Ennakkoon: YSTÄVÄNPÄIVÄÄ !

Vanhan ystävyys on yksinäisyyttä mutta ei yksin.
Ikäistensä keskellä elämänsä ehtoopuolella pyörivää henkilöä pidetään sopeutuneena ja onnellisena ihmisenä ja näihän se usein onkin.
Vai onko?

Ensinkin, uskon kaveruuteen, hyvin harvoin ystävyyteen.
Kahden naisen ystävyyteen, uskoisinko,määrättyyn rajaan asti kyllä, yleensä en.
Uskon, aitoa ystävyyttä voi olla vain naisen ja miehen ystävyys joka aivankuin huomaamatta kehitty huolenpidoksi, hellyydeksi, rakkaudeksi.
Rakastaa, olla rakastettu, olla onnellinen, tuntea käsivarret ympärillään, toisesta huokuvan lämmön.
Ensin katoaa rakkaus, seuraavaksi hellyys, huolenpito muuttuu rasitukseksi, onnellisuus on kadonnut, arkitodellisuus on taas ottanut vallan.
Jäljellä ovat vain muistot, muistot onnellisista rakkauden täyttämistä ajanjaksoista,ilman päivien tai vuorokausien laskemista, ikuisuudesta.

Mitä voimmekaan ikätovereistamme ulkopuolisina päätellä?
Jokaisessa ihmisessä katsojalle näkymättömissä on arka,haavoittuva, hellyyttä kaipaava pieni tyttö tai poika.
Luen kirjoittamaani, aikamies, mitä vanhuus saakaan aikaan?
Tiedän kuitenkin, aivan varmasti, joku, jossakin, odottaa tervehdystäsi.Rohkenetko?
4284
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

... ajatusmaailmaasi:

"Vanhan ystävyys on yksinäisyyttä mutta ei yksin."

Haluaisin kovasti ymmärtää, mitä tuo tarkoittaa. Voitko laajentaa ajatusta vähän?

Äänestä

Ystävyyttä ei voi ostaa, eikä myydä, se ansaitaan.

Usein me sanomme ystäväksi ihan tuntemattomia ihmisiä joiden kanssa olemme voineet vaihtaa sanan, pari jossain keskusteluissa. tai ohimennen tavatessa.

Ystävyys on enemmän, se on luottamusta, toinen toisensa kuulemista ja tukemista. Naistenkin välillä on ystävyys mahdollista, itsellänikin muutama sellainen ystävä joille voi kertoa kaiken mieltä painavan, tai kaikesta kivasta kikattaa kuin pikkutytöt.

Kavereitakin, miehet ovat parhaita kavereita kun suhteeseen ei liity muuta. Kalakavereistani useimmat ovat avioliitossa, mutta se ei estä yhteisen harrastuksen parissa viihtymistämme, eikä yksikään vaimo tunne minua tunkeilijaksi, tai epäile minun houkuttelevan miestänsä pahoille teille, vaikka yksinäinen naisihminen olenkin. Kaveruus on minusta vielä tärkeämpää ja arvokkaampaa kuin tyhjänpäiväinen ystävyyden nimissä harrastaminen. Se on reilua.

Ystävyys voi päättyä rakkauteen, rakkaus harvemmin ystävyyteen, koska rakkaus päättyy usein riitaan ja toistensa syyttelyyn.

Kukapa ei joskus kaipaisi toista ihmistä.
Läheisyys ja pienet hellyydenosoitukset ovat sitä mitä yksinäisyydessä useinkin tulee mieleen.
Yksinäinen ja yksin, mutta kuitenkin yksinäisyydelläkin on oma arvonsa. Yksin eläminen on vapautta, mutta se voi olla myöskin täynnä sitä toisen ihmisen kaipuuta josta harvemmin rohjetaan ääneen puhua.

Hyvää Ystävänpäivää kaikille yksineläjille ja parisuhteessa eläville.
Jokainen meistä on arvokas jollekin sekä ystävänä, että rakkaana ihmisenä.

Äänestä
  • Kirjoitit todella ajatuksia herättävästi ja kauniisti.
    Rauhallista, onnellista kevättä.

    Äänestä

Ensin katoaa rakkaus,sitten hellyys..miten tuttua omalla kohdalla..itku tuli,,jäljellä vain muistot,muistot onnellisista rakkauden täyttämistä ajanjaksoista..Halu olla toisen lähellä,saada ja antaa hellyyttä..miten monen kohdalla niin haavetta vain. Hyvää ystävän päivää !!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Rape. kirjoitti:

Vanhan ystävyys on yksinäisyyttä mutta ei yksin.
Ikäistensä keskellä elämänsä ehtoopuolella pyörivää henkilöä pidetään sopeutuneena ja onnellisena ihmisenä ja näihän se usein onkin.
Vai onko?

Ensinkin, uskon kaveruuteen, hyvin harvoin ystävyyteen.
Kahden naisen ystävyyteen, uskoisinko,määrättyyn rajaan asti kyllä, yleensä en.
Uskon, aitoa ystävyyttä voi olla vain naisen ja miehen ystävyys joka aivankuin huomaamatta kehitty huolenpidoksi, hellyydeksi, rakkaudeksi.
Rakastaa, olla rakastettu, olla onnellinen, tuntea käsivarret ympärillään, toisesta huokuvan lämmön.
Ensin katoaa rakkaus, seuraavaksi hellyys, huolenpito muuttuu rasitukseksi, onnellisuus on kadonnut, arkitodellisuus on taas ottanut vallan.
Jäljellä ovat vain muistot, muistot onnellisista rakkauden täyttämistä ajanjaksoista,ilman päivien tai vuorokausien laskemista, ikuisuudesta.

Mitä voimmekaan ikätovereistamme ulkopuolisina päätellä?
Jokaisessa ihmisessä katsojalle näkymättömissä on arka,haavoittuva, hellyyttä kaipaava pieni tyttö tai poika.
Luen kirjoittamaani, aikamies, mitä vanhuus saakaan aikaan?
Tiedän kuitenkin, aivan varmasti, joku, jossakin, odottaa tervehdystäsi.Rohkenetko?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu