Vuosi alkaa olla siitä kun tutustuin mieheen, joka vei sydämeni tanssimalla, huomioimalla minua paremmin, kuin kukaan muu koskaan, jne. Melko pian alkoi käydä ilmi, että kosteat illat olivat TODELLA kosteita. Seuraava päivä alkoi tasoittavilla, jota jatkui, kunnes töihin oli pakko selvitä. Otin asian puheeksi kertoan olevani huolissani siitä kohtelusta, jota hän soi itselleen. Asia tuntuu edelleen olevan todella arka hänelle, eikä siitä mielellään puhuta. Kaikki sujuu hyvin niin kauan,kuin vain konkreettista tekemistä löytyy, mutta... Olen ilmoittanut hänelle, etten aio kieltää häntä juomasta, mutta minun ei kuitenkaan ole pakko olla siinä mukana. Ts. vetäydyn pois. Nyt menimme tilaamaan yhteisen matkan, jolle on tarkoitus lähteä tulevana viikonloppuna, minua on alkanut pelottaa todella. Mitä tehdä, jos tilanne kriisiytyy ulkomailla, jossa olen yksin hänen kanssaan!? Alunpitäen ajattelin, että tämä olisi mainio tapa testata missä oikein mennään , mutta minkä hinnan joudun siitä maksamaan on ihan toinen juttu...Onko kenelläkään kokemuksia/neuvoja, mitä tehdä?
Rakkauden voima???
Uhkarohkea
8723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Reissusta tulee kostea, toivottavasti ennustukseni on väärä.
Kyllä ihmisten naiivius ihmetyttää. Jos mies ryyppää muutenkin niin miten luulisit sitten lomalla? Tuskin on mies tuntiakaan selvin päin. Siinä ei rakkaus auta paskan vertaa, usko pois vaan.
kun ihminen on tottunu vetelemään huikkaa notkeella ranteella ja hyvällä imulla niin ei se siitä sinun isojen silmiesi takia mihinkään muutu.
jos "lohduttaa" , niin sanotaan rakkauden/ ihastuksen pitävän juomisen kurissa 3 kk ja sitte palataan entiseen.
eli nyt eletään sitä kuivempaa kautta !
mieti siinä sitten voittaako järki vai tunteet, siis sinulla.
tosi kostee reissu teille (hänelle) tulee tai sitte helvetinmoinen kärvistely ja juomisen patoaminen.
hyvää matkaa kuiteski :)
Nii'i... Ei lohdulliselta kuullosta. Olisi jotenkin pelkurimaista peruakaan tässä vaiheessa. Kai se on ajateltava, että sitä saa mitä tilaa. Tähän mennessä on ehkä vielä elätellyt toivoa, että ihminen itse huomaa oman tilansa,mutta... Liene "hiihdettävä vaan omaa hiihtoaan siellä". =( No olen aika sitkeä sissi!
jos matka on maksettu.
Mutta ottaisin selvää olisiko perillä mahdollista saada oma huone jos tilanne muuttuu sietämättömäksi.
Kuten todennäköisesti muuttuu.
Olin kerran Kanarialla äskettäin raitistuneen alkoholistin kanssa.
Päätettiin että viinaa ei oteta.
Minulle se oli samantekevää kun viina on minulle samantekevää.
Voin ottaa pari tai olla ilman.
Mies ei juonut sillä reissulla, mutta ankeaa oli.
Hän suorastaan kuolasi kun katsoi toisten huurteisia olut-tuoppeja.
Oli kireä kuin viulunkieli.
Jonkin ajan päästä hän retkahti.
Niitä retkahduksia oli aina vain tiheämmin ja kestivät kauemmin.
Sitten hän joutui seinää vasten, olisi mennyt työpaikka ja silloin olisi alamäkin vain kiihtynyt.
Hän on muutaman vuoden pysynyt raittiina.
Nyt asennekin on ollut täysin erilainen raittuden suhteen.
Kun
on tekemisissä juovan ihmisen kanssa, pitää aina ja joka paikkaan tehdä varasuunnitelma. Sinulla on jo matkaa varten suunnitelma, että teet oman hiihtosi, jos toisella menee kosteaksi.
Tää on se juttu, jota monet alkoholistien puolisot eivät tajua vuosikymmenenkään yhteiselämän jälkeen: että kukaan toinen ihminen ei ole vastuussa meidän tunteistamme tai onnellisuudestamme eikä kukaan muu ole edes velvollinen olemaan vastuussa, kuin me itse. Ihmistä ei voi tehdä onnettomaksi kukaan toinen ihminen, vain hän itse - jos valitsee olosuhteet, joissa tulee onnettomaksi.
Lapset on eri asia, mutta aikuinen voi valita.
Itse me valitsemme kenen kanssa menemme jos menemme ja mitä teemme jos toisen suunnitelmat ovat eri kuin omamme.
Luulen, että teidän matkasta voi tulla tosi mukava - jos mies ryyppää, niin tee sinä ainakin juuri kaikkea sitä mukavaa, mitä lomaltasi odotat.
Hyvää matkaa!
Ymmärrän kaikkien kirjoittajien mielipiteet, mutta nämä kaksi viimeisintä tuntui antavan minulle voimia ja rohkeutta pysyä päätöksissäni! Tuo vaihtoehto ottaa oma huone on ollut yksi, ja se että hiihdän tosiaan omia latujanion toinen suunnittelemani hätäratkaisu. Onneksi olen sosiaalinen luonteeltani, matkustellut yksin ennenkin, eikä minun koskaan ole tarvinnut ihan yksin olla. Tosin onhan se niin, että mieluiten viettäisin aikkani SEN ihanan miehen kanssa, joka siinä persoonassa asuu normaalitilassa. Mutta katson tämän tilaisuudeksi konkreettisesti ilmoittaa hänelle, että jatkoa meidän storylle on sen jälkeen kun tulee TODISTE siitä, että hän todellakin on tekemässä jotain omalle elämälleen. Voi siis hyvinkin olla, että tämä on jäähyväismatkamme... Mutta elämä jatkuu, on jatkunut ennenkin! Kiitos hyvän loman toivotuksista myös! =)
ketään et pysty rakastamaan raittiiksi! Minä yritin 11 vuotta, erosin lopulta viime sysksynä tyttäremme takia.