Heippa,
Olen tässä ekaa kertaa eksynyt palstoille ja melko järkytyksellä lueskellut tarinoita ja turinoita :/. Itse haluaisin vaan parantua ja olla normaali niin kuin joskus ennen. Tehdä kaikkea kivaa mihin en nykyään enää pysty. Tuntea lämpöä ja pystyä pitämään kivoja vaatteita ja lyhythihaisia paitoja. Nykyään kun on vaikea löytää sopivia ja aina tarvitsee pukeutua vähintään kahteen pitkähihaiseen jotta kylmyys ei kävisi sietämättömäksi.
Haluaisin taas liikkua kunnolla. Nyt en uskalla, sillä rinnassa tuntuu omituiselta/puristavalta ja muutenkin esim. Body Combatissa käynti tuntuu kropassa pahalta.
Miten te muut pystytte liikkumaan tuntematta kipua? Vai tunnetteko, mutta ette välitä? Minkä kokoisia te olette, jotka aktiivisimmin täällä jaksatte vastailla ja pohtia kaloreitanne?
Vähän kauhistuttaa palstojen anoreksiaa ihannoiva ja läskiksi leimaava ilmapiiri. Mutta ehkä olen erilainen sairas. Halu olisi parantua, mutta pää ei siihen oikein vielä pysty. Ei ainakaan painoa nostamaan, juttelu klinikalla on ihan mukavaa ja jopa hieman ahdistusta poistavaa. Vaikka kukaan ihminen ei voi täysin ymmärtää tilannetta ja oloja, kun ajatukset eivät ole heidän päänsä sisällä/heidän kokemiaan. Vastauksianne odotellen :)
Olen tässä ekaa kertaa eksynyt palstoille ja melko järkytyksellä lueskellut tarinoita ja turinoita :/. Itse haluaisin vaan parantua ja olla normaali niin kuin joskus ennen. Tehdä kaikkea kivaa mihin en nykyään enää pysty. Tuntea lämpöä ja pystyä pitämään kivoja vaatteita ja lyhythihaisia paitoja. Nykyään kun on vaikea löytää sopivia ja aina tarvitsee pukeutua vähintään kahteen pitkähihaiseen jotta kylmyys ei kävisi sietämättömäksi.
Haluaisin taas liikkua kunnolla. Nyt en uskalla, sillä rinnassa tuntuu omituiselta/puristavalta ja muutenkin esim. Body Combatissa käynti tuntuu kropassa pahalta.
Miten te muut pystytte liikkumaan tuntematta kipua? Vai tunnetteko, mutta ette välitä? Minkä kokoisia te olette, jotka aktiivisimmin täällä jaksatte vastailla ja pohtia kaloreitanne?
Vähän kauhistuttaa palstojen anoreksiaa ihannoiva ja läskiksi leimaava ilmapiiri. Mutta ehkä olen erilainen sairas. Halu olisi parantua, mutta pää ei siihen oikein vielä pysty. Ei ainakaan painoa nostamaan, juttelu klinikalla on ihan mukavaa ja jopa hieman ahdistusta poistavaa. Vaikka kukaan ihminen ei voi täysin ymmärtää tilannetta ja oloja, kun ajatukset eivät ole heidän päänsä sisällä/heidän kokemiaan. Vastauksianne odotellen :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
saat pian apua ja alat tervehtymään, noilla mitoilla raskas liikunta on hengellä leikkimistä!Oot melkein 20kg alipainoinen:(
Ja sairashan mä olen, tiedän sen mutta haluan laihtua koska en ole edes laiha. Kymmenen kiloa pois ja mitä sitten? Olenko laiha? En tiedä, se täytyy kokea. Nyt jo tuntuu epäterveeltä, en uskalla syödä, pelottaa liikaa että lihon. En halua lihoa, haluan olla laiha, aivan.. sairasta tää on mutta ei voi omalle itselleen ja ajatuksilleen mitään, päänuppi on pahasti sekaisin. No mutta juon sentään, paljon vettä ja kalorittomia juomisia, vaaka näyttää taas enemmän kun on juonu.. voi tätä. Mutta toi kipujuttu on mulla niin tavallista että oon tottunu siihen niin että se ei oikeastaan enää tunnu, tai sen tunteen sivuuttaa se lihomisen pelon tunne.