uskontonne ja homoutenne välillä?
Eikö raamatun mukaan yhteen kuulu mies ja nainen?
Ja en nyt ole teitä tuomitsemassa,vaan kysymässä mitä yllä kysyn. :)
Eikö raamatun mukaan yhteen kuulu mies ja nainen?
Ja en nyt ole teitä tuomitsemassa,vaan kysymässä mitä yllä kysyn. :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
voi voi kun nuo ihmiset ovat kummallisia,raamatun käskyjen mukaan ei yksikään täällä pysty elämään,
ei heterot eikä ketkään muutkaan.
Kaikki olemme vain vajavaisia ihmisiä täällä elämän suuressa virrassa.Mihin unohtuikaan Raamatun sanat,esim.rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi,älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi,ja entä se rakkauden käsky,
vaikka sinä omistaisit jne.... mutta sinulla ei olisi rakkautta,olisit vain helisevä vaski jne.....terveisin homoseksuaalin läheinen.
en noudata raamattua
noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen.
48 Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.
koska raamatun mukaanhan nainen ja mies liittyy toisiinsa jättäessään lapsuudenperheensä (taloudelliset, tunne ja sosiaaliset syyt) ja suvunjatkamisen takia.
Ihmiskunta on nyt kasvanut lähes ääripisteeseen, joten lisääntymistehtävää meillä ei nyt ole, ja tunneside minulla on omaan sukupuoleeni, ja kristilliset heterotkaan eivät usein enää avioidu taloudellisista ja sosiaalisista syistä.
Ristiriitaa siis ei ole.
rakkaus, elämä, se että elämä tuntuu...mies,nainen, nainen,nainen...jne. Jeesuskin välitti RAKKAUDEN sanomaa. Tartteeko tuommosta ees miettiä: sanos oululainen...kin.... ja hei muuten kärpät on RAUTAA!!!
sanon ettei seksuaalisuus ole rakkautta, se on vietti joka synnyttää uutta elämää.
Silloin kun rakastamme itseämme voimme rakastaa toista ihmistä ihan samassa mittakaavassa.
Todellinen rakkaus kestää kaiken.
Mutta kun on seksi ja vain nautinto mielessä ei minänlainen liitto kestä kauan.
Uskoisin että äidin ja lapsen välillä toteutuu todellinen rakkaus.
en koe siitä riisto, rasti, ristiruutua eiku
ristiriitaa.. riita edellyttäis muuta..
ristiriitaa sitä vasta sitten kokisi jos
olisi näin en ole myöskään loukkaamassa
mutta jos olisin niinkuin juuri sanoit..
siis siinä mikä se nyt oli.. nurmisuhteessa.
terveisin
nm. elämä ei oo pelkkänä hakana olemista
Kaikkihan sen tietää että raamattu on ihmisen kynästä lähtöisin ja tuhatkunta vuotta vanha.
Myönnettäköön että jumalan innoittamana kirjoitettu.
Kiistämätön tosiasia on kuitenkin se, että raamattu muinaisten kirkonmiesten kokoama ja siitä puuttuu paljon kirjoituksia.
Kirjoituksia jotka sotivat näiden kirkkojen tarkoitusperiä vastaan.
Raamattu on koottu ennenkaikkea poliittisin ja vallanhimoisin tarkoitusperin ja sen sanoma on näinnollen vääristynyt.
Toisekseen raamattua ei voida soveltaa sanasta sanaan nykypäivän tapahtumiin, koska elämme niin erilaisessa maailmassa kuin kaksi tuhatta vuotta sitten.
Kolmanneksi kukaan ei pysty elämään täysin raamatun ohjeiden mukaan, ei yksikään.
Sanotaampa nyt vaikka näin että todellinen usko alkaa siitä mihin pelko loppuu.
Oikea usko ei perustu jumalan pelkoon vaan siihen että jo tietää pelastuneensa.
Miksi vain uskoa, kun voi tietää?
T. yksi homo
ulkomailta.Näitä siellä siis on.Mitä veisimme takaisin ulkomaille,jotta saisimme ulkomaan kaupanvaihtomme toimimaan.Nyt on ollut lähinnä vikana että maksamme viulut molempiin suuntiin.Mutta kaupankäynnin pitäisi olla myös kannattavaa kumpaankin päin,joten maamme taloudesta vastaavat voisivat aktivoitua jo Joululomansa jälkeen paneutuen taas työasioihin kunnolla.
Kylläpä se törmää homot/lesbot teilaava ev-lut-heterokin aikamoiseen muuriin jos mennään ihan kirjaimelliseen raamatun mukaiseen elämään.Miten se Jumalauta-ihminen sovittaa syntinsä. Mikä on synti-mittari millä voitta ja millä häviää. Onko homoseksuaalisuus suurempi synti kuin oman äitinsä tappaminen? Tai suurempi kuin vaimonsa hakkaaminen? Tai lapsensa seksuaalisesti hyväksikäyttäminen? jne. Mik` se on se homoviha raamatullisesti vai vain katolista kateutta. Ne kun on papit salaa saaneet sekstailla keskenään ja bedofiilata kirkkokuorossa...Missä sitä ryhmänä enemmän syntiä ku kirkossa jos ei vankilaa lasketa?! Lepakkona lentelen ja annan lapsen itse valita. En tuomitse Jeesusta en Budhaa, en Muhammedia, enkä ketään ku uskoo. Uskokoon vaikka mettän puuhun, mitä se mulle kuuluu. Harrastus on hyvä ivan peitto.
Tulin jokunen aika sitten uskoon. Parin viikon alkuhuuman jälkeen tipahdin takaisin maan pinnalle ja jäljellä on enää miltei jokapäiväinen masennus ja ahdistus. Mitä täällä enää teen, koska lepakkona en voi koskaan päästä taivaaseen, vaikka muuten eläisin kuinka synnitöntä elämää. Tuska on täyttänyt mieleni. En voi käsittää, että tahtomattani olen lepakko ja siksi tuomittu helvettiin. Taistelin itseäni vastaan 7 vuotta ja tulin siihen tulokseen, että ei minusta heteroa tule, vaikka voissa paistaisi.
että tunnet ahdistusta. Epäilen ainakin jossakin määrin tietäväni, miltä sinusta nyt tuntuu.
Elin itsekin jonkinlaisen fundamentalistiuskovaisen vaiheen, joka onneksi vähitellen hiipui pois kun aloin nähdä, etteivät asiat olekaan niin mustavalkoisia, kuin miltä puusta katsottuna voisi luulla. Elin niihin aikoihin aika ahdistuneena, vaikka tiesin takuuvarmasti omistavani totuuden. Koin todellisia kauhun hetkiä, kun yritin taistella sitä vastaan, mikä kumpusi minun sisältäni. Ei riittänyt, että kaikkialla minun ympärilläni oli paljon pahaa vaan jostakin syystä sitä oli myös minun sisälläni. Samaan aikaan yritin vastustaa haluani kapinoida tätä mielivaltaisuutta vastaan ja esittää itselleni (ja Jumalalle) kiperiä kysymyksiä. Kyseenalaistaminenhan oli väärin. Ratkaisu tuli vähitellen. Yhteyteni niihin ihmisiin, joita olin alkuaan halunnut apinoida ryhtyessäni fundikseksi, olivat vähentyneet. Olin kyllä niihin aikoihin aivan vakuuttunut, että en itse ole mikään lesbo, vaan aiemmin koetuissa tuntemuksissani oli kysymys jostakin kehitysvaiheesta. Aloin joka tapauksessa pohtia asioita aivan rauhassa ja kysellä. Tajusin vihdoin, että fundamentalistinen raamatuntulkinta on loppujen lopuksi aika suppea-alainen näkemys ja väittäessään, ettei tee tulkintoja vaan lukee sanaa "niin kuin se on" se tekee aivan valtavasti tulkintoja ja valintoja. Aloin vähitellen olla rauhallinen oman uskoni suhteen ja saada siitä iloa ja voimaa pelon ja tuskan sijaan. Kuitenkin vasta viiden vuoden päästä siitä, kun olin päättänyt, että homoseksuaalisuus on syntiä, heräsin yksi päivä siihen, että olen lesbo ja näinhän sen pitääkin olla.
Nykyään olen liberaali kirkkoluterilainen. Minulle kristinusko ei ole lakiuskonto. Tärkein merkki minulle omasta uskostani on rukous, henkilökohtainen yhteys Jumalaan. Välillä elämä heittelee häränpyllyä ja masennus iskee, mutta silloin ei voi muuta kuin rukoilla voimia uskoa ja luottaa Jumalan armoon.
Tällaista tekstiä - kokemuksesta kumpuavaa, punnittua puhetta - soisi tällä palstalla näkevänsä enemmänkin, "ulkopuolisten uskisten" saarnojen sijaan.
Ihan väärällä foorumilla seikkailen tosin myös itse. Nimim. Agnostikko-bi (: