Anoppi on narsisti

Tuollainen hän juuri on. Kyllä on koetellut avioliittoamme. Panin tapaamiset jäihin, että pääsisimme keskittymään toisiimme. Äidiltä tuli vain ja ainoastaan hirveätä sontaa. Ei kukaan jaksa sellaista loputtomiin.

Mulla heti kolahti tuo sun maininta pikkulapsesta.. Siten käyttäytytyy tämä minunkin anoppi. Itkee yökaudet (epäilen kyllä:muka) että saa huomiota mieheltään, jolla palaa taulu ja usein puuttuu asioihin.. Kysymys on todella juuri niin tyhjänpäiväisistä asioista kuten mainitsin jo.. Niistä hän on syvästi loukkaantunut. Kun häneltä ei ole kysytty. Mutta narsisteilla ei ole oikeita tunteita ainakaan siinä määrin kuin muilla, vaan he osaavat näytellä niitä hyvin. Narsisteista luki netissä, että ne ovat seurassa nimenomaan rasittavia. Sama homma, mullakin menee kaikki voimat siltä päivältä kun siellä käydään. Tämä haukkuu kaikki ihmiset ja käyttää kauheaa kieltä. Tekee mieli alkaa puolustelemaan.
Kannattaa perehtyä tuohon narsismiin.Vähän kuullosti sinunkin anopin kohdalla narsistisilta piiirteiltä..

Satuin tuossa keksustelemaan erään narsismin "uhrin" kanssa, joka neuvoi, että kaukana kannattaa pysyä. Tai tapaamiset minimiin. Eli sullahan saattaa helpottaa. Tosin mun anopin entinen miniä otti ja lähti, ja siitä on kuultu (=hänet haukuttu hävyttömästi) sen jälkeen 10 vuotta. Tämä on syönyt niin narsistin itsetuntoa. Siitähän koko persoonallisuushäiriössä on kysymyskin. Minäkuva on heikko ja sitä omaaa minää yritetään pitää kaikin keinoin pystyssä. Muun muassa mustamaalaamalla. (tässä tapauksessa jopa minun lähipiiriin on anoppi ottanut yhteyttä) Olen usein miettinyt, että vähemmälläkin olis voinut päästä. ero kai tässä pitemmän päälle itsellekin tulee :)

alkup. kirjoitti:

Mulla heti kolahti tuo sun maininta pikkulapsesta.. Siten käyttäytytyy tämä minunkin anoppi. Itkee yökaudet (epäilen kyllä:muka) että saa huomiota mieheltään, jolla palaa taulu ja usein puuttuu asioihin.. Kysymys on todella juuri niin tyhjänpäiväisistä asioista kuten mainitsin jo.. Niistä hän on syvästi loukkaantunut. Kun häneltä ei ole kysytty. Mutta narsisteilla ei ole oikeita tunteita ainakaan siinä määrin kuin muilla, vaan he osaavat näytellä niitä hyvin. Narsisteista luki netissä, että ne ovat seurassa nimenomaan rasittavia. Sama homma, mullakin menee kaikki voimat siltä päivältä kun siellä käydään. Tämä haukkuu kaikki ihmiset ja käyttää kauheaa kieltä. Tekee mieli alkaa puolustelemaan.
Kannattaa perehtyä tuohon narsismiin.Vähän kuullosti sinunkin anopin kohdalla narsistisilta piiirteiltä..

Satuin tuossa keksustelemaan erään narsismin "uhrin" kanssa, joka neuvoi, että kaukana kannattaa pysyä. Tai tapaamiset minimiin. Eli sullahan saattaa helpottaa. Tosin mun anopin entinen miniä otti ja lähti, ja siitä on kuultu (=hänet haukuttu hävyttömästi) sen jälkeen 10 vuotta. Tämä on syönyt niin narsistin itsetuntoa. Siitähän koko persoonallisuushäiriössä on kysymyskin. Minäkuva on heikko ja sitä omaaa minää yritetään pitää kaikin keinoin pystyssä. Muun muassa mustamaalaamalla. (tässä tapauksessa jopa minun lähipiiriin on anoppi ottanut yhteyttä) Olen usein miettinyt, että vähemmälläkin olis voinut päästä. ero kai tässä pitemmän päälle itsellekin tulee :)

