väsyttää..

Eli todella kauan sitten.

Siihen aikaan ei edes ollut ateriainskoja vaan pisteltiin vain pitkävaikutteista ja sitä minä sitten "unohtelin" jatkuvasti eli pistelin muutaman päivän välein.

Lopputuloksena tuli sitten aina todella paha ketoasidoosi, joten sinne sairaalaan kiikutettiin sitten ihan ambulanssilla. Ja osastolla ketoasidoosin hoidon jälkeen saatiin tasapaino taas kuntoon, mutta kotioloissa mä repsahdin aina muudelleen ja uudelleen.

Vaikka tässä kirjoittelenkin todella pitkä D1-uran omaavana, niin kyllä mulla sitten on niitä liitännäissairauksiakin ja aika paljon saan itseäni niistä syyttä, ja sitä etten hoitanut itseäni kunnolla.

Mulla motivaation löytyminen kesti tosi kauan, mutta se löytyi sittenkin ja nykyisin porskuttelen eteenpäin sokerieden kannalta hyvissä arvoissa ja olokin on sen myötä hyvä. Mutta noista liitännäissairauksista en eroon pääse.

Minusta mitään pelottavaa ei pitäisi olla siitä, että joutuu/pääsee osastolle ja hoito saadaan (edes hetkeksi) kuntoon. Se motivaatiokin voi ihan hyvin löytyä tuollaisela keikalta.

Tärkeintä on, että saat apua ja etenkin että alat pistelemään sitä inskaa. Tilanne vaan pahenee, kun sairastumisestasi tulee vähän pidempi aika kuluneeksi. Loppuu se mahdollinen vähäinenkin oma tuotanto, jolloin seuraukset ovat todella katastrofaaliset. Siis sairalakeikkoja, kuten itselläni (mulla sairastumisesta oli jo muutama vuosi, kun tuohon ajauduin.