normi, BED vai jotain muuta?

Joo mulla aika lailla sama. Viimeiset neljä vuotta, välillä niitä paasto kausia ja toisin päin. En vedä niinkään karkkia ja muuta makeeta vaan puuroja, hedelmiä, näkkäriä..etc, mutta PALJON. Tuntuu, että viimeiset pari kuukautta olen saanut pidettyä ahmimisen(ja yrjön) jotenkin hallinnassa, mutta silti lihon ja lihon vaikka syönkin niin kuin normaalit ihmiset. Oikeastaan mulla on niin, että kouluviikolla olen menossa koko ajan enkä ehdi syödä paljoa, salilla,lenkillä,jumpissa.. Mutta sitten viikonloppuna.
Mua järkytti tuo sinun ikä, 22v. Oon 16 ja koko ajan ajatellut, että "olen nyt vaan vähän sekaisin ja tää on joku tämmönen vaihe mikä menee kohta ohi.." 0_o En mä halua olla tällainen enää 22v, haluan normaalin elämän. Ei kai tää loputtomiin voi jatkua? ;(

mullakin kirjoitti:

Joo mulla aika lailla sama. Viimeiset neljä vuotta, välillä niitä paasto kausia ja toisin päin. En vedä niinkään karkkia ja muuta makeeta vaan puuroja, hedelmiä, näkkäriä..etc, mutta PALJON. Tuntuu, että viimeiset pari kuukautta olen saanut pidettyä ahmimisen(ja yrjön) jotenkin hallinnassa, mutta silti lihon ja lihon vaikka syönkin niin kuin normaalit ihmiset. Oikeastaan mulla on niin, että kouluviikolla olen menossa koko ajan enkä ehdi syödä paljoa, salilla,lenkillä,jumpissa.. Mutta sitten viikonloppuna.
Mua järkytti tuo sinun ikä, 22v. Oon 16 ja koko ajan ajatellut, että "olen nyt vaan vähän sekaisin ja tää on joku tämmönen vaihe mikä menee kohta ohi.." 0_o En mä halua olla tällainen enää 22v, haluan normaalin elämän. Ei kai tää loputtomiin voi jatkua? ;(

Lue lisää

Syömishäiriöt jatkuu juuri niin kauan kuin niiden "antaa" jatkua. Minä sairastuin bulimiaan 14-vuotiaana ja olen nyt 27. En vieläkään ole terve vaikkakin terveempiä kausia on ollut välissä. Tällä hetkellä on menossa jokin BEDin tyyppinen kausi, mätän leipää, sipsejä ja kaikkea muuta mahdollisen epäterveellistä ja lihottavaa.. En käy viikonloppuisin missään, minulla ei ole enään ystäviä.. On vain poikakaveri ja koirat. Elämä on perinpohjaisen tylsää ja yksinäistä, sen takia minä kai ahminkin..

Niin ja en ole koskaan hakenut itselleni apua vaikka mieli on tehnytkin. En ole koskaan kokenut olevani tarpeeksi sairas (laiha) ansaitakseni apua.. Älä sinä tee samaa virhettä.. Hae apua! Mitä kauemmin odotat, sitä vaikeammaksi tilanteesi menee.

jatkua kirjoitti:

Syömishäiriöt jatkuu juuri niin kauan kuin niiden "antaa" jatkua. Minä sairastuin bulimiaan 14-vuotiaana ja olen nyt 27. En vieläkään ole terve vaikkakin terveempiä kausia on ollut välissä. Tällä hetkellä on menossa jokin BEDin tyyppinen kausi, mätän leipää, sipsejä ja kaikkea muuta mahdollisen epäterveellistä ja lihottavaa.. En käy viikonloppuisin missään, minulla ei ole enään ystäviä.. On vain poikakaveri ja koirat. Elämä on perinpohjaisen tylsää ja yksinäistä, sen takia minä kai ahminkin..

Niin ja en ole koskaan hakenut itselleni apua vaikka mieli on tehnytkin. En ole koskaan kokenut olevani tarpeeksi sairas (laiha) ansaitakseni apua.. Älä sinä tee samaa virhettä.. Hae apua! Mitä kauemmin odotat, sitä vaikeammaksi tilanteesi menee.

Lue lisää

Mulla on ollu nyt 6 vuotta jonkin näköinen häiriö. Välillä urheillaan viikon ajan joka päivä ja syödään liiankin terveellisesti. Sit iskee se jokin joka saa mut ihan sekaisin. Vedän kaiken mikä syötäväks vaan kelpaa. Sillä ei oo mitään merkitystä maistuuko se hyvältä vai ei, kunhan saa vaan jotain ja PALJON. Jokainen päivä alkaa sillä että lupaan elää "oikein". Usein on sellaisia päiviä jollon suunnittelen jo aamusta lähtien mitä kaikkee voisin ostaa kaupasta ja vetää nassuun.Tää ajaa mut ihan hulluuden partaalle. En usko että pääsisin ikinä eroon tästä ongelmasta, koska tätä on kestäny jo niin kauan. Tuntuu niin turhalta hakee apua...

Mä olen aivan samassa tilanteessa kuin te kaikki tänne kirjoittaneet. Painoni heittelee viidellä kilolla jopa kuukauden välein kun on terveyskausia (sali 3-4krt vko, lenkki koiran kanssa 3krt päivä, kalorit alle 1300 pvä yms.) ja ahmimiskausia jolloin syön kaikkea niin paljon että tunnen itseni kipeäksi. Tämä on pahentunut viimeisen vuoden sisällä, ongelmia painoni kanssa minulla on ollut jo 16-vuotiaasta saakka (nyt olen 20). Tämä ei todellakaan ole terveellistä, enkä halua sairastuttaa kehoani tai mieltäni enempää, joten olen päättänyt mennä hypnoterapeutin "käsittelyyn". Voin tulla vaikka tänne kertomaan olenko saanut apua tilanteeseeni.

Mikä teidän ahmimispäivänne/viikkonne/kuukautenne "laukaisee"? Tuleeko teillä joskus päiviä, jolloin päätätte elää hyvin mutta jos erehdytte syömään esim. pari karkkia kaverin pussista niin sitten ajattelette, että peli on jo menetetty siltä päivältä ja syötte kaiken mitä eteen tulee sen jälkeen? Eniten tässä vihaan tunnetta, joka minulla on ahmimiskausinani. Tunnen olevani arvoton ja turha. Ruma tietysti, ja lihava, niin lihava. Jos esim. menen bilettämään en edes katso miehiä silmiin. Olis kiva jos olis edes hitunen itsetuntoa. Toisaalta olen päättänyt, että en saa olla onnellinen tai tyytyväinen itseeni ennen kuin saavutan ihannepainoni. Koska minulla ihan oikeasti on sellainen tunne, että olisin onnellisempi hoikkana. Teininä olin hoikka, suosittu ja onnellinen. Lihomisen jälkeen minulla on vähemmän ystäviä ja tunnen itseni surulliseksi melkein koko ajan.

Vaa'assa on toisella puolella onnellinen elämä ja toisella puolella pala suklaata. Miten se voi olla niin vaikeata?

asdasdasdasda kirjoitti:

Mä olen aivan samassa tilanteessa kuin te kaikki tänne kirjoittaneet. Painoni heittelee viidellä kilolla jopa kuukauden välein kun on terveyskausia (sali 3-4krt vko, lenkki koiran kanssa 3krt päivä, kalorit alle 1300 pvä yms.) ja ahmimiskausia jolloin syön kaikkea niin paljon että tunnen itseni kipeäksi. Tämä on pahentunut viimeisen vuoden sisällä, ongelmia painoni kanssa minulla on ollut jo 16-vuotiaasta saakka (nyt olen 20). Tämä ei todellakaan ole terveellistä, enkä halua sairastuttaa kehoani tai mieltäni enempää, joten olen päättänyt mennä hypnoterapeutin "käsittelyyn". Voin tulla vaikka tänne kertomaan olenko saanut apua tilanteeseeni.

Mikä teidän ahmimispäivänne/viikkonne/kuukautenne "laukaisee"? Tuleeko teillä joskus päiviä, jolloin päätätte elää hyvin mutta jos erehdytte syömään esim. pari karkkia kaverin pussista niin sitten ajattelette, että peli on jo menetetty siltä päivältä ja syötte kaiken mitä eteen tulee sen jälkeen? Eniten tässä vihaan tunnetta, joka minulla on ahmimiskausinani. Tunnen olevani arvoton ja turha. Ruma tietysti, ja lihava, niin lihava. Jos esim. menen bilettämään en edes katso miehiä silmiin. Olis kiva jos olis edes hitunen itsetuntoa. Toisaalta olen päättänyt, että en saa olla onnellinen tai tyytyväinen itseeni ennen kuin saavutan ihannepainoni. Koska minulla ihan oikeasti on sellainen tunne, että olisin onnellisempi hoikkana. Teininä olin hoikka, suosittu ja onnellinen. Lihomisen jälkeen minulla on vähemmän ystäviä ja tunnen itseni surulliseksi melkein koko ajan.

Vaa'assa on toisella puolella onnellinen elämä ja toisella puolella pala suklaata. Miten se voi olla niin vaikeata?

Lue lisää

Minulla on niin samanlaisia ongelmia, kuin teillä täällä. Hoikkana pysyminen on minulle useimmiten hyvin tärkeetä, ja syönkin alle 1500 kaloria päivässä. Mutta tänään oli taas järkyttävä päivä syömisen kanssa. Söin litran jäätelöä, 9 korvapuustia ja vielä irtokarkkiakin kaikki kerralla. Kyllä nyt vituttaa!! Tuntuu, että kaikki on pilalla, pelkään lihomista kuin ruttoa ja silti tein taas näin.

Tuntui vain taas niin surulliselta ja yksinäiseltä. Tuntuu joskus, ettei elämässä muuta lohtua ole kuin ruoka. Sillä hetkellä se tuntuu oikeesti ainoalta oikealta ystävältä, kun ahmiminen alkaa. Silloin ei välitä edes lihomisen pelosta.

En pysty syömään esim. yhtä pullaa. Jos aloitan, niin se on menoa sitten! Syön niin kauan, että tulee paha olo. Minulla ahmimisen laukaisee milloin mikäkin. Yleensä on vaan niin turha olo, ei tunnu olevan millään mitään väliä. Sitten kuitenkin on, koska otan syömisestä morkkiksia ja soimaan itseäni.