Palstan nimi on "Harrasteautoilu", mutta millainen oikeastaan on harrasteautoilija? Onko 10 vuotta vanhaa Bemaria tuunaava teinipoika harrasteautoilija? Entä 15 vuotta vanhaa, hajoavaa Opeliaan usein korjaileva duunari? Onko harrasteautoilija kenties henkilö, joka pyrkii pitämään 1960 -luvun Triumphinsa parhaassa mahdollisessa kunnossa? Voiko museoautolla ajava olla harrasteautoilija? Tuota termiä kun käytetään usein ilman määrittelyä, ikään kuin kyse olisi jostain hyvin tarkoin rajatusta erityisryhmästä, joka pitäisi olla kaikkien tiedossa. Sanakirja tai tieliikennelaki ei ainakaan harrasteautoilua tunne.
Kuka on harrasteautoilija?
Museoauto
5595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kyseisen nimen alle minun mielestäni kuuluu kaikki jotka eivät lue mitään "tieliikennelakia" tms muutakaan kirjaa kuten sanakirjaa...
ja toiseksi semmoiset jotka nk harrastavat eli eivät ole ammattilaisia... siis vain tykkäävät autostaan ja sen ropaamisesta,eli siis harrastavat... niin teinicorollan räpeltäjät kuin mersujaan vahavat papat,käsite on laaja kuten harrastajan sydänkin
Minä kutsun harrasteautoilijaa selvyyden ja rajan vetämisen takia (erityisesti mitä tulee toivomuksiin mahdollisesta, joskin epätodennäköisestä, käyttömaksuarmahduksesta) siihen, että harrasteautoilija on semmoinen, joka omistaa harrasteauton, ja harrasteauto on ei-museorekisteröity auto, joka täyttää kuitenkin museoauton iän. Museoauton ikävaatimus oli aiemmin 25, mutta se nousee 30:een jonkin määräajan sisällä, ilmeisesti kerran vuodessa ikäraja nousee vuodella, kunnes 30 on täynnä.
Eli harrasteautoilija olisi vähintään yhden yli 30-vuotiaan ei-MR-auton omistaja.
Miksi juuri tuo ikä? Koska ei ole mahdollista (käytännössä), että museoautoa nuoremmat autot saisivat armahduksia, kun museoauton ikärajaakin nostettiin.
Miksi juuri "harrasteauto", eikä "vanha auto"? No onpa vaan alettu kutsumaan tuolla nimellä. Tottakai se aiheuttaa närää, kun tuunaajat haluavat olla harrasteautoilijoita sen lisäksi, että ovat tuunaajia. Jos harrasteauto yletettäisiin korkeaksi käsitteeksi, niin mikä minun autoni olisi? Kun ei puuhasteluni riitä museoautoiluun, eikä se ole tuunaamista. Ei se olisi mitään. Harrasteautoilu on siis eri asia kuin tuning eikä sitä voisi selvyyden vuoksi ylettää kattamaan molempia. Harrastajat, jotka hakevat käyttömaksualennusta täytyvät omata jonkin nimen, jolla heitä voitaisiin kollektiivisesti kutsua, jotta ei täydy aina todeta "yli 30-vuotias museorekisteröimätön auto". Lyhyesti vaan "harrasteauto".
No miksi sitten ei "vanha auto" tai kuten esitetty, että harrastaja olisi "vanha-autoilijat"? No sehän aiheuttaa sekaannusta, että kuka on vanha: auto vai kuljettaja. Lisäksi "vanha-auto" on vastoin Suomen kielioppia. Ja "vanha auto" eri sanoina taas käytetään monista 10...20 vuotiaista autoista. Ja kuten tiedetään: ruosteinen 80-luvun käyttöpirssi ei ole juuri ihailtu auto. Myös EY painostaa, että vanhoja autoja pitää verottaa kovemmin vuotuisesti kuin uusia. Miten perustelisimme, että "vanhalla autolla" pitää olla vanhaa autoa pienempi käyttömaksu? Verovapautuksen anominen voi olla hankalaa, jos MIELIKUVAT ovat paikkansa pitämättömät. Siksi se on HARRASTEAUTO, ja PISTE. Tuunaajat ovat tuunaajia. Älkää tuunaajat ottako henkilökohtaisesti, mutta selkeyttä tarvitaan termien kanssa. Harrasteautoilu olisi kiva yleistää, mutta oikeaa termiä vanhalle, hienoksi laitetulle, mutta ei museorekisteröinnin alkuperäisvaatimuksia täyttävälle autolle olisi HYVIN vaikea löytää.
Minusta 30 vuoden ikärajankin voisi heittää pois harrasteajoneuvosta. Peliin tulisi ehkä jokin MR- ajoneuvojen tapainen ajopäivärajoitus, tai muu tapa erottaa harrasteajoneuvo käyttöajoneuvosta.
Homma on melko vaikea toteuttaa, ilman että tulisi jyrkkää rajanvetoa käyttöautoiluun.
Pitäisi ehkä luoda samalla uusi ajoneuvoluokka: harrasteajoneuvo. Vrt. erikoisajoneuvo.
Harraste- sanassa harrasteautoilu tai harrasteajoneuvo ilmaisee minun mielestäni, että on kyse harrastemielessä tapahtuvasta toiminnasta. Eli vapaa-ajan viettämisestä auton parissa. Kyseessä ei ole käyttötavara, mutta joidenkin on pakko, tai eivät muuten halua pyhittää harrastuksensa kohdetta ainoastaan harrastekäyttöön vaan ajavat sillä esimerkiski työmatkansa tai käyvät kaupassa.
Mikä kenellekin on mieleinen harrasteauto, on jokaisen oma asia. Ikä tai koko ei ole ratkaiseva asia. Jos viettää paljon aikaa tavallisen käyttöauton kimpussa, on se kieltämättä autoharrastusta tai harrasteautoilua.
Hajoavaa ooppeliaan korjaava duunari (vittu mikä karsinointi) ei ole harrasteautoilija, ellei sitä ooppeliaan mielellään korjaa, vaan vain töihin päästäkseen sen tekee.
Äkkiä lakiesitys vireille, ja sanakirja uudelleen painoon, jotta (yleistys) typerät teoreetikkoinsinööritkin voisivat todentaa ja mallintaa HARRASTEAUTOILUN, eivätkä menettäisi vahingossakaan "katu-uskottavuuttaan", tai erehtyisi tekemään jotakin epätrendikästä!
Tämän voisi tulkita niin että 'mobilisti'-nimikeen alle pääsee/joutuu vain
jos on yksi tai useampia museorekisterissä olevia ajoneuvoja, riippumatta
siitä että kuuluuko mihinkään yhdistykseen tai ei.
Minusta moinen ajattelutapa on pahasti virheellinen, sehän karsinoi autonsa
entisöineen ja pois myyneen henkilön pois, vaikka auton entisöijä selkeästi
tuohon ryhmään kuuluu: ei nimike voi olla siitä kiinni että onko juuri sillä
hetkellä nimikkeeseen oikeuttava ajokki hallinnassa vai ei.
Yhtä vähän harrasteautoilu on autosta kiinni.
Tieliikennelaki tuntee museoauton, mutta kuten yltä näkyy, sen avulla ei voi
määritellä käyttäjiä. Jokainen museoauton omistaja ei ole mobilisti ja jokaisella
mobilistilla ei ole museoautoa.
Harrasteautoilija on jokainen joka ilmoittaa harrastuksekseen auton, niin
yksinkertaista se on.
Ilmiselvästi kyse on erityisryhmästä: niistä jotka kysyttäessä ilmoittavat harrastavansa
autoja, hyvin täsmällinen joukko ihmisiä.
Sanakirja ei varmasti tunne harrasteilmailijaa tai harrastelaskuvarjohyppääjääkään,
enkä silti kehtaisi väittää että noita, hyvin tarkkarajaisia ryhmiä, ei olisi olemassa.
Tuomas