Enpä tiiä! täytyy vaan päästä kirjotteleen. Oon aina ollut mielestäni pääni sisällä aina ruma pikkutytöstä yläasteelle asti.. ruma ankanpoikanen tapaus siis. vähän ylipainoa, raudat.. se on tavallaan jäänyt päälle huono itsetunto ja rumuus olen ruma piste. enkä muuksi muutu.
Loppujen lopuksi en koskaan ollutkaan ruma, vaan kaunis. Tajusin sen vasta 18-vuotiaana viimeistään kun en saa olla missään rauhassa, aina miehet iskemässä. se on rankkaa & rasittavaa, ihan oikeesti! on rankkaa olla kaunis... niin se vaan on. En varmasti ole ikinä itse tyytyväinen ulkonäkööni koska olen täydellisyyden tavoittelija.. aina löydän vikaa. En ole vielä koskaan hyväksynyt itseäni tälläisenä kuin olen ehkä 100-vuotiaana sitten jos sillonkaan. Onkoha kellää muulla samaa ongelmaa? on varmaan luulen.. Tietty joku nyt miettii et hitto ku pinnallinen lehmä ämmä. mut HAH! en oo. Anteeksi nyt vain että synnyin kauniiksi,eikä se minkää muu syytä kun hyvien geenien. Joudun aina todistelemaan aitouttani, täytyy varmaan pyytää lääkäriltä "aitous todistus" kyllä hiukseni ovat aidot ei pidennyksiä, kyllä kynnet ovat omani ei rakennekynnet, kyllä rintani ovat omani ei silikoneja, kyllä ripset ovat luonnostaan todella tuuheat & mustat en kestovärjäile, samoin kyllä kulmani ovat luonnostaan tummat en tarvitse kulmakynää. kyllä ihoni on hyväkuntoinen. eikä siinä mitään kuin vakuuttelisin vain tutuille ja ystäville aitouttani mutta tuntemattomat kadulla kaupungilla koulussa pysäyttävät ja eivät voi olla kysymättä, mm. matikan maikka, linkkakuski, hennesin myyjä, kosmetologi ?! ...yms... Meikkiä en periaatteessa tarvitsisi yhtään.. luonnonkauniiksikin vielä nimittelevät.
kai pointtini tässä oli että vaikka muiden=kaikkien mielestä olen kaunis täytyisi opettella hyväksymään itseni ja nähdä itseni peilistä siten kuin muutkin näkevät. Kauan ajattelin vainoharhaisesti kun haukkuivat kauniiksi, totesivat sen tuosta vain kuin mikä tahansa tosiasia. että eivät vaan kehtaa sanoa totuutta.. Ajattelin niin aina viime kesään asti, kunnes tosi ystäväni sanoi että todelliset ystävät eivät valehtele ja yritä nähdä itsesi siten miten toiset näkevät sut. se auttoi vähän alkaa rakentamaan minä kuvaani terveemmälle pohjalle. kaikki alkaa siitä että pikku hiljaa alkaa rakastamaan itseään.
sitten eräs kamala ongelma, enpä tiedä miten ikinä löytäisin minua rakastavan aviomiehen itselleni. siis sellasen joka ei _vain_ haluaisi mua ulkonäköni takia (tottakai on tärkeää et toisen ulkonäkö miellyttää omaa silmää) vaan sen takia mitä olen sisältä, mikä olen sisäisesti. Koska kauneus on ihan oikeesti loppui lopuks katoavaa vanhenen samalla lailla kuin kaikki muutkin.. Ei se tee musta parempaa ihmistä vaikka olenkin yleisen luokituksen mukaan kaunis..
