onko kenelläkään muulla ollut ongelmaa ettei vipupoika tulisi lainkaan juttuun muiden uroksien kanssa? toki urosten väliset ongelmat ovat yleisiä mutta en ole kuullut että whippetit olisivat noin aggressiivisia. siis minun vipukkani käy kiinni jos pääsee ja suoraan kaulaan. ei se edes haistele että mikä se toinen kaveri on miehiään, kiinni vaan... on nyt pahassa iässä, 1,5v. mutta kokemuksia olisi kiva kuulla jos jollain on :) ja että menikö ohi vai onko meidän kohtalo nyt vaan pysyä poissa koirapuistoista jne.
vihainen whippet
kokemuksia?!?!
26
6651
Vastaukset
- maned wolf
Whippetit ovat ihmisiä kohtaan erittäin ystävällisiä, mutta muitten koirien seurassa ja metsästysvietin valtaamana niiden verissä oleva terrierimäisyys tulee monilla tavoin esille. Varsinkin vanhemmiten nartut läksyttävät ärhäkkäästi ja kuuluvasti liian lähelle tunkevia uroksia, eikä siinä koiran koolla ole juurikaan väliä. Kyllä siinä isompikin koira löytää pian paikkansa arvojärjestyksestä, kun whippetnarttu hieman ojentelee. Terrierimäinen ärhäkkyys näkyy myös vinttikoirien leikeissä ja whippettiin tottumattomalle whippettien leikit saattavatkin näyttää aika hurjilta.
Tässä lainaus eräältä vipukka sivulta.
Toivottavasti olis jotain apua :)- tota. ..
sen oonki huomannu et etenki pienet koirat saa helposti kyytiä kun tietty jahtivietin valtaamana ne haluaa juosta sen pikkuisen kiinni ja napata hampailla mut tuntuu vaan ettei mikään auta tohon ongelmaan... kiellän ja vedän pois toisen kimpusta mutta ei se mitään auta. uudestaan kiinni vaan jos pääsee
- minelan
tota. .. kirjoitti:
sen oonki huomannu et etenki pienet koirat saa helposti kyytiä kun tietty jahtivietin valtaamana ne haluaa juosta sen pikkuisen kiinni ja napata hampailla mut tuntuu vaan ettei mikään auta tohon ongelmaan... kiellän ja vedän pois toisen kimpusta mutta ei se mitään auta. uudestaan kiinni vaan jos pääsee
Annatko koirasi terrosioida muita koiria.
- whippet6
Ei tuo oikein normaalilta whippetiltä kuulosta. Whippetin rotumääritelmässä sanotaan, että lempeä... ja yleensä whippetit ovat lempeitä sekä ihmisille, että muille koirille. Whippetit viihtyvät ja jopa toivovat isoa laumaa ympärilleen. Minkäänlainen aggressiivisuus ei kuulu whippetille, ja nuo terrieritarinat alkavat olla historiaa. Toki metsästysleikeissään whippetit, kuten kaikki vinttikoirat, ovat erittäin rajuja ja muun rotuisten mielestä rasittavia, mutta leikistähän ei kai enää ole kyse aloittajan koiran kohdalla?
Ehkä sinun kannattaisi ihan ensimmäisenä kysyä neuvoa koirasi kasvattajalta. Hän tuntee koirasi ja sen suvun, ja mahdolliset ongelmat pentuajalta tai suvusta.
Olisi mielenkiintoista kuulla koirasi historiasta, sen verran harvinaista on tuollainen käytös whippetillä. Onko se ollut sinulla ihan pennusta asti, vai tullut kodinvaihtajana? Onko sillä muita käytösongelmia? Huomasitko emässä mitään hermostuneisuutta tms? Onko tiedossa onko suvussa esiintynyt tuollaista enemmänkin?- . . .. . . ...hmm
elikkäs ei ole muita ongelmia tällä whippetillä. Kasvattajan kanssa olen ollut puheissa ja hän vain sanoi että jotkut uroskoirat eivät tule toisten urosten kanssa toimeen ja se siitä. Ja jos en aiemmin maininnut tai tarpeeksi korostanut niin whippettini on vihainen vain uroskoirille. ja minulla on siis toinenkin koira, whippettiä vuoden vanhempi leikattu ja isompi uroskoira, jonka kanssa se ei ole koskaan tapellut. ja whippetin ärhentely muita uroksia kohtaan on myös enemmänkin suurta meteliä kuin varsinaista tappomeininkiä. kamala rähinä mutta ei se koskaan mitään haavoja ole aikaan saanut. Ja joskus esim. koirapuistossa kun on ollut isompia uroksia joihin se on saanut tutustua rauhassa ensin aidan läpi niin ei ole ollut ongelmaa. Pienet koirat etenkin saavat rähinän aikaan ja siinä voisi olla kyse metsästysvietistä? Mutta minunkin mielestäni tämä on todella epätyypillistä käyttäytymistä whippetillä.. Olen jokseenkin pulassa koska mikään ei tunnu auttavan. Ihmisiä kohtaan ei ole koskaan ollut mitään aggressiivisuutta, päin vastoin vipu on ehkä maailman hellyydenkipein sylivauva. Emä ja isä olivat molemmat juoksijasukuisia, hyvin käyttäytyviä koiria, en huomannut koskaan mitään mihinkään epänormaaliin viittaavaa... Ja kun sanoit että whippetit ovat leikeissään rajuja niin voisi tuo olla ainakin toisinaan leikkiäkin. Kuten sanoin, vipu räksyttää ja juoksee toisten koirien perässä ja kun saa kiinni niin alistaa. Monet koirat pelästyvät tätä kovasti ja näyttää siltä kuin se purisi kaulaan, mutta ei puremisesta ole mitään todistetta kun ei ole jälkiä jäänyt, enkä minä pysty näköhavainnon perusteella sanomaan pureeko vai eikö.
- njp
. . .. . . ...hmm kirjoitti:
elikkäs ei ole muita ongelmia tällä whippetillä. Kasvattajan kanssa olen ollut puheissa ja hän vain sanoi että jotkut uroskoirat eivät tule toisten urosten kanssa toimeen ja se siitä. Ja jos en aiemmin maininnut tai tarpeeksi korostanut niin whippettini on vihainen vain uroskoirille. ja minulla on siis toinenkin koira, whippettiä vuoden vanhempi leikattu ja isompi uroskoira, jonka kanssa se ei ole koskaan tapellut. ja whippetin ärhentely muita uroksia kohtaan on myös enemmänkin suurta meteliä kuin varsinaista tappomeininkiä. kamala rähinä mutta ei se koskaan mitään haavoja ole aikaan saanut. Ja joskus esim. koirapuistossa kun on ollut isompia uroksia joihin se on saanut tutustua rauhassa ensin aidan läpi niin ei ole ollut ongelmaa. Pienet koirat etenkin saavat rähinän aikaan ja siinä voisi olla kyse metsästysvietistä? Mutta minunkin mielestäni tämä on todella epätyypillistä käyttäytymistä whippetillä.. Olen jokseenkin pulassa koska mikään ei tunnu auttavan. Ihmisiä kohtaan ei ole koskaan ollut mitään aggressiivisuutta, päin vastoin vipu on ehkä maailman hellyydenkipein sylivauva. Emä ja isä olivat molemmat juoksijasukuisia, hyvin käyttäytyviä koiria, en huomannut koskaan mitään mihinkään epänormaaliin viittaavaa... Ja kun sanoit että whippetit ovat leikeissään rajuja niin voisi tuo olla ainakin toisinaan leikkiäkin. Kuten sanoin, vipu räksyttää ja juoksee toisten koirien perässä ja kun saa kiinni niin alistaa. Monet koirat pelästyvät tätä kovasti ja näyttää siltä kuin se purisi kaulaan, mutta ei puremisesta ole mitään todistetta kun ei ole jälkiä jäänyt, enkä minä pysty näköhavainnon perusteella sanomaan pureeko vai eikö.
