Pitääks tytöt...

Anteeks nyt mut mie mielummin seurustelisin sellasen pojan kaa joka ei oo uskovainen. En siis ite usko jumalaan. Mut perjaattees luonnehan se ratkasee.
Meijjän luokal on yks muuten kiva poika, mut se on ihan himouskovainen, ja saarnaa aina kaikille nii en jaksais seukata sellasen kaa. Mut jos ei oo saarnaajatyyppi nii sit se vois menetellä ;)

Riippuu millä tavalla se uskovaisuus ilmenee. Kunhan ei yrittäis käännyttää minua, vaikuttaa minun elämäntapoihin yms. uskonnon avulla niin mikäs siinä... Periaatteessa. Käytäntö voiki olla sitten toinen juttu. Luulenpa että ne erot maailmankatsomuksessa kuitenkin korostuis niin vahvasti ettei siitä tulis mitään. Mutta siis se on pointtini etten todellakaan tyrmäisi suoralta kädeltä ihastusta, jos jonkin ajan päästä selviäisi hänen uskovaisuutensa. Ei ole oikeen kokemusta tuosta uskovaisen kanssa seurustelusta joten en osaa sanoa muuta... Sen tiedän että ystävyys ainakin onnistuu mainiosti vaikka uskonnon kannalta maailmankatsomukset olisivat kuin päivä ja yö. Ainoa uskonnontuoma ongelma, mikä siinäkään ystävyys-suhteessa on, on se ettei tää toinen välillä ymmärrä antaa mun uskoa rauhassa siihen mihin uskon/antaa olla uskomatta. Vaikka kuinka itse yrittäisi olla korrekti ja suvaitsevainen yms. niin aina se toinen yrittää sitten sitä uskontoaan tuputtaa :p

Riippuu, kuinka uskonnollinen olet ja näkyykö uskontosi miten vahvasti arkipäivässäsi.

Voisin ehkä kuvitella seurustelevani, mutta en tiedä haluaisiko kukaan syvästi uskovainen seurustella minun kanssani. Jos siis lähdetään siitä, että olen ateisti ja saatana tai Jumala on minulle taruolentoja. Saatan toisinaan kuunnella "saatanallista" black-/death-metal musiikkia, jonka sanoma ei sinänsä minulle ateistina juuri merkkaa sen enempää kuin saarna kirkossa. Tykkään vain kuunnella sitä, ehkä olen kieroutunut, ehkä en.
Emme siis olisi aivan samalla aaltopituudella ainakaan näissä uskonasioissa, ja sinua saattaisi loukata jo tuo musiikkimakuni. :)

ei tytöt tykkää

Ainakaan mä en näe uskonnon olevan mikään haitta suhteelle. Jokaisella on oikeus valita mihin uskoo, joten miksi tuomita?

Eli siis itselläni tilanne on toisinpäin, olen itse miespuoleinen ateisti ja tyttöystäväni on uskovainen. Täytyy myöntää että ei se aina ole helppoa, etenkin jos toinen yrittää välillä sua käännyttää tai loukkaa sua sillä ettei hyväksy sun uskonnottomuutta, niinkuin meillä aluksi oli. Mutta vähitellen nuo riidat kadonnu, päästy ymmärrykseen.

Mutta en kyllä välttämättä enää uudestaan ottais uskovaista tyttöystävää :D Ainakin jos olis astetta tyrkyttävämpi niin ei ei!

siis en nää estettä et poika uskoisi.. mun mielestä se on vaa hyvä juttu.. :)

mitäs mieltä pojat on uskovista tytöistä?

En jaksanu lukea kaikkia vastauksia, joten sori jos toistan samaa ku joku toinen...

Mun mielestä ihmiset käsittää aika usein ton uskomisasian ihan väärin. Se, että uskoo, ei automaattisesti meinaa, että olis joku hihhuli, joka yrittää käännyttää jokaista vastaantulijaa ja siunaa jokaisen suupalansa. Mäkin uskon, mutta ei sitä musta päälle päin uskois. Enkä mä usko, että sustakaan sitä välttämättä näkee, ellet sitten kailota sitä kaikille tai käytä jotain I

Jotkut tykkää, jotkut ei. Se on ihan siit tytöstä kiinni :D

Oon poika, mutta vastaan kuitenkin..
..että varmasti löytyy muita tyttöjä jotka ovat myöskin uskovaisia. Itse uskon Jumalaan, mutten juurikaan ole uskonnollinen. Kannattaa hakeutua sellaisiin piireihin, jossa tapaat muita uskovaisia niin ehkäpä löydät jonkun kaltaisesi.
Tsemppiä =)

Tottakai lähtisin! Olen itse uskovainen enkä ymmärrä ihmisiä jotka pitävät sitä pahana asiana! Hyvä että edes ylipäätäänsä löytyy uskovaisia poikia :)
Siunausta sinullekkin!

Uskovaiset on seksikkäitä.
Saatanan siunausta!