Tuskin kukaan voi edes käsittää kuinka yleistä on päättää elämänsä rekan eteen. Viesti eräällä toisella palstalla sai kyyneleet kihoamaan silmiin -Kuinka ihmiset voivat olla niin kylmiä ja itsekkäitä omassa surussaan/ ahdistuksessaan!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000025&posting=22000000032551255
Vastasin jo ketjuunkin rekkamiehen puolison toimesta, mutta vieläkin asia vaivaa. Sattuu valtavasti. Ajatella että joku itselleni ja miehelleni aivan vieras ihminen voi ajattelemattomuuttaan tunkeutua meidän elämäämme tuoden mukanaan turvattomuuden ja tuskan. Mitä rekkamies on tehnyt ansaitakseen olla osallisena hirvittävässä murhenäytelmässä?? Ammatinvalintakysymyskö?
Olen raivoissani!
Vaikka itsemurha on aina surullista kuultavaa, minulta ei riitä sympatiaa ihmiselle joka vie mieheltäni rakkauden omaa työtään kohtaan ja laskee mieheni harteille taakan toisen ihmisen kuolemasta (vaikka syy ei miehessäni olisikaan). Kuinka vaimona tukea omaa rakastaan? Kuinka olla läsnä kun toinen ei kykene tapahtuman jälkeen enää päästämään lähelleen??
Pahalta tuntuu myös oma vihani masentunutta, synnytyspelkoista naista kohtaan. Mutta kuinka ymmärtää ihmistä joka on uhka rakkaani ja meidän perheemme hyvinvoinnille?!? Minulla ei vain ole tarpeeksi suurta sydäntä ymmärtämään häntä tai niitä muitakaan, jotka sysäävät omalla kuolemallaan sivullisten ja täysin viattomien ihmisten, perheiden mielenterveyden raiteiltaan.
Oli pakko päästä purkamaan mieltä, pahoittelen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000025&posting=22000000032551255
Vastasin jo ketjuunkin rekkamiehen puolison toimesta, mutta vieläkin asia vaivaa. Sattuu valtavasti. Ajatella että joku itselleni ja miehelleni aivan vieras ihminen voi ajattelemattomuuttaan tunkeutua meidän elämäämme tuoden mukanaan turvattomuuden ja tuskan. Mitä rekkamies on tehnyt ansaitakseen olla osallisena hirvittävässä murhenäytelmässä?? Ammatinvalintakysymyskö?
Olen raivoissani!
Vaikka itsemurha on aina surullista kuultavaa, minulta ei riitä sympatiaa ihmiselle joka vie mieheltäni rakkauden omaa työtään kohtaan ja laskee mieheni harteille taakan toisen ihmisen kuolemasta (vaikka syy ei miehessäni olisikaan). Kuinka vaimona tukea omaa rakastaan? Kuinka olla läsnä kun toinen ei kykene tapahtuman jälkeen enää päästämään lähelleen??
Pahalta tuntuu myös oma vihani masentunutta, synnytyspelkoista naista kohtaan. Mutta kuinka ymmärtää ihmistä joka on uhka rakkaani ja meidän perheemme hyvinvoinnille?!? Minulla ei vain ole tarpeeksi suurta sydäntä ymmärtämään häntä tai niitä muitakaan, jotka sysäävät omalla kuolemallaan sivullisten ja täysin viattomien ihmisten, perheiden mielenterveyden raiteiltaan.
Oli pakko päästä purkamaan mieltä, pahoittelen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Vollota vaan, mutta totuus on se että elämä on raakaa etkä koskaan voi olla miltään tuollaiselta tilanteelta suojassa.
"Mitä rekkamies on tehnyt ansaitakseen olla osallisena hirvittävässä murhenäytelmässä?? "
Synti oli se että syntyi. Kun synnyt tähän maailmaan, niin sinun pitää elää sen kanssa että tuollaista voi tapahtua
"Minulla ei vain ole tarpeeksi suurta sydäntä ymmärtämään häntä tai niitä muitakaan, jotka sysäävät omalla kuolemallaan sivullisten ja täysin viattomien ihmisten, perheiden mielenterveyden raiteiltaan. "
Tuskin hekään (itsemurhan tekiät) paljoa teistä sivullisista välittävät, kun kukaan ei varmaan ole välittänyt heistä. Tuskin heiltäkään paljon sympatiaa saisit.
No kuitenkin tuollainen on väärin, että jää jonkun rekkakuskin rekan alle tahallaan, pahimmassa tapauksessa kuski voi menettää työpaikkansa, tai joutua oikeuteen? Mistä sitä tietää kuka suunnitteli itsemurhaa astuessaan rekan tielle, vai väittääkö kuski niin päästäkseen helpolla? Jos nyt todella haluaa kuolla niin on kai niitä muitakin tapoja.
"Vollota vaan, mutta totuus on se että elämä on raakaa etkä koskaan voi olla miltään tuollaiselta tilanteelta suojassa."
En ole suojassa. Mutta välinpitämättömyys satuttaa aina. Minä en kykene heikkouttani ymmärtämään että joku vain päättää ajaa rekan alle miettimättä edes hetkeä mitä on tekemässä.
"No kuitenkin tuollainen on väärin, että jää jonkun rekkakuskin rekan alle tahallaan, pahimmassa tapauksessa kuski voi menettää työpaikkansa, tai joutua oikeuteen? Mistä sitä tietää kuka suunnitteli itsemurhaa astuessaan rekan tielle, vai väittääkö kuski niin päästäkseen helpolla?"
Kiitos.
No sieltäpä aivopieruja tuli! Kaikkein suurin syy sellaisiin onnettomuuksiin, jossa kaksi autoa törmää toisella kaistalla, ovat juuri itsemurhat. Ja mistäs sen tietää? No ei välttämättä aina mistään, mutta kyllähän niitä itsemurhaviestejä kirjoitellaan...Ja on tilanteita, jossa leveällä tiellä rekkakuski on huomannut eteen tulevan auton ja alkanut kääntymään toiseen suuntaan, niin vastaan tuleva autokin on muuttanut suuntaansa, että varmasti osuu rekan keulaan.
Mun mielestä yksi vika nykyään on juuri sellainen uusvastuuttomuus, että "mun jälkeen vaikka vedenpaisumus". Ihan sama, kuinka paljon tappaa ihmisiä, kun ei siitä kuolleena tarvi välittää.
Saa olla todella itsekäs, että oman pahan olon takia vaarantaa toisten hengen. Miten ihmiset voivat olla niin itsekeskeisiä, että tuollaisten päätä silitetään?
Sellaista tekstiä josta huokuu tieto asioista!
Mitä te kuvittelette? Te ette tajua tästä maailmasta mitään, jotka ensin elätte pienessä piirissänne ja pumpulikopassanne. Sitten kun jotain sattuu "miksi juuri minä, oi voi miksi miksi" Miksi ET JUURI SINÄ? Minä ajattelen aina toisinpäin. Jos minulle sattuu jotakin hyvää, niin ajattelen että mitä olen tehnyt että ansaitsin jotain hyvää? Koska en ole tehnyt mitään hyvää ikinä! Teille on aivan oikein että joku näyttää teille että elämän muuttumiseen ei tarvita paljoa! Että ei kannata laskea mitään minkään varaan! Ihmiset tekee töitä, opiskelevat, elävät elämäänsä ihan kuin jäisivät tänne ikuisesti asumaan, hyvä että teidänkin "hyvien ja täydellisten" ihmisten elämää vähän sekoitetaan. Että tajuaisitte edes vähän mikä tuska itsemurhan tehneellä on ollut!
aivopieruja! Se, että tiedostaa maailman yleisen pahuuden, ei tarkoita että siitä tarvitsisi masentua. Milloin maailmasta muka tulee oikeudenmmukainen, tai milloin se on sellainen ollut? Ei koskaan. Sama jos minä masentuisin siitä faktasta, että maailmassa kuolee ihminen sekunnin välein. Kenen elämä muka on täydellistä? Ei kenenkään.
Minkä sitä on kukaan sanomaan, että tajuaa maailmasta muita enemmän? Omaa fiksuuttaan julistavat yleensä ovat niitä tyhmimpiä tehden johtopäätöksiä pienen tiedon perusteella! Itse en usko, että maailma jakaantuu hyviin ja täydellisiin ja toisaalta itsaria suunnitteleviin.
Ja nykyään on niin välinpitämätön asenne että ei voi muuta kuin ihmetellä. Pettäminen, raiskaaminen jne. ok. Nyt jo toisten tappaminenkin on "hällä väliä". Miksi lisätä maailman pahuutta tuollaisilla teoilla?
"Se, että tiedostaa maailman yleisen pahuuden, ei tarkoita että siitä tarvitsisi masentua."
- Harvemminpa kukaan VALITSEE masentuvansa. Taidat olla niitä tyyppejä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä mitä masennus on.
Mua nimenomaa inhottaa sellaiset ihmiset, joille masennus on osa katu-uskottavuutta. Tyyliin "joo, tällaisena intelligenttinä persoonana tiedostan maailman pahuuden ja nyt sitten julistan omaa tietämystäni (muuthan eivät tietenkään älyä mitää) muita haukkumalla. Yli-ihmisenä mulla on myös oikeus vähän shokeerata idiootteja".
Maailmantuskasta on pitkä matka masennukseen. Yritän myös sanoa, että maailmantuskaa voi tuntea masentumatta tai ainakaan julistamatta itseään. OIKEAN depression syyt ovat mielestäni muualla.
Olen masentunut, mutten silti hyväksy toisten hengen vaarantamista oman pahan olon varjolla. Vaikka tämä ei varmaan mahdu mustavalkoiselta kuulostavaan maailmankuvaasi.
En kauhistele asiaa ääneen sillä, että että vasta käsitin että kamaluuksia voi tapahtua miehen reissuissa. En elä pumpulissa ilman mitään todellista, en pienissä piireissä. Olen ikääni nähden nähnyt ja kokenut aivan liikaa suhteessa siihen mitä moni ikäiseni on kokenut. En kuvittele ettei minulle tai rakkailleni voisi sattua mitään.
Mutta kyse ei ole siitä.
Ahdistuin valtavasti luettuani sen, että joku aivan ohimennen toteaa ajavansa rekan eteen ellei asiat suju niinkuin hän toivoisi. Niin Kylmästi ja Tunteettomasti -aivan kun sillä ei olisi mitään väliä, asia vain on niin.
En minäkään uhkaa viedä elämää ihmiseltä joka istuu pyörätuolissa ellen saa omaa tahtoani läpi, ihan vain siksi että MINÄ pelkään. Ei minulle tulisi mieleenkään omilla tempauksillani viedä kenenkään rakkautta työtään kohtaan vain siksi että MINULLA on paha olla.
Haluan todella uskoa että itsemurhat rekan alle ovat silkkaa ajattelemattomuutta siitä mitä elämäänsä väsyneet teoillaan saavat aikaan. Silloin tapahtuma joka voi suistaa omankin elämäni raiteiltaan on helpompi kohdata, kuin siinä tapauksessa että teko on vakaasti mietitty ja harkittu. Harkittujen tekojen jälkeen mielestäni minulla on oikeus kysyä miksi juuri minulle ja minun perheelleni.
"Teille on aivan oikein että joku näyttää teille että elämän muuttumiseen ei tarvita paljoa! Että ei kannata laskea mitään minkään varaan!"
En minä ole virran vietävissä. En masennu vastoinkäymisistä, en pelkää kipua. Elämä muuttuu ja sen kanssa on elettävä. Kaikkeen en minäkään voi vaikuttaa, mutta voin sentään AINA yrittää. Ellen itse lannistu, uskoani itseeni ja omiin voimavaroihini ei voi viedä kukaan. En koskaan väsy taistelemaan itselleni tärkeiden asioiden puolesta.
"Ihmiset tekee töitä, opiskelevat, elävät elämäänsä ihan kuin jäisivät tänne ikuisesti asumaan, hyvä että teidänkin "hyvien ja täydellisten" ihmisten elämää vähän sekoitetaan."
Oletko miettinyt ettei syy työntekoon/ opiskeluun ole "kuolemattomuuden tunne"?? Joku voi jopa nauttia siitä mitä elämällään tekee tai kuinka arkensa käyttää. On ihmisiä jotka rakastavat työtään. On myös ihmisiä jotka opiskelevat mielellään, pitkiäkin aikoja, sillä opintojen jälkeen he voivat toteuttaa omia haaveitaan ja unelmiaan. Kokeilla siipiään sellaisessa ammatissa joka tuntuu omalta henkeen ja vereen. Rahaa kerätään että sen voi käyttää haluamallaan tavalla: hankkia suuria hankintoja, perustaa perhettä, matkustella tai jättää perinnöksi lapsille. Ilmaiseksi täällä ei saa oikeastaan mitään.
Minä elän kuvailemassani maailmassa ilman että se hämärtäisi käsitykseni siitä ettei mikään ole itsestäänselvää.
Millaisessa maailmassa sinä elät?
"Että tajuaisitte edes vähän mikä tuska itsemurhan tehneellä on ollut!"
Kyllä minä tiedän. Tiedän ilman että joku tekee sen mieheni silmien alla.
Edellisessä viestissäsi nimenomaan teit selkeän erottelun "teidän täydellisten, pumpulissa kasvaneiden" ja itsemurhahakuisten välillä.
Mitä ihmettä? Tulet arvostelemaan tekstiäni mutta et kerro sen epäkohtia? Perusteitta väität sitä vain "aivopieruksi". Olenko muka väittänyt ettei kukaan vastaantulioiden kaistalla aikoisi itsemurhaa? EN! Häpeäisit vähän kun solvaat muita ihmisiä syyttä.
Äh, tuo "uskomatonta tekstiä" oli tarkoitettu ekalle kommaajalle.
Tässä ei kyllä nyt pirukaan enää ota selvää kuka kirjoittaa ja kelle. Itse en ole aloittajaa tarkoittanut haukkua.
Mutta edelleen olen sitä mieltä, että joidenkin kommaajien musta-valkoinen ajattelutapa on hanurista.
Jos et sattunut huomaamaan niin mä olin eka "kommaaja"
Tiedät, niin voit edes pikkusen kuvitella miten paha on olla ihmisellä joka ajautuu tuollaisiin tekoihin! Ja tuo tekotapa on vain yksi, ajattele miten paljon masentuneet tekevät itsemurhia siellä kotonaan, poissa teidän silmistänne.
Väitän, että jokainen joka _todella_ tiedostaa tämän maailman ja yhteiskunnan tilan, ei voi olla masentumatta! Niin lohdutonta se on!
Itse olen ollut masentunut noin viisi vuotta, vaikka ulospäin elänkin nykyään normaalin näköistä elämää.
Ja minä en voi käsittää sitä, että sinä itket ja syyllistät tätä masentunutta, kun hän nyt tuli ja "pilasi" teidän pikku elämänne. Etkö yhtään ajattele? JOKU KUOLI! Kuolitteko te? Mieti nyt kaksi kertaa ennenkuin sanot että elämänne meni piloille. Mieti että eikö todellakaan voi pahemmaksi mennä.
Ja voin lohduttaa sinua sillä, että jos ihminen on itsemurhaan asti masentunut, hän on hirveässä tuskassa, eikä silloin voi ajatella välttämättä kaikkia tekojensa seurauksia. Tai sitten voi olla että hän on halunnut jakaa tuskaansa jollekkin muullekkin, usein masentuneet ovat myös katkeria, kuten minäkin olen, vaikkakin masennukseni on vuosien varrella tasaantunut niin paljon että en voisi tehdä kenellekkään tuollaista, mutta ymmärrän mitkä tunteet ihminen käy läpi kun ajautuu tuollaisiin tekoihin.
Pyydän anteeksi jos järkytin sinua Raa`alta tuntuvalla mielipiteelläni.
Tuo nyt ei ole mikään ainoa totuus, että maailman vääryydet aiheuttaisi VAKAVAA masennusta. Minusta omien mielipiteiden muuntaminen maailmanlaajuiseksi joka tilanteessa päteväksi totuudeksi on lapsellista. Se, että sinä olet masentunut niistä, ei tarkoita, että jokaisen fiksun ihmisen täytyisi.
On ihmisiä, jotka eivät tiedosta maailman ongelmia, mutta luulisin, että suurin osa tiedostaa ne enemmän tai vähemmän. Varmaan jokainen on joskus tuntenut maailmantuskaa. Se ei silti tarkoita, etteikö (fiksukaan) ihminen voisi nähdä elämässä jotain positiivista. Mielestäni on myös vähän epärealistista sanoa, että "kaikki on päin mäntyä tässä yhteiskunnassa". Kun kuitenkin Suomessa on aika hyvät mahdollisuudet hyvään elämään, kun vertaa moneen muuhun paikkaan. Aika harvassa maassa on esim. tämänkaltaiset sosiaalipalvelut, että työttömätkin pystyvät tulemaan toimeen.
Sinä olet jostain syystä ottanut asiaksesi alkaa murehtimaan kaikista maailman vääryyksiä, mutta niitä saat murehtia vaikka maailman tappiin. Maailma ei ole koskaan ollut oikeudenmukainen paikka, eikä sellaiseksi voi koskaan olettaakaan muuttuvan. Se ei silti tarkoita tietenkään, että vääryyksiä pitäisi tukea. Maailmassa vaan on niin paljon ihmisiä, ettei tänne pallolle koskaan saada yhtä ainoaa totuutta, jonka mukaan elää. Ei voi olettaa, että maailma olisi koskaan täydellinen. Se, että tiedostaa maailman vääryyksiä, ei tarkoita että niistä kaikista pitäisi alkaa murehtia. Sinä et niitä osaa ratkaista. Jos nyt keskittyisit ensin omaan lähipiiriisi ja heidän hyvinvointiin, etkä aiheuttaisi täällä lisää pahaa oloa uhoamalla, kuinka ihmisiä täytyy satuttaa?
En usko, että maailmantuska on yleinen syy masennukseen. Omakin masennus johtuu jostain ihan muusta. Ihmiset joissain kehitysmaiden köyhissä oloissa saattavat olla onnellisia, vaikka yhteikunnallisia vääryyksiä tapahtuu paljon enemmän aivan nenän edessä. Afrikassa ei masennusta esiinny suhteessa yhtä paljon, kuin Euroopassa. esim. itsemurhat ovat harvinaisia. Luulisin (tää on nyt todella mutua) että tiivis perheyhteisö ja kanssaihmistä huolehtiminen "suojelevat" ihmisiä masennukselta. Masennusta aiheuttaa ennemminkin jonkinlainen inhimillisyyden puute, kunnollisten ihmissuhteiden puute ja yksinäisyys joka taas euroopassa on yleisempää.
Itse en voi käsittää tuota lausettasi tuolla aikaisemmassa ketjussa, jotain tyyliin "on ihan oikein, että joku vähän sekoittaa täydellisten ihmisten elämää.
Jokaisella on ollut paha olo joskus ja varmasti jokainen on tuntenut joskus jonkinlaista vääryyttä. Jos kaikki ihmiset purkisivat pahan olonsa muihin, niin ihmiskunta kuolisi alle aika yksikön. Silmä silmästä -ja maailma sokaistuu (Gandhi). Mielestäni rikoksia ei ylipäätään voida perustella pahalla ololla.
Määrittelepä täydellinen ihminen. Kukaan ei ole sen täydellisempi, kuin muutkaan. Mieti tilanne, jossa olet lastesi kanssa kävelyllä. Vastaan tulee joku syvästi katkeroitunut, perheetön mies joka ajattelee sinusta "tuossa taas täydellinen perheenisä. Se ei voi tietää, miltä tuntuu olla perheetön ja yksinäinen. Täytyypä tässä vähän sekoittaa sen elämää, että tajuaisi jotain." Ja käy sinun ja lastesi kimppuun. Onko silloinkin sinusta ok. että paha olo puretaan muihin ihmisiin ja että kanssaihmisiä vähän "shokeerataan"?
Pienen tiedon perusteella vedetyt analyysit kanssaihmisistä ovat erittäin naiiveja, ja vaarallisiakin. Sinulla itselläsi näyttää työssä käyvät ihmiset jotenkin olevan ärsytyksen aihe. Itse et varmaan käy töissä?
Onko se jotain perisuomalaista kateutta, että kun "mulla on NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN paha olo, niin kyllä muillakin täytyy olla? Oikeasti, vähän ryhtiä, ihmiset!
Kateutta. Katsos kun minussa on NIIn paljon vikoja, mm kateuskin.
Juuri tuo kun sanot että "suomessa on hyvä olla joihinkin maihin verrattuna", ym paskaa.
Juuri tuostahan kaikki johtuu. Te kuvittelette että kun Suomessa on hyvä sosiaaliturva niin silloin pitäisi asioitten olla kaikinpuolin paremmin kuin köyhemmissä maissa. Mutta siinäpä se juuri on, sinä et sitä tajua.
Ymmärräthän sinä että jokin tässä länsimaisessa yhteiskunnassa mättää, vai laitatko kaikki älyttömät kouluampumiset ym yksilön hulluuden piikkiin? Todella lapsellista ajatella itse olevansa syytön, jos on osana tätä yhteiskunnan oravanpyörää. Tämä materialistinen "hyvinvointi" aiheuttaa niin paljon pahoinvointia. Mieti oikeasti miten helvetisti kaikkea turhaa ihmiset tekevät? Mikä on tekemisten hinta? Tuetko sinä tätä hulluutta? Kun olet miettinyt kaikkia noita asioita, niin ala sitten miettiä mitä voit asioille tehdä. Tämä yhteiskunta kaatuu omaan hulluuteensa ja siinä ei mene enää hirveän kauan.
Ihmiset eivät ajattele pätkääkään että heidän toimintansa tulee aiheuttamaan paljon suurempaa kärsimystä kuin joku itsemurhan tekijä joka hyppää jonkun rekkakuskiraukan eteen.
Ei sillä jos joku hyökkäisi meidän kimppuumme, ole MITÄÄN merkitystä. Me emme ole yhtään sen kummempia elukoita kuin afrikassa ammuttu somali jonka näemme uutisista, mutta emme välitä paskaakaan niin kauan kun meillä itsellä on asiat hyvin. Tämmösiä me ollaan, minäkin!
Se on vaan niin että vasta sitten herätään surkuttelemaan kun itselle sattuu.
Ja minä olen varmasti lapsellinen, minusta ihan varmasti löytyy kaikkia huonoja puolia! Usko pois, niin löytyy sinustakin vaikka et sitä haluakkaan ehkä tunnustaa, tai kentie et itse tiedä sitäkään.
Meidän on aivan turha lähetellä täältä näitä näppiksiemme timantteja toistemme ihasteltaviksi. Voimme olla vaikka kuinka erimieltä asioista, lopputulos on silti sama, kukaan ei voita.
Taidat olla niin kiihtynyt, ettet jaksanut lukea tekstiäni ihan kunnolla...? Johan kirjoitin omia mietteitäni, miksi mm. euroopassa masennusluvut ovat kasvussa ja toisaalta yhteiskunnallisesti huonommin voivassa Afrikassa ei. Asiat eivät siis nimenomaa täällä mielestäni ole kaikinpuolin paremmin, kuin kehitysmaissa. Taidat vain ajatella niin mustavalkoisesti, että jos löydän suomalaisesta yhteiskunnasta jotain hyvääkin sanottavaa, niin se automaattosesti tarkoittaa sitä, että täällä mielestäni kaikki asiat on todella hyvin. Kaikki asiat eivät ole hyvin, muttei kaikki asiat ole aivan perseestäkään.
Huonoja asioita mielestäni on yleistynyt asenne että tuottavuutta ja tehokkuutta ihannoidaan inhimillisyyden kustannuksella. Menestyksen mittana pidetään nimenomaa taloudellista menestystä ja materiaa. Se, mitä oikeasti tekee ihmisen onnelliseksi, eivät niinkään mielestäni ole taulutelkkarit ym. vaan mm. perhe, läheiset jne. joiden puute voi masentaa ja masentaakin. Eristyneisyys on yksi syy masennukseen. Monet ihmiset ovat yksinäisiä ja loppuunpalaneita. Ihmissuhteissa itsekkyyttä ja hyötysuhteita ihaillaan ja pettäminenkään ei ole nykyään niin väärin. Tässä on vain osa. Mutta ei sinun tarvitse ajatella näin ja eivät kaikki muutkaan ihmiset ajattele näin. Se, että on idiootteja, ei tarkoita, että kaikki olisivat pölöpäitä. Voit koittaa saada ympärillesi ystäviä, joiden kanssa sinulla on hyvä olla ja jotka kunnioittavat sinua. Yritä keskittyä onnellisiin ihmissuhteisiin ja niiden ylläpitoon. Voit myös koittaa löytää työpaikan, jossa viihdyt. Voit itse luoda hyvää ympäristöösi, sen sijaan että täällä haukut ihmisiä.
Mitä tulee nuorten masennukseen, niin yksi syy on perheväkivalta (syy myös omaan masennukseeni). Psykologini mielestä se on melkeimpä suurin syy.
Luuletko olevasi ainoa, joka on koskaan miettinyt näitä asioita? Mutta, se, että yhteiskunnassa on ongelmia, ei tarkoita sitä, että pitäisi kieltäytyä osallistumasta siihen ollenkaan. Tuskin pystytään luomaan yhteiskuntaa, jossa kaikki olisivat onnellisia. Ihmiset tuntuvat pitävän monia yhteiskunnan tarjoamia etuuksia niin itsestäänselvinä, että eivät osaa arvostaa niitä. ilmainen koulutus, ei-korruptoinut poliisi jne. Yhteiskunta ei ole siis läpeensä paska. Ei maailma ole niin mustavalkoinen. Jos haluaa elää yhteiskunnassa, jossa ei ole ollenkaan ongelmia, voi muuttaa kuuhun yksin asumaan.
Muutenkin on huvittavaa, että jotkut (tässä en nyt tarkoita sinua) jotka omasta mielestään kieltäytyvät osallistumasta yhteiskunnan toimintaan esim. ovat elintapatyöttömiä, kuitenkin tukevat yhteiskuntaa. Vastustavat työntekoa ja veronmaksua, mutta kuitenkin elävät muiden verorahoilla tukien tuota haukkumaansa oravanpyörää. Jos sinä vedät sosiaalitukia tai muita tukia (veronmaksajien rahoja), osallistut tähän oravanpyörään yhtä lailla ja turha sinun on saarnata muiden yhteiskuntaan osallistumisesta.
Uskottava yhteiskunta-totaali-vihaaja olet vasta silloin, kun menet yhteiskunnan ulkopuolelle asumaan ja metsästät itse oman ruokasi.
Tässäkin keskustelussa tuntuu mielestäsi olevan sinä vs. muu maailma. Ihmiset ovat yksilöitä, et sinä ole koko muuta maailmaa vastassa, joten ei tarvitse paasata muka-jylhänä, kuin jossain ö-luokan leffassa.
Mutta edelleen olen sitä mieltä, että vaikka itsellä olisi kuinka huono olo, ei muita pidä vaarantaa sen takia, sen verran selkärankaa pitäisi löytyä jokaiselta.
Ehket edes halua ymmärtää?
Tiedän että itsemurhan tehenneellä on paha olla, mutta lähellekään kaikki jotka kärsivät eivät tee itsemurhaa. Ja yhteiskunnasta.. Se ei ole muodostunut itsestään. Sen ovat ihmiset täysin rakentaneen. Minä uskon että ihmisillä on myös valta tehdä toisin, päättää toisin. Ei yhteiskunnan rakenteita saa muutettua kotisohvalta murehtimalla pahaa maailmaa.
"Ja minä en voi käsittää sitä, että sinä itket ja syyllistät tätä masentunutta, kun hän nyt tuli ja "pilasi" teidän pikku elämänne. Etkö yhtään ajattele? JOKU KUOLI! Kuolitteko te?"
Jos ihminen on aikeissa tehdä itsemurhan, siihen eivät toisten sanomiset enää vaikuta. Joku kuoli, kyllä, mutta hän olisi kuollut joka tapauksessa -ellei mieheni keulaan, mahdollisesti jonkun toisen, tai siellä kotona näkymättömissä. Ei itsemurha ole hetken mielijohteen teko. Itsemurhan tekevä tekee sen kyllä tavalla tai toisella jos on niin päättänyt. Ja se on niin turhaa että ihminen joka päättää riistää itseltään elämän, vie sen siinä sivussa sen myös aivan tuntemattomilta, viattomilta ihmisiltä. Myös kolarin toinen osapuoli voi kuolla/ halvaantua, rekkakuskina tai kyytiläisenä voi olla myös nainen joka menettää lapsensa raskauden alkuvaiheella. Sitä ei voi kukaan tietää.
Samoin ei ainoatakaan masentunutta voi houkutella tekemään itsemurhaa ellei hän itse ole asiaa mielessään prosessoinut. Voin toki hyssytellä ja silitellä päätä mutta ketä se auttaa?? Myös masentuneen on otettava vastuu omista tekemisistään/ sanomisistaan. Minäkin saatan sanoa kovasti takaisin, mutta seison sanomani takana. Edes jonkun on sanottava ääneen se mitä muut eivät uskalla.
"Mieti nyt kaksi kertaa ennenkuin sanot että elämänne meni piloille. Mieti että eikö todellakaan voi pahemmaksi mennä."
Yksi parhaimmista ystävistäni kuoli käsivarsilleni auton suistuttua tieltä muutama vuosi sitten. Hän ei ehtinyt sanoa viimeisiä sanojaan. Tiedätkö millaista on elää sellaisen muiston kanssa?? Onko sinulla aavistustakaan mitä on nähdä, kokea ja tuntea toisen ihmisen nukkuvan pois ilman että voit tehdä yhtään mitään? Se taakka on raskas kantaa, olipa kuollut ystävä tai ei. Näky ei jätä koskaan rauhaan.
Moni rekkamies ei pysty enää tekemään työtään sen jälkeen kun joku on kuollut kolarissa ja itse on ollut ensimmäisenä pelastamassa sitä mitä pelastettavissa on. Vaikka työ on ollut valtavan rakas, veri vetänyt tien päälle, ei kuski koskaan palaa täysin ennalleen. Mitä tekee elämäntehtävänään rahtia ajanut ihminen sen jälkeen kun kaikki pohja työltä viedään? Ellei hän pysty enää tarttumaan rekan rattiin? Takaisin koulunpenkille? Hommiin jotka eivät tunnu miltään? Työttömäksi työnhakijaksi? Miten perhe jaksaa sellaisen paineen alla? Ei hyvin. Ei lainkaan.
Et ole raaka, ainoastaan tietämätön. Et osaa katsoa asiaa kaikilta kannoilta ja tavallaan ymmärrän syynkin siihen. Hyökkäsin masentunutta kohtaan omalla raivolla jonka tunsin ja nyt haluat puolustaa häntä masentuneen silmin, sisällä omassa surussaan ja ahdistuksessaan. Ei silloin voi katsoa mitään niin avarasti kuin toivoisin sinunkin asiat näkevän.
Asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä, niille ihmisille joita kaikki koskee. Täytyy olla rehellinen ja puuttua tilanteeseen jos se menee liian pitkälle.
En usko hetkeäkään että synnytyspelkoinen nainen on ollut tosissaan antaessaan lausuntoa rekan alle ajamisesta. Jos olisi, hän tuskin puhuisi siitä ääneen. Kukaan, ei kukaan itsemurhaa tosissaan hautova kerro suunnitelmistaan lääkärille/ lähimmäisilleen ellei halua että häntä estetään tai taustalla ole joku muu tarkoitusperä.
Häntä pelottaa ja kaiketi hän uskoo voivansa saavuttaa oman tahtonsa uhkailemalla ja kiristämällä. Kyllä itsemurha aina hätkähdyttää, varmasti siitä puhuminen on tehokas keino saada sympatiat puolelleen ja rattaat pyörimään haluamalla tavalla. Itsemurha ei kuitenkaan ole leikin asia. Minua eivät huvita lainkaan puheet siitä että itsekkäistä syistä sivullisetkin laitetaan kärsimään. Kyllä jokaisella "terveelläkin" ihmisellä on ne omat huolensa ja murheensa vaikka ne eivät päälle päin näkyisikään.
omilta näppäimiltäni.
"Huonoja asioita mielestäni on yleistynyt asenne että tuottavuutta ja tehokkuutta ihannoidaan inhimillisyyden kustannuksella. Menestyksen mittana pidetään nimenomaa taloudellista menestystä ja materiaa."
Tämä juuri on ongelmana. Kasvatus yrittäjyyteen, pärjäämiseen ja materian haalimiseen aloitetaan hyvin varhain mm. kouluissa arvottamalla lapsia heidän taitojensa ja tietojensa perusteella. Kotona saatetaan lapset palkita hyvistä arvosanoista ilman että niitä heikompia edes huomioidaan. Toiset saavat niistä selkäänsä.
Kyllä menestyksen mittana kuuluisi olla persoonalliset, henkiset ominaisuudet. Kun lapset kasvavat arvostaen itseään täydestä sydämestään ja todella luottamaan siihen että kaikesta selvitään (perhe ja läheiset erittäin arvokkaita), ei masentuneisuutta olisi juuri lainkaan. Tärkeintä on sisäistää se ettei jää yksin vaikka seinät tuntuisivatkin kaatuvan päälle.
"Ei sillä jos joku hyökkäisi meidän kimppuumme, ole MITÄÄN merkitystä. Me emme ole yhtään sen kummempia elukoita kuin afrikassa ammuttu somali jonka näemme uutisista, mutta emme välitä paskaakaan niin kauan kun meillä itsellä on asiat hyvin. Tämmösiä me ollaan, minäkin!"
Mahtaa lapsillasi olla turvallinen olo kun isä suhtautuu noin kylmästi siihen mitä ympärillä tapahtuu. Kyllä isän pitäisi suojella lapsiaan kaikelta siltä mikä suojeltavissa on. Isän tehtävä on luoda lapselle turvallinen ympäristö että lapsi uskaltaa yrittää ja ELÄÄ.
Et voi olla todellisuudessa noin kylmä ihminen mitä annat ymmärtää.
"joku itsemurhan tekijä joka hyppää jonkun rekkakuskiraukan eteen"
Etkö kykene tuntemaan lainkaan sympatiaa ihmistä kohtaan joka joutuu johonkin tilanteeseen vain siksi että osuu paikalle väärään aikaan??
Ei ihme ettet ymmärrä.
En nyt muista missä kukin kyseli ja mitä, mutta vastaan tähän lukekoot tästä jos löytävät vastauksen omiinsa.
No ensinnäki tottakai puolustan perhettäni jos joku hyökkäis päälle, mutta en kuvittele että se olisi jotenkin ihmeellinen asia tai valituksen aihe. SITÄ SATTUUU!
Ja olen joutunut kuoleman kanssa tekemisiin aika monesti. Muunmuassa Libanonissa -92, kuoli 3 hyvää tuttavaani ja ystävääni yhdellä kertaa. 2 heistä ei kerinnyt sanoa mitään, yksi eli tunteja ja valitti. SHIT HAPPENS hei! Ei me oltu ekoja eikä viimesiä! Mitään lauluja turha alkaa laulamaan tai itkuvirsiä niistä nettiin veisaamaan, sattuu sitä pahempaa ja tärkeämpääkin!
En minä jaksa teidän paskanjauhamiseen sitten tämän jälkeen lisää kommentoida. Luulkaa ihan mitä ikinä haluatte, mutta mulla on omat luuloni ja luulen että te ette edelleenkään tiedä elämästä yhtään mitään! Ihmisen julmuus tässä maailmassa on kaikkein hirveintä mitä voi vain olla!
On ne vaan niin inhottavia ne masentuneet että
pilaavat toisen päivän kuolemalla auton alle....
Eikö ne tosiaan ajattele yhtään!...eikö ne vois kuolla vaikka kotonaan......
Vaikka ne ei välitä itsestään yhtään niin voishan ne silti välittää muista..pitäshän niitten
sentään tajuta ettei tavallisten ihmisten arkea saa pilata!
Ois muutes tosi hyvä ettei normaaleitten tarvis niitä koskaan etes nähän missään......
Lisää vaan tälläsiä kirjotuksia..jospa ne masentuneetkin
vielä siitä oppis jotain ja menis vaikka töihin!.....
(Tää on muuten kyllä just oikea palsta sun hakea sympatiaa...)
No kyllä mä olen ihan samaa mieltä aloittajan kanssa että jos pitää päivänsä päättää nii ei siinä pidä sivullisia tappaa. On nimittäin semmonenkin tapaus, että yritti ajaa rekkaa päin: rekkakuski kuoli ja itsemurhaa yrittänyt jäi henkiin. Oliko kiva?
Minäkin olen miettinyt itsemurhaa ja olen tullut siihen tulokseen että hyppään pikajunan eteen. Ne näköjään eivät mene pois raiteiltaan niissä tilanteissa. Ja tulee varmasti selvää jälkeä.
Ja todellakin mielipiteeni on että tosiluuserit ajaa autolla vastaantulevalle kaistalle ja aiheuttaa kolarin TOISEN IHMISEN KANSSA!!!!
Masentunutkin ihminen siis voi käyttää järkeä, olla rationaalinen, älykäs, ymmärtää että muilla ihmisillä on perhe, oma elämä jota he elävät. Jos minun elämäni sucks ja päätän sen jossain vaiheessa lopettaa en aio toimia irakilaisen itsemurhapommittajan tyylillä....
Tosiluuserit hyppää junan eteen ja aiheuttaa järkytyksen & traumoja muille ihmisille ja sitten traumoja saaneet päätyvät elämässään tuhoamaan omaansa ja muiden elämää, päätyvät ehkä itsekin itsemurhaan. Junan eteen hyppäämällä hyvinkin voisit tuhota monien muiden ihmisten elämän vaikka luulet ettei niin kävisi. Tekosi ei laadullisesti eroaisi mitenkään rekan alle ajavasta ja tekosi seuraukset kantautuisivat ja kertautuisivat muiden ihmisten elämässä. Et ole tainnut miettiä ihan loppuun näitä asioita?
Tosi hienoa että osaat ajatella! kaikki ei vaan siihen pysty.
Ja ihan kaikki ei vaan välitä ajatella ja joissain tapauksissa olisi kaikille parempi ettei ihan kaikki yrittäisikään edes ajatella yhtään mitään..
>Masentunutkin ihminen siis voi käyttää järkeä, olla rationaalinen, älykäs, ymmärtää että muilla ihmisillä on perhe, oma elämä jota he elävät. >
VÄhänkö sä oot upee ihminen.....
>olen tullut siihen tulokseen että hyppään pikajunan eteen. Ne näköjään eivät mene pois raiteiltaan niissä tilanteissa. >
Just jooo..eihän sillä junan kuljettajalla nyt niin ole väliä....
Sehän vaan kääntelee jotain kämästä vipua siellä ohjaamossa..eihän se varmaa ees kerkii tajuu että mikä siihen osui....
En hae sympatiaa, mutta jos saan jonkun edes vähän ajattelemaan pidemmälle. Ymmärtämään että rekkakolarissakin on aina mukana myös se toinen tunteva ihminen. Käsittääkseni harvalle itsetuhoiselle on ihan sama se, että he voivat teoillaan syödä pohjaa toisen, täysin vieraan, sivullisen ihmisen elämältä. Mene ja tiedä, mutta tuskin kukaan itsetuhoinen, rattiin hyppäävä ja rekan alle ohjaava ihminen on oikeasti ajatellut että samalla vie elämän mahdollisesti myös siltä ihmiseltä, joka on poika, aviomies, isä ja valtavan hyvä ystävä. Tuskin kukaan sellaista suunnittelee ja haluaa?? Miksei silloin lähteä saman tien kauppahalliin ampumaan muutamia sivullisia ja lopulta itsensä.
En missään nimessä ole itsemurhan kannalla, apua on saatavilla jos itsellä on halu auttaa itseään. Mutta sen verran on oltava kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan ettei tietoisesti vie heiltä turvallisuuden tunnetta pois. Kolareita sattuu, tiedän sen, mutta se että joku voi kuin ohimennen todeta että on henkisesti varautunut jo siihen että mikäli ei sektiota saa, hyppää autoon ja ohjaa suoraan rekan alle.. Aivan kuin sillä ei olisi mitään väliä?? Minulle, miehelleni, meidän perheellemme sillä on väliä! Mitä me olemme tehneet hänelle että olemme ansainneet moisen kohtalon??
"Ois muutes tosi hyvä ettei normaaleitten tarvis niitä koskaan etes nähän missään...... "
En ole missään vaiheessa väittänyt näin. Pointtini ei ole se etten haluaisi nähdä tai jopa tutustua, tiedostaa toista, mutta en halua tehdä sitä siinä tilanteessa kun mieheni soittaa sairaalasta että hänen auton keulaansa on kuollut ihminen.
"On ne vaan niin inhottavia ne masentuneet että
pilaavat toisen päivän kuolemalla auton alle...."
Siinä voi pilalle ystävä hyvä mennä niin paljon muutakin kuin vain yksi päivä.
ihmisellä ei ole enää kiinnostusta välittää mitä siitä seuraa.
Jos olet lukenut näitä palstoja, niin olet huomannut, että monilla itsemurhaa aikovilla on paljonkin henkistä painolastia siitä, miten tehdä itsari niin, että se mahdollisimman vähän järkyttäisi jäljelle jääneitä perheenjäseniä, ystäviä jne.
Ne jotka tekee, ovat ihan erikseen kuin ne jotka siitä asiasta tänne kirjoittelevat!
Mitä vitun väliä vaikka koko paskaplaneetta räjähtäis helvettii! Paljoa kiinnostaa muiden elämät saatana! Kuolkaa kaikki!
Muka-fiksu kommentti henkilöltä, joka kuvitteli keksineensä omaperäisen ja hienohkon nimimerkin.
Tuo nyt kyllä ihan suora ja rehellinen mielipide asiaan ja kertoi kaiken oleellisen siitä mitä asioita on huomioitava suhteutettaessa näkemyseroja normaalin mailmankuvan ja hieman negatiivisemman mailmankuvan kohdatessa...............................................................................................................................
Mitään osaa itse keksiä, tuo on yhden bändin biisi, tuo nimi. Ja vittu en tasan ole fiksu, vaan sairas psykoottinen paska.
vielä teille sivistyneen kielenkäyttönne johdosta.
VITUSTA oot tullu tähän maailmaan-yrittäpä elää sen ajatuksen kans.Ja te kaikki saatanan itsemurhakandit-menkää tonne Jorvin tai muun sairaalan osastoille kattelemaan,mitä elämä on,kun sitä ei enää oo!Saatana,että ottaa aivoon teidänlaiset luuserit,jotka kuvittelee,että kaikki teille eteen valmiiks kannetaan!Ja kun ei niin käy,niin -hei,mä tapan itteni,mun elämä on perseestä,kukaan ei ymmärrä mua!Voi Helvetti-lapsiako olette,vai lapsenmielisiä-eikö teillä saatana ole omia aivoja,joilla ajatella ja järjestää elämänne kuntoon?Kenen se pitäisi tehdä puolestanne?Yhteiskunnan-rekkamiehen-vanhempienne?Järkätkää itte elämänne kuntoon,älkääkä valittako paskaa joka palstalla!
Sä sitten täällä PALLOILET.
Pysy siellä omassa helv.....Ä !
Ei tämä palsta tuollaisia kommenttia kaipaa. Eikö ole "saatananpalvojien" palstaa?
Syvyydestä minä huudan.......SINÄ?
Kuvittelit? Kuvitteletko että täällä olis jotain small talkia säistä ja silleen?
Vai kuvittelitko saavasi sympatiaa? Suosittelen toisia palstoja.
Pidä vaan itse huoli että pienenpieni elämäsi on kunnossa. Pidä huoli että olet pienenpienessä työpaikassasi aina ajoissa... Mutta älä vaan keskity muuhun kuin itseesi ja toisten arvostelemiseen! Saatat vaikka ahdistua jos heräät ymmärtämään asioita, ja sitähän me emme halua.
Sinä ja perheesi ei voisi vähempää kiinnostaa. Mene muualle ulisemaan ja ruikuttamaan. Kyllä te olette sitten niin ihmeellisiä sinä ja perheesi, joo joo!