Meillä on kesällä 3v täyttävä whippet narttu.Koira on äreä toisille nartuille ja pentuja ei voi sietää.Meillä kun nykysin on vipukan kaverina dobberi pentu ja tässä nyt mietitään joudutaanko jommasta kummasta luopumaan vai hyväksyykö kenties vipukka tämän uuden tulokkaan jossakin vaiheessa..?Kertokaa viisaammat miten tulisi edetä?
- whippetin omistaja
njp kirjoitti:
Meillä on kesällä 3v täyttävä whippet narttu.Koira on äreä toisille nartuille ja pentuja ei voi sietää.Meillä kun nykysin on vipukan kaverina dobberi pentu ja tässä nyt mietitään joudutaanko jommasta kummasta luopumaan vai hyväksyykö kenties vipukka tämän uuden tulokkaan jossakin vaiheessa..?Kertokaa viisaammat miten tulisi edetä?
Kyllä whippet voi olla epäsosiaalinen siinä missä muutkin koirat, syystä tai toisesta, joskin tälle rodulle se ei ole niin tyypillistä kuin joillekin muille. Murrosiässä saattaa sosiaalinenkin tapaus äityä kokeilemaan rajojaan, ja nuoren koiran leikki on usein ylipäätään hektistä ja aggressiivistakin, kuumuu herkästi yli ja aiheuttaa ikäviä kommunikaatiokatkoksia. Puistolle vaan tuttujen kanssa, ei missään nimessä "sosiaalistamista" tuntemattomien kustannuksella!
Rajat voi whipukalle laittaa aivan siinä missä muillekin koirille, vaikka ne sellaisia sylissä viihtyviä rimpuloita ovatkin. Meidän epävarmuuttaan nyreä rescue-whippet saa minun puolestani pitää käsityksensä muista koirista, eikä sen tarvitse olla kaveria kenenkään kanssa. Silti tilanteissa, joissa on pakko sietää toista koiraa, on meidän tyttö laitettu sietämään sen verran, ettei päälle mennä eikä härkitä. Samoin homma hoidettiin, kun tyyppi tuli toisen koiran kanssa samaan talouteen - selkeät rajat ja omat paikat, kummankaan osalta ei siedetä pätkääkään kiusaamista tai härkkimistä.
Käytännössä rajojen asettaminen ei vaadi väkivaltaa, enkä henkilökohtaisesti sellaista kannatakaan. Meillä molemmille koirille osoitettiin omat rauhalliset paikat, jonne koira tai koirat rähinän uhatessa tiukasti ja suurempaa numeroa tekemättä ohjattiin. Ruokarauha ja nukkumisrauha ovat ehdottomat, eikä koiralla ole tarvetta rähistä jos perusasiat on turvattu ja pomoon voi luottaa. - minelan
En ole eläissäni kuullut tai kokenut, että whipet olisi agressiivinen. Itsekin harkitsin pitkään whipetin ottoa, mutta niiden riistaviettisyys määräsi toisen rodun.
- minelan
. . .. . . ...hmm kirjoitti:
elikkäs ei ole muita ongelmia tällä whippetillä. Kasvattajan kanssa olen ollut puheissa ja hän vain sanoi että jotkut uroskoirat eivät tule toisten urosten kanssa toimeen ja se siitä. Ja jos en aiemmin maininnut tai tarpeeksi korostanut niin whippettini on vihainen vain uroskoirille. ja minulla on siis toinenkin koira, whippettiä vuoden vanhempi leikattu ja isompi uroskoira, jonka kanssa se ei ole koskaan tapellut. ja whippetin ärhentely muita uroksia kohtaan on myös enemmänkin suurta meteliä kuin varsinaista tappomeininkiä. kamala rähinä mutta ei se koskaan mitään haavoja ole aikaan saanut. Ja joskus esim. koirapuistossa kun on ollut isompia uroksia joihin se on saanut tutustua rauhassa ensin aidan läpi niin ei ole ollut ongelmaa. Pienet koirat etenkin saavat rähinän aikaan ja siinä voisi olla kyse metsästysvietistä? Mutta minunkin mielestäni tämä on todella epätyypillistä käyttäytymistä whippetillä.. Olen jokseenkin pulassa koska mikään ei tunnu auttavan. Ihmisiä kohtaan ei ole koskaan ollut mitään aggressiivisuutta, päin vastoin vipu on ehkä maailman hellyydenkipein sylivauva. Emä ja isä olivat molemmat juoksijasukuisia, hyvin käyttäytyviä koiria, en huomannut koskaan mitään mihinkään epänormaaliin viittaavaa... Ja kun sanoit että whippetit ovat leikeissään rajuja niin voisi tuo olla ainakin toisinaan leikkiäkin. Kuten sanoin, vipu räksyttää ja juoksee toisten koirien perässä ja kun saa kiinni niin alistaa. Monet koirat pelästyvät tätä kovasti ja näyttää siltä kuin se purisi kaulaan, mutta ei puremisesta ole mitään todistetta kun ei ole jälkiä jäänyt, enkä minä pysty näköhavainnon perusteella sanomaan pureeko vai eikö.
