainen luutuneisuus osittain murtuisi silloin?
Ainaki olisi pakko luopua joistakin 1960-luvulla masinoiduista ajatuksista ja toimintamalleista ja siirtyä paremmin vastaamaan ajan haasteisiin.
Kyllä maailmassa orpoja ja hylättyjä riittää, auttajista vain tuppaa olemaan pula!
"Minkä te olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä, sen te olette tehneet minulle" Sanoi Jeesus!
Liikuttava oli sellainenki episodi jonka jokin aika sitten luin, kun erääss Kiinalaisessa kaupungissa lähetystyöntekijä pelasti hylätyn tyttövauvan roskiksesta...yksittäinen ihminen ei voi pelastaa koko maailmaa, mutta voi olla pelastamassa yhden ihmisen koko maailman :) Noin on joku viisas todennut!
On niin vankat muurit perkelettä ja maailmaa vastaan että siihen kuvioon ei lähetystyö sovi.
Suurin syy lähetystyöpelkoon on se että SRK pelkää menettävänsä otteen pyhästä hengestä.
Syntyy järjettömiä ristiriitoja kun esim. televisio synti ei lähetystyössä kirkastuisikaan synniksi Afrikan tai Aasian pojille mutta SRK ei hengen ilmoitusta jonka työvaliokunta sai vuonna 1963 voi muuttaa. SRK:lle hengen ilmoitus on painavampi peruste kuin Jumalan Sana.
Kun minä olin lapsi, ja ihmettelin vanhemmille miten surullista on kun muissa maissa ei ihmiset tiedä oikeasta uskosa, vanhemmat opetti että lähetystyö on oikeasti synti. Se mitä kirkko tekee. Ja että noissa pakanamaissa on etsikon aika jo ohi kun ovat aikoinaan hylänneet heille joskus jossain tarjolla olleen evankeliumin.
Se tuntui julmalta mutta niin se kerrottiin silloin. Puhujatkin opetti niin.
Nykyisin tästä periaatteesta on luovuttu. SRK tekee lähetystyötä köyhissä kehitysmaissa, joissa ehkäisykielto-oppi tuottaa valtavat määrät lapsiorpoja.
Muistan 40-luvun loppupuolelta tapauksen joka sopii tämänkin päivän SRK:n kantaan ulkolähetystyöstä.
Jyväskylän seudulla vaikutti eräs pastori Rainer Kangas. Oli erittäin evankeelinen ja hänen saarnansa sai monet nuoret tekemään parannuksen.
Hän halusi lähteä Kiinaan ns. "lähetyssaarnaajaksi", mutta hän ei saanut siihen vl-seurakunnan siunausta.
Muistelen, että lupa evättiin sillä verukkeella, että Kiinan etsikkoaika on jo ohitse.
Pastori Kangas oli siitä tietysti kovin pahoillaan, mutta kuuliaisena seurakunnan neuvoille hän ei enää yrittänyt saada lupaa.
Tapasin hänet aivan sattumalta v. 1968 Tukholmassa. Hän oli tulossa samalla linja-autolla kuin minäkin, Kapellskärin aamulaivalta. Juttelimme koko sen, n. tunnin mittaisen matkan ajan kaikesta menneestä ja vaihdoimme kuulumisia.
Kuin sattumalta tapasin hänet muutaman päivän kuluttua uudemman kerran - keskeltä Tukholman katuvilinää. Vaihdoimme muutaman sanan ja erosimme siten, että pyysin häntä siunaamaan minua. Siunasimme siis synnit anteeksi toinen toisillemme.
Jäi mukava ja rakas muisto ja tapahtuma vahvisti uskoani "pahan" Tukholman vilskeessä.
Tämä on siis vain yksi esimerkki vanhoillislaestadiolaisesta, penseästä suhtautumisesta ulkolähetystyöhön.
Terv. Alpo
Oli varmaan kiva kohdata "sydämen kristitty" siellä ihmisvilinässä :) Teidän välillä ei sitten samainen "jerikon muuri" ollut, mikä täällä armaassa suomen maassa tuntuu vl-uskovia (ei kaikkia onneksi) ja muita erottavan.
Ehkä siihen muuriin tulee vielä säröjä ja raikkaat elävän veden virrat pääsevät vääränlaista ummehtuneisuutta huuhtelemaan pois?
Opittavaa on varmasti puolin jos toisinkin :)
Parhaimmillaan tällainen keskustelu madaltaa raja-aitoja ja vähentää ennakkoluuloja kun asialinjalla pysytään, eikä solvauksiin lähdetä.
parempi ettei vl:t ole tehneet lähetystyötä ja toivottavasti eivät sitä tule pahemmin tekemäänkään!
Heillä on varmaan aika lailla omanlaisensa käsitys lähetystyöstä, joka tapauksessa se pakottaa sitä liikettä muutokseen ja uudistukseen jos meinaavat osaltaan vastata maailmanlaajaan lähetyshaasteeseen, 1960-luvun opeilla ja toimintamalleilla ei pitkälle pötkitä.
Työkenttää kyllä riittää, mutta se on paha jos jollekin alueelle mennään "purkamaan" ja tekemään tyhjäksi jnkn toisen kirkkokunnan tekemää työtä.
"Menkää maitten ääriin asti, se on käsky kuninkaan"