Täydellinen avio-onni

Hei! Mukava kuulla, että joku muukin tuntee samoin. Kait se on vain niin, että me ihmiset olemme yksilöitä, joilla on erilaiset odotukset elämältä ja parisuhteelta. Ei oo yhtä oikeaa tapaa elää, eikä täydellistä parisuhdetta koskaan varmastikaan tule löytymään. Miksi silti elämässä ei saisi kuullostella ja kysellä vaikka onkin sitoutunut? Tarpeet muuttuvat ja ihmiset muuttuvat. Joskus tulee pysähtymisen paikka. jolloin nykytilanne joutuu tarkastelun alle (ehkä sinulla onkin kyse siitä...). Silloin voi miettiä mitä sitä tulevaisuudelta oikein odottaa. Vasta kun uskaltautuu elämään, kyselemään, joskus erehtymään ja siten löytää itsessään tasapainon niin kenties sitä lakkaa myöhemmin odottamastakin sitä täydellistä parisuhdettakin...

Jotkut eivät ole koskaan tyytyväisiä. Kun on mahdollisimman sopiva kaveri (pää ja vartalo), niin on tietysti tyytyväisempi. Pakko se on johonkin tyytyä. Itse en halua olla yksin ja sinkkuna en viihdy naisia vaihdellen.

Ensinnäkin, täydellistä onnea ei vain ole! Joskus tuntee sellaisia täydellisen onnen hetkiä, mutta pysyvä olotila se ei ole.

Toiseksi, et voi vaatia onneasi toiselta. Onnesi lähtee siitä, että opit tuntemaan itsesi, tulemaan toimeen itsesi kanssa. Erittäin monet parisuhdekriisit ovatkin itseasiassa kriisin kokijan omia kasvukriisejä! Kun alkaa selvitellä itseään ja kipupisteitään, huomaakin, ettei ongelmien juuret ole parisuhteessa vaan itsessä, että itsellä on aika kasvaa ja kehittyä. Silloin tajuaa, että parisuhteen muodostaakin kaksi erillistä ihmistä, joilla on omat toiveensa ja tarpeensa. Niiden yhteensovittelu vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä, mutta se on helpompaa, kun ymmärtää itseään paremmin. Myös erilainen ihmissuhde- ja parisuhdekirjallisuus voisi olla nyt hyödyksi sinulle....

Onnen syvin olemus ei ole se, että odotat että toinen tekee sinut onnelliseksi. Syvintä onnea on se, että pyrit tekemään toisen onnelliseksi; sanoilla, teoilla....