huh.. tulipa pitkä vuodatus.. : /
Loppujen lopuksi en koskaan ollutkaan ruma, vaan kaunis. Tajusin sen vasta 18-vuotiaana viimeistään kun en saa olla missään rauhassa, aina miehet iskemässä. se on rankkaa & rasittavaa, ihan oikeesti! on rankkaa olla kaunis... niin se vaan on. En varmasti ole ikinä itse tyytyväinen ulkonäkööni koska olen täydellisyyden tavoittelija.. aina löydän vikaa. En ole vielä koskaan hyväksynyt itseäni tälläisenä kuin olen ehkä 100-vuotiaana sitten jos sillonkaan. Onkoha kellää muulla samaa ongelmaa? on varmaan luulen.. Tietty joku nyt miettii et hitto ku pinnallinen lehmä ämmä. mut HAH! en oo. Anteeksi nyt vain että synnyin kauniiksi,eikä se minkää muu syytä kun hyvien geenien. Joudun aina todistelemaan aitouttani, täytyy varmaan pyytää lääkäriltä "aitous todistus" kyllä hiukseni ovat aidot ei pidennyksiä, kyllä kynnet ovat omani ei rakennekynnet, kyllä rintani ovat omani ei silikoneja, kyllä ripset ovat luonnostaan todella tuuheat & mustat en kestovärjäile, samoin kyllä kulmani ovat luonnostaan tummat en tarvitse kulmakynää. kyllä ihoni on hyväkuntoinen. eikä siinä mitään kuin vakuuttelisin vain tutuille ja ystäville aitouttani mutta tuntemattomat kadulla kaupungilla koulussa pysäyttävät ja eivät voi olla kysymättä, mm. matikan maikka, linkkakuski, hennesin myyjä, kosmetologi ?! ...yms... Meikkiä en periaatteessa tarvitsisi yhtään.. luonnonkauniiksikin vielä nimittelevät.
kai pointtini tässä oli että vaikka muiden=kaikkien mielestä olen kaunis täytyisi opettella hyväksymään itseni ja nähdä itseni peilistä siten kuin muutkin näkevät. Kauan ajattelin vainoharhaisesti kun haukkuivat kauniiksi, totesivat sen tuosta vain kuin mikä tahansa tosiasia. että eivät vaan kehtaa sanoa totuutta.. Ajattelin niin aina viime kesään asti, kunnes tosi ystäväni sanoi että todelliset ystävät eivät valehtele ja yritä nähdä itsesi siten miten toiset näkevät sut. se auttoi vähän alkaa rakentamaan minä kuvaani terveemmälle pohjalle. kaikki alkaa siitä että pikku hiljaa alkaa rakastamaan itseään.
sitten eräs kamala ongelma, enpä tiedä miten ikinä löytäisin minua rakastavan aviomiehen itselleni. siis sellasen joka ei _vain_ haluaisi mua ulkonäköni takia (tottakai on tärkeää et toisen ulkonäkö miellyttää omaa silmää) vaan sen takia mitä olen sisältä, mikä olen sisäisesti. Koska kauneus on ihan oikeesti loppui lopuks katoavaa vanhenen samalla lailla kuin kaikki muutkin.. Ei se tee musta parempaa ihmistä vaikka olenkin yleisen luokituksen mukaan kaunis..
huh.. tulipa pitkä vuodatus.. : /
Vastaukset 6
Vanhimmat
Moi :)
Itse olen omasta ja nähtävästi muidenkin mielestä komea jätkä mutta minulla kesti todella kauan tajuta että olen hyvännäköinen.
En kuitenkaan ala ylpeillä sillä koska komeus ei aina tee ihmisestä hyvää.
Luulin kauan että olen paha ja huono ihminen mutta minulle myöhemmin valkeni että olen oikeasti hyvä ihminen joka pelkää olevansa paha ihminen.
Haluankin todistaa ihmisille että ulkonäöllä ei ole väliä ja että komeakin ihminen voi olla nöyrä ja toisia ihmisiä ajatteleva empaattinen välittäjä.
Mulla kesti kyllä aika kauan että en käytä hyvää ulkonäköäni tyttöjen saamiseen sillä se alkoi hävettää minua.
Kun nyt etsin itselleni tyttöystävää niin en ajattele ulkonäköä vaan oikeesti sitä minkälainen ihminen on oikeesti sisältäpäin.
Joo, kunnon klisee kamaa tuli taas mut mä oikeesti aattelen näin.
Onneks mä oon päässy aikahyvin mun masennuksesta eroon et tulee oltuu ihmisten kaa enemmän.
Noh, katsotaan mitä elämä tuo tullessaan meille kaikille :)
Mä muuten niin eksyin varmaan viestin alkuperäisestä ideasta et anteeks. Innostuin kirjottaa. Sori.
Jumalan siunausta :)
Moi 8)!
Kiitos ajatuksistasi! Joku tajuu mua! nii ja et sä eksynyt viestin alkuperäsestä ideasta, sitäpaitsi alkuperäinen viesti oli aikas pitkä ja sekava mut sait silti siitä hyvin selkoa.
Juu uskotaan, että voit olla ihan nätti ja näin mutta jotenkin silti kirjoituksestasi näkyy läpi provoilu tai sitten olet vain erittäin naiivi.
Ensimmäisenä sinun tulisi harjoittaa sisäistä kauneutta, sitä tässä elämässä kuitenkin eniten tarvitaan.
Ja jos kerta olet niin kaunis niin tuskin sinä täällä Suomi24:ssa roikkuisit ongelmiasi tilittämässä. Luulisi tuon "aviomiehen" löytyvän, kerta miehetkin ovat niin innokkaasti kimpussasi.
Ja muistahan sanonta: Kauneus on katoavaista.
vai näkyy provoilu läpi? vai olisinko sittenkin vain naiivi.. heh. no ehkei se nyt ollut kuitenkaan tarkoitus.. _harjoittaa sisäistä kauneutta_ niinpä sitä harjoitankin eli kovasti yritän. se ei vaan niin arvostettua tässä yli pinnallisessa maapallossa, mut tosiaan sisäistä kauneutta tarvitaan!!
anteeks pakko tarttua sanontaasi" tuskin sinä täällä Suomi24:ssa roikkuisit ongelmiasi tilittämässä" ekaa kertaa täällä olen ja aika surkeelta mestalta vaikuttaa ... kun heti on ongelmien vuodatuksesta & tilityksestä kyse. hah :D no hei, kyllä se mies varmasti löytyy niinku sanoin vaikee vaan löytää aitoa miestä u nou? erottaa aitoa epäaidosta pinnallisesta miehestä. jolla ei olisi ulkonäkö noussut päähän sanoisinko.
Blaah en edes jaksanut lukea koko tekstiä. Kuitenkin kommentoin sen verran, että kovasti vaikutat siltä kuin olisit rakentanut koko itsetuntosi ulkoisien ominaisuuksien varaan. Ehkä olisi aika etsiä niitä "sisäisen kauneuden piirteitä" niin kliseistä kuin tuo onkin. Oletko hyvä ystävä? Rehellinen? Tulet hyvin toimeen ihmisten kanssa? Mietteliäs? Filosofinen? Hauskaa seuraa? Vai oletko kenties hyvä urheilussa? Piirtämisessä? Oletko musiikillisesti lahjakas? Osaatko leipoa ja kokata herkullisia luomuksia? Ehkäpä tunnet hyvin kirjallisuutta tai elokuvia... Näitä kivoja ominaisuuksia on niin paljon. Mikset vaihteeksi etsi jotain missä olet hyvä (muussa kuin kauniina olemisessa ja miesten ihailunkohteena lekottelussa) niin ehkä löydät niitä itsetunnon rippeitä pikku hiljaa :)
¨Loppujen lopuksi en koskaan ollutkaan ruma, vaan kaunis. Tajusin sen vasta 18-vuotiaana viimeistään kun en saa olla missään rauhassa, aina miehet iskemässä. se on rankkaa & rasittavaa, ihan oikeesti! on rankkaa olla kaunis... niin se vaan on.¨
Kukaan tyttö ei vastaavasti ole meikäpoikaa tuijottelemassa, vaikka äitini usein väittää minua kauniiksi (ks. profiilikuvani). Se ei kuitenkaan itsetuntoani murenna, koska minua kyllä jotkut satunnaiset pojat leimasivat selän takana rumaksi tässä muutama vuosi sitten.