http://fi.wikipedia.org/wiki/Trikotillomania
Olen 15-vuotias tyttö ja olen vasta viime päivinä alkanut epäilemään, tai olen oikeastaan varma, että sairastan kyseistä pakko-oireista häiriötä. En tiedä kuinka yleistä se on. Nypin pakonomaisesti hiuksia päästäni, usein ihan huomaamattani. Tätä tapahtuu etenkin kun syvennyn johonkin, esim. lukiessani. Onko täällä muita joilla on kyseinen häiriö? Pystyykö tästä pääsemään eroon ilman mitään psykiatreja tai ainakin lääkkeitä (wikipedian mukaan nekin olisivat mahdollisia)? En ole vielä huomannut kaljuuntumista, mutta pakkohan tämä on lopettaa. Jatkunut noin puoli vuotta. Etenkin stressi pahentaa oireilua huomattavasti :/. Ongelma saattaa kuulostaa naurettavalta ja pieneltä, muttei ole sitä. Toivoisin asiallisia vastauksia!
Olen 15-vuotias tyttö ja olen vasta viime päivinä alkanut epäilemään, tai olen oikeastaan varma, että sairastan kyseistä pakko-oireista häiriötä. En tiedä kuinka yleistä se on. Nypin pakonomaisesti hiuksia päästäni, usein ihan huomaamattani. Tätä tapahtuu etenkin kun syvennyn johonkin, esim. lukiessani. Onko täällä muita joilla on kyseinen häiriö? Pystyykö tästä pääsemään eroon ilman mitään psykiatreja tai ainakin lääkkeitä (wikipedian mukaan nekin olisivat mahdollisia)? En ole vielä huomannut kaljuuntumista, mutta pakkohan tämä on lopettaa. Jatkunut noin puoli vuotta. Etenkin stressi pahentaa oireilua huomattavasti :/. Ongelma saattaa kuulostaa naurettavalta ja pieneltä, muttei ole sitä. Toivoisin asiallisia vastauksia!
Vastaukset 16
Vanhimmat
sairaus vaan normaali elämän ongelma.
Psykiatria yrittää tehdä kaikesta poikkeavuudesta sairautta, jotta lääkärit ja lääketeollisuus takoisivat rahaa. Esim ujous on psykiatrian mukaan sairaus. Samoin suru ja onnellisuus. Tupakan poltto ja ylensyöminen. Myös alisyöminen on sairaus. Samoin virtsaaminen sänkyyn ja riiteleminen äidin kanssa ovat sairauksia. Psykiatria tietenkin markkinoi kyseisiä "sairauksia" häiriöinä, mutta se on vain markkinointia.
Sinulla on ongelma. Se ei ole paha ongelma mutta kiusallinen. Keskity siihen, että et nyppisi karvojasi. Aluksi se voi tuntua mahdottomalta. Mutta mitä pidempään yrität olla nyppimättä, sitä helpompaa nyppimättä oleminen on.
Itse kärsin samasta ongelmasta. En kärsi enää.
oikeasti häiritsee sinua paljon ja vaikuttaa elämänlaatuusi, ota yhteyttä johonkin ammattiauttajaan. Minusta tuo aikaisempi vastaus viestiisi oli aika tyhmä, ehkä jopa provo. Miksi tahtoisit päästä ongelmastasi ilman psykologeja tai lääkkeitä? Ei niissä ainakaan mitään hävettävää ole, mutta jos koet ne tarpeettomiksi ja uskot pärjääväsi ilman niin mikäs siinä. Terapeutilta voisi kuitenkin saada korvaamatonta tietoa ja tukea!
mitään mielisairautta. Tämän takia psykiatriaa ei tarvita missään muodossa.
Lääkkeet ovat hyvin vaarallisia. Niitä pitää välttää. Psykiatrit eivät myönnä tätä siksi koska heidän koko ammattinsa perustuu kemikaalien syöttämiseen.
Kohta nenän kaivaminen on sairaus ja siihen suositellaan lääkkeitä ja terapiaa. Samoin kynsien pureskelu. Psykiatrit uskovat, että kaikki ihmiset ovat mielisairaita.
Itse (en ole keskustelun aloittaja) olen tätä hiusten nyppimistä tehnyt hyvin kauan, en ole tiennytkään että tälle "sairaudelle" on joku termikin olemassa. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että nykyään kaikille ihmisten pikkutavoille on mitä merkillisempiä diagnooseja sairauksiksi. Onko kukaan ihminen ylipäätään enää nykymaailmassa mieleltään terve? Esiintymispelko on sairautta, kynsien pureskelukin on ilmeisesti nimetty käytöshäiriöksi.
Kun tarpeeksi tutkitaan, niin jokaisesta löytyy "sairaus".
Esimerkki: Veren korkeat kolesteroliarvot eivät olleet sairaus ennen kuin keksittiin, että niitä voidaan alentaa punariisistä kopioidulla kemikaalilla. Jos veren kolesterolin alentamisesta olisi hyötyä, niin me kaikki voisimme syödä punariisiä mikä on vähemmän haitallista kuin lääketeollisuuden kemikaalit. Mutta koska veren kolesterolin alentaminen ei paranna elämänlaatua eikä pidennä elinikää, niin on aivan turha syödä mitään kemikaalia mikä alentaa kolesterolia ja aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia.
keksimään (lähes) kaikkiin sairauksiin ja "sairauksiin" kemikaalin mikä ei paranna sairautta vaan kontrolloi oireita. Tällä tavalla ihminen saadaan syömään myrkyllistä kemikaalia joskus koko loppuelämänsä.
Syy on loppujen lopuksi lääkäreissä. He tekevät diagnooseja ja määräävät lääkkeitä. Vaikka joku lääkäri olisi joskus parantanut potilaan, niin se ei mitenkään oikeuta heitä murhaamaan ketään myrkyllisillä kemikaaleilla. Länsimaisen oikeuskäytännön mukaan ei voi ostaa itselleen oikeutta tehdä rikosta.
Moikka!
Ite alotin joskus sun ikäisenä nyppimään hiuksia ja nypin edelleen. Tiiän todellaki ettei se oo mikään pieni ongelma! Muiden ku meidän joilla on tää vaiva, on tosi vaikeeta käsittää sitä. Itelleni ei oo auttanu vaikka kuinka oon keskittyny siihen etten nyppis. Pisin tauko, joka mulla on ollu on ollu 5kk, mut aina se on tullu takas :(
Löysin yheltä keskustelufoorumilta tytön, joka oli päässy eroon nyppimisestä tän sivuston avulla: http://www.trichotillomaniahelp.com/2/wk1. html Sanoi, että kun vaan jaksaa noudattaa ohjeita tarkkaan ja tekee yhden viikon harjotukset kerrallaan, on mahdollista päästä irti. Mä alotin tekemään tota, mutta en ehtiny enää ekan viikon jälkeen keskittyä niihin harjotuksiin niin paljon, niin se sitte jäi.. Pitäis taas kokeilla uudestaan joskus.
En pysty antamaan mitään ratkasua, sanomaan vaan hurjasti tsemppiä! Jotkut on päässy tästä eroon, toi ohjelma voi olla yks ratkasu. Mietin ite psykiatrille tms. hakeutumista, jos täältä paikkakunnalta löytyis joku joka osais auttaa.
Tsemiä ja muista, meitä on muitaki, et todellakaan oo yksin!
Olen ala-asteiästä saakka potenut trikotillomaniaa. Täytyy sanoa, että se tytölle on melkoinen rasite tässä narsistisessa kulttuurissa. Kesti kymmeniä vuosia, enenkuin sain tietää, mistä on kysymys. En ole itse ainakaan pitkiä aikoja kyennyt olemaan nyppimättä ripsiäni, kulmakarvojani, hiuksiani. Jos katson TV:a, luen yms. niin sormet hakeutuvat tukkaan, joka aina vaan yrittää kasvaa, sitkeitä nuo karvat. Samapa se, luokitellaanko se sairaudeksi tai ei, olo on piinaava. Kouluaikana jouduin vastaamaan, minne ripset ovat unohtuneet ja miksi kampaan hiukseni tietyllä tavalla (kaljujen alueiden peittäminen). Ihmiset osaavat olla keljuja, siltä vaikuttaa. Olen huomannut, että erilaisia toipumisyhteisöjä on syntynyt, etenkin Yhdysvalloissa. Ilmeisesti jotakin oppimisterapiaa voidaan käyttää. Kannattaa ainakin yrittää.
Hei, itse olen nyt 32v nainen ja samanikäisenä (15v) aloin nyppiä hiuksiani.Se alkoi ihan viattomasti kun ystäväni huomautti minulle että minulla on päälaella mustia kiharia hiuksia ja muuten hiukseni olivat vaaleat.Minua alkoivat häiritä nuo käkkärät mustat hiukset ja aloin oikein etsiä niitä.Huomasin hyvin pian että saatoin seistä vessassa peilin edessä tunnin-parikin hiuksia repimässä.
Päänahka oli arka,ja häpesin tätä suuresti.Lopulta minun täytyi pitää hiuksia kiinni jatkuvasti, sillä kalju läntti päälaella olisi muuten näkynyt..
Tuohon aikaan en mitään diagnoosia löytänyt tälle ongelmalle,enkä myöskään käynyt lääkärillä kyseisen vaivan takia.Lähinnä häpesin ja energiaa kuului kovin paljon ongelman peittelyyn ja piilotteluun.
PArikymppisenä repiminen loppui,ja nyt huomaan että saatan vieläkin joskus erittäin stressaantuneena repiä hiuksen-pari ja juuri kirjaa lukiessa tms muuta keskittymistä vaativaa tehdessä saattaa repiminen lähteä käsistä.
Toivon että saat apua tähän, kuitenkin tuon lopettaminen on tärkeä juttu koska se sinua ahdistaa ja häiritsee.Tähän keskusteluun kirjoittaneet ihmiset, jotka väittävät että tämä ei ole sairaus vaan keksitty asia, ovat kyllä ahdasmielisiä, jos tuo hiusten repiminen on sinulle ongelma,häiritsee sinua, on siihen tultava loppu.
Toivon että saat apua ja voit keskittyä nuoruuteen ja elämääsi muulla kivoilla tavoilla kun keskittymällä tähän turhaan juttuun.
Mukavaa kevättä sinulle!
itse kärsin myös trikotillomaniasta. nyt olen 16-vuotias, ja tämä alkoi kun olin 10-vuotias. aloitin nyppimällä ripsiäni, ja muutaman vuoden päästä nypin kulmanikin pois. minulla ei enää ole ripsiä, eikä ne luultavasti kasvaisi takaisinkaan. kulmat nypin kaikki pois heti kun alkaa näkymään jotain. hiukset ovat jääneet minulla melko rauhaan, mitä nyt joskus jos löytyy erilaisen näköisiä hiuksia, niin saatan repiä ne pois.
se on kyllä ihan totta, että ne joilla ei trikotillomaniaa ole, eivät tiedä miten vaikeaa tämä on. ei tätä noin vaan pysty lopettamaan.
olisi kyllä jo kiva saada apua tähän, sillä tämä todella haittaa minun sosiaalista elämääni..
Itse aloin nyppimään v. 1997 ja nyt olen 21v. Oletko saanut lääkettä siihen juttuun? Jos ei nyt niin tarkkaan tarvitse lukea sinun "palstaa"
Jos joskus tekee lapsen itselleen niin onko se sit periytyvää? En haluaisi tätä samaa asiaa lapselleni
Haittaa se muakin, haluan hoitaa sen pois. Mä käytän huivia joten läikät ei näy. Käytän huivia kotona useimmiten ja sit ulkomaailmas aina. Mul on ollut isojakin läikkiä, niitä hiuksettomia.
Onko toi trikotillomania sairaus vai mikä? :(
Viestiketju on vanha, mutta ajattelin kirjoittaa kuitenkin, jos teistä joku vielä eksyisi palstalle. Itse olen kärsinyt noin 12-13 vuotiaasta asti hiusten nyppimisestä. Olen nyt 28 vuotta ja oireeni ovat yhä läsnä. Olen vuosien saatossa kokeillut terapiaa ja lääkkeitä eikä kummastakaan ole merkittävää apua. Olen kuitenkin huomannut tilanteita joissa nyppiminen on pahempaa ja alkanut välttää niitä tai yritän muistaa laittaa huivin päähäni.
Nypin myös mieluiten hiuksia, jotka ovat jollain tavalla erillaisia tai tietyssä paikassa sijaitsevia. Kun olen nypännyt hiuksen laitan sen suuhun ja pureskelen sen pieniksi palasiksi. Tapahtuma noudattaa aina samaa kaavaa.
Olen kuitenkin hyväksynyt sairauteni ja yritän olla ottamatta siitä stressiä, harmistun kuitenkin kun kihlattuni huomauttelee aiheesta. joten aivan sinut en homman kanssa vielä ole.
Suosittelen että haet apua ajoissa koska vanhoja tapoja on vaikea rikkoa, älä myöskään rankaise itseäsi vaan jos sinusta tuntuu että itsetuntosi alkaa horjua ulkonäkösi johdosta niin mene rohkeasti ottamaan vaan hiustenpidennytkset/lisäke. Nyppiminen ei minulla silloinkaan loppunut mutta väheni enkä tuntenut niin suurta mielipahaa koska tukkaa sai aina liimattua lisää:) Tämä ei ole mikään kuolema eikä näyttäisi periytyvän, kiusallista ja rasittavaa kyllä ja tunne siitä ettei voi hallita itseään on harmillinen. Elämä jatkuu vaikka tukka vähenisi.
mulla! Olen nyt 34v, ja olen nyppinyt hiuksia n 13 vuotiaasta. Mulla on hyvin paljon kaljua päässä, mutta en anna sen häiritä. Nypin hiuksen juurineen ja puren pieniksi paloiksi. Tää on sinänsä ikävää että ei paljoa hiuksia ole jäljellä, ja ne kasvaa hitaasti kun ne nyppii juurineen. Mutta kasvaa kuitenkli, tuntuu pientä sänkeä hiusten keskellä. Koitetaan vaan pärjätä.