Hain netistä tietoa. Piirteet täsmäävät. Hän on aina oikeassa, kehuu itseään, ei empatiakykyä (jos sanot suoraan, että olet pahoittanut mielesi, ei ymmärrä, kääntää vain kuinka hänkin ja hänkin..), on aina oikeassa ja hänen juttunsa on vain hyviä, kaikkien pitäisi tehdä niinkuin hän. Moraalisoi muita, mutta itse saa tehdä niin kuin muut eivät saisi. Ja hän on niin laihakin ja muita haukkuu lihaviksi. Sanoo ihmisille suoraan päin näköä loukkauksia, juuri lihavuudetsa esimerkiksi. Ei ajattele mitä sanoo.
Haukkuu lapsensa puolison ulkopuolisille ja syytökset ovat naurettavia: Haluaisi päättää lapsensa asioista. Häneltä pitäisi kysyä ensin esim. mitä kakkua lapsen juhliin leivotaan tai mitä kotiin hankitaan. Kolmekymppisen lapsensa verhoistakaan ei saa anoppi enää päättää. Näistä asioista hän on syvästi loukkaantunut. Tuputtaa tavaraa ja loukkaantuu jos ei ota. Jos ottaa, tulee ja kehuu että ne tavarat ovat hänen. Mitään et voi sanoa vastaan, muuten loukkaantuu. Ja lisäksi kokee vielä alemmuuden tunneta siitä, että lapsensa puoliso on koulutettu. Selityksenä omalle huonolle käytökselleen pitää sitä, ettei itse ole niin kouluviisas.. huhhuh.
Miten narsistianopin kanssa toimitaan? Ei vaan välitä vaikka jatkuvasti sais kuulla, kuinka väärin asiat tekee plus muita syytöksiä .. Pakkohan joku raja kuitenkin on laittaa. Tässähän menee oma parisuhde aivan pilalle, kun tommosista asioista riidellään. Aina anoppi raivostuu jostakin.. Eikö sitä parisuhde ole muutenkin yleensä haastava ilman tuollaista anoppiakin?
Anoppi on narsisti
27
7496
Vastaukset
- kuulostaa...
Kuulostaa jossain määrin tutulta, vaikkei (pian ex-)anoppini narsisti olekaan, erittäin hankala ihminen vain. Jatkuvasti meinaa sukset mennä ristiin kyseisen ihmisen kanssa, lisäksi tuntuu hirvittävän "väsyttävältä" olla kyseisen ihmisen seurassa. Monesti tuntuu, että hän jotenkin imee energiaa minusta. Kuulostaa varmaan ihan hullulta, mutta näin se vain on.
Meilläkin anoppi on joka asiassa oikeassa ja tietää kaikesta kaiken. Jos jokin asia ei mene hänen mielensä mukaan, alkaa asian ratkuttaminen ja jankuttaminen (kuin pikkulapset). Yleensä en anna periksi, vaan pidän pääni ja siitäkös anoppi hermostuu. Silloin tällöin anoppi soittaa ja mistään muusta ei puhuta kuin hänestä itsestään. Saattaa ohimennen kysyä kuulumisia, mutta ei koskaan kuuntele mitä toisella on sanottavaa (ei muista myöhemmin mitä on puhuttu). Joka asia pitäisi aina tehdä niinkuin anopin mielestä on parasta. Todella ärsyttävää on myös esim. rahankäyttöön tai asuinpaikan valintaan puuttuminen. Anopin mielestä tuhlaamme aivan liikaa rahaa, eikä meillä on varaa elää tälläista elämää (tämä ei todellakaan pidä paikkaansa, päinvastoin elämme varsin vaatimattomasti). Koska anopilla ei ole paljoa rahaa käytössä, pitäisi muidenkin elää mahdollisimman niukasti. Tuo muiden ulkonäön arvostelu on myös tuttua, tosin päin naamaa anoppini ei ketään hauku, muuten kyllä sanoo mielipiteensä varsin kärkkäästi.
Meillä onneksi anoppiongelma ratkesi, kun jouduimme työn perässä muuttamaan toiselle puolelle Suomea. Anoppia näen nykyisin ehkä kerran vuodessa korkeintaan, kun ennen näimme vähintään kerran viikossa. Nyt vaan hieman pelottaa, miten anoppi suhtautuu, kun olemme avokin kanssa ilmeisesti eroamassa.- kammottavaa
Tuollainen hän juuri on. Kyllä on koetellut avioliittoamme. Panin tapaamiset jäihin, että pääsisimme keskittymään toisiimme. Äidiltä tuli vain ja ainoastaan hirveätä sontaa. Ei kukaan jaksa sellaista loputtomiin.
- alkup.
Mulla heti kolahti tuo sun maininta pikkulapsesta.. Siten käyttäytytyy tämä minunkin anoppi. Itkee yökaudet (epäilen kyllä:muka) että saa huomiota mieheltään, jolla palaa taulu ja usein puuttuu asioihin.. Kysymys on todella juuri niin tyhjänpäiväisistä asioista kuten mainitsin jo.. Niistä hän on syvästi loukkaantunut. Kun häneltä ei ole kysytty. Mutta narsisteilla ei ole oikeita tunteita ainakaan siinä määrin kuin muilla, vaan he osaavat näytellä niitä hyvin. Narsisteista luki netissä, että ne ovat seurassa nimenomaan rasittavia. Sama homma, mullakin menee kaikki voimat siltä päivältä kun siellä käydään. Tämä haukkuu kaikki ihmiset ja käyttää kauheaa kieltä. Tekee mieli alkaa puolustelemaan.
Kannattaa perehtyä tuohon narsismiin.Vähän kuullosti sinunkin anopin kohdalla narsistisilta piiirteiltä..
Satuin tuossa keksustelemaan erään narsismin "uhrin" kanssa, joka neuvoi, että kaukana kannattaa pysyä. Tai tapaamiset minimiin. Eli sullahan saattaa helpottaa. Tosin mun anopin entinen miniä otti ja lähti, ja siitä on kuultu (=hänet haukuttu hävyttömästi) sen jälkeen 10 vuotta. Tämä on syönyt niin narsistin itsetuntoa. Siitähän koko persoonallisuushäiriössä on kysymyskin. Minäkuva on heikko ja sitä omaaa minää yritetään pitää kaikin keinoin pystyssä. Muun muassa mustamaalaamalla. (tässä tapauksessa jopa minun lähipiiriin on anoppi ottanut yhteyttä) Olen usein miettinyt, että vähemmälläkin olis voinut päästä. ero kai tässä pitemmän päälle itsellekin tulee :) - ....
alkup. kirjoitti:
Mulla heti kolahti tuo sun maininta pikkulapsesta.. Siten käyttäytytyy tämä minunkin anoppi. Itkee yökaudet (epäilen kyllä:muka) että saa huomiota mieheltään, jolla palaa taulu ja usein puuttuu asioihin.. Kysymys on todella juuri niin tyhjänpäiväisistä asioista kuten mainitsin jo.. Niistä hän on syvästi loukkaantunut. Kun häneltä ei ole kysytty. Mutta narsisteilla ei ole oikeita tunteita ainakaan siinä määrin kuin muilla, vaan he osaavat näytellä niitä hyvin. Narsisteista luki netissä, että ne ovat seurassa nimenomaan rasittavia. Sama homma, mullakin menee kaikki voimat siltä päivältä kun siellä käydään. Tämä haukkuu kaikki ihmiset ja käyttää kauheaa kieltä. Tekee mieli alkaa puolustelemaan.
Kannattaa perehtyä tuohon narsismiin.Vähän kuullosti sinunkin anopin kohdalla narsistisilta piiirteiltä..
Satuin tuossa keksustelemaan erään narsismin "uhrin" kanssa, joka neuvoi, että kaukana kannattaa pysyä. Tai tapaamiset minimiin. Eli sullahan saattaa helpottaa. Tosin mun anopin entinen miniä otti ja lähti, ja siitä on kuultu (=hänet haukuttu hävyttömästi) sen jälkeen 10 vuotta. Tämä on syönyt niin narsistin itsetuntoa. Siitähän koko persoonallisuushäiriössä on kysymyskin. Minäkuva on heikko ja sitä omaaa minää yritetään pitää kaikin keinoin pystyssä. Muun muassa mustamaalaamalla. (tässä tapauksessa jopa minun lähipiiriin on anoppi ottanut yhteyttä) Olen usein miettinyt, että vähemmälläkin olis voinut päästä. ero kai tässä pitemmän päälle itsellekin tulee :)Mukava kuulla "kohtalotovereiden" juttuja. En tosiaan tiedä onko anopillani narsistin piirteitä, mutta jotenkin hän vain on sellainen ihminen, jonka seurassa ei minun ole hyvä olla. Olen joskus miettinyt onko minussa itsessäni jotain vikaa, kun en vain halua olla kyseisen ihmisen kanssa tekemisissä. Anopillani on aika paljon ystäviä (jos ei vihamiehiäkin), jotka tuntuvat ylistävän anoppiani maasta taivaisiin miten hyvä tyyppi tämä on. Jotenkin anoppini onnistuu kietomaan kaikki pauloihinsa, mutta jos hänen kanssaan joutuu olemaan enemmän tekemisissä huomaa kyllä miten vaikea ihminen hän on.
Meillä ei ero johdu anopista vaan muista syistä. Pelottaa vaan, miten anoppi tähän suhtautuu, hänellä on tietysti oma kärkäs mielipiteensä asiasta. Minulle on ihan sama mitä juttuja anoppini minusta kertoo, toivon vaan, ettei hän alkaisi jauhaa mitään keksittyä paskaa.
On tosiaan ollut helpottavaa, kun ei ole tarvinnut olla anopin seurassa nyt moneen kuukauteen enää. Ihan hyvä neuvo siis tuo kaukana pysyminen: miksi olla sellaisen ihmisen seurassa, jonka seurassa on paha olla. - ...
alkup. kirjoitti:
Mulla heti kolahti tuo sun maininta pikkulapsesta.. Siten käyttäytytyy tämä minunkin anoppi. Itkee yökaudet (epäilen kyllä:muka) että saa huomiota mieheltään, jolla palaa taulu ja usein puuttuu asioihin.. Kysymys on todella juuri niin tyhjänpäiväisistä asioista kuten mainitsin jo.. Niistä hän on syvästi loukkaantunut. Kun häneltä ei ole kysytty. Mutta narsisteilla ei ole oikeita tunteita ainakaan siinä määrin kuin muilla, vaan he osaavat näytellä niitä hyvin. Narsisteista luki netissä, että ne ovat seurassa nimenomaan rasittavia. Sama homma, mullakin menee kaikki voimat siltä päivältä kun siellä käydään. Tämä haukkuu kaikki ihmiset ja käyttää kauheaa kieltä. Tekee mieli alkaa puolustelemaan.
Kannattaa perehtyä tuohon narsismiin.Vähän kuullosti sinunkin anopin kohdalla narsistisilta piiirteiltä..
Satuin tuossa keksustelemaan erään narsismin "uhrin" kanssa, joka neuvoi, että kaukana kannattaa pysyä. Tai tapaamiset minimiin. Eli sullahan saattaa helpottaa. Tosin mun anopin entinen miniä otti ja lähti, ja siitä on kuultu (=hänet haukuttu hävyttömästi) sen jälkeen 10 vuotta. Tämä on syönyt niin narsistin itsetuntoa. Siitähän koko persoonallisuushäiriössä on kysymyskin. Minäkuva on heikko ja sitä omaaa minää yritetään pitää kaikin keinoin pystyssä. Muun muassa mustamaalaamalla. (tässä tapauksessa jopa minun lähipiiriin on anoppi ottanut yhteyttä) Olen usein miettinyt, että vähemmälläkin olis voinut päästä. ero kai tässä pitemmän päälle itsellekin tulee :)Kirjoitanpa vielä, kun vauhtiin pääsin ;) Lueskelin nyt tarkemmin narsistin kuvauksia netistä ja kyllähän anopissa noita piirteitä löytyy.
Erityisesti pisti silmään narsistin vainoharhaisuus ja vip-kohtelun vaatiminen. Anoppini on ihan uskomattoman vainoharhainen ja olen monet kerrat epäillyt hänen mielenterveyttään, koska jutut ovat niin sairaita ja täysin järjettömiä. Anoppini on mm. kuvitellut, että hänen puhelintaan kuunnellaan (kuuluu naksahduksia), tietokonettaan vakoillaan ja että asuntoon on asennettu kuuntelulaitteita. Välillä hän puhuu kuiskaamalla, koska "ei voi tietää milloin kuunnellaan". Miestään anoppi epäilee jatkuvasti pettämisestä ja toisista naisista, etsii vieraita hiuksia tämän vaatteista, tutkii puhelimet, taskut, kuitit.
Toisekseen anoppini vaatii joka paikassa, että häntä kohdellaan kuin jumalatarta. Jos kaupassa on kassalle jonoa, hän alkaa suureen ääneen valittaa huonosta asiakaspalvelusta. Jos jossain paikassa pitää ruokailuvälineet viedä itse pois, anoppini ei niin tee, koska se ei kuulu asiakkaan tehtäviin. Anoppini on erittäin kärsimätön ja hermostuu jos asiat eivät suju heti hänen tahtonsa mukaan: esim. liikenneruuhka saa hänet täysin pois tolaltaan. Kaiken pitää aina tapahtua juuri niinkuin hän tahtoo, eikä hän voi mitenkään käsittää miksi ei tapahdu.
Mites teillä muilla, varsinkin tuo vainoharhaisuus kiinnostaa, ilmeekö sitä teidän lähipiirissä? Mielestäni tuo anoppini vainoharhaisuus ei ole ihan tervettä. - terveys kärsii
... kirjoitti:
Kirjoitanpa vielä, kun vauhtiin pääsin ;) Lueskelin nyt tarkemmin narsistin kuvauksia netistä ja kyllähän anopissa noita piirteitä löytyy.
Erityisesti pisti silmään narsistin vainoharhaisuus ja vip-kohtelun vaatiminen. Anoppini on ihan uskomattoman vainoharhainen ja olen monet kerrat epäillyt hänen mielenterveyttään, koska jutut ovat niin sairaita ja täysin järjettömiä. Anoppini on mm. kuvitellut, että hänen puhelintaan kuunnellaan (kuuluu naksahduksia), tietokonettaan vakoillaan ja että asuntoon on asennettu kuuntelulaitteita. Välillä hän puhuu kuiskaamalla, koska "ei voi tietää milloin kuunnellaan". Miestään anoppi epäilee jatkuvasti pettämisestä ja toisista naisista, etsii vieraita hiuksia tämän vaatteista, tutkii puhelimet, taskut, kuitit.
Toisekseen anoppini vaatii joka paikassa, että häntä kohdellaan kuin jumalatarta. Jos kaupassa on kassalle jonoa, hän alkaa suureen ääneen valittaa huonosta asiakaspalvelusta. Jos jossain paikassa pitää ruokailuvälineet viedä itse pois, anoppini ei niin tee, koska se ei kuulu asiakkaan tehtäviin. Anoppini on erittäin kärsimätön ja hermostuu jos asiat eivät suju heti hänen tahtonsa mukaan: esim. liikenneruuhka saa hänet täysin pois tolaltaan. Kaiken pitää aina tapahtua juuri niinkuin hän tahtoo, eikä hän voi mitenkään käsittää miksi ei tapahdu.
Mites teillä muilla, varsinkin tuo vainoharhaisuus kiinnostaa, ilmeekö sitä teidän lähipiirissä? Mielestäni tuo anoppini vainoharhaisuus ei ole ihan tervettä.Vainoharhaisuus viittaa kyllä skitrofreniaan, se ei ole tyypillistä narsisteille. Anopillesi voisi tehdä hyvää käydä lääkärissä ja saada kunnon skitrofrenialääkkeet. Niistä on kuulema kovasti apua taudin hoidossa.
Narsistien kanssa kärvistelevät voisivat katsoa vaikkapa sivuja www.narsistienuhrientuki.info.
Sieltä keskustelupalstalta esimerkiksi tietoa "narsistin lapsena" tai "narsisti parisuhteessa". Otan osaa, olen elänyt naristiperheen lapsena. Luulen olevani
täysinoppinut tämän ongelman tuntemisessa.
Ainoa keino on ottaa lopullinen ero narsistista tai menee oma terveys. Mikä muu ei auta. Narsisti ei muutu kuin pahempaan suuntaan, ei varsinkaan parane... - eka kirjoittaja
terveys kärsii kirjoitti:
Vainoharhaisuus viittaa kyllä skitrofreniaan, se ei ole tyypillistä narsisteille. Anopillesi voisi tehdä hyvää käydä lääkärissä ja saada kunnon skitrofrenialääkkeet. Niistä on kuulema kovasti apua taudin hoidossa.
Narsistien kanssa kärvistelevät voisivat katsoa vaikkapa sivuja www.narsistienuhrientuki.info.
Sieltä keskustelupalstalta esimerkiksi tietoa "narsistin lapsena" tai "narsisti parisuhteessa". Otan osaa, olen elänyt naristiperheen lapsena. Luulen olevani
täysinoppinut tämän ongelman tuntemisessa.
Ainoa keino on ottaa lopullinen ero narsistista tai menee oma terveys. Mikä muu ei auta. Narsisti ei muutu kuin pahempaan suuntaan, ei varsinkaan parane...Kyllä on jo terveys kärsinytkin. Ensin mielenterveys. Tuli jopa tuhoisia ajatuksia, jotka tosin saattavat liittyä synnytyksen jälkeiseen hormonitoimintaankin. No sitten alkoi vikomaan olkapää, joka´on ollut kunnossa jo pidemmän aikaa. Ja tänä avioerojen kulta-aikana: parisuhde menee päin p:tä. Alkanut miehessäkin ärsyttää joka toinen asia. Ei saisi kohdistaa häneen, mutta ikävä kyllä olen hänessäkin alkanut nähdä anopin huonoja puolia (tuskin hän edes niin huono mies on). Taidanpa käydä tuolla tukipalstalla.. kiitti vinkistä
- Ruma akka
eka kirjoittaja kirjoitti:
Kyllä on jo terveys kärsinytkin. Ensin mielenterveys. Tuli jopa tuhoisia ajatuksia, jotka tosin saattavat liittyä synnytyksen jälkeiseen hormonitoimintaankin. No sitten alkoi vikomaan olkapää, joka´on ollut kunnossa jo pidemmän aikaa. Ja tänä avioerojen kulta-aikana: parisuhde menee päin p:tä. Alkanut miehessäkin ärsyttää joka toinen asia. Ei saisi kohdistaa häneen, mutta ikävä kyllä olen hänessäkin alkanut nähdä anopin huonoja puolia (tuskin hän edes niin huono mies on). Taidanpa käydä tuolla tukipalstalla.. kiitti vinkistä
Mietin tässä yksi päivä, että olin todella onnellinen mieheni kanssa, ennekuin tapasin nykyisen anoppini.
Omalla anopillakin näyttää olevan näitä narsismin piirteitä. Hän on omasta mielestään hyvä ihminen, uhrautunut muiden eteen, ei käy missään turhuuksissa vaan tekee kovasti töitä. Jos koko perhe ei ole samaa mieltä hänen kanssaan, hän alkaa haukkumaan vimmatusti perheenjäsentään ja alistaa naisen vihalla toisinajattelijan ruotuun.
Hän harrastaa tekoitkua, tämmöiseen en ole ennen törmännyt. Riitatilanteessa huutaa, haukkuu ja itkee kun mielisairas. Esittää huutoitkua ja saattaa lopettaa yhtä-äkkiä jos toiset ihmiset menevät eri huoneeseen. Toiset loukkaavat häntä aina hirveesti, ne muut ilkeät ihmiset, eikä hän ikinä annna anteeksi, kaivelee vanhoja asioita ja tapahtumia, missä häntä on loukattu.
Olen kärsinyt todella paljon anopin haukkumisesta. Vaikka kuinka haluaisin ajatella, että tällä ihmisellä on todella paljon ongelmia ja että hän on sairas, niin se haukkiminen tuntuu pahalta.
Olisi tietenkin ihana saada vinkkejä siitä, miten tälläisen ihmisen kanssa pärjää. Hän tykkää nolata ja alistaa muita ihmisiä, varsinkin minua, koska olen nainen ja olen varastanut hänen pienen 40-vuotiaan poikansa.
Olen sitä mieltä, että omista rajoista pitää kuitenkin pitää kiinni ja sinullekkin "eka kirjoittaja" suosittelen välien pitämistä kokonaan poikki. Oma terveys on ykkösasia. Itsekkin kun pääsin tämän naisen vihan kohteeksi valvoin öitä ja voin pahoin. Joduin hyväksymään sen, että se nainen vihaa minua koko elämänsä ja en voi tulla hänen kanssaan ikinä toimeen.
Ja tästä henkisestä pahinpitelystä ja alistamisesta kannattaa puhua ja kirjoittaa, jotta saa sen mielestä pois. Olen itse kirjoittanut typeriä anoppi tarinoita hänen sielunelämästään kun on oikein harmittanut.
Hyvä kun aloitit tämän ketjun, jotta näkee muidenkin kokemuksia.
Tsemppiä ja voimia teille kaikille anopeista kärsineille! Toivottavasti meistä kasvaa parempia ihmisiä, eikä sellaista katkeruutta ja vihaa jää kytemään seuraaville sukupolville. - eka kirjoittaja
Ruma akka kirjoitti:
Mietin tässä yksi päivä, että olin todella onnellinen mieheni kanssa, ennekuin tapasin nykyisen anoppini.
Omalla anopillakin näyttää olevan näitä narsismin piirteitä. Hän on omasta mielestään hyvä ihminen, uhrautunut muiden eteen, ei käy missään turhuuksissa vaan tekee kovasti töitä. Jos koko perhe ei ole samaa mieltä hänen kanssaan, hän alkaa haukkumaan vimmatusti perheenjäsentään ja alistaa naisen vihalla toisinajattelijan ruotuun.
Hän harrastaa tekoitkua, tämmöiseen en ole ennen törmännyt. Riitatilanteessa huutaa, haukkuu ja itkee kun mielisairas. Esittää huutoitkua ja saattaa lopettaa yhtä-äkkiä jos toiset ihmiset menevät eri huoneeseen. Toiset loukkaavat häntä aina hirveesti, ne muut ilkeät ihmiset, eikä hän ikinä annna anteeksi, kaivelee vanhoja asioita ja tapahtumia, missä häntä on loukattu.
Olen kärsinyt todella paljon anopin haukkumisesta. Vaikka kuinka haluaisin ajatella, että tällä ihmisellä on todella paljon ongelmia ja että hän on sairas, niin se haukkiminen tuntuu pahalta.
Olisi tietenkin ihana saada vinkkejä siitä, miten tälläisen ihmisen kanssa pärjää. Hän tykkää nolata ja alistaa muita ihmisiä, varsinkin minua, koska olen nainen ja olen varastanut hänen pienen 40-vuotiaan poikansa.
Olen sitä mieltä, että omista rajoista pitää kuitenkin pitää kiinni ja sinullekkin "eka kirjoittaja" suosittelen välien pitämistä kokonaan poikki. Oma terveys on ykkösasia. Itsekkin kun pääsin tämän naisen vihan kohteeksi valvoin öitä ja voin pahoin. Joduin hyväksymään sen, että se nainen vihaa minua koko elämänsä ja en voi tulla hänen kanssaan ikinä toimeen.
Ja tästä henkisestä pahinpitelystä ja alistamisesta kannattaa puhua ja kirjoittaa, jotta saa sen mielestä pois. Olen itse kirjoittanut typeriä anoppi tarinoita hänen sielunelämästään kun on oikein harmittanut.
Hyvä kun aloitit tämän ketjun, jotta näkee muidenkin kokemuksia.
Tsemppiä ja voimia teille kaikille anopeista kärsineille! Toivottavasti meistä kasvaa parempia ihmisiä, eikä sellaista katkeruutta ja vihaa jää kytemään seuraaville sukupolville.Hei! Olipa tutun kuuloista sun kertomukses! Se haukkuminen todellakin loukkaa. Mun anoppi soitti jopa mun isälle ja haukkui mut vannotti pitämään suunsa kiinni ettei jää kii tästä haukkumasoitosta. No isä kertoi mulle, mutta en aio puhua anopille asiasta koska isäni toivoo välien säilyvän..
Itselläni tuo haukkuminen näyttelee vielä suuremmassa roolissa, koska olen aika julkisessa ammatissa, kunnan virkamiehenä, tai oikeastaan -naisena. Pelkään pahoin että kaikki mehevät haukut ovat kuulleet myös henkilöt, joiden kanssa joudun työskentelemään. Tosin olen ajatellut, että useat heistäkin ovat tunnistaneet anoppini sielunmaiseman :) Pieni on lisäksi paikkakunta, jossa asutaan.. Anopille kun sanoo,että ikävää kuulla kun olet haukkunut, niin hän kieltää täysin haukkuneensa. Olen tullut siihen tulokseen kirjallisuutta luettuani että narsisti (myös anoppini) ei ymmärrä edes haukkuneensa, koska ei osaa nähdä sitä omaa minäänsä. Hän ei osaa itse tavallaan peilata itseään saati sitten ns. mitata omaa käytöstään.
Itselleni oli apua, kun taannoin kävin juttelemassa erään psykologin kanssa anoppini narsismista. Kysyin, että miten pitäisi narsistiin suhtautua ja että kyseessä on anoppi. Hän antoi neuvoksi, että narsistille pitää laittaa selvät rajat. Heti kun tuntuu, että anoppi menee liian pitkälle, ns. minun omalle reviirilleni, pitää tehdä selväksi että tässä menee raja. Vihjailla narsistille ei saa (itse olen tehnyt sen virheen!), vaan asia tulee ilmaista mahdollisimman suoraan. Tavalliselle ihmisellehän sitä tulee vihjailtua, kun toisella menee vähän yli tai toinen sanoo ikävästi. Narsisti ottaa nämä loukkauksina ja syyttelynä häntä kohtaan. Edelleen sen vuoksi, koska ei ymmärrä/näe omaa käytöstään. Loukkaantumista yritetään välttää lisäksi käyttämällä ns. "minä-viestiä'", eli "Minusta tuntuu ikävälle, kun teet noin..." Eli narsistin kanssa ei kannata lähteä samalle linjalle, yhtä lapselliseksi. Olin todella onnelinen käymästäni keskustelusta psykologin kanssa. Tuntui kuin sanomattakin hän olisi tiennyt, millainen tilanne minulla oli. Hänellä oli ilmeisesti ollut kokemusta muistakin narsistista anopeista ja osasi kuvitella, millaiset ongelmat voivat olla. Sen olen ymmärtänyt, että eri "rooleissa" olevat narsistit äyttäytyvät erilailla. Esimiesasemassa erilailla kuin puolisona tai anoppina. Tietyt piirteet ovat kuitenkin yhtäläisiä.
Itselläni anoppi pitää minua erittäin hankalana ihmisenä ja itsepäisenä, kun en anna hänen puuttua kaikkiin meidän asioihin. Hän on saanut käsitykseni mukaan hallita perhettään aika lailla, lapsiaan ja etenkin miestään (on ollut jopa väkivaltainen häntä kohtaan). Hänellä ei ole yhtään tyttölasta. Pojathan usein myötäilevät äitiään. Varmasti olenkin vaikea ihminen hänestä kun haluan itse järjestää omat juhlani tai laittaa kotini enkä kysy häneltä, mitä milloinkin teen.. Toki apu on häneltä tervetullutta, mikäli hän sitä tarjoaa (hän ei monesti ole tarjonnut edes, vaan olettaa näköjään automaattisesti, että hän tekee ja järjestää. Oikeasti, ei ole edes kysynyt minulta!) Usein tähän apuun ei liity mikään pyyteetön auttamisen halu, vaan hän haluaa kiillottaa omaa kruunuaan.. haluaa päästä sanomaan mitä kaikkea on tehnyt.Jos hän antaa jonkin tavaran/lahjan, hän tulee kylään ja mainostaa, kuinka ne ovat hänen tavaroitaan..
Tämä edellä kuvattu käytös on juuri narsistille tyypillistä vallankäyttöä ja alistamista. Olen kuitenkin tehnyt sen päätöksen, että hän saa käyttää valtaansa omassa perheessään niin paljon kuin haluaa, mutta minua hän ei ala pompottamaan. Se ei minusta tee vallanhaluista narsistia, jos haluan itse sisustaa kotini, herra jumala! En minä kuitenkaan hänen kotiaan yritä sisustaa. Myös olen ajatellut, että en aio kuunnella hänen arvostelujaan ulkoisesta olemuksesta (hän laiha, muut lihavia). Anoppini ei kestä myöskään sitä, että minulla on nykyään enemmän ns. valtaa hänen poikaansa, eli mieheeni. Lisäksi hän kuvittelee meidän suhteesta kaikenlaista.. Tekee omia johtopäätöksiä siitä, millaista meillä on. Minä en kuulemma kysy mieheni mielipidettä (häntä ei verhot kiinnosta) Tässäkin hänellä on taka-ajatuksena se, että jos kysyisin mieheltäni, saattaisi anoppi päästä lyömään jalkaansa oven väliin ja päästä sisustamaan asuntoamme! Kun sanon anopilleni, että etkös sinäkin päätä aika monesta asiasta miehesi puolesta, hän sanoo, että se mieshän on niin tyhmä ettei tajua. Niin ja hänen mieshän sanoo, että hän saa päättää. (fakta:narsistin kohdalla säännöt tekevät poikkeuksen! Narsisti voi kuitenkin moraalisoida samasta asiasta muita!)
Sitten sanoin hänelle esimerkkejä tilanteista, joissa miheni on päättänyt asioista (selitellä ei olisi kannattanut) No, yhdestäkin esimerkistä anoppi tokaisi, että mieheni oli kiusallaan häntä kohtaan tehnyt eräänkin päätöksen! Eli mikään ei kelpaa selitykseksi.
Pakkohan tuon kanssa on elää, vaikka useat tuttavani ovat sanoneet, ettäälä anna lapsias sille hoitoon ikinä (nämä ihmiset ovat tunteneet hänet) Mutta pakko kai se on, vaikka pelkään sitä päivää kun lapset ymmärtävät.. Ja tänä päivänä pelkään millaisia vaikutteita lapset saavat anopista jonka joka toinen sana on kirosana...
Mutta tsemppiä ihan kaikille! Olisi mukava kuulla vielä kokemuksia teiltä - emmiina44
Ruma akka kirjoitti:
Mietin tässä yksi päivä, että olin todella onnellinen mieheni kanssa, ennekuin tapasin nykyisen anoppini.
Omalla anopillakin näyttää olevan näitä narsismin piirteitä. Hän on omasta mielestään hyvä ihminen, uhrautunut muiden eteen, ei käy missään turhuuksissa vaan tekee kovasti töitä. Jos koko perhe ei ole samaa mieltä hänen kanssaan, hän alkaa haukkumaan vimmatusti perheenjäsentään ja alistaa naisen vihalla toisinajattelijan ruotuun.
Hän harrastaa tekoitkua, tämmöiseen en ole ennen törmännyt. Riitatilanteessa huutaa, haukkuu ja itkee kun mielisairas. Esittää huutoitkua ja saattaa lopettaa yhtä-äkkiä jos toiset ihmiset menevät eri huoneeseen. Toiset loukkaavat häntä aina hirveesti, ne muut ilkeät ihmiset, eikä hän ikinä annna anteeksi, kaivelee vanhoja asioita ja tapahtumia, missä häntä on loukattu.
Olen kärsinyt todella paljon anopin haukkumisesta. Vaikka kuinka haluaisin ajatella, että tällä ihmisellä on todella paljon ongelmia ja että hän on sairas, niin se haukkiminen tuntuu pahalta.
Olisi tietenkin ihana saada vinkkejä siitä, miten tälläisen ihmisen kanssa pärjää. Hän tykkää nolata ja alistaa muita ihmisiä, varsinkin minua, koska olen nainen ja olen varastanut hänen pienen 40-vuotiaan poikansa.
Olen sitä mieltä, että omista rajoista pitää kuitenkin pitää kiinni ja sinullekkin "eka kirjoittaja" suosittelen välien pitämistä kokonaan poikki. Oma terveys on ykkösasia. Itsekkin kun pääsin tämän naisen vihan kohteeksi valvoin öitä ja voin pahoin. Joduin hyväksymään sen, että se nainen vihaa minua koko elämänsä ja en voi tulla hänen kanssaan ikinä toimeen.
Ja tästä henkisestä pahinpitelystä ja alistamisesta kannattaa puhua ja kirjoittaa, jotta saa sen mielestä pois. Olen itse kirjoittanut typeriä anoppi tarinoita hänen sielunelämästään kun on oikein harmittanut.
Hyvä kun aloitit tämän ketjun, jotta näkee muidenkin kokemuksia.
Tsemppiä ja voimia teille kaikille anopeista kärsineille! Toivottavasti meistä kasvaa parempia ihmisiä, eikä sellaista katkeruutta ja vihaa jää kytemään seuraaville sukupolville.Kuvailemasi anoppi sopii minun äidikseni 100 prosenttiseksi, hänellä vain ei ole miniöitä. Hän käyttäytyy kuvailemalla tavalla vuorotellen meitä tyttäriään kohtaan, soittelee puhelimella vihoissaan lähestulkoon jokaiselle sukulaiselle ja haukuskelee senkertaisen vihankohde tyttärensä. Hänelle suurimpia vihollisia ovat sisarusteni aviomiehet sekä minä hänen nuorin tyttärensä, minä siksi etten ole koskaan kumartanut hänen ylivertaisuuttaan enkä ylistänyt uhrautuvaisuuttaan. Palkkioksi sain kuulla ylioppilaskeväänäni kesken raskaan opiskelun olleeni se joka hänet hulluksi oli tehnyt (vaikean avioeron jälkeen joutui psykoosiin ja lepäämään mielisairaalaan) lisäksi hän kiristää meitä vuorotellen omaisuudellaan ja jakelee sitä milloin kenellekin jo etukäteen (vain puheissaan) Myös puhelimessa harrastetut huutamiset, haukkumiset ja itkut ovat tuttuja, milloin syynä olen minä, milloin vävyt.
- Anonyymi
Tyttäreni tanssii anoppinsa pillin mukaan. Minua ei edes pyydetty ristiäisiin.
- Anonyymi
Hyvä että erosit.
- Anonyymi
Mulla ratkesi avioerolla. Ihanaa olla vapaa🙏🙏🙏
- anopeilla
Pelottavan tuttua. Kuulin juuri, että siskoni anoppi on hankkimassa tälle verhoja? Siis VERHOJA toisen ihmisen kotiin. Hänellä kun on visio, miltä tyylikkäiden ja OIKEIDEN verhojen tulee näyttää.
Mikä ihme juttu nämä verhot oikein ovat.....kuinka pienet sielut osavatkin paikata itseään osallistumalla noin alentavasti toisen elämään? - ...
ei ole kuule tyttärelläkään helppoa!
- Pelikaani15
... mulla on kans narsistiäiti,, tajusin sen kuin luin kirjan "Sata tapaa tappaa sielu". Aina olen ajatellut miksi äiti on niiiin erikoinen ja tuo kirja oli tosi avartava. Samoin narsistien tuki keskustelupalstaa lukiessani olen tajunnut että kokemukseni eivät ole ainutlaatuisia. Tsemppiä kaikille narsistien uhreille!
T.Pelikaani
- angel 7
Ei kannata olla missään tekemisissä. Itse "kärsin" yli 10 vuotta " hullua ,narsistista anoppia" , pistin välit poikki. Mikään ei koskaan riittänyt, hän oli niiiiiiiiiiiin ilkeä joka kerta , kun tapasimme eikä hänen kanssaan voinut keskustella. Hän oli kuin käärme, joka piikkitteli aivan arvaamattaan, haukkui lapsenlapsensakin ala-asteella ollessaan osan lihavaksi, osan tyhmäksi ( kun kertotaulu ei heti luonnistunut), levitti minun luottamuksella kerrotut asiat ympäriinsä.
Miehellä samaa tunnekylmyyttä kuin anopilla ja siinä perheessä on ollut hyinen tunneilmasto. Nykyisin jo osa aikuisista lapsistamme ei todellakaan käy hänen luonaan. Appi kuoli hänen viereltään syöpään,tätäkin jaksoi ivata milloin mistäkin. Nyt anoppi ( energiavampyyri) on liki 85.
Ihanalla edesmenneellä äidilläni oli tapana sanoa, "mikäs sen pahan tappaa", sen sijaan tuollainen narsisti niinkuin anoppi imee muiden voimat. - nyt vapaa anopista.
Minulla oli sama tilanne jotain n. 4 vuotta sitten kunnes kaikki loppui minun puolelta kuin seinään kun kuulin mitä sontaa minusta oli puhuttu ja koskaan ei annettu mitään anteeksi vaikka niin annettiin luulla. Mitään en osannu tehdä oikein anopin mielestä koskaan. Koulustani aliarvioitiin kun en ollut maisteri kuten toinen miniä. Mieheni kertoi että min sanomiseni yms. oli kirjattu ylös että niitä voi käyttää tarpeen tullen minua vastaan hyökkäystilanteessa ja jopa mieheni sain jonkun kirjeen äidiltään työpaikalleen jossa minua parjattiin. No sen jälkeen meni loputkin intressit yritttää tulla toimeen sen anopin kanssa. mikään siis ei riittänyt ja se mollaaminen olisi muuten jatkunut lopun ikäni. Tein selvän pesäeron. Minä en ole käynyt anoppilassa sitten 4 vuoteen. Mutta eipähän pääse minua enää kiusaamaan ja elämänlaatu parantunut kummasti kun ei tarvi olla tekemisissä ihmisen kanssa joka ei tunne mitään myötätuntoa ketään kohtaan ja muut syyllisiä aina joka asiaan.
- Anonyymi
Tyttärelläni on valitettavasti narsistimies sekä narsistianoppi ja elää täysin heidän vallassaan eikä ymmärrä sitä. Miehensä ei maksa mistään mitään. Tytär olisi puilla paljailla ilman meidän puolen suvun rahalahjoituksia. Miehensä äiti omii tyttäreni lasta. Päätin,että pysyn syrjässä,en mene ristiäisiin. Säälin tätä kuviota niin paljon,että jatkan rahan antamista... Rukoilen myös,että asiat menisi parhain päin...
- Anonyymi
Ei anoppia tarvii pelätä.
- Anonyymi
Anoppi yrittää tehdä itsestään uhrin manipuloimalla miniää saamaan
kilauksen eli puhumalla jostain asioita ilkeyksiä niin kauan, että miniältä menee "hermot".
Sitten uhri istuu anteeksipyyntöä odottaen kun hänelle noin huudettiin.
Näitä anoppeja on ja tulee olemaan. Varokaa miniät.- Anonyymi
Tää on niin totta ja itse koettu. Lopetin anopin luona vierailut. Mieheni kyllä pitää