Heippatirallaa!
Tällaista asiaa olisi äideille, että miten nukutatte vauvojanne, tai siis missä vauvanne nukkuvat yönsä?
oma vauvani on nyt 2 viikon ikäinen ja ei oikein pidä siitä, jos sen laittaa pinnasänkyyn nukkumaan yöksi.
Päivällä kyllä tyytyväisenä syötettynä ja vaipat vaihdettuna saattaa pinniksessä nukkua hyvinkin sen 3 tuntiakin, mutta yöllä se on vähän vaikeampaa, joten olen nukkunut vauvan kanssa parisängyssämme vauva vierelläni, koska siitä häntä on helpompi syöttää aina, kun alkaa tissiä hamuilemaan, eikä kerkeä sitten alkaa vauva siinä kunnolla parkumaan, kun "apu on lähellä".
on tuntunut siis helpommalta pitää vauvaa vieressä, kuin väsyneenä myöhään illasta nostella häntä pinnasängystä aina välillä syötettäväksi syliin, tai viereen ja laittaa takaisin pinnikseen ja kuunnella nukahtaako hän nyt vai ei.
Mies ei tosin pysty nukkumaan kunnolla sängyssä, niin on nukkunut pari yötä nyt olohuoneen sohvalla ja siellä on saanut nukuttua koko yön heräämättä.
Ei hän pystyisi silloinkan nukkumaan makkarissa, jos vauva nukkuisi pinnasängyssä, koska vauva herättäisi huudollaan meidät molemmat vähän väliä.
Nyt mietin, että nukuttavatko muut äidit vauvojaan vierellään sängyssä?
Itselläni ainakin vaistot pelaavat niin hyvin, etten pelkää pyörähtäväni lapsen päälle unissani ja herätessäni olen samassa nukkuma-asennossa, kuin nukahdettuani, eli en ole unissani pyörinyt sängyssä.
Voiko lasta saada oppimaan nukkumaan pinnasängyssä myöhemmin, vai tuleeko hänestä sitten ihan riippuvainen äidin viereen nukahtamisesta, ettei enää osaa pinnasängyssä koskaan myöhemmin öitään nukkua??? Millä konstilla lapsen voisi sitten saada nukkumaan hyvin pinnasängyssä?
kokemuksia??
Kiitos! :)
Tällaista asiaa olisi äideille, että miten nukutatte vauvojanne, tai siis missä vauvanne nukkuvat yönsä?
oma vauvani on nyt 2 viikon ikäinen ja ei oikein pidä siitä, jos sen laittaa pinnasänkyyn nukkumaan yöksi.
Päivällä kyllä tyytyväisenä syötettynä ja vaipat vaihdettuna saattaa pinniksessä nukkua hyvinkin sen 3 tuntiakin, mutta yöllä se on vähän vaikeampaa, joten olen nukkunut vauvan kanssa parisängyssämme vauva vierelläni, koska siitä häntä on helpompi syöttää aina, kun alkaa tissiä hamuilemaan, eikä kerkeä sitten alkaa vauva siinä kunnolla parkumaan, kun "apu on lähellä".
on tuntunut siis helpommalta pitää vauvaa vieressä, kuin väsyneenä myöhään illasta nostella häntä pinnasängystä aina välillä syötettäväksi syliin, tai viereen ja laittaa takaisin pinnikseen ja kuunnella nukahtaako hän nyt vai ei.
Mies ei tosin pysty nukkumaan kunnolla sängyssä, niin on nukkunut pari yötä nyt olohuoneen sohvalla ja siellä on saanut nukuttua koko yön heräämättä.
Ei hän pystyisi silloinkan nukkumaan makkarissa, jos vauva nukkuisi pinnasängyssä, koska vauva herättäisi huudollaan meidät molemmat vähän väliä.
Nyt mietin, että nukuttavatko muut äidit vauvojaan vierellään sängyssä?
Itselläni ainakin vaistot pelaavat niin hyvin, etten pelkää pyörähtäväni lapsen päälle unissani ja herätessäni olen samassa nukkuma-asennossa, kuin nukahdettuani, eli en ole unissani pyörinyt sängyssä.
Voiko lasta saada oppimaan nukkumaan pinnasängyssä myöhemmin, vai tuleeko hänestä sitten ihan riippuvainen äidin viereen nukahtamisesta, ettei enää osaa pinnasängyssä koskaan myöhemmin öitään nukkua??? Millä konstilla lapsen voisi sitten saada nukkumaan hyvin pinnasängyssä?
kokemuksia??
Kiitos! :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
teistä tuntuu, että tuo järjestely sopii teille, niin nukkukaa noin, kyllä sen lapsen saa myöhemmin omaan sänkyyn opetettua, vaikka sitten kun yösyötöt jäävät pois.
Meillä tyttö nukkui aluksi meidän välissä, mutta minä tarvitsen nukkumiseen tilaa, enkä saanut nukuttua kunnolla, joten mies muutti sohvalle siksi aikaa kun imetys loppui, kyllä sitä parisuhdetta voi hoitaa muutoinkin kun vierekkäin nukkumalla.
Jos perhepeti ei sinällään teille sovi (mies ei saa nukuttua) niin ei sitten siirrätte omaan sänkyyn kun ei syö yöllä. Ja nukutat päivällä ainakin yhet päikkärit siellä pinniksessä, niin sekään ei ole täysin outo juttu sitten tulevaisuudessa.
Meillä on aina nukuttu perhepedissä ja meillä on nyt kaksi lasta (1v11kk ja 7kk).
Jos miehelle nukkuminen vauvan kanssa samassa sängyssä tuottaa ongelmia, voit ottaa pinnasängyn oman sänkynne viereen (kiinni siihen) ja laskea laidan ihan alas, jolloin pinnasänky toimii ikään kuin sivuvaununa sängyllenne. Vauvaa ei syöttäessäkään tarvitse nostaa pinniksestään, vaan voit hilata itsesi vauvan lähelle ja imettää siinä maaten.
Meillä kuopus nukkuu nuorisosängyssä (makkarin nurkassa, korkeat sängynpäädyt), joka on kiinni parisängyssämmme. Vauva nukkuu parhaiten siinä minun lähelläni ja meillä on kuitenkin tilaa liikkuakin :). Esikoisemme nukkuu välissämme ja miehelläni on runkosänky parisängyn jatkeena... Eli meillä on makkarissa 340 senttiä leveä superpeti XD
Vauva/lapsi oppii kyllä myöhemmin nukkumaan itsekseenkin. Minusta on tärkeintä, että jokainen saa nukuttua mahdollisimman hyvät yöunet, nukkui sitten missä nukkui.
Ps. Miehesihän voi käyttää korvatulppia, jos on kovin herkkä heräämään vauvan ääntelyyn.
Perhepedissä nukumme kaikki kolme :) Suosittelen lukemaan Ritva Kuusiston teoksen Imetän ja hoivaan, siinä paljon perhepedin eduista ja tärkeydestä. Myös tämä artikkeli saattanee valaista asiaa http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml
Omani on vasta 6 kk, mutta tuttujen lapset ovat hyvin vieroittaneet itsensä perhepedistä, kun aika on tullut. Imettäminen on perhepedissä huomattavasti helpompaa, samoin oma jaksaminen. Muistathan kuitenkin perhepedin turvallisuussäännöt, eli ei ole sallittua jos olet kovassa kuumeessa, nauttinut alkoholia / unilääkkeitä tai toinen vanhemmista tupakoi. Meillä myös mies nukkuu vuoteessa, eikä kärsi uniongelmista. Herää kyllä silloin kun vauvakin, mutta nukahtaa pian uudestaan, ellen minä pyydä vaippaa vaihtamaan :)
Muutama ote Imetän ja hoivaan- kirjasta:
Äiti on vauvalle turvan, lämmön ja maidon lähde. Vauvan öinen paikka on tuolla lähteellä. Näin on ollut afrikkalaisessa majassa, japanilaisella futonilla, eskimoiden iglussa. Näin on ollut suomalaisessa kamarissa. Ja näin on jokiasen nisäkkään pesästä.
Mitä vauva tekee, jollei äiti ole käytettävissä? Hän pyrkii löytämään itselleen lohduttajan. Peiton kulma tai nalle ihoa vasten liikuteltuna on melkein kuin joku hyväilisi. Sängyn laitaa vasten huojeuttelu on melkein kuin joku välittäisi ja keinuttaisi. Oma peukalo tai tutti on melkein kuin oikea rinta - paitsi että se on tyhjä ja turhauttava. Vanhemmat saattavat katsoa lastaan hyväksyvästi. Nyt se on oppinut viihdyttämään ja nukuttamaan itsensä. Katso miten se rutistaa nallea ja huijuttaa itseään pinnasängyn laitaan! Sairaaloissa ja kehityvammaisten hoitolaitoksissa tällaisen käyttäytymisen syytä kutsutaan deprivaatioksi. Nämä kodissa söpöinä pidetyt tavat kertovat hoitohenkilökunnalle, että potilas on laitostunut henkilökohtaisen hoivan puutteessa. Pienen lapsen perusoikeus on saada luottaa vanhempiinsa päivi ja öin. Kun hän nukkuu vanhempiensa vieressä, hän saa nopeasti varmuuden, ettei häntä ole hylätty. Vieressä nukkuva vauva saa paljon kosketusstimulaatiota. On voitu osoittaa, että juuri kosketus vaikuttaa suotuisasti lapsen fyysiseen, emotionaaliseen ja älylliseen kehitykseen.
Paivatorkut voi mielestani ottaa vauva vieressa, jos silta tuntuu.
"koska vauva herättäisi huudollaan meidät molemmat vähän väliä" Voin kertoa kokemuksesta, etta varsinkin imettava aiti heraa lapsen ihan pieneenkin inahdukseen syottoaikaan, vai syotatko sina vauvaasi vasta sitten, kun on kunnolla huutanut.
Luulen myos, etta myohempi nukuttaminen pinnasankyyn voi olla hieman hankalaa. Tosin kaikesta me aidit olemme selvinneet ja tulemme selviamaankin. Nama ovat pienia huolia. Tee kuten sinusta itsestasi parhaalle tuntuu.
ovat syntymästään asti nukkuneet perhepedissä ensimmäiset elinvuotensa ja sitten - kukin omaan tahtiinsa - muuttaneet omiin sänkyihinsä ja huoneisiinsa. Ilman ongelmia.
Eli kauniita kainaloisunia teille vain.
*hymy*
paitsi, ettei kukaan ole ollut perhepedissä vuotta. Ehkä puolisen vuotta ja sitten ovat yösyötöt loppuneet ja on oman sängyn aika. Itse ole silloinkin imettänyt vauvani illalla uneen ja nostanut sitten omaan sänkyyn. Mitään ongelmia ei ole ollut, vaan siellä on nukuttu.
Eikä ole myöskään ollut ongelmia myöhemmin sen iltatissin pois jäämisessä, jolloin vauva on vain nukahtanut omaan sänkyynsä.
Joten tee, kuten parhaaksi nyt näet, äläkä mieti liikaa tulevaisuutta. Et voi tietää, mitä ongelmia kohtaatte jatkossa. Todennäkisesti kaikki menee ihan hyvin, kun kuuntelee lapsen tarpeita.
Meillä kävi kuopuksen kanssa niin, ettei hän oppinut koskaan nukkumaan pinnasängyssä, mutta vähän yli 1 vuotiaana siirrettiin kuitenkin omaan sänkyyn, joka siis ei ole pinnasänky vaan isompien lasten sänky.
hei
molemmat lapseni ovat nukkuneet vieressäni pari ensimmäistä vuottaan. sitten ovat siirtyneet suoraan isoihin omiin sänkyihin. pinnasänky kyllä oli molemmilla mutta siellä nukuttiin lähinnä joskus päiväunet.
en osaa kuvitella toisenlaista vaihtoehtoa omalle kohdalleni, mun mielestä pienen vauvan paikka on äidin vieressä, sylissä, lähellä mahdollisimman paljon ja olihan se imetyskin helppoa kun vauva oli valmiina vieressä öisin.
nuorempi täyttää juuri kolme ja edelleen nyt kun on ollut kaksi viikkoa kipeä on nukkunut vieressäni. lapsi sai vaikeutuneen kuumekouristuksen viime viikolla ja on päivänselvää, että nukkuu tästä lähin seuraavat vuodet vieressäni aina kun on kuume, jotta voin helposti seurata lapsen vointia.
vasta 1900-luvulla alkoivat lapset nukkua yleisemmin omissa sängyissään. mun käsityksen mukaan on aina ollut tarkoitettu, että pienet lapset saavat äidin/isän läheisyyttä maksimimäärän pieninä kun perusturvallisuus ym. kehittyy. miksi lapsen pitäisi olla yksinään irrallaan tärkeimmästä ihmisestä yöt? on todettu mm kätkytkuolemien estyvän kun lapsi rytmittää öisin hengistystään äidin tahtiin eikä äidin läsnäolon seurauksena pääse välttämättä vaipumaan niin syvään tilaan, että hengitys tavallaan unohtuu.
nukkukaa hyvin mielin lähekkäin!
lapsi meidän välissä, niin kauan, kuin imetin, sen jälkeen siirrettiin pinnasänkyyn, eli 1v5kk:n ikäisenä. Kun imetys loppui, en enää saanut unta kunnolla, kun lapsi oli vieressä. Omassa sängyssä nukkuu parhaat yöunet, meidän välissä on levottomampi ja heräilee...
Imetyksen ajan mielestäni paras vaihtoehto oli perhepedissä, en aina aamulla edes muistanut välillä, olinko herännyt imettämään, vai en. Myös imetyksen aikaiset hormonit vaikuttivat tehokkaasti siihen, että nukahdin tosi helposti uudelleen, varsinkin, kun lapsi oli lähellä, ei tarvinnut nousta yöllä erikseen imettäämään ...
Voihan sen noinkin yksioikoisesti ajatella, jos ei ole miestä, kenen vieressä nukkua. ;)
ajatuksin täältä minäkin kirjoittelen, vaikka mies löytyykin ja vieressä nukkuukin. Ja samoin, muuten, löytyy monelta muultakin perhepetiläiseltä.
Ihan turhaa pään aikomista taas rekkautumattomalta.
Meillä jokainen (5)napero on nukkunut vieressä niinkauan kun on öisin tissitelty.Eli ei kovin kauaa kun yösyötöt ovat loppuneet muutamassa kuukaudessa.Mutta sen jälkeen olen imettänyt vauvat uneen ja sitten omaan sänkyyn joka oli aina sijotettuna ihan meijän sängyn viereen.Mut nyt tää meidän viimonen rinsessa onki väkkärä.Lopetin imettämisen muutama kuukausi sitten (lapsi 1,5v.)ja sen jälkeen neidin nukahtamisesta on tullu yhtä tuskaa.Ei todellakaan suostu nukahtamaan omaan sänkyyn vaan vain ja ainoastaan viereen.Koskaan aiemmin ei olla oltu vastaavassa tilanteessa.;o) Mut ei ressata,aikansa kutakin.Viimosta sitä hellii ja passaa niin täysillä....ja liikakin...:o)
Meidän kaikki kolme on alussa nukkuneet meidän välissä. Mies pelkäsi alussa, että kierähtää päälle. No me ratkaisimme siten että tyynyjen väliin laitettiin äitiyspakkauksen patja ylimääräiseksi korokkeeksi. Sen kyllä tuntee, jos siihen kulmaan osuu.
Lapset ovat välissä nukkuneet oikeastaan niin kauan kun on ollut yöimetyksiä tai yösyöttöjä pullosta. Käytännössä siis n. puolen vuoden ikään. Päiväunet ovat nukkuneet pinnasängyssä, jos sisällä ollaan oltu.
Yösyöttöjen loputtua vaavi on siirretty omaan sänkyyn, tosin pienennetty pesää tunkemalla tyynyjä reunasuojuksen alle. Eli jos vauva levittää kätensä, hän tuntee rajat kuten isossa sängyssäkin. Hyvin ovat oppineet nukkumaan pinnasängyssä vaikka vierihoitoa alusa ovat saaneetkin.
N. 2 vuoden iässä lapset on siirretty isompaan sänkyyn pois pinnasängystä. Kaksi vanhinta siirtyi suoraan omaan huoneeseen, nuorin (2,5v) on vielä meidän huoneessa lastensängyssä (ei pinna-), koska vasta kesällä remppa, jossa kaikki lapset saavat ihan oman huoneen kuten mekin.
Meillä molemmat lapset (3v ja 1v) aloittivat elontaipakeensa perhepedissä äidin kainalossa yöaikaan. Parisänky oli työnnetty seinän viereen ja vaavi nukkui seinänpuolella, minä keskellä ja mies sivussa. Molemmat lapset siirtyivät liikkumaan oppiessaan (n. 6kk) pinnasänkyyn, joka oli ikäänkuin "sivulaivana".
Nyt lapset nukkuvat omissa sängyissään meidän huoneessamme ja ehkä ensivuonna siirtyvät yhdessä toiseen huoneeseen.
tytär nukkunut vieressä. Helpompi oli imettää yöllä. Natiainen nukkuu edelleenkin yönsä vieressäni (1,5v) tosin näin yh:na helppoa. Joka tapauksessa neiti saisi nukkua vieressä, vauva aistii läheisyyden unissaankin. Mulla pelkästään positiivisia kokemuksia, mutta kannattaa tehdä niin kuin itsestä tuntuu parhaalle. Tuskinpa omassa sängyssä nukuttaminen huonompi vaihtoehto on. Pääasia, että kaikki saa nukuttua. :D