Masennukseeni kuuluu jos jonkin moisia itsesyytöksiä. Poden huonoa omaatuntoa, kun olen masentunut. Jos taas yritän päästä masennuksestani, niin siitäkin tulee huono omatunto, koska monet masentuneet eivät pidä tältä osin terveistä ihmisistä. Nykyään poden huonoa omaatuntoa siitäkin, että olen perusluonteeltani (jopa näin masentuneena) positiivinen ihminen. Yleisvointi on huono, mutten ole menettänyt kykyäni nähdä positiivisia asioita paikoissa, joissa muut eivät niitä välttämättä nää. Nykyään, kun on muodikasta olla yhteiskuntakriittinen ja valittaa joka asiasta, niin saan huonon omantunnon, kun en itse ole tällainen. En pidä perusnegatiivista ihmisistä. (Perusnegatiivisyys ei siis tarkoita masennusta, vaan luonnetta, jossa nähdään kaikista asioista ne huonot puolet, lasi on aina puoliksi tyhjä).
Totta kai yhteiskunnassa ja maailmassa on ongelmia, joistaa osa vaan menossa huonompaan suntaan ja ne vituttavat välillä. Lisäksi vituttaa nykyinen uusvastuuttomuus, kun oman hyvinvoinnin edistämistä voi harrastaa muiden hyvinvoinnin kustannuksella. Kuitenkin olen sitä mieltä, että loppujen lopuksi suomi on kohtalaisen hyvä paikka asua, kun vertaa moneen muuhun maahan. En oikein osaa olla jokapaikan valittaja. Pidän edelleen seksistä. En osaa oikeaoppisesti siis masentuakaan.
Toisaalta, inhoan nykyistä aika yleistä kaikki-on-sallittua-ajattelua, mielestäni ihmisen pitäisi kantaa vastuu teoistaan. Inhoan esim. sitä, kuinka ilmastomuutoksesta on tehty lähinnä mielipidekysymys, aina keksitään lisäsyitä, miksi ihmisen ei tarvitsisi tehdä sille mitään ja miksi se ei edes ole ihmisen vika. Inhoan sitäkin, kuinka biologian tietämyksen varjolla raiskataan, petetään ym. vedoten siihen, että se on luonnollista. Mun mielestä se on silti väärin, joten poden siitäkin huonoa omaatuntoa tuntien itseni femakko-vanhapiika-emakko-konservatiivi-kuivapilluksi.
Monet miehet ovat sitä mieltä, että naiset ovat typeriä, kun ihastuvat renttuihin ja että kumppanin valinnassa pitäisi käyttää enemminkin kylmää järkeä. Syytän itseäni spontaaneista ihastumisista. Toisaalta naisia syytetään myös laskelmoivasta asenteesta. En haluaisi seurustella varakkaan miehen kanssa. Raha ei todellakaan ole mikään suuri kriteeri miehessä, mutta jos seurustelisin varakkaan miehen kanssa, tulisi kusettaja-huora-olo eikä kukaan uskoisi minun olevan oikeasti ihastunut mieheen.
Haluan myös lapsia tulevaisuudessa, mutta koska se vaikuttaisi negatiivisesti työ-uraan, niin tunnen siitä huonoa omaa tuntoa, koska olisin kotona makaava sotanorsu kaikkien mielestä.
Pykologi sanoi, että ei kannata aina kaikkea ottaa niin tosissaa, vaan välillä voi koittaa rentoutua, ihan vaikka kattomalla telkkarista suurinta hömppäpömppää, mitä löytää. No, siitä tulee huono omatunto, sellainen bimbo-olo, kun en juuri sillä hetkellä ole fiksu. Jos en jaksa lähteä kaverin kanssa ulos tuulettumaan, tulee huono omatunto, koska välttelen kavereita ja hajamielisyyksissäni olen huonoa seuraa. Jos taas haluan lähteä (nykyään harvinaista) kaverin kanssa ulos tuulettumaan, niin ajattelen muiden pitävän minua typeränä hupakkona, joka ei tajua mistään mitään. Typeräksi hupakoksi syytän itseääni lähes kaikista tunteista: ihastumisesta, suuttumisesta ym.
Jos asuisin miehen kanssa, tuntisin itseni todella femakko-emakoksi, jos pyytäisin miestä tekemään jotain puolestani, esim. laittamaan joskus ruoan. Jos mies tarjoutuu kantamaan painavan kassin puolestani, tuntisin itseni telaketjufeministiksi, jos todella antaisin miehen kantaa sen painavan kassin.
Pidän naisellisista vaatteista, olen siis kana ja bimbo. Olen myös kohta vanha ämmä mielestäni.
Se, että en jaksa tehdä koulutehtäviä yhtä hyvin, kuin muut ja olenkin saanut vähän erivapauksia, esim. suorittaa yhden kurssin ilman tunneille osallistumista, siis pelkällä tentillä, aiheuttaa huonoa omaatuntoa. Sekin, jos olen väsynyt joku ilta, enkä jaksa tehdä koulutehtäviä aiheuttaa itsesyytöksiä.
Syytän itseäni siitä, että olen nainen, suomalainen, ihminen ja lista vaan jatkuu. netistä luen jotenkin pakonomaisesti lisää syytöksiä. Jos en lue syytöksiä ,tunnen olevani pelkuri ja totuuden väistelijä.
Ajattelen ihan liikaa. En oikein tiedä, miten tuntea, mitkä tunteet tai mielipiteet ovat sallittuja. Pitäisi vain uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä välitämättä, mitä muut uskovat/sanovat. Jonkun verran olen edistynytkin, esim. avun pyytämisestä ei tule enää nykyisin niin huono olo, kuin ennen.
Sekavaa sepustusta tuli. Tämä huono omatunto asiasta kun asiasta on vaan osa masennustani, mutta kuitenkin aika iso osa. En vain voi sille mitään, että on sellainen olo, että jos saisin turpaan, se olisi vain oikein. Tulee huono omatunto, jos yrittää nauttia elämästä.
Totta kai yhteiskunnassa ja maailmassa on ongelmia, joistaa osa vaan menossa huonompaan suntaan ja ne vituttavat välillä. Lisäksi vituttaa nykyinen uusvastuuttomuus, kun oman hyvinvoinnin edistämistä voi harrastaa muiden hyvinvoinnin kustannuksella. Kuitenkin olen sitä mieltä, että loppujen lopuksi suomi on kohtalaisen hyvä paikka asua, kun vertaa moneen muuhun maahan. En oikein osaa olla jokapaikan valittaja. Pidän edelleen seksistä. En osaa oikeaoppisesti siis masentuakaan.
Toisaalta, inhoan nykyistä aika yleistä kaikki-on-sallittua-ajattelua, mielestäni ihmisen pitäisi kantaa vastuu teoistaan. Inhoan esim. sitä, kuinka ilmastomuutoksesta on tehty lähinnä mielipidekysymys, aina keksitään lisäsyitä, miksi ihmisen ei tarvitsisi tehdä sille mitään ja miksi se ei edes ole ihmisen vika. Inhoan sitäkin, kuinka biologian tietämyksen varjolla raiskataan, petetään ym. vedoten siihen, että se on luonnollista. Mun mielestä se on silti väärin, joten poden siitäkin huonoa omaatuntoa tuntien itseni femakko-vanhapiika-emakko-konservatiivi-kuivapilluksi.
Monet miehet ovat sitä mieltä, että naiset ovat typeriä, kun ihastuvat renttuihin ja että kumppanin valinnassa pitäisi käyttää enemminkin kylmää järkeä. Syytän itseäni spontaaneista ihastumisista. Toisaalta naisia syytetään myös laskelmoivasta asenteesta. En haluaisi seurustella varakkaan miehen kanssa. Raha ei todellakaan ole mikään suuri kriteeri miehessä, mutta jos seurustelisin varakkaan miehen kanssa, tulisi kusettaja-huora-olo eikä kukaan uskoisi minun olevan oikeasti ihastunut mieheen.
Haluan myös lapsia tulevaisuudessa, mutta koska se vaikuttaisi negatiivisesti työ-uraan, niin tunnen siitä huonoa omaa tuntoa, koska olisin kotona makaava sotanorsu kaikkien mielestä.
Pykologi sanoi, että ei kannata aina kaikkea ottaa niin tosissaa, vaan välillä voi koittaa rentoutua, ihan vaikka kattomalla telkkarista suurinta hömppäpömppää, mitä löytää. No, siitä tulee huono omatunto, sellainen bimbo-olo, kun en juuri sillä hetkellä ole fiksu. Jos en jaksa lähteä kaverin kanssa ulos tuulettumaan, tulee huono omatunto, koska välttelen kavereita ja hajamielisyyksissäni olen huonoa seuraa. Jos taas haluan lähteä (nykyään harvinaista) kaverin kanssa ulos tuulettumaan, niin ajattelen muiden pitävän minua typeränä hupakkona, joka ei tajua mistään mitään. Typeräksi hupakoksi syytän itseääni lähes kaikista tunteista: ihastumisesta, suuttumisesta ym.
Jos asuisin miehen kanssa, tuntisin itseni todella femakko-emakoksi, jos pyytäisin miestä tekemään jotain puolestani, esim. laittamaan joskus ruoan. Jos mies tarjoutuu kantamaan painavan kassin puolestani, tuntisin itseni telaketjufeministiksi, jos todella antaisin miehen kantaa sen painavan kassin.
Pidän naisellisista vaatteista, olen siis kana ja bimbo. Olen myös kohta vanha ämmä mielestäni.
Se, että en jaksa tehdä koulutehtäviä yhtä hyvin, kuin muut ja olenkin saanut vähän erivapauksia, esim. suorittaa yhden kurssin ilman tunneille osallistumista, siis pelkällä tentillä, aiheuttaa huonoa omaatuntoa. Sekin, jos olen väsynyt joku ilta, enkä jaksa tehdä koulutehtäviä aiheuttaa itsesyytöksiä.
Syytän itseäni siitä, että olen nainen, suomalainen, ihminen ja lista vaan jatkuu. netistä luen jotenkin pakonomaisesti lisää syytöksiä. Jos en lue syytöksiä ,tunnen olevani pelkuri ja totuuden väistelijä.
Ajattelen ihan liikaa. En oikein tiedä, miten tuntea, mitkä tunteet tai mielipiteet ovat sallittuja. Pitäisi vain uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä välitämättä, mitä muut uskovat/sanovat. Jonkun verran olen edistynytkin, esim. avun pyytämisestä ei tule enää nykyisin niin huono olo, kuin ennen.
Sekavaa sepustusta tuli. Tämä huono omatunto asiasta kun asiasta on vaan osa masennustani, mutta kuitenkin aika iso osa. En vain voi sille mitään, että on sellainen olo, että jos saisin turpaan, se olisi vain oikein. Tulee huono omatunto, jos yrittää nauttia elämästä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
teksti uudelleen-huomaat,että se oli vain aikuistumisen aiheuttamaa kasvukipua!Kaikesta kirjoittamastasi kuulsi läpi se lapsi,joka olet-elät toisten odotusten mukaisesti,tai ainakin yrität elää!Herää,hyvä ihminen huomaamaan,että sinä olet SINÄ-et kukaan toinen,et kenenkään korvike-vain sinä itse määräät oman elämäsi suunnan!
Mitä tapahtuu kun otat elämäsi omiin
käsiisi? Kammottava juttu: et voi
syyttää enää muita kuin itseäsi.
-Erica Jong
Kirjoituksestasi päätellen olet loppuunpalamassa työntakia jos olet uraohjus, ja haluaisit jotain muuta elämääsi kun työn. Lähde pitkälle lenkille oikein sateisena ja kurjana iltana tai päivänä ja sen jälkeen kuuma suihku ja joku hömppäkirja ja suklaata tai muuta makeaa...ei puheluita ja biletystä vain hetki rauhaa ja ajatukset seis..
Minuakin ärsyttää suunnattomasti kun ihmiset olevinaan ajattelevat luontoa ja puhuvat hienosti ja ylväästi. Kuten nyt vaikkapa kansamme valokynttilä Vanhanen. Kävi tässä taannoin uhrautui meidän Suomalaisten puolesta amerikkaan asti puhumaan ilmastonmuutos asiaa. Lentokoneella pöräytti sinne, se kun ei saastuta niinhän? Ja kun suuri osa maailmasta pyörii juuri tuollaisen tekopyhän paskan ympärillä! Kukaan ei oikeasti halua tehdä mitään henkilökohtaisia uhrauksia
Hei!Ensiksikin otan osaa pahaan oloosi, siihen kun ei todellakaan voi muut vaikuttaa kuin sinä itse.Tuntuu kuin olisit kasvanut pullossa tiukan ja ehkä kuitenkin "turvallisen" kasvatuksen kourissa etkä ole vielä saanut napanuoraa katkaistua.Et ole saanut nuorena "rällästää" koska se on tyhmää niin kuin kaikki muut kuin meidän perhekin on tyhmiä.Vain äly ja järkevät ratkaisut ovat sallittuja, ei vaihtoehtoja.ja nyt aikuisena et yksinkertaisesti kykene tekemään omia päätöksiä koska et "aivopestynä" tiedä ovatko päätökset sallittuja ja järkeviä ja koet niistä syyllisyyttä.
Sitä en osaa sanoa miten tällaisesta taustasta irti pääsee ja miten voi elää omaa onnellista elämää.Vaatii työtä tutustua omaan itseensä ja luottaa siihen, että tekee vain parhaansa ja sen on riitettävä.Minä tunnen itse harvoin huonoa omaatuntoa, koska en ole älykkäin, kaunein enkä viisain eikä minun tarvitsekaan olla.Riittää, että olen rehellinen ja yritän parhaani, että lähelläni voivat muutkin olla tyhmiä omia itsejään.Positiivisuutta ja sanoista tekoihin! Ajatuksilla ja hyvillä aikeilla ei ole paljon virkaa, ellei ne näy toiminnassa.Ja toimiessa ei yksinkertaisesti ehdi potea syyllisyyden tuntoja.Hyvää OmanTunnon kevättä kaikille!