villakoira tyypit!!

Minun kääpiövillakoirani on voimakasluonteinen ja hellyydenkipeä Se jaksaa neljä lenkkiä päivässä ja minä väsyn ennen kuin koira. On aina valmis leikkimään: Viimeksi metsässä se lähti ajamaan jänistä ja lujaa mentiin.
Se partioi perheenjäseniä koko ajan, yölläkin. Kaikkien pitää olla aina ja kaikkialla sen katseen alla. Johtajaksi se valitsee aina parhaimman paikallaolijan.
Se haukkuu vähän ja sopii myös kerrostaloon.Koirani ei pidä trimaamisesta ja keskustelemme asiasta tiukasti. Koira ei murise, se "puhuu". Äänensävyt ovat kuin ihmisen kun se sanoo oman vastalauseensa.
Sain vahingossa hienon rotukoiran pennun ja sitä ei ikinä viedä näyttelyyn. Se pestään kun tuntuu likaiselta ja siistin turkin itse. Sen voi sanoa, että työläs homma.
Tyynyillä se istuu mielellään.

Koirassa ei ole mitään vikaa.Oppii vaikka mitä mutta maha on herkkä. Ruokailu on taidetta, mutta toimeen tullaan. Ei tarvitse pelätä, että koira lihoo. On se sen verran nirso otus.

Mörkömummio kirjoitti:

Minun kääpiövillakoirani on voimakasluonteinen ja hellyydenkipeä Se jaksaa neljä lenkkiä päivässä ja minä väsyn ennen kuin koira. On aina valmis leikkimään: Viimeksi metsässä se lähti ajamaan jänistä ja lujaa mentiin.
Se partioi perheenjäseniä koko ajan, yölläkin. Kaikkien pitää olla aina ja kaikkialla sen katseen alla. Johtajaksi se valitsee aina parhaimman paikallaolijan.
Se haukkuu vähän ja sopii myös kerrostaloon.Koirani ei pidä trimaamisesta ja keskustelemme asiasta tiukasti. Koira ei murise, se "puhuu". Äänensävyt ovat kuin ihmisen kun se sanoo oman vastalauseensa.
Sain vahingossa hienon rotukoiran pennun ja sitä ei ikinä viedä näyttelyyn. Se pestään kun tuntuu likaiselta ja siistin turkin itse. Sen voi sanoa, että työläs homma.
Tyynyillä se istuu mielellään.

Koirassa ei ole mitään vikaa.Oppii vaikka mitä mutta maha on herkkä. Ruokailu on taidetta, mutta toimeen tullaan. Ei tarvitse pelätä, että koira lihoo. On se sen verran nirso otus.

Lue lisää

sekään ei pidä trimmauksesta, vielä vähemmän pesuista! Sen ielstä ko. tapahtumat ovat ylitsepääsemättömiä esteitä. Miun villis päästelee kans ääniään, tulee istumaan syliin ja tapittaa suoraan silmiin ja vinkuu/inisee ja kaikkea siltä väliltä:) hänen tapansa keskustella. Näitä keskusteluja pidämme monesti päivässä:)
villikseni on hirmusen oppimishaluinen, kokoajan täytyy olla tekemistä ja puuhaa! Ei todellakaan viihdy vaalean punaisella tyynyllä istuen. Onneksi on toko ja agility!! Meidän viikon kohokohdat:) Enkä todellakaan pidä hurtallani leijonaleikkausta, ensinnäkään se ei sovi koiran luonteeseen kun tämä ei ole mikään pikkusieväprinsessa vaan rämäpää, aina suuna päänä menossa joka paikkaan, siinä olisi turhat "röyhelöt" vain tiellä. Tasainen lyhyt leikkaus, se kaikkein paras:)

Mulla on pieni toyvillis, n. 2,5 kg, jota kukaan ei usko villakoiraksi. Turkki on leikattu tasapitkäksi ja koira näyttää välillä ihan lelulta rauhallisuutensa ja ruskeiden nappisilmiensä vuoksi. Koira tottelee minua erittäin hyvin ja on erittäin rauhallinen vieraissakin paikoissa, kunhan paikalla on vain ihmisiä.

Tämä koira on kuitenkin tullut minulle kovia kokeneena ja selkeästi nauttii rauhallisuudesta ja mahdollisuudesta luottaa muhun. Kovin moni ihminen sanoo, että "tuollaisen minäkin voisin ottaa". Paljon joudun selittämään, ettei tämmöisiä koiria kasvateta missään. Koirani on todellakin yksilö, joka on kovien kokemusten kautta oppinut pelkäämään vilkkautta ja liikaa energisyyttä. Koira leikkii vain minun kanssani ja luottaa siis vain minuun. Osasyy koiran rauhallisuuteen voi olla se, että se ei aikaisemmassa kodissaan saanut yleensä olla rauhassa.

Ja silti, vaikka koirani on valtavan ihana ja rauhallinen, täytyy senkin turkkia hoitaa, sen kanssa leikkiä ja lenkittää. Luottamuksen ylläpitäminen ja tämänkaltaisen koiran tarpeiden täyttäminen ei aina ole helppoa, kun koira luottaa omistajaan niin paljon, että omistajan on huolehdittava koiran jaksamisesta. Miellyttämisen halu on liian suuri.

Tämmöisiä koiria ei onneksi kasvateta, koska edes jokapäiväisen onnen takaaminen koiralle ei korvaa menneitä kamaluuksia.

Hei !
Minäkin olen ajatellut ostaa villakoiran. Mistä sinä ostat sen toyn? Oletko jo varannut jostain? Kasvattajat useasti varaavat vasta, kun pennut ovat muutaman viikon ikäisiä.

koiriarakastava. kirjoitti:

Hei !
Minäkin olen ajatellut ostaa villakoiran. Mistä sinä ostat sen toyn? Oletko jo varannut jostain? Kasvattajat useasti varaavat vasta, kun pennut ovat muutaman viikon ikäisiä.

Lue lisää

www.villakoirakerho.com, sinne ne villakoirat menneet on:) sieltä löytyy pentuvälitys ja kasvattajien yhteystietoja.

Kiva, että aiheesta on syntynyt keskustelua :)
Nyt ihan vasta kun kävelin koirani kanssa kaupungissa [koirassani on siis cavalieria, mutta suurimmaksi osaksi villakoira] joku mies huuteli, että mikä rotta se tuo luulee olevansa ja onko se jänis jne...jne...Koirani painaa 7kiloa, joten aika painava rotaksi... :D Minä myös olen sitä mieltä, että monet kasvattajat ajattelevat ihan liikaa leijjonaleikkauksia,näyttelyitä ja niissä menestymistä. Itse haluiasin hankkia tässä joskus lähitulevaisuudessa puhtaa villakoiran. Olen yrittänytkin etsiä kasvattajia joille nuo ylempänä mainitsemani asiat olisivat melkeimpä tärkeimpiä. Monen kasvattajan sivuilta löytyy vain näyttelyistä otettuja kuvia ja muuta sellasta...Mistä ihmeestä löytää sellasen kasvattajan jolle luonne ja terveys on tärkeimpiä, ei ulkonäkö. Minä voisin ihan hyvin ottaa jonkun väriviirhellisen koiran tai vaikka toisen seropin. En kummemmin välitä näyttelyissä käymisessä.
Nyt tuli tuosta kasvattja jutusta mieleen, kun kerran kysyin jossain keskustelupalstalla, että mitä jos haluaa leikata joltain turkkirodulta turkin pois, jotta koiralla olisi helpompi olla ja sitä olisi helepompi hoitaa, niin joku sanoin, että kaikki kasvattajat tuskin myyvät sinulle koiraa jos aijjot ajella esim afgaanilta karvaa lyhyemmäksi! Jos jollekkin kasvattajalle se turkki on tärkein, niin eikö koira ole silloin aika "esine"!?