nm...hym.....
Oletko koskaan ajatellut, että jos koirasi whipukka lähtee esim. mäyräkoiran perään, niin mäyräkoira saattaa hermostua ja silloin on leikki kaukana. En missään nimessä salli tällaisia tapahtumia, mutta jos koirasi provosoi tarpeeksi, niin mmyräkoiralla on oikeus puolustautusa ja se puolustus ei sitten ole enää leikkiä. Mäyräkoirala on vahvat leuat ja luja pää, jota on syytäkin varoa ärsyttämästä sitä.
Sitä en hyväksy, että koira hermotuu, vielä pennusta, osoitttamalla agressiivisuutta, mutta pitkäaikainen, noinkin vanhan, jatkuva provosointi on sallittua, kun pinna on kireällä.
- Rona
Meillä myös whippeturos, joka ei siedä vieraita uroksia. Erityisesti omalla reviirillä eli kotinurkilla haluaisi ajaa muut urokset pois. Kotona on kuitenkin 2 urosta, jotka ovat ihan parhaita kavereita eli samassa laumassa tulevat toimeen, samoin tuttavilla on pari uroskoiraa joita sietää hyvin pienen totuttelun jälkeen.
Ei siis tyypillistä wipukalle, mutta tosiaan koira se on whippetkin ja uroskoiralle tuo on ihan normaalia käytöstä. Meillä ongelma on ratkaistu sillä että emme pakota koiraamme lähikontaktiin vieraiden urosten kanssa.- kommentoin
Tosiaankin koira se on whippetkin ja oikeanlaisen tapakasvatuksen ja SOSIAALISTAMISEN tämänkin rodun yksilö tarvitsee.
Vinttikoirilla on yleisesti ottaen rajummat leikkitavat kuin muilla roturyhmien koirilla joten hammastelu ja ärinä, ynnä muu esitys vapaana ollessa on tavallista. Nuoren yksilön "murrosikäisen" kohdalla muille uroksille ärinä voi olla vain ohimenevä vaihe. Tästä ei kannata millään tavalla hätäillä vaan on yksinkertaisesti parempi että pyrkii järjestämään kontakteja toisiin uroksiin. harvoissa tapauksissa joutuu koirien välien selvittelyy puuttumaan sillä tavallisesti riittää vain että toinen alistaa toisen ja sen jälkeen asia on selvä.Kuitenkin yksilöjen väliset erot ovat huimia joten parhainta on itse pyrkiä löytämään itselle ja koiralleen sopivimmat tavat selvitä asioista.
- kommentoin taas
Tuli vain mieleen onko koiran kanssa ollut muunlaisia johtajuus ongelmia tai vastaavia?
- aloittaja
ei ole ollut ongelmia. on hyvin alistuvaa sorttia, semmonen että vähän kun korottaa ääntään niin lopettaa mitä ikinä olikin tekemässä. oikein kiltti ja herttainen nuorimies. ollaan nyt jonkin verran käyty puistossa ja on mennyt urosten kanssa ihan ok jos ne on meidän vipua isompia. kaikki pienet saa sitten tuta nahoissaan jos lähtevät juoksemaan mutta se menee toki tuon jahtivietinkin piikkiin. enkä tosiaan ole varma että pureeko se ollenkaan niitä toisia koiria vai rähjääkö vaan. ei ainakaan kellekkään ole haavoja tullut. mutta toki herkemmät koirat niin siitä rähinästä pelästyvät että lähdemme sitten pois. jotkut koiranomistajatkin ovat niin yliherkkiä pienelle rähinälle.
- stressaantunut
aloittaja kirjoitti:
ei ole ollut ongelmia. on hyvin alistuvaa sorttia, semmonen että vähän kun korottaa ääntään niin lopettaa mitä ikinä olikin tekemässä. oikein kiltti ja herttainen nuorimies. ollaan nyt jonkin verran käyty puistossa ja on mennyt urosten kanssa ihan ok jos ne on meidän vipua isompia. kaikki pienet saa sitten tuta nahoissaan jos lähtevät juoksemaan mutta se menee toki tuon jahtivietinkin piikkiin. enkä tosiaan ole varma että pureeko se ollenkaan niitä toisia koiria vai rähjääkö vaan. ei ainakaan kellekkään ole haavoja tullut. mutta toki herkemmät koirat niin siitä rähinästä pelästyvät että lähdemme sitten pois. jotkut koiranomistajatkin ovat niin yliherkkiä pienelle rähinälle.
Hei, huh, olipa huojentavaa luettavaa, että muillakin samoja juttuja. Itselläni on kaksivuotias Whippet uros, kiltti kun mikä, mutta koirapuistossa käy pienten koirien perään, kuin "saaliin" ja tästä sitten itseäni on uhattu vaikka millä, että miten saadaan nirri pois koiraltani...mutta ei tee jälkeä toisiin koiriin, onko se tosiaan metsästystä?? vai leikkiä??? hermostuttaa mennä nykyisin puistoon , tuttuun, jossa kaverit, kun tulee pieni koira, pennuista ei myöskään tykkää, alkaa heti niitä pomottamaan ja alistamaan. Ojennan koiraani ja sitten totteleekin, mutta onko tämä poismenevä vaihe vai pitääkö vaan kestää? apua!
- Whippetmama
Saalisvietti on näissä monissa vahva, se on ehdottomasti ymmärrettävä. Ei ole niistä toisista kiva kun joutuu saaliiksi. Se ei ole leikkiä, mutta se on whippetille luontaista käytöstä. Yritä etsiä juoksukaveriksi toinen whippet ja suosittelen kuonokoppaa. Se antaa myös omistajasta hyvän kuvan
- minelan
stressaantunut kirjoitti:
Hei, huh, olipa huojentavaa luettavaa, että muillakin samoja juttuja. Itselläni on kaksivuotias Whippet uros, kiltti kun mikä, mutta koirapuistossa käy pienten koirien perään, kuin "saaliin" ja tästä sitten itseäni on uhattu vaikka millä, että miten saadaan nirri pois koiraltani...mutta ei tee jälkeä toisiin koiriin, onko se tosiaan metsästystä?? vai leikkiä??? hermostuttaa mennä nykyisin puistoon , tuttuun, jossa kaverit, kun tulee pieni koira, pennuista ei myöskään tykkää, alkaa heti niitä pomottamaan ja alistamaan. Ojennan koiraani ja sitten totteleekin, mutta onko tämä poismenevä vaihe vai pitääkö vaan kestää? apua!
No, varmasti pienen koiran omistaja ja koira ei pidä siitä, että koirasi vaikka vaan leikkii, mutta tarttuu hampaillaan pieneen koiraan. Omistajana sinun on hallittava koirasi niin, että siitä ei ole haitta muille koirille....Muuten sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin pitää koirasi kytkettynä.
- kuono?koppa
Liekkö yleinen käyttäytymismalli vinttareille? Meillä unkarinvinttikoiran kanssa samanlaisia ongelmia pentuaikana: ihan sietämätön kiusankappale oli ja toisia repi. Pelkäsin, ettei ikinä tule koirapuistokelpoista. Kielsin ja kielsin ja komensin, huusin pää punasena ja hain pois riehumasta. Nyt yli yksivuotiaana alkaa oppi mennä perille, ja leikkiessäänkin kuuntelee käskyjä. Osaa leikkiä nätimmin kaikenrotuisten kanssa. Mutta kyllä se paljon vaati työtä pentuaikana. Eikä ole mikään kovaluonteinen, vaan aika peruskiltti kaveri.
- oivoivoi
hei!
minulla on vähän yli puoli vuotias wipukan pentu, narttu. ja joskus tyttö on kyllä niin hirveän raju, että ihan hirvittää. juoksee toisten perässä, painaa päälle, jyrää, ottaa hampailla turkista kiinni... toinen ei siinä rytäkässä sitten kerkeä muuta kun juosta ja väistellä. joskus taas menee erittäin hienosti. tuntuu olevan vähän koiran päivästäkin kiinni. ja mitä enemmän on energiaa, sitä hirveämmät leikit. olen ollut epätoivoinen, koska minun huudot ja käskyt eivät ilmeisesti koiran korviin asti kantaudu (ei siis kuuntele), kun niillä ei ole mitään vaikutusta. (muuten on todella tottelevainen pentu, sisällä erityisesti ja lenkilläkin paitsi jos on toisia koiria näkyvissä. silloin kontakti on erittäin vaikea saada.) noh, siinä sitten epätoivosesti yritän saada omaan koiraan kosketuskontakatin, että saan sen kuuntelemaan. uskotte varmaan, että helppoa se ei ole. uskomattoman kiltti tyttö: tykkää kaikista koirista eikä ole ikinä kenellekään ollut vihainen. leikit menevät vain aivan mahottomasti, kun se jatkuu tarpeeksi kauan ja jos toinen koira ei komenna. ja näyttää olevan niinkin, että mitä pienempi tai kiltimpi ja arempi toinen koira on, sitä enemmän pentu innotuu. innostuu siitä, että toinen on alakynnessä? dominointia? vai pelkkää innostuksen kohoamista kattoon, kun leikki ei toisen kiltteyden takia keskeydy? jos toinen koira murahtaa, pentu uskoo kyllä. tai jos toinen koira ymmärtää lopettaa juoksemisen.. mutta niin kauan, kun toinen koira juoksee, pentu painaa päälle. joskus minun on jopa äärettömän vaikea lukea tilannetta: joskus kun sitten pentuni tilanteesta saan pois, toinen koira tuleekin meidän perään. eli leikki ilmeisesti olikin ollut han ok... mutta on kuitenkin näyttänyt siltä, että toinen on hätää kärsimässä. ikinä ei dominointia kyllä ole muuten ollut.. alistuu mielummin ja usein lähestyy ja tervehtii toisia koiria, niin isoja kun pieniäkin, masu melkeen maassa kiinni.
ehdotuksia, miten saisin koiralleni opetettua, ettei toista voi retuuttaa?
haenko koiran vaan aina pois ja torun kun leikki menee mahottomaksi?
edellinen kirjoitus antoi minulle hieman toivoa...
koirapuistoilu on kuitenkin meille niin äärettömän tärkeää, kun ei ole muuta paikkaa, missä pentu saisi juosta vapaana. - oivoivoi
oivoivoi kirjoitti:
hei!
minulla on vähän yli puoli vuotias wipukan pentu, narttu. ja joskus tyttö on kyllä niin hirveän raju, että ihan hirvittää. juoksee toisten perässä, painaa päälle, jyrää, ottaa hampailla turkista kiinni... toinen ei siinä rytäkässä sitten kerkeä muuta kun juosta ja väistellä. joskus taas menee erittäin hienosti. tuntuu olevan vähän koiran päivästäkin kiinni. ja mitä enemmän on energiaa, sitä hirveämmät leikit. olen ollut epätoivoinen, koska minun huudot ja käskyt eivät ilmeisesti koiran korviin asti kantaudu (ei siis kuuntele), kun niillä ei ole mitään vaikutusta. (muuten on todella tottelevainen pentu, sisällä erityisesti ja lenkilläkin paitsi jos on toisia koiria näkyvissä. silloin kontakti on erittäin vaikea saada.) noh, siinä sitten epätoivosesti yritän saada omaan koiraan kosketuskontakatin, että saan sen kuuntelemaan. uskotte varmaan, että helppoa se ei ole. uskomattoman kiltti tyttö: tykkää kaikista koirista eikä ole ikinä kenellekään ollut vihainen. leikit menevät vain aivan mahottomasti, kun se jatkuu tarpeeksi kauan ja jos toinen koira ei komenna. ja näyttää olevan niinkin, että mitä pienempi tai kiltimpi ja arempi toinen koira on, sitä enemmän pentu innotuu. innostuu siitä, että toinen on alakynnessä? dominointia? vai pelkkää innostuksen kohoamista kattoon, kun leikki ei toisen kiltteyden takia keskeydy? jos toinen koira murahtaa, pentu uskoo kyllä. tai jos toinen koira ymmärtää lopettaa juoksemisen.. mutta niin kauan, kun toinen koira juoksee, pentu painaa päälle. joskus minun on jopa äärettömän vaikea lukea tilannetta: joskus kun sitten pentuni tilanteesta saan pois, toinen koira tuleekin meidän perään. eli leikki ilmeisesti olikin ollut han ok... mutta on kuitenkin näyttänyt siltä, että toinen on hätää kärsimässä. ikinä ei dominointia kyllä ole muuten ollut.. alistuu mielummin ja usein lähestyy ja tervehtii toisia koiria, niin isoja kun pieniäkin, masu melkeen maassa kiinni.
ehdotuksia, miten saisin koiralleni opetettua, ettei toista voi retuuttaa?
haenko koiran vaan aina pois ja torun kun leikki menee mahottomaksi?
edellinen kirjoitus antoi minulle hieman toivoa...
koirapuistoilu on kuitenkin meille niin äärettömän tärkeää, kun ei ole muuta paikkaa, missä pentu saisi juosta vapaana.äh, tulipas kirjotusvirheitä, kun niin nopeasti kirjoitin. toivottavasti siitä saa selvää.
- kuono?koppa
Riiviöstäni tuli erittäin koirapuistokelpoinen. Se ottaa huomioon kaverin mielipiteet, eikä ala rajuksi aran koiran kanssa. Sen sijaan sen mielileikki on, kun itse saa juosta pakoon ja kokonainen lauma ajaa sitä takaa. Kun sitä ei kiinni saa.
Vinttikoiran leikki on aina haastavaa, ja kun on tasaväkinen leikkikaveri, homma toimii. Kokemukseni mukaan oli hyvä, kun jaksoin sitä pentuna komentaa ja lopulta oppi kuuntelemaan käskyjäni leikissäkin. Jos puutun leikin kulkuun, se kyllä heti lopettaa riehumisensa. Ei kyllä enää paljoa tarvi puuttua, kun se niin fiksusti osaa ottaa huomioon leikkikumppaninsa. - oivoivoi
selvä, jatkan siis ainakin komentamista ja leikkeihin puuttumista.
voisiko kyseessä olla myös se, ettei pentu vielä ymmärrä kovin hyvin toisia koria? se ei ihan kaikkia tilanteita tunnu ymmärtävän... joskus se olisi iloisesti menossa tervehtimään koiraa, joka esim. näyttää hampaita ja murisee. tuntuu, ettei pentu vielä ymmärrä, mitä koirien elekieli tarkoittaa (ainakaan kaikkia signaaleja). voisiko siis sellainen vaikuttaa tuohon leikkityyliin?
ite olen sitten yrittänyt. pennulle opettaa käytöstapoja ja sitä, miten erilaisissa tilanteissa tulisi toimia. mutta eikö se niin ole, että toiset koirat opettaa parhaiten... olen yrittänyt opettaa mm. että toisen luo ei mennä rymisten (innoisaan), varsinkaan jos toinen on arka eikä tule iloisesti ja avoimesti vastaan (eli siis rauhallista moikkaamista), toista koiraa ei aleta härnäämään sen toivossa, että saisi juoksu- ja painikaverin, jos kaveria ei leikit sillä hetkellä kiinnosta ja ettei leikkiä saa niin rajusti. - kuono?koppa
Koirien on opittava koirien kieli toisiltaan. Minusta saavat keskenään opiskella muuten, puutuin vaan epätasa-arvoisiin tilanteisiin. Esim. pentu piinasi vanhaa koiraa, joka ei pitänyt puoliaan. Ahdistelee arkaa koiraa. Yrittää alistaa. Repii korvista jotain luppakorvaa, että on repeämisvaara. Kaikki koirat eivät osaa puolustautua, joten niissä tilanteissa puutun. Aina hyvä jos toinen koira itse antaa palautteen huonosta käytöksestä.
Kun ihminen puuttuu asiaan, se on vaan keskeyttämistä, enkä usko, että koira siitä muuta oppii. Kuin että: lopeta!
Rajutkin leikit sallittuja, jos kaveri on samanhenkinen.- kuono?koppa
Jatkan vielä keinoista. Riehuvan vinttikoiran ojentaminen oli aika haastavaa, koska se on niin nopea, että et sitä kiinni saa. Ja korvat tietysti katoaa kiihtymystilassa. Sellainen homma meillä rupesi toimimaan, että kun komensin ja karkasi vaan kauemmaksi riehumaan, heitin rukkasella. Lopulta tehosi kaukaakin se rukkasen kohottaminen kiellon lisäksi.
- oivoivoi
joo, olen samaa mieltä siitä, että toiset koirat opettavat elekielen. mutta tilanteet menevätkin vaikeiksi nimenomaan vain silloin, kun toinen koira ei komenna tai pidä puoliaan. sillon on pakko mennä väliin. koira ei siis huomaa sitä, jos toinen ei halua leikkiä tai jää alakynteen, jos toinen koira ei vinkase tai murahda.
jos toinen koira komentaa, annan niiden keskenään touhuta. tapaan kysyä, kun koirapuistoon menen, että komentaako koira toisia koiria jos on tarve. varsinkin jos koira on pieni... sitten tiedän aina etukäteen, jos toisella koiralla ei ole tapana pitää puoliaan. ja tiedän siis, että minun pitää katsoa tarkkaan, miten leikit sujuvat.
se, että olen opettanut rauhallista moikkaamista, johtuu lähinnä siitä, että pentuni on todella helposti innoissaan ja ilo on ihan ylitse pursuavaa. joten sellainen rauhoittumisen opetteleminen on meillä arjessa mukana. tietysti on leikkihetket, jolloin saa vähän riehuakin ja olla pentu. ja koirapuistossakin minusta koirat saavat tehdä mitä tykkäävät, kunhan eivät aiheuta harmia.. mutta sellasta yli-innostusta olen yrittänyt vähentää.
kiitos vnkistä. :) - minelan
nm. voivoivoi
Hienoa, että olette miettineet koiranne käytöstä myös muiden näkökulmasta.
Koirapuistossa ei saa olla vain joku dominoiva yksilö, eikä se , etttä koira on pentu, vapauta omistajaa huolehtimaan siitä, että koira olisi häiriöksi muille. - Anonyymi
Jos koirasi on vihainen, älä vie sitä koirapuistoon "sosiaalistumaan". Harjoittele ensin edes alkeelliset koirakäytöstavat vain tuttujen koirien kanssa. Kun tulet heikoilla sosiaalisilla käytöstavoilla koirapuistoon, käytä kuonokoppaa. Koira, joka käy kurkkuun kiinni edes haistamatta, ei kuulu koirapuistoon. Itselläni on paimenkoira (uros), joka on leikkinyt isojen / pienten / pentujen / vanhojen / narttujen ja urosten kanssa. Tänään yhtenä leikkikaverina oli aikuinen lapinkoirauros. Omistaja kertoi välttelevänsä kolmen whippetin omistajaa koirineen. Omistaja ei saanut whippettejään irti, kun ne purivat porukalla lapinkoiraa. Verta tuli kurkun alueelta, mahanahkassa verta vuotava vekki ja penis, kun naskalilla pisteltynä. En halua tavata puistossa sitä vihaista whippettiä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1539019Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde492709- 572491
Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja292491Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1971875- 971837
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai231763Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä461295Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1091207Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61146