nyt huonosti? kun täällä on paljon näitä, joiden mielestä on järjetöntä hankkia lapsia liian aikaisin jne...
elikkäs tulin raskaaksi 16-vuotiaana, (17kun lapsi syntyi)poikaystäväni on 3-vuotta minua vanhempi eli oli silloin 19.(20-kun lapsi syntyi) olin seurustellut miehen kanssa vasta n. 4-6kk ja lapsi ei ollut suunniteltu. päätimme kuitenkin yhdessä, että pidämme lapsen. toki Mietimme vaihtoehtoja todella kauan ja tarkasti ja otimme asioista selvää. silti päätimme pitää lapsen, se tuntui meistä parhaalta vaihtoehdolta. nyt lapsi jo kohta 2-vuotias ja toinen mahassa tulossa.olemme vielä yhdessä ja erittäin paljon rakastamme toisiamme. meillä kummallakaan ei ole tällä hetkellä kun peruskoulu käyty. minulla jäi ammattikoulu kesken lapsen takia ja mieheni lopetti myös amiksen kesken ja meni töihin. nyt elämme minun kotihoidon tuella, lapsilisälle sekä mieheni palkalla. joka on n. 1500e/kk verojen jälkeen. tekee kyllä paljon töitäkin.silti täytyy venyttää penniä laskujen takia ja kalliin vuokran aina välillä. elikkäs itelle ei paljon saa ostettua mitään kivaa.oikeastaan En ainakaan minä tarvitse mitään ylimääräistä. vain tarpeellinen. lapsellamme ei ole ikinä kuitenkaan puuttunut mitään. Ruokaa on, vaatteita on jne.. Kouluun menen heti kun tämä mahassa oleva mussukka on siinä iässä, että voi pistää tarhaan. Baareissa en tykkään edes käydä toisten miesten lääpittävänä ja tuijotettavana. olenko nyt jäänyt jostain paitsi kun olen saanut lapsen näin nuorena? enkö ole saanut elää nuoruuttani?olisiko lapsemme onnellisempia jos meillä olisi kummallakin valmiina kaikki?(asunto,työpaikka jne..) onko elämäni nyt mielestänne pilalla? haluan vain kuulla minun TILANTEESTANI mielipiteitä ihmisiltä.
elikkäs tulin raskaaksi 16-vuotiaana, (17kun lapsi syntyi)poikaystäväni on 3-vuotta minua vanhempi eli oli silloin 19.(20-kun lapsi syntyi) olin seurustellut miehen kanssa vasta n. 4-6kk ja lapsi ei ollut suunniteltu. päätimme kuitenkin yhdessä, että pidämme lapsen. toki Mietimme vaihtoehtoja todella kauan ja tarkasti ja otimme asioista selvää. silti päätimme pitää lapsen, se tuntui meistä parhaalta vaihtoehdolta. nyt lapsi jo kohta 2-vuotias ja toinen mahassa tulossa.olemme vielä yhdessä ja erittäin paljon rakastamme toisiamme. meillä kummallakaan ei ole tällä hetkellä kun peruskoulu käyty. minulla jäi ammattikoulu kesken lapsen takia ja mieheni lopetti myös amiksen kesken ja meni töihin. nyt elämme minun kotihoidon tuella, lapsilisälle sekä mieheni palkalla. joka on n. 1500e/kk verojen jälkeen. tekee kyllä paljon töitäkin.silti täytyy venyttää penniä laskujen takia ja kalliin vuokran aina välillä. elikkäs itelle ei paljon saa ostettua mitään kivaa.oikeastaan En ainakaan minä tarvitse mitään ylimääräistä. vain tarpeellinen. lapsellamme ei ole ikinä kuitenkaan puuttunut mitään. Ruokaa on, vaatteita on jne.. Kouluun menen heti kun tämä mahassa oleva mussukka on siinä iässä, että voi pistää tarhaan. Baareissa en tykkään edes käydä toisten miesten lääpittävänä ja tuijotettavana. olenko nyt jäänyt jostain paitsi kun olen saanut lapsen näin nuorena? enkö ole saanut elää nuoruuttani?olisiko lapsemme onnellisempia jos meillä olisi kummallakin valmiina kaikki?(asunto,työpaikka jne..) onko elämäni nyt mielestänne pilalla? haluan vain kuulla minun TILANTEESTANI mielipiteitä ihmisiltä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sanon vain, että nykyään asiat täytyy tehdä tietynlaisessa järjestyksessä.(opiskelu,työ,asunto, ikä ja lapset) Muuten ei ole ihmiskuntakelpoinen ja kaikkien hyväksymä.
Vaikka tekisit mitä, ei kaikki sinua silti hyväksy ;)
Sinun oma elämäsi, siis se osa elämää, joka "normaalisti" on siinä 20-30-vuotiaana ennen lasten hankkimista, alkaa siis joskus kolmeviitosena (jos ette enempää lapsia innostu hankkimaan). Käy se niinkin päin, eikä voi sanoa että se olisi yhtään huonompi järjestys kuin "normaali" järjestys.
Jos jonkun neuvon antaisin, niin sen että hanki ammatti niin että olet valmistunut johonkin ammattiin siihen mennessä kuin toinen lapsi menee kouluun. Lasten kanssa ja puolison työskennellessä opiskeluun voi mennä yllättävän monta vuotta, joten kannattaa alkaa tutkia vaihtoehtoja ja sitä mitä *haluat* tehdä jo nyt, vaikka tuntuukin että lasten kouluikään on ikuisuus...
Ja jos miehesikään ei ole valmistunut, niin suosittelisin samaa, jotkut paperit käteen (varmaan siltä alalta jonka töitä nytkin tekee).
Meinaan se auttaa rahan kanssa, ja vaikka raha ei teekään onnelliseksi, niin kyllä se huomattavasti helpottaa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun lastenne pitäisi mennä opiskelemaan, olisi hyvä jos teillä on sitten varaa antaa rahaa elämiseen. Sitä ei tiedä millä mallilla Suomi makaa 20v päästä, että onko mitään opintotukia enää edes olemassa... Samoin eläkkeet on suuri kysymysmerkki sitten 40-50 vuoden päästä, joten siltäkin kannalta rahaa olisi kiva jäädä yli, ei vain nippa nappa elämiseen riittävästi.
Tärkeintä on, että itse olet onnellinen.
Tärkeintä on, että itse et tunne jääneesi mistään paitsi lapsen takia! Ja että olet onnellinen siitä mitä sinulla on.
Tänä päivänä on harvinaista olla onnellinen ja tyytyväinen siihen mitä itsellä jo on. Usein haaveillaan siitä, mitä ei vielä ole.
Kuten joku kirjoittikin, ette asioita vähän eri järjestyksessä. Eikä siinä mitään, jos olet sitä mieltä, että järjestys on oikea.
Ja pahinta sinulle olisi nyt katua päätöstäsi! Ihmisethän pyrkivät löytämään hyvät puolet tilanteistaan ja harvoin kuulee kenenkään sanovan, että katuu omaa päätöstään. (Pienemmistä asioista kyllä, mutta isojen asioiden kohdalla asiaa tuskin ainakaan ääneen myönnetään)
Ja hyvä niin. Nyt kun olet jo lapsesi saanut, niin muistathan ettet ala sitä katumaan! Muista, että omistaudut lapsillesi ja laitat sen oman elämäsi hetkeksi syrjään. 18-vuotta ihmiselämästä on yksi hujaus.
Raha ei tee onnelliseksi, muttei sen puutekaan. Hyvä olisi hoitaa elämäntilanne sellaiseksi, että pärjää nyt ja tulevaisuudessa. Mitä tahansa voi sattua (kenelle vain) ja on ehkä hyvä, jos sitä on jotenkin asiaan valmistautunut.
On todella hyvä, jos et kaipaa nuoruuden huolettomuutta ja "vastuuttomuutta". Lapsi on ehkä ihmisen vastuista suurin ja sinä olet sen vastuun halunnut ottaa jo nuorena. Ihan kunnioitettavaa kyllä. Toiset harjottelevat ensin ja katselevat maailmaa ja "vaihtoehtoja". Erittäin hyvä jos sinä löysit oikean vaihtoehdon heti ekalla kerralla (?).
Muistathan kuitenkin, että kun olet 30-vuotias ja olet viettänyt puolet elämästäsi saman ihmisen kanssa, niin ei se puoliso vaihtamalla parane. Toivottavasti suhteenne vain kypsyy ja vahvistuu, eikä käy niinkuin monelle... alkaa ruoho näyttämään vihreämmältä aidan toisella puolella.
Onnea elämäänne ja muista, että älä epäile, älä edes pientä hetkeä, ettetkö olisi tehnyt oikeaa ratkaisua. Epäily, pienikin, saattaa tehdä paljon hallaa sinulle.