Lue lisää

Mukava kuulla "kohtalotovereiden" juttuja. En tosiaan tiedä onko anopillani narsistin piirteitä, mutta jotenkin hän vain on sellainen ihminen, jonka seurassa ei minun ole hyvä olla. Olen joskus miettinyt onko minussa itsessäni jotain vikaa, kun en vain halua olla kyseisen ihmisen kanssa tekemisissä. Anopillani on aika paljon ystäviä (jos ei vihamiehiäkin), jotka tuntuvat ylistävän anoppiani maasta taivaisiin miten hyvä tyyppi tämä on. Jotenkin anoppini onnistuu kietomaan kaikki pauloihinsa, mutta jos hänen kanssaan joutuu olemaan enemmän tekemisissä huomaa kyllä miten vaikea ihminen hän on.

Meillä ei ero johdu anopista vaan muista syistä. Pelottaa vaan, miten anoppi tähän suhtautuu, hänellä on tietysti oma kärkäs mielipiteensä asiasta. Minulle on ihan sama mitä juttuja anoppini minusta kertoo, toivon vaan, ettei hän alkaisi jauhaa mitään keksittyä paskaa.

On tosiaan ollut helpottavaa, kun ei ole tarvinnut olla anopin seurassa nyt moneen kuukauteen enää. Ihan hyvä neuvo siis tuo kaukana pysyminen: miksi olla sellaisen ihmisen seurassa, jonka seurassa on paha olla.

alkup. kirjoitti:

Mulla heti kolahti tuo sun maininta pikkulapsesta.. Siten käyttäytytyy tämä minunkin anoppi. Itkee yökaudet (epäilen kyllä:muka) että saa huomiota mieheltään, jolla palaa taulu ja usein puuttuu asioihin.. Kysymys on todella juuri niin tyhjänpäiväisistä asioista kuten mainitsin jo.. Niistä hän on syvästi loukkaantunut. Kun häneltä ei ole kysytty. Mutta narsisteilla ei ole oikeita tunteita ainakaan siinä määrin kuin muilla, vaan he osaavat näytellä niitä hyvin. Narsisteista luki netissä, että ne ovat seurassa nimenomaan rasittavia. Sama homma, mullakin menee kaikki voimat siltä päivältä kun siellä käydään. Tämä haukkuu kaikki ihmiset ja käyttää kauheaa kieltä. Tekee mieli alkaa puolustelemaan.
Kannattaa perehtyä tuohon narsismiin.Vähän kuullosti sinunkin anopin kohdalla narsistisilta piiirteiltä..

Satuin tuossa keksustelemaan erään narsismin "uhrin" kanssa, joka neuvoi, että kaukana kannattaa pysyä. Tai tapaamiset minimiin. Eli sullahan saattaa helpottaa. Tosin mun anopin entinen miniä otti ja lähti, ja siitä on kuultu (=hänet haukuttu hävyttömästi) sen jälkeen 10 vuotta. Tämä on syönyt niin narsistin itsetuntoa. Siitähän koko persoonallisuushäiriössä on kysymyskin. Minäkuva on heikko ja sitä omaaa minää yritetään pitää kaikin keinoin pystyssä. Muun muassa mustamaalaamalla. (tässä tapauksessa jopa minun lähipiiriin on anoppi ottanut yhteyttä) Olen usein miettinyt, että vähemmälläkin olis voinut päästä. ero kai tässä pitemmän päälle itsellekin tulee :)

Lue lisää

Kirjoitanpa vielä, kun vauhtiin pääsin ;) Lueskelin nyt tarkemmin narsistin kuvauksia netistä ja kyllähän anopissa noita piirteitä löytyy.

Erityisesti pisti silmään narsistin vainoharhaisuus ja vip-kohtelun vaatiminen. Anoppini on ihan uskomattoman vainoharhainen ja olen monet kerrat epäillyt hänen mielenterveyttään, koska jutut ovat niin sairaita ja täysin järjettömiä. Anoppini on mm. kuvitellut, että hänen puhelintaan kuunnellaan (kuuluu naksahduksia), tietokonettaan vakoillaan ja että asuntoon on asennettu kuuntelulaitteita. Välillä hän puhuu kuiskaamalla, koska "ei voi tietää milloin kuunnellaan". Miestään anoppi epäilee jatkuvasti pettämisestä ja toisista naisista, etsii vieraita hiuksia tämän vaatteista, tutkii puhelimet, taskut, kuitit.

Toisekseen anoppini vaatii joka paikassa, että häntä kohdellaan kuin jumalatarta. Jos kaupassa on kassalle jonoa, hän alkaa suureen ääneen valittaa huonosta asiakaspalvelusta. Jos jossain paikassa pitää ruokailuvälineet viedä itse pois, anoppini ei niin tee, koska se ei kuulu asiakkaan tehtäviin. Anoppini on erittäin kärsimätön ja hermostuu jos asiat eivät suju heti hänen tahtonsa mukaan: esim. liikenneruuhka saa hänet täysin pois tolaltaan. Kaiken pitää aina tapahtua juuri niinkuin hän tahtoo, eikä hän voi mitenkään käsittää miksi ei tapahdu.

Mites teillä muilla, varsinkin tuo vainoharhaisuus kiinnostaa, ilmeekö sitä teidän lähipiirissä? Mielestäni tuo anoppini vainoharhaisuus ei ole ihan tervettä.

... kirjoitti:

Kirjoitanpa vielä, kun vauhtiin pääsin ;) Lueskelin nyt tarkemmin narsistin kuvauksia netistä ja kyllähän anopissa noita piirteitä löytyy.

Erityisesti pisti silmään narsistin vainoharhaisuus ja vip-kohtelun vaatiminen. Anoppini on ihan uskomattoman vainoharhainen ja olen monet kerrat epäillyt hänen mielenterveyttään, koska jutut ovat niin sairaita ja täysin järjettömiä. Anoppini on mm. kuvitellut, että hänen puhelintaan kuunnellaan (kuuluu naksahduksia), tietokonettaan vakoillaan ja että asuntoon on asennettu kuuntelulaitteita. Välillä hän puhuu kuiskaamalla, koska "ei voi tietää milloin kuunnellaan". Miestään anoppi epäilee jatkuvasti pettämisestä ja toisista naisista, etsii vieraita hiuksia tämän vaatteista, tutkii puhelimet, taskut, kuitit.

Toisekseen anoppini vaatii joka paikassa, että häntä kohdellaan kuin jumalatarta. Jos kaupassa on kassalle jonoa, hän alkaa suureen ääneen valittaa huonosta asiakaspalvelusta. Jos jossain paikassa pitää ruokailuvälineet viedä itse pois, anoppini ei niin tee, koska se ei kuulu asiakkaan tehtäviin. Anoppini on erittäin kärsimätön ja hermostuu jos asiat eivät suju heti hänen tahtonsa mukaan: esim. liikenneruuhka saa hänet täysin pois tolaltaan. Kaiken pitää aina tapahtua juuri niinkuin hän tahtoo, eikä hän voi mitenkään käsittää miksi ei tapahdu.

Mites teillä muilla, varsinkin tuo vainoharhaisuus kiinnostaa, ilmeekö sitä teidän lähipiirissä? Mielestäni tuo anoppini vainoharhaisuus ei ole ihan tervettä.

Lue lisää

Vainoharhaisuus viittaa kyllä skitrofreniaan, se ei ole tyypillistä narsisteille. Anopillesi voisi tehdä hyvää käydä lääkärissä ja saada kunnon skitrofrenialääkkeet. Niistä on kuulema kovasti apua taudin hoidossa.

Narsistien kanssa kärvistelevät voisivat katsoa vaikkapa sivuja www.narsistienuhrientuki.info.
Sieltä keskustelupalstalta esimerkiksi tietoa "narsistin lapsena" tai "narsisti parisuhteessa". Otan osaa, olen elänyt naristiperheen lapsena. Luulen olevani
täysinoppinut tämän ongelman tuntemisessa.

Ainoa keino on ottaa lopullinen ero narsistista tai menee oma terveys. Mikä muu ei auta. Narsisti ei muutu kuin pahempaan suuntaan, ei varsinkaan parane...

terveys kärsii kirjoitti:

Vainoharhaisuus viittaa kyllä skitrofreniaan, se ei ole tyypillistä narsisteille. Anopillesi voisi tehdä hyvää käydä lääkärissä ja saada kunnon skitrofrenialääkkeet. Niistä on kuulema kovasti apua taudin hoidossa.

Narsistien kanssa kärvistelevät voisivat katsoa vaikkapa sivuja www.narsistienuhrientuki.info.
Sieltä keskustelupalstalta esimerkiksi tietoa "narsistin lapsena" tai "narsisti parisuhteessa". Otan osaa, olen elänyt naristiperheen lapsena. Luulen olevani
täysinoppinut tämän ongelman tuntemisessa.

Ainoa keino on ottaa lopullinen ero narsistista tai menee oma terveys. Mikä muu ei auta. Narsisti ei muutu kuin pahempaan suuntaan, ei varsinkaan parane...

Lue lisää

Kyllä on jo terveys kärsinytkin. Ensin mielenterveys. Tuli jopa tuhoisia ajatuksia, jotka tosin saattavat liittyä synnytyksen jälkeiseen hormonitoimintaankin. No sitten alkoi vikomaan olkapää, joka´on ollut kunnossa jo pidemmän aikaa. Ja tänä avioerojen kulta-aikana: parisuhde menee päin p:tä. Alkanut miehessäkin ärsyttää joka toinen asia. Ei saisi kohdistaa häneen, mutta ikävä kyllä olen hänessäkin alkanut nähdä anopin huonoja puolia (tuskin hän edes niin huono mies on). Taidanpa käydä tuolla tukipalstalla.. kiitti vinkistä

eka kirjoittaja kirjoitti:

Kyllä on jo terveys kärsinytkin. Ensin mielenterveys. Tuli jopa tuhoisia ajatuksia, jotka tosin saattavat liittyä synnytyksen jälkeiseen hormonitoimintaankin. No sitten alkoi vikomaan olkapää, joka´on ollut kunnossa jo pidemmän aikaa. Ja tänä avioerojen kulta-aikana: parisuhde menee päin p:tä. Alkanut miehessäkin ärsyttää joka toinen asia. Ei saisi kohdistaa häneen, mutta ikävä kyllä olen hänessäkin alkanut nähdä anopin huonoja puolia (tuskin hän edes niin huono mies on). Taidanpa käydä tuolla tukipalstalla.. kiitti vinkistä

Lue lisää

Mietin tässä yksi päivä, että olin todella onnellinen mieheni kanssa, ennekuin tapasin nykyisen anoppini.

Omalla anopillakin näyttää olevan näitä narsismin piirteitä. Hän on omasta mielestään hyvä ihminen, uhrautunut muiden eteen, ei käy missään turhuuksissa vaan tekee kovasti töitä. Jos koko perhe ei ole samaa mieltä hänen kanssaan, hän alkaa haukkumaan vimmatusti perheenjäsentään ja alistaa naisen vihalla toisinajattelijan ruotuun.

Hän harrastaa tekoitkua, tämmöiseen en ole ennen törmännyt. Riitatilanteessa huutaa, haukkuu ja itkee kun mielisairas. Esittää huutoitkua ja saattaa lopettaa yhtä-äkkiä jos toiset ihmiset menevät eri huoneeseen. Toiset loukkaavat häntä aina hirveesti, ne muut ilkeät ihmiset, eikä hän ikinä annna anteeksi, kaivelee vanhoja asioita ja tapahtumia, missä häntä on loukattu.

Olen kärsinyt todella paljon anopin haukkumisesta. Vaikka kuinka haluaisin ajatella, että tällä ihmisellä on todella paljon ongelmia ja että hän on sairas, niin se haukkiminen tuntuu pahalta.

Olisi tietenkin ihana saada vinkkejä siitä, miten tälläisen ihmisen kanssa pärjää. Hän tykkää nolata ja alistaa muita ihmisiä, varsinkin minua, koska olen nainen ja olen varastanut hänen pienen 40-vuotiaan poikansa.

Olen sitä mieltä, että omista rajoista pitää kuitenkin pitää kiinni ja sinullekkin "eka kirjoittaja" suosittelen välien pitämistä kokonaan poikki. Oma terveys on ykkösasia. Itsekkin kun pääsin tämän naisen vihan kohteeksi valvoin öitä ja voin pahoin. Joduin hyväksymään sen, että se nainen vihaa minua koko elämänsä ja en voi tulla hänen kanssaan ikinä toimeen.

Ja tästä henkisestä pahinpitelystä ja alistamisesta kannattaa puhua ja kirjoittaa, jotta saa sen mielestä pois. Olen itse kirjoittanut typeriä anoppi tarinoita hänen sielunelämästään kun on oikein harmittanut.

Hyvä kun aloitit tämän ketjun, jotta näkee muidenkin kokemuksia.

Tsemppiä ja voimia teille kaikille anopeista kärsineille! Toivottavasti meistä kasvaa parempia ihmisiä, eikä sellaista katkeruutta ja vihaa jää kytemään seuraaville sukupolville.

Ruma akka kirjoitti:

Mietin tässä yksi päivä, että olin todella onnellinen mieheni kanssa, ennekuin tapasin nykyisen anoppini.

Omalla anopillakin näyttää olevan näitä narsismin piirteitä. Hän on omasta mielestään hyvä ihminen, uhrautunut muiden eteen, ei käy missään turhuuksissa vaan tekee kovasti töitä. Jos koko perhe ei ole samaa mieltä hänen kanssaan, hän alkaa haukkumaan vimmatusti perheenjäsentään ja alistaa naisen vihalla toisinajattelijan ruotuun.

Hän harrastaa tekoitkua, tämmöiseen en ole ennen törmännyt. Riitatilanteessa huutaa, haukkuu ja itkee kun mielisairas. Esittää huutoitkua ja saattaa lopettaa yhtä-äkkiä jos toiset ihmiset menevät eri huoneeseen. Toiset loukkaavat häntä aina hirveesti, ne muut ilkeät ihmiset, eikä hän ikinä annna anteeksi, kaivelee vanhoja asioita ja tapahtumia, missä häntä on loukattu.

Olen kärsinyt todella paljon anopin haukkumisesta. Vaikka kuinka haluaisin ajatella, että tällä ihmisellä on todella paljon ongelmia ja että hän on sairas, niin se haukkiminen tuntuu pahalta.

Olisi tietenkin ihana saada vinkkejä siitä, miten tälläisen ihmisen kanssa pärjää. Hän tykkää nolata ja alistaa muita ihmisiä, varsinkin minua, koska olen nainen ja olen varastanut hänen pienen 40-vuotiaan poikansa.

Olen sitä mieltä, että omista rajoista pitää kuitenkin pitää kiinni ja sinullekkin "eka kirjoittaja" suosittelen välien pitämistä kokonaan poikki. Oma terveys on ykkösasia. Itsekkin kun pääsin tämän naisen vihan kohteeksi valvoin öitä ja voin pahoin. Joduin hyväksymään sen, että se nainen vihaa minua koko elämänsä ja en voi tulla hänen kanssaan ikinä toimeen.

Ja tästä henkisestä pahinpitelystä ja alistamisesta kannattaa puhua ja kirjoittaa, jotta saa sen mielestä pois. Olen itse kirjoittanut typeriä anoppi tarinoita hänen sielunelämästään kun on oikein harmittanut.

Hyvä kun aloitit tämän ketjun, jotta näkee muidenkin kokemuksia.

Tsemppiä ja voimia teille kaikille anopeista kärsineille! Toivottavasti meistä kasvaa parempia ihmisiä, eikä sellaista katkeruutta ja vihaa jää kytemään seuraaville sukupolville.

Lue lisää

Hei! Olipa tutun kuuloista sun kertomukses! Se haukkuminen todellakin loukkaa. Mun anoppi soitti jopa mun isälle ja haukkui mut vannotti pitämään suunsa kiinni ettei jää kii tästä haukkumasoitosta. No isä kertoi mulle, mutta en aio puhua anopille asiasta koska isäni toivoo välien säilyvän..

Itselläni tuo haukkuminen näyttelee vielä suuremmassa roolissa, koska olen aika julkisessa ammatissa, kunnan virkamiehenä, tai oikeastaan -naisena. Pelkään pahoin että kaikki mehevät haukut ovat kuulleet myös henkilöt, joiden kanssa joudun työskentelemään. Tosin olen ajatellut, että useat heistäkin ovat tunnistaneet anoppini sielunmaiseman :) Pieni on lisäksi paikkakunta, jossa asutaan.. Anopille kun sanoo,että ikävää kuulla kun olet haukkunut, niin hän kieltää täysin haukkuneensa. Olen tullut siihen tulokseen kirjallisuutta luettuani että narsisti (myös anoppini) ei ymmärrä edes haukkuneensa, koska ei osaa nähdä sitä omaa minäänsä. Hän ei osaa itse tavallaan peilata itseään saati sitten ns. mitata omaa käytöstään.

Itselleni oli apua, kun taannoin kävin juttelemassa erään psykologin kanssa anoppini narsismista. Kysyin, että miten pitäisi narsistiin suhtautua ja että kyseessä on anoppi. Hän antoi neuvoksi, että narsistille pitää laittaa selvät rajat. Heti kun tuntuu, että anoppi menee liian pitkälle, ns. minun omalle reviirilleni, pitää tehdä selväksi että tässä menee raja. Vihjailla narsistille ei saa (itse olen tehnyt sen virheen!), vaan asia tulee ilmaista mahdollisimman suoraan. Tavalliselle ihmisellehän sitä tulee vihjailtua, kun toisella menee vähän yli tai toinen sanoo ikävästi. Narsisti ottaa nämä loukkauksina ja syyttelynä häntä kohtaan. Edelleen sen vuoksi, koska ei ymmärrä/näe omaa käytöstään. Loukkaantumista yritetään välttää lisäksi käyttämällä ns. "minä-viestiä'", eli "Minusta tuntuu ikävälle, kun teet noin..." Eli narsistin kanssa ei kannata lähteä samalle linjalle, yhtä lapselliseksi. Olin todella onnelinen käymästäni keskustelusta psykologin kanssa. Tuntui kuin sanomattakin hän olisi tiennyt, millainen tilanne minulla oli. Hänellä oli ilmeisesti ollut kokemusta muistakin narsistista anopeista ja osasi kuvitella, millaiset ongelmat voivat olla. Sen olen ymmärtänyt, että eri "rooleissa" olevat narsistit äyttäytyvät erilailla. Esimiesasemassa erilailla kuin puolisona tai anoppina. Tietyt piirteet ovat kuitenkin yhtäläisiä.

Itselläni anoppi pitää minua erittäin hankalana ihmisenä ja itsepäisenä, kun en anna hänen puuttua kaikkiin meidän asioihin. Hän on saanut käsitykseni mukaan hallita perhettään aika lailla, lapsiaan ja etenkin miestään (on ollut jopa väkivaltainen häntä kohtaan). Hänellä ei ole yhtään tyttölasta. Pojathan usein myötäilevät äitiään. Varmasti olenkin vaikea ihminen hänestä kun haluan itse järjestää omat juhlani tai laittaa kotini enkä kysy häneltä, mitä milloinkin teen.. Toki apu on häneltä tervetullutta, mikäli hän sitä tarjoaa (hän ei monesti ole tarjonnut edes, vaan olettaa näköjään automaattisesti, että hän tekee ja järjestää. Oikeasti, ei ole edes kysynyt minulta!) Usein tähän apuun ei liity mikään pyyteetön auttamisen halu, vaan hän haluaa kiillottaa omaa kruunuaan.. haluaa päästä sanomaan mitä kaikkea on tehnyt.Jos hän antaa jonkin tavaran/lahjan, hän tulee kylään ja mainostaa, kuinka ne ovat hänen tavaroitaan..

Tämä edellä kuvattu käytös on juuri narsistille tyypillistä vallankäyttöä ja alistamista. Olen kuitenkin tehnyt sen päätöksen, että hän saa käyttää valtaansa omassa perheessään niin paljon kuin haluaa, mutta minua hän ei ala pompottamaan. Se ei minusta tee vallanhaluista narsistia, jos haluan itse sisustaa kotini, herra jumala! En minä kuitenkaan hänen kotiaan yritä sisustaa. Myös olen ajatellut, että en aio kuunnella hänen arvostelujaan ulkoisesta olemuksesta (hän laiha, muut lihavia). Anoppini ei kestä myöskään sitä, että minulla on nykyään enemmän ns. valtaa hänen poikaansa, eli mieheeni. Lisäksi hän kuvittelee meidän suhteesta kaikenlaista.. Tekee omia johtopäätöksiä siitä, millaista meillä on. Minä en kuulemma kysy mieheni mielipidettä (häntä ei verhot kiinnosta) Tässäkin hänellä on taka-ajatuksena se, että jos kysyisin mieheltäni, saattaisi anoppi päästä lyömään jalkaansa oven väliin ja päästä sisustamaan asuntoamme! Kun sanon anopilleni, että etkös sinäkin päätä aika monesta asiasta miehesi puolesta, hän sanoo, että se mieshän on niin tyhmä ettei tajua. Niin ja hänen mieshän sanoo, että hän saa päättää. (fakta:narsistin kohdalla säännöt tekevät poikkeuksen! Narsisti voi kuitenkin moraalisoida samasta asiasta muita!)

Sitten sanoin hänelle esimerkkejä tilanteista, joissa miheni on päättänyt asioista (selitellä ei olisi kannattanut) No, yhdestäkin esimerkistä anoppi tokaisi, että mieheni oli kiusallaan häntä kohtaan tehnyt eräänkin päätöksen! Eli mikään ei kelpaa selitykseksi.

Pakkohan tuon kanssa on elää, vaikka useat tuttavani ovat sanoneet, ettäälä anna lapsias sille hoitoon ikinä (nämä ihmiset ovat tunteneet hänet) Mutta pakko kai se on, vaikka pelkään sitä päivää kun lapset ymmärtävät.. Ja tänä päivänä pelkään millaisia vaikutteita lapset saavat anopista jonka joka toinen sana on kirosana...

Mutta tsemppiä ihan kaikille! Olisi mukava kuulla vielä kokemuksia teiltä

Ruma akka kirjoitti:

Mietin tässä yksi päivä, että olin todella onnellinen mieheni kanssa, ennekuin tapasin nykyisen anoppini.

Omalla anopillakin näyttää olevan näitä narsismin piirteitä. Hän on omasta mielestään hyvä ihminen, uhrautunut muiden eteen, ei käy missään turhuuksissa vaan tekee kovasti töitä. Jos koko perhe ei ole samaa mieltä hänen kanssaan, hän alkaa haukkumaan vimmatusti perheenjäsentään ja alistaa naisen vihalla toisinajattelijan ruotuun.

Hän harrastaa tekoitkua, tämmöiseen en ole ennen törmännyt. Riitatilanteessa huutaa, haukkuu ja itkee kun mielisairas. Esittää huutoitkua ja saattaa lopettaa yhtä-äkkiä jos toiset ihmiset menevät eri huoneeseen. Toiset loukkaavat häntä aina hirveesti, ne muut ilkeät ihmiset, eikä hän ikinä annna anteeksi, kaivelee vanhoja asioita ja tapahtumia, missä häntä on loukattu.

Olen kärsinyt todella paljon anopin haukkumisesta. Vaikka kuinka haluaisin ajatella, että tällä ihmisellä on todella paljon ongelmia ja että hän on sairas, niin se haukkiminen tuntuu pahalta.

Olisi tietenkin ihana saada vinkkejä siitä, miten tälläisen ihmisen kanssa pärjää. Hän tykkää nolata ja alistaa muita ihmisiä, varsinkin minua, koska olen nainen ja olen varastanut hänen pienen 40-vuotiaan poikansa.

Olen sitä mieltä, että omista rajoista pitää kuitenkin pitää kiinni ja sinullekkin "eka kirjoittaja" suosittelen välien pitämistä kokonaan poikki. Oma terveys on ykkösasia. Itsekkin kun pääsin tämän naisen vihan kohteeksi valvoin öitä ja voin pahoin. Joduin hyväksymään sen, että se nainen vihaa minua koko elämänsä ja en voi tulla hänen kanssaan ikinä toimeen.

Ja tästä henkisestä pahinpitelystä ja alistamisesta kannattaa puhua ja kirjoittaa, jotta saa sen mielestä pois. Olen itse kirjoittanut typeriä anoppi tarinoita hänen sielunelämästään kun on oikein harmittanut.

Hyvä kun aloitit tämän ketjun, jotta näkee muidenkin kokemuksia.

Tsemppiä ja voimia teille kaikille anopeista kärsineille! Toivottavasti meistä kasvaa parempia ihmisiä, eikä sellaista katkeruutta ja vihaa jää kytemään seuraaville sukupolville.

Lue lisää

Kuvailemasi anoppi sopii minun äidikseni 100 prosenttiseksi, hänellä vain ei ole miniöitä. Hän käyttäytyy kuvailemalla tavalla vuorotellen meitä tyttäriään kohtaan, soittelee puhelimella vihoissaan lähestulkoon jokaiselle sukulaiselle ja haukuskelee senkertaisen vihankohde tyttärensä. Hänelle suurimpia vihollisia ovat sisarusteni aviomiehet sekä minä hänen nuorin tyttärensä, minä siksi etten ole koskaan kumartanut hänen ylivertaisuuttaan enkä ylistänyt uhrautuvaisuuttaan. Palkkioksi sain kuulla ylioppilaskeväänäni kesken raskaan opiskelun olleeni se joka hänet hulluksi oli tehnyt (vaikean avioeron jälkeen joutui psykoosiin ja lepäämään mielisairaalaan) lisäksi hän kiristää meitä vuorotellen omaisuudellaan ja jakelee sitä milloin kenellekin jo etukäteen (vain puheissaan) Myös puhelimessa harrastetut huutamiset, haukkumiset ja itkut ovat tuttuja, milloin syynä olen minä, milloin vävyt.

Tyttäreni tanssii anoppinsa pillin mukaan. Minua ei edes pyydetty ristiäisiin.

Hyvä että erosit.

Mulla ratkesi avioerolla. Ihanaa olla vapaa🙏🙏🙏

... mulla on kans narsistiäiti,, tajusin sen kuin luin kirjan "Sata tapaa tappaa sielu". Aina olen ajatellut miksi äiti on niiiin erikoinen ja tuo kirja oli tosi avartava. Samoin narsistien tuki keskustelupalstaa lukiessani olen tajunnut että kokemukseni eivät ole ainutlaatuisia. Tsemppiä kaikille narsistien uhreille!

T.Pelikaani

Tää on niin totta ja itse koettu. Lopetin anopin luona vierailut. Mieheni kyllä pitää yhteyttä äitiinsä. Parempi anopille viettää laatu aikaa oman poikansa kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Tää on niin totta ja itse koettu. Lopetin anopin luona vierailut. Mieheni kyllä pitää yhteyttä äitiinsä. Parempi anopille viettää laatu aikaa oman poikansa kanssa.

On aika erikoista, että jonkun nettijutun perusteella jostain ihmisestä tehdään narsisti tai muuten vaan mieleltään järkkynyt ihminen, ja nämä arvioijat, joiden koulutustaso ei riitä kenenkään mielenterveyttä ja käytöstä arvioimaan, ovat mestaroimassa.
Kannattaisi ehkä kysyä joltain psykiatrilta, että milloin ihminen on narsistinen.

Anonyymi kirjoitti:

On aika erikoista, että jonkun nettijutun perusteella jostain ihmisestä tehdään narsisti tai muuten vaan mieleltään järkkynyt ihminen, ja nämä arvioijat, joiden koulutustaso ei riitä kenenkään mielenterveyttä ja käytöstä arvioimaan, ovat mestaroimassa.
Kannattaisi ehkä kysyä joltain psykiatrilta, että milloin ihminen on narsistinen.

Lue lisää

No sinä et ehkä ole kokenut vastaavaa, kun voit vähätellä muiden asioita. Kokemuksesta tiedän millaista on elää narsistin kanssa. Voin kertoa, että koko narsistin perhe joutuu jollain tapaa kärsimään. Ulkopuoliset eivät tätä tajua. Joten eipä vähätellä muiden ihmisten kokemuksia.