Haluaisin siis keskustella nimettömänä ja luottamuksella. Oikaiskaa nyt väärät käsitykseni jos niitä siis on;
Eli minulla on käsitys että kaikki niissä aa-ryhmissä ovat tavallisia ihmisiä, alkoholisteja? Mutta minulla on sellaisia asioita joista haluaisin puhua, mutta joita en pystyisi kertomaan kuin 110% luotettavalle henkilölle ja niin etten halua tunnistutua.
Niin ja ongelmani eivät ole olleet pelkästään alkoholissa vaan myös kaikenlaisilla muilla elämän osa-alueilla. Eli nyt en oikein tiedä olisiko psykiatri, pappi, aa, vai mikä oikea vaihtoehto kun ongelmani eivät sijoitu yksistään mihinkään kategoriaan. Tuntuisi vähän liian työläältä keskustella kaikista asioistaan eri paikassa ja eri ihmisille.
Eli minulla on käsitys että kaikki niissä aa-ryhmissä ovat tavallisia ihmisiä, alkoholisteja? Mutta minulla on sellaisia asioita joista haluaisin puhua, mutta joita en pystyisi kertomaan kuin 110% luotettavalle henkilölle ja niin etten halua tunnistutua.
Niin ja ongelmani eivät ole olleet pelkästään alkoholissa vaan myös kaikenlaisilla muilla elämän osa-alueilla. Eli nyt en oikein tiedä olisiko psykiatri, pappi, aa, vai mikä oikea vaihtoehto kun ongelmani eivät sijoitu yksistään mihinkään kategoriaan. Tuntuisi vähän liian työläältä keskustella kaikista asioistaan eri paikassa ja eri ihmisille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
käyttänyt avukseni kaikkia mainitsemiasi tahoja.
AA:ssa raitistuttuani olen uskaltautunut myös psykiatrin juttusille ja keskustelemaan papin kanssa. AA:sta olen löytänyt pari luotettavaa henkilöä, joiden kanssa voimme käydä läpi arkoja asioita, muutakin kuin alkoholismia.
AA-palavereissa ei tosiaan ole syytä puhua kaikista asioistaan, sitä varten ovat ammattiauttajat ja AA-kummi.
Toivotan sulle voimaa panna asiat yksi kerrallaan kuntoon ja tärkeimmät ensin. Itselleni raittius on numero yksi, kaiken paremman elämän perusta.
Sait tuossa jo ensimmäiseltä vastaajalta hyviä vinkkejä. Voin vahvistaa ne. Olen itse moniongelmaisena saanut elämänongelmiini apua vuosien mittaan todella monelta eri taholta mutta alku oli kyllä ehdottomasti raitistuminen ja sitä myötä pikku hiljaa luottaminen ihmisiin ja sellaisen tukihenkilön/kummin löytyminen, jonka kanssa sitten lopulta pystyi puhumaan aivan kaiken. Ja jokainen sellaisen kyllä löytää aa:ssa ja muutenkin elämässään.
Ammatti-ihmiset ovat sitä varten, että heitä käytetään elämän vaikeuksissa; heitäkin tosin monenlaisia. Itselläni kolme ensimmäistä psykiatrikokemusta oli suunnilleen sellaisia, että
tapaaminen jäi ensimmäiseen kertaan ja ahdistus lisääntyi mutta lopulta löytyi sellainenkin, joka pystyi kuuntelemaan ja halusi oikeesti auttaa.
Voimia sinulle.