Perheessämme on ennestään poika,ja kesällä syntyy tyttö,äiti ja tietty isukki. Tiedän jo siis ennestään lähinnä sen mitä vauvaikä on,itkua,vaippojen vaihtoa,huutoa,huutoa yms,mutta kuitenkin myös onnea,iloa,yms ja ennen kaikkea suurta rakkautta.
Rakastan lastani (ja tulevaa) yli kaiken,mutta enkö joskus saisi valittaa väsymystäni?
Pojalla on huone makuuhuoneemme vieressä.Tietysti itkuhälytin on yöpöydälläni,ja poju herättää kerran pari kertaa yöllä.Isäntä joka kerran kääntää kylkeä,ja käskee menemään hiljentämään muksun,hänellä on aikainen herätys..
Onneksi poika nukahtaa lähes heti kun saa ruokaa tai pääsee hetkeksi syliin,ja pääsen nukkumaan.Aamulla,kun mieheni herää,hän yskii ja hökii keittiössä,niin kauan,että poika herää.Tiedän,ettei hänellä ole kurkussa yhtään mitään(viikonloppuisin ei mitään ongelmaa kun hänen ei tarvitse lähteä töihin),haluaa vaan että minäkin nousen sängystä.
Joka päivä kun hän tulee töistä,alkaa se sama valitus.Kuinka on jalat kipeänä,kuinka päätäjomottaa,kuinka silmiä"särkee"(hän on hitsari) jnejnejne.Sitten kysy,miksi ei ole ruoka valmiina,on mieletön nälkä.Suuttuu,että olet ehtinyt pojalle ruokaa laittaa,mutta et omalle miehellesi.Olet ehtinyt siivota,ehtinyt käydä pojan ja koiran kanssa ulkona,ehtinyt käydä kaupassa,ehtynyt nukuttaa pojan,ja ottaa itsekkin pienet päikkärit.Mutta ei laittaa miehellesi ruokaa!
Jotta näin..
En ymmärrä miksi hänestä on tullut niin ilkeä mulle.Ennen pojan syntymää kaikki oli hyvin..
Luuleeko hän,etten rakasta häntä enää?
Äitiys ei ole helppoa ja siihen pitäisi saada tukea eikä mitään vähättelyä saatika haukkumista.Ne jotka eivät pidä lapsista voivat olla niitä hankkimatta,mutta ei silti saa mollata toisten päätöksiä.
Illalla poika oli jo nukkumassa,ja katsoimme televisiota,mainitsin miehelleni,että selkään hieman jomottaa (tyttö syntyy 1½kk:n kuluttua,joten onko tuo ihme).Hän äyskäisi,ala akka aina valita!
Tuli itkut.. =,(
Mua raivostuttaa,täytyy saada valittaa..
Kiitos,sain valittaa...
Rakastan lastani (ja tulevaa) yli kaiken,mutta enkö joskus saisi valittaa väsymystäni?
Pojalla on huone makuuhuoneemme vieressä.Tietysti itkuhälytin on yöpöydälläni,ja poju herättää kerran pari kertaa yöllä.Isäntä joka kerran kääntää kylkeä,ja käskee menemään hiljentämään muksun,hänellä on aikainen herätys..
Onneksi poika nukahtaa lähes heti kun saa ruokaa tai pääsee hetkeksi syliin,ja pääsen nukkumaan.Aamulla,kun mieheni herää,hän yskii ja hökii keittiössä,niin kauan,että poika herää.Tiedän,ettei hänellä ole kurkussa yhtään mitään(viikonloppuisin ei mitään ongelmaa kun hänen ei tarvitse lähteä töihin),haluaa vaan että minäkin nousen sängystä.
Joka päivä kun hän tulee töistä,alkaa se sama valitus.Kuinka on jalat kipeänä,kuinka päätäjomottaa,kuinka silmiä"särkee"(hän on hitsari) jnejnejne.Sitten kysy,miksi ei ole ruoka valmiina,on mieletön nälkä.Suuttuu,että olet ehtinyt pojalle ruokaa laittaa,mutta et omalle miehellesi.Olet ehtinyt siivota,ehtinyt käydä pojan ja koiran kanssa ulkona,ehtinyt käydä kaupassa,ehtynyt nukuttaa pojan,ja ottaa itsekkin pienet päikkärit.Mutta ei laittaa miehellesi ruokaa!
Jotta näin..
En ymmärrä miksi hänestä on tullut niin ilkeä mulle.Ennen pojan syntymää kaikki oli hyvin..
Luuleeko hän,etten rakasta häntä enää?
Äitiys ei ole helppoa ja siihen pitäisi saada tukea eikä mitään vähättelyä saatika haukkumista.Ne jotka eivät pidä lapsista voivat olla niitä hankkimatta,mutta ei silti saa mollata toisten päätöksiä.
Illalla poika oli jo nukkumassa,ja katsoimme televisiota,mainitsin miehelleni,että selkään hieman jomottaa (tyttö syntyy 1½kk:n kuluttua,joten onko tuo ihme).Hän äyskäisi,ala akka aina valita!
Tuli itkut.. =,(
Mua raivostuttaa,täytyy saada valittaa..
Kiitos,sain valittaa...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Nyt meni vähä ohitte. Minkä ikäinen tämä teidän esikoinen on? Miksi hän syö öisin? Ja miksi teillä on itkuhälytin käytössä yöllä, jotta heräätte joki pikku inahdukseenkin? Kyllä lapsi karjuu yöllä sitten senverran lujaa jos oikeesti hätä on ettei siinä mitään hälyjä välissä tarvita.
Älä anna miehen määrätä. Lopeta kokonaan hänelle ruuan teko. Tehkööt ite sapuskat, jollei osaa arvostaa sitä kaikkea muuta mitä päivän aikana olet tehnyt. Ja anna ruikuttaa. Valita sinäkin jalkoja, nehän tod. näk. särkee sullakin. Hierojaa sohvalla toistenne jalkoja.
Tuohon yskimiseen. Onko mahdoton ajatus että viikonloppuisin nukkuisitte kaikki pitkään?
Täällä saat toki valittaa. Oikeesti kyllä jos mun mies kohtelis noin mua niin en kattelis pitkään. Tai no välillä aina tekeekin noin. Siis kiukkuu mullae, mutta sitten räjähdän takaisin, että herra hyvä minä odotan sinulle näiden kipujen keskellä kolmatta lastasi.
Sun kannattaa sanoa miehelle suoraan että sinusta tuntuu pahalta kun sinua ei tueta tai tarvosteta .Kerro rehellisesti rauhallisesti hänelle että olet väsynyt myös.
Voimia ja haleja!!!!
arvostatko miehesi? jos on hitsri niin erittäin rankkaa on! sanotko ikinä hänelle jotain kivaa? vai alatko heti mäkättään kun ovestaa astuu sisään. ja jos sulla aikaa kirjoittaa tänne niin sulla on aikaa laittaa jotain sapuskaa.ei se tarvii mitään gourmet safkaa olla. keskustelkaa ja arvostakaa toisianne, nythän teillä on kilpailu kellä on rankempaa. se äijäs tuo rahaa teille, muista aina se.
Munko käskit lopettaa valittamisen vai kenen???
Tuokoon vaan äijä perheelle rahaa, mutta on naisella oikeus valittaa!!!
ja miehelläkin.. ero tulee aika nopsaan kun molemmat ajattelevat vain itseään. ja kirjoitin alkuperäiselle. tottakai on oikeus valittaa, se vaan riippuu millä tavalla esittää ongelmansa ja huolensa. alkuperäinen pitäisi ajatella miestä ja sen mies vois kokeilla olla kotona päivän pari-sais tietää millasta se on. mutta että vetää sellasta linjaa että rupeaa säälimään ittensä ja vika vaan toisessa niin se ei kauan kestä. niin..ja voihan se mieskin jäädä kotiin kokonaan..sit vaan tulee onkelma kun seuraavan kerran on vuokran ja laskujen maksu..=)
Huomioimatta ilmeisesti jäi, että em. perheessä mies ei ole AINOA, joka tuo rahaa kotiin! Taisi "yrittäjä perheeltä" kiireessä unohtua, että ihan samalla tavalla nainen tekee kotona rahanarvoista työtä, siitä ei vaan makseta mitään... eikä sitä ilmeisesti arvosteta pätkääkään.
Henkilöt, jotka pitävät työssäkäyvää osapuolta "arvokkaampaa työtä tekevänä" voivat miettiä seuraavaa: MOLEMMAT vanhemmat menevät töihin ja kotityöt lastenhoidon tekee joku palkattu henkilö... jonka kustannukset luonnollisesti maksetaan puoliksi molempien työtätekevien kesken. Sitten muutaman kuukauden jälkeen lasketaan saldo, paljonko on molempien palkasta jäänyt käteen, kun kotihommat onkin tehnyt joku ulkopuolinen (ja jotta KAIKKI ne työt, mitä nainen kotona tekee pystytään korvaamaan ulkopuolisella työvoimalla, pitäisi palkata KOLME ihmistä tekeemään töitä kolmessa vuorossa, aamu ilta yövuoro). Kalliimmaksi tulee, jo ihan yhtä vuoroa paiskivalla työntekijällä!!!
Elikkä käytännössä tilanne, jossa jompikumpi vanhemmista hoitaa kodin ja toinen tekee työtä kodin ulkopuolella on taloudellisesti kannattavampaa. Se että toiselle maksetaan työstään palkka ja toiselle on vain yksinkertaisesti EPÄREILUA. Kuinkahan moni mies suostuisi tekemään palkatta töitä?????? Ja sitten kun olet saanut kotityöt tehtyä, kehtaa toinen vielä kotiintullessa VALITTAA, että ei passata kuin herraa pappilassa.
Kun mies tulee kotiin, loppuu hänellä työvuoro. Mutta naisella alkaa heti perään toinen työvuoro (hoitaa edelleen illalla lapsia kotia ja sen lisäksi pitäisi vielä passata miestäkin) ja toisen työvuoron jälkeen alkaa taas heti perään KOLMAS työvuoro... kaikenlisäksi YÖVUORO, pienet lapset (alle neljävuotiaatkin vielä) kun tuppaavat nukkumaan melko rauhattomasti vaikka eivät enää tissiä suuhunsa vaatisikaan.
Tuhannen taalan kysymys: kuinka moni MIES suostuisi tekemään monta vuotta kolmea työvuoroa putkeen joka päivä ILMAN PALKKAA??
Mielestäni naisten työpanosta "kotiäitinä" aliarvostetaan todella rankasti. Varsinkin itse olen aina tottunut tekemään töitä elantoni eteen ja on jokseenkin nöyryyttävää, kun on taloudellisesti riippuvainen miehestä, vaikka teen TAKUULLA vähintäänkin yhtä raskasta työtä kuin mies.... ja kolme kertaa pidempiä päiviä. Edes "lepotauot" eivät ole varsinaisia lepotaukoja (elikkä kun muksu nukkuu kerran päivässä päikkärit) vaan silloinkin luonnollisesti on koko ajan päivystettävä itkuhälytintä (ei edes paskalla voi rauhassa käydä, jos itkuhälytin alkaa huutamaan niin poikki on pistettävä istunto, ei auta mikään muu) ja tehtävä niitä hommia, mitä ei lapsen hereilläollessa kunnolla pysty tekemään... paperihommia, sähköpostin hoitaminen, työpostien lukeminen (vaikka kuinka äippälomallaa ollaankin, pakko silti pysyä ajantasalla myös työpaikan suhteen).
Ehdotinkin aikoinaan miehelle, että MINÄ menen töihin ja HÄN jää hoitamaan kotia lasta...... mutta, yllätys yllätys, ei idea oikein ottanut tuulta purjeisiinsa. Rahaa olisi taloon tullut ihan yhtä paljon kuin miehenkin tienesteillä, elikkä siitä ei ainakaan ollut kyse!
Jokainen voipi itseksiään laskeskella, että jos vääntää vaikka kolmekin lasta putkeen ja on koko sen ajan äitiyslomalla/hoitovapaalla, paljonko ovat naisen tulonmenetykset esim. 10 vuodessa (sen verran aikaa menee helpostikin raskauksien välillä ja odotusajat mukaanlukien). Siinä vaiheessa puhutaan jo SADOISTA TUHANSISTA EUROISTA ihan pientä palkkaakin saavilla henkilöillä!! Lisäksi tietenkin menetyt eläkekertymät... ja työtä joudut paiskimaan sen kymmenen vuotta vähintäänkin kolmen ihmisen edestä.
Edellinen kirjoittaja sanoi, että "alkuperäinen pitäisi ajatella miestä..sit vaan tulee onkelma". Minä taas sanoisin, että ukko kuriin ja vasta sitten kun oppii arvostamaan kotona tehtävää työpanosta, saa eteensä ilmoisemman vaimon ja hyvällä tuurilla ruokaakin. Ja kun kerran mies on niin kova tuomaan rahaa kotiin, niin ostakoon, riku-rikkaana, kotiintulomatkalla vaikka ravintolasta ruokansa, jos ei kotipöperöt kelpaa (tai jos emännän määräämät ruoka-ajat eivät sovi pirtaan).
Kotona mennään lasten ja emännän tahtiin, mies sopeutukoon siihen tai hankkikoon itsekin kolme työtä, joita tekee putkeen joka päivä... katsotaan sitten, kuinka aurinkoinen herra ehtii levätä kotonaan ;)
dorka, mä kirjoitin että molemmat pitää ajatella toisiaan. miehen pitää arvostaa kotiin jäävää mutta se kotona oleva pitää myös arvostaa se joka käy töissä!!!!!!!!!!!!!! en yhtään ihmettele että tänä päivänä tulee niin nopsaan ero kun pitää kilpailla kenellä raskasta ja kellä ei. ja aina nää feministiset kommentit "laittakaa mies kuriin", sithän se äijä ajattelee että laitanpas akan kuriin.. miks ei voi tehä yhteistyötä perheenä häh!
Meiköhän nyt jotain ohi? Kysehän oli alunperin juuri siitä, että mies EI arvosta kotona työskentelevää emäntäänsä, vaan arvostelee heti kotiintultuaan tekemisiä/tekemättömyyksiä. Johan siitä hiillostuu kuka tahansa... ja varsinkin raskaana oleva nainen, jolla muutenkin on itku ja tunteet herkässä.
Välillä vain näyttää olevan tarpeen muistuttaa miehiä siitä, että raha ei ole se, mikä ratkaisee, eli se jolla on paksumpi lompakko EI ole oikeutettu väheksymään toisen työtä.
Perheen yhteistyötähän tässä nimenomaan kuulutetaan, eli MIESKIN voisi omalta osaltaan tehdä jotain kotiin tullessaan, eikä odottaa, että perhe on olemassa vain hänen passaamistaan varten. Mistään kilpailutilanteesta ei alkuperäinen kirjoittaja edes maininnut... sitä kun ei pääse syntymään, jos vaimoa pidetään lähinnä kotiorjan tasolla.
Tasa-arvon vaaliminen kotona ei ole feminismiä vaan tervettä järkeä ja kotitöiden jakamista, kumpaakaan ei tule sortaa tai antaa toisen tuntea olevansa alempiarvoinen sen takia, ettei käy kodin ulkopuolella tienaamassa rahaa. Molemmat ansaitsevat lepotaukoja ja hellyyttä.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten juuri teillä homma hoidetaan... hieman arveluttaa, jos jo täällaisella viattomalla keskustelupalstalla aletaan nimittelemään täysin tuntemattomia ihmisiä "dorkaksi". Millaistakohan kielenkäyttöä teillä kotona harrastetaan??
Vilahtipa ihan muutamaan kertaan mielessä, että et taida edes nainen ollakaan vaan ihan simppelisti mies, sen kerran kovaa ärähdit kun kalikka kalahti :D
Eipä siinäkään mitään, keskustelu on avoin niin miehille kuin naisillekin. Mutta veikkaisin, että vain nainen, joka on kokenut raskauden voi ymmärtää toista raskaana olevaa naista... ihan ilman mitään "feminismiä".
Tarkoitushan tällä palstalla on antaa tukea niille jotka sitä tarvitsevat ja jos jotakuta ahdistaa, voidaan hieman keskenämme "äristä" sitä miten miehet ei sitten joskus tajua mistään mitään :)
Ei tarvitse ottaa aina niin henkilökohtaisesti, henkistä tuuletusta vartenhan nämä palstat ovat!
Terveisin,
"dorka"
xD..
Hmm..taitaa olla provo. kesällä syntyy tyttö..ja sitten kuitenkin tyttö syntyisikin n. 1½kk päästä..silloin ainakin omien laskelmien mukaan on Huhtikuu..ei KESÄ!
huhtikuu on jo kesää.ja muista,että ihmisillä on eri "makuja" ja mielipiteitä.
Heitä se itkuhälytin pois! Jos lapsella on hätä, niin kyllä se toisesta huoneesta kuuluu. Äkä syötä häntä enää öisin. Hän lienee välintään vuoden jo, joten ei tarvitse enää yöruokaa. Älä hiljennä häntä kauheella kiireellä miehesi takia. Anna lapselle mahdollisuus opetella nukahtamaan itse.
Ja jos mies vaatii sinua heräämään aamulla samaan aikaan kun hänkin herää, niin vaadi ihmeessä sinäkin miestäsi heräämään yöllä samaan aikaan kun itsekin heräät (eli poika herättää). Jos sinun työsi on valvoa yöllä lapsen kanssa, niin sinun kuuluu myös saada nukkua silloin kun lapsi nukkuu.
Unohda ne ruuanlaitot sille miehellesi. Tai tee ruoka aamulla heti kun ehdit ja laita jääkaappiin ja käske hänen lämmittää se itse. Jos hän ei kerran arvosta sitä, niin miksi teet hänelle ruokaa. Eriasia on sitten, jos arvostaa.
Tai mitä jos jättäisit vaikka sen koiran ulkoiluttamatta ja laitatkin sillä välin ruokaa hänelle. Ja sitten ruuan jälkeen käsket miehen lenkille. Tekisi varmaan hänelle ihan hyvää.
Meillä muuten mies räkii ja köhii kans joka aamu viikolla, kun töissä joutuu hengittelemään niitä kaikkia pölyjä, mutta viikonloppuisin tuota ongelmaa ei ole - jollei hän sitten satu menemään johonkin autohalliin hommiin.
Saat tietysti valittaa. Mutta oman itsesi takia ei kannata vain tyytyä valittamaan, koska se ei ole rakentavaa, eikä se muuta mitään.
Ala pienin askelin itse kohentamaan elämänlaatuasi, ja puhu siitä miehelle. Hänellä saattaa mennä aikaa sen sulattamiseen, jos hän ei ole tottunut keskustelemaan vaikeammista asioista. Älä siis painosta häntä. Mutta älä luovutakaan. Kerro että hänenkin olisi parempi olla, jos hän auttaisi vaimoaan olemaan onnellinen.
Syyttely on ikävää, teiltä molemmilta. Taidatte katsoa asioita tiukasti vain omasta näkövinkkelistä, ja siihen on tultava muutos. Sinulla on varmasti raskasta pienen lapsen kanssa, raskaana, ja huonoilla unilla. Toisaalta ei miehesikään ehkä ole pirteimmillään ja onnellisimmillaan, kun lähtee aikaisin rankkaan duuniin, joka ei ehkä hirveästi motivoi, kun tekisi mieli tehdä jotain muuta. (Olla vaikka perheen kanssa???:))
Kuten moni muukin on jo neuvonut, luopukaan jo itkuhälystä. Opeta jo poika pärjäämään yöt ilman ruokaa. Nyt on sen aika, vaikka se olisikin aluksi vaikeaa.
Tee ruoka samalla kertaa koko porukalle, itsellesi, miehelle ja pojalle. Mies saa sen sitten itse mikrottaa, kun tulee töistä kotiin. Ei sinun passata kuulu, mutta jotkut asiat on helppo hoitaa kerralla koko porukalle.
Koiran te voisitte käyttää koko perhe yhdessä ulkona!! Oikeasti, se kannattaa! Meidän perheessä aikoinaan isomman kriisin aikana parasta terapiaa oli yhteiset kävelylenkit. Sen kokemuksen jälkeen siitä onkin jäänyt pysyvä tapa toisinaan, ja aina kun on vähänkin stressiä tms. niin käymme yhä useammin yhdessä kävelemässä. Silloin saa vähän kaikille sopivaa kevyttä liikuntaa, ja tulee oikeasti rauhassa juteltua asioista.
Tuntuuhan se miehen mielestä varmasti ensin raskaalta, kun tekis mieli siihen sohvalle jämähtää... Mutta sopikaa yhdessä vaikka joku kellonaika. Jos mies ei heti töiden jälkeen halua, niin sopisko aikatauluihin sitten tunteroisen tai parin päästä?
Miehesi kommentti, kun valitit selkääsi, kuulosti siltä, että hän taitaa vain kuulla kaiken mitä sinä sanot, niin valittamisena. Samoin kuin sinä näet hänen toimintansa itsekkäänä. Opetelkaa siis kommunikoimaan ja kunnioittakaa toistenne huolia ja toiveita.
Tsemppiä!
No älä ainakaan kuuntele tuota "ota itkuhälytin pois" kommenttia varsinkaan jos teillä sama kuin meillä, ääni ei todellakaan kuulu meidän makkariin vaikka olisi kuinka iso huuto.
Meillä kylläkin poitsu vasta 6 viikkoinen joten äänikään ei kanna kauas vielä =)
Mie tein ennen lasta todella raskasta työtä yrittäjänä pitkää päivää ja hölmö luulin lomalle pääseväni kun lapsi syntyy =) Tähän mennessä MIKÄÄN ei ole ollut niin raskasta kuin hoitaa pientä lasta. Tottakai myös niin antoisaa ja ihanaa mutta myös raskasta.
En osaa auttaa sinua tilanteessasi. Valittaa saa tottakai vaikkakin inhoan sanaa "valittaa", eikös sitä yleensä kerrota miltä tuntuu.
Mie oon ihan ihmeissäni kun mulle mies ei ole vielä sanonut mitään. Mies käy töissä mutta silti minä hänelle valitan miten raskasta on ja niin monesti hänkin joutuu tulemaan tyhjään ruokapöytään töistä. Mies monesti tekeekin sitten itse ruoan tai on pojan kanssa että minä voin tehdä. Mies kyllä ennen lastakin hoiti pääsääntöisesti meillä ruoan laiton koska tekee normaalia työaikaa.
Ehkä on vain vielä niin väsy tästä kaikesta, vaikka poju nukkuisi ja olevinaan koko ajan puuhailen jotain niin en saa mitään näkyvää aikaiseksi. Mies auttaa paljon ja saan vapaa päiviä usein. En ole mielestäni laiska mutta mihin ihmeeseen aika nykyään menee.
Ei kyllä normaalin parisuhteeseen kuulu tuollainen vittuilu. Asioista pitäisi puhua rakentavasti ajoissa eikä mennä tuolle linjalle. Ehkä meidän pelastus onkin se että puhutaan molemmat ja yleensä ollaankin samaa mieltä miten asia pitäisi ratkaista. Mies on hyvä tyyppi joka menee asioissa päivä kerrallaan. Mie taas huolehdin jo huomista eilisen aamusta lähtien.
Tosin luulen että mies todellakin ymmärtää miten raskasta on olla pienen kanssa. Saatikka kotona poissa sosiaalisista suhteista. Huomaahan hän eron kun käyn vaikka kaupungilla yksinään, ihan eri nainen sieltä kotiutuu.
Mie saan paljon apua mieheltä ja valitan silti =(