Minulla on ollut paniikkihäiriiöitä aiemmin, mutta en hakenut niihin apua ( N.2½ sitten). Lopetin työn joka oli henkisesti raskas. Pääsin kouluun.Nyt kohtaukset ovat tulleet uudestaan. Eka ja kohtaus tuli bussissa. Luulin että sekoan.Sen jälkeen olen viikon ollut todella ahdistunut. Ahdistusta on ollut pitkin syksyä, muuta sille en ole oikein löytänyt syytä. Kävin yleislääkärillä, joka määräsi efexor depot 37,5 mg, paniikkihäiriöön. Ahdistus saattaa kestää useita tunteja. En Pysty keskittymään mihinkään, Olen syvällä omissa ajatuksissa, mietin kokoajan mikä minulla on. Ahdistusta aiheuttaa että mietin kokoajan, että sekoan. Suurin pelkoni on että minulle tulisi skitsofrenia.Minua itkettää helposti ja tuntuu, että elämäni meni kerrasta umpikujaan.Onneksi minulla on psykologille aika. Onko efexorista kokemuksia?
Antakaa neuvoa?
kysymysmerkki?
5727
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moikka!
Rupea syömään noita lääkkeitä. Se helpottaa oloasi huomattavasti. Et ole sekoamassa tai sairastumassa skitsofreeniaan. Mulla oli aivan samat pelot aikoinaan ja se ahdisti hirveästi! Lääkkeissä kestää ainakin pari viikkoa ennen kuin alkavat tehoamaan mutta sen jälkeen olo on hyvä. Itse syön citalopramia nyt kolmatta kuukautta. Usko minua että kaikki noi pelkosi johtuvat vain paniikkihäiriöstä. Et todellakaan sekoa!
luulosairaus kuvittelee koko ajan mikäkähän vikana ja ei mikään.Liikaa keskittyy omaan itseensä jopa hengitykseensä.Lääkkeistä löytyy apu.
Mä syön kyseistä lääkettä. Mulla kesti noin kuukauden ennen kun alkoi kunnolla vaikuttamaan.
Itse olen ollut siihen oikein tyytyväinen, nykyään mun annostus on 150 mg/päivä. En halua luopua efexorista, tekee taas elämästä elettävän:).
hei minusta tuntuu että mulla on paniikkihäiriö. mutta en todellakaan halua syödä lääkkeitä, koska jään pian riippuvaiseksi niistä, ja sitä en haluaisi. Pystyykö parantumaan pelkästään perheen tuella,ystävän ja psykologin käynneillä??
Hei! Kirjoituksesi oli kuin suoraan suustani vielä muutamia kuukausia sitten: ihme pelkoja ja nimenomaan tuo skitsofrenia ja muut oudot pelot, jotka ei normisti osa mua ollenkaan. Itse pannarikohtaukset ei koskaan ollut mulle pahimpia vaan siitä seuraavat kamalat ahdistukset jotka kesti tunneista päiviin. Vain nukkuessa sai olla rauhassa. Pelästyin ääniä, vihasin puhelinta, pelkäsin koko ajan kaikkea - siis säikähtämistä. Pelkäsin hulluks tulemista, harhoja ja kaikkea mahdollista.
Pääsin lyhytkestoiseen psykoterapiaan ja aloitin cipralex-lääkityksen. Kaikki muuttui kuukaudessa. Oon taas oma itseni. Tuntuu kuin pahalta painajaiselta. En usko että näin helpolla pääsen, enkä usko et selviäisin ilman lääkitystä vielä.
Mutta multa siis hävisi KAIKKI oireet sen myötä. Sain elämäni hetkessä takaisin. Aion hankkiutua vielä pitkäkestoseen terapiaan, koska arveltiin että siitä vois olla hyötyä.
Mulla ei vielä diagnoosia, mutta luulen sen olevan joku ahdistushäiriö, joka välillä äityy paniikiksi.
Mulla sairauden puhkeamisen syynä henkisen elämän epätyydyttävyys, ts. ongelmat parisuhteessa, jota ei siis enää ole, kun tajusin sairastuneeni sen takia.
Tsemppiä!