Hei! Kellä muilla on tällaista: en pysty melkein koskaan katsomaan ihmisiä silmiin. Katseeni harhailee aina vain muualla. Tiedän näyttäväni epäluotettavalta ja välinpitämättömältä mutta niin ei ole.
Toinen pelkoni liittyy puhelimeen. Kuten täällä jossakin viestissä on mainittu niin minäkin "jähmetyn" kuullessani puhelimen soiton. Hyvin harvoin vastaan. Ja etenkin lankapuhelimessa mielestäni häviää kaikki asiat. Olenkin alkanut nimittämään tätä puhelinallergiaksi johon ei ole siedätyshoitoa. Soittamaankaan en ikinä pysty. Hankaloittaa elämistä koska esim. lääkärille täytyy varata aika PUHELIMELLA. Mikään muu tapa kuulemma ei onnistu. Neuvoja? Kokemuksia?
Toinen pelkoni liittyy puhelimeen. Kuten täällä jossakin viestissä on mainittu niin minäkin "jähmetyn" kuullessani puhelimen soiton. Hyvin harvoin vastaan. Ja etenkin lankapuhelimessa mielestäni häviää kaikki asiat. Olenkin alkanut nimittämään tätä puhelinallergiaksi johon ei ole siedätyshoitoa. Soittamaankaan en ikinä pysty. Hankaloittaa elämistä koska esim. lääkärille täytyy varata aika PUHELIMELLA. Mikään muu tapa kuulemma ei onnistu. Neuvoja? Kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ymmärtämättömät sanovat: sen kun vain teet niin, kyllä sä pystyt soittamaan tai katsomaan silmiin kun vain päätät niin. Niin ei todellakaan ole!
sen kun vain teet niin, kyllä sä pystyt soittamaan tai katsomaan silmiin kun vain päätät niin.
Juu.. en valitettavasti osaa auttaa, koska itse kamppailen samojen ongelmien kanssa.
Puhelimeen en nykyään vastaakaan, kuin kahdelle tuntemalleni ihmiselle. Tuntemattomiin numeroihin en koskaan vastaa.
En edes muista milloin olisin soittanut jollekulle. Tekstarienkin kirjoitus ahdistaa.
Onse elämä vaikeaa pelkojen kanssa..
Voimia.