Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    "Eteenpäin"

    Toimin kuin,
    kone,
    mutten kunnolla.
    Tai voittunut osa,
    joka on menossa,
    roskikseen.
    Huomaan,
    ei ole elämässäni ollut,
    paljoakaan tilaa,
    onnelle.
    Mutten liikaa valita,
    koska se ei auta.

    Harhalyöntejä sydämen,
    niin hiljaista,
    niitä yksin sängyssä,
    kuuntelen.

    Olen nukkunut,
    paljon sinä aikana,
    on tapahtunut.
    Sokeana olen kulkenut,
    yksinkertaista tosiasiaa,
    en ole tajunnut.
    Aamuisin olen herännyt,
    vaikka olenkin väsynyt.

    Mutta pian,
    tämä tunteiden taistelu,
    on ohi,
    aikaahan on kulunut,
    jo tovi.

    Pian on taas aika,
    ehkä,
    keskittyä elämiseen,
    tähän hetkeen,
    eikä tähän toivottomuuteen.

    Taas mietin,
    pysähdynkö kuitenkaan,
    koskaan,
    paikalleen,
    ennenkuin on myöhäistä,
    nauttia elämisen hetkistä.

    Mutta kuinka yksi,
    vastoinkäyminen,
    voi niin pahasti,
    lamauttaa ihmisen?

    Olen muka mennyt eteenpäin,
    mutta kun sinut näin,
    taas haaveilemaan,
    jäin.
    1208
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    elämäntunnetta, ja
    surua ja optimismia.
    Eteenpäin olet mennyt,
    ihan selvästi!:)

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    ... kirjoitti:

    Toimin kuin,
    kone,
    mutten kunnolla.
    Tai voittunut osa,
    joka on menossa,
    roskikseen.
    Huomaan,
    ei ole elämässäni ollut,
    paljoakaan tilaa,
    onnelle.
    Mutten liikaa valita,
    koska se ei auta.

    Harhalyöntejä sydämen,
    niin hiljaista,
    niitä yksin sängyssä,
    kuuntelen.

    Olen nukkunut,
    paljon sinä aikana,
    on tapahtunut.
    Sokeana olen kulkenut,
    yksinkertaista tosiasiaa,
    en ole tajunnut.
    Aamuisin olen herännyt,
    vaikka olenkin väsynyt.

    Mutta pian,
    tämä tunteiden taistelu,
    on ohi,
    aikaahan on kulunut,
    jo tovi.

    Pian on taas aika,
    ehkä,
    keskittyä elämiseen,
    tähän hetkeen,
    eikä tähän toivottomuuteen.

    Taas mietin,
    pysähdynkö kuitenkaan,
    koskaan,
    paikalleen,
    ennenkuin on myöhäistä,
    nauttia elämisen hetkistä.

    Mutta kuinka yksi,
    vastoinkäyminen,
    voi niin pahasti,
    lamauttaa ihmisen?

    Olen muka mennyt eteenpäin,
    mutta kun sinut näin,
    taas haaveilemaan,
    jäin.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu