pelkuria...ja sen pituinen se. Näin se tarina taisi oikeasti mennä, eikö mennytkin?
Olipa kerran
kaksi...
293278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
pelkureilla oli suuuret tunteet... =)
mennyt ollenkaan niin.Toinen oli vain välinpitämätön.
toivon ainakin niin.
kuinka meni,kannattaa olla rehellinen itselleen:
teinkö hänelle niinkuin olisin toivonut itselleni tehtävän,otinko tarpeeksi huomioon,
sanoinko joskus jotakin hyvää ja kaunista,tuotinko hyvää mieltä. Vai olinko vain
ja möllötin.Pidinkö kaikkea itsestäänselvänä.
Joskus niin pieni tekee niin paljon.
hyvä
Sinähän sen sanoit.
vaikka jotkut sanoo ettei se ole este vaan hidaste
taisi mennä? ikävä kyllä...
ja kaikki on vissiin ohi..olen täydellinern pelkuri.kuljen sumussa sumujen laaksossa,en tiedä enää määränpäätä,voisikko näyttää edes suuntaa mihin oon menossa
mitätöidä noin,ok. Ei se silloin mitään sitten
ollutkaan,ainakaan sinulle.
olet jotain suurta mitä on tapahtunut elämässäni,en ole aloittaja mutta ajattelen..kiitos sinulle että sain kohdata sut edes,en vaan tajunnutko vasta jälkeen päin että mitä mä menetin:(mutta ei aina saa mitä haluaa..kai tähdet näytti sen noin menevän.en viitti alkaa kaivelemaan syntyjä syviä,tykkään edelleen tietysti:)mutta en viitti häiritä turhanpäiten sua..
Mutta jos niistä kahdesta pelkurista pitäisi valita se rohkeampi niin se olin kyllä minä. Minä edes yritin.
ratkotaan eikö vain. Hienoa että tämmöinenkin aloitus saanut näin paljon kannatusta. Joku täällä tuskissaan kiemurtelee. Ei se mitn auta.
Mutta jotkut tarinat eivät ole lyhyitä.
Välttämättä. Ajattele positiivisesti.
Että asia on ihan noin, kaksi pelkuria ja haahuilijaa...Todellinen uskallus vain puuttui,ehkäpä kaikella on oma merkityksensä?...
Mahtavimman tunteen mitä ihminen voi kokea
-kanssa Kidutaan ja odotettaan et onni menee ohi tai joku muu vieläpä joka ei tunne sitä samallai vie sen mennessään.. sitten aatellaan et no niin nuin arvelinkin et siin käy ja masennutaan kuites.:D
Sitkun joskus ehkä ollaan päästy yli, ollaan hämillään ja tökitään itsee et hei enkö tunne enää mitään ja sit o tyhjä olo, ja taaskaan ei hyvä olla... ja mitä sitten??
-noh rakastutaan uudestaan ehkä joskus ja toistetaan samaa.
..odotetaan samalla ihmettä, joka vaikkakin tapahtuisi, kieltäisimme näkemästä sen.
Tosi Rakkaus, sitä se on, että eihän semmoista voi olla kuin omassa päässä? :D
mitä kuuluu:)*******
Hyvää kuuluu****
ehkä tähän asti mennyt noin, mut jatko menee niin, että se pahempi pelkurikin näyttää tunteensa. Sit ne taas kohtaa ja siitä seuraa onnellinen alku, ei loppu..
tapahtuu, tuo on sitten lupaus, vai?
niin.
Oli kaksi pelkuria ja toinen pelkuri pelkäsi myös tätä toista pelkuria koska tunsi ihan liikaa. Toinen pelkuri on nykyään varattu mutta ei silti ymmärrä unohtaa tuota toista pelkuria jota aikanaan pelkäsi. Ja toinen pelkuri sai tarpeekseen toisesta pelkurista ja on aikeissa muuttaa eri kaupunkiin.
;)
Kylläpäs täällä on ollut mahdottomasti pelkureita liikkeellä päivän mittaan :O Niin paljon pelkoa, mutta vielä enemmän saavuttamatonta onnea...
No, tulevaisuus näyttää, vieläkö tätäkin tarinaa joskus kirjoitetaan...
sen eteen on myös haluttava tehdä jotain!!!
mieltä.. Jos jotain haluaa niin kyllä sen eteen on myös valmis tekemään jotain. Tuntui tilanne sit kuinka mahdottomalta tahansa. Nimimerkillä kokemusta on.
Mutta joskus pienikin ponnistus riittää. Tärkeämpää on kai laatu kuin määrä. Joskus jopa oikea ajoitus:)
paikkakin on joskus tärkeä. Riippuu vähän asiasta. Eksyminen/paikasta erehtyminen voi olla joskus kohtalokasta.. :/ Mut joskus se voi olla jopa onni, niin kuin itse huomata sain.
Rovaniemellä. Eipä sieltä hilppasta tovissa minnekään.
jos sattuisimme olemaan oikeat henkilöt. Muutama sata kilometriä välimatkaa olis ollu..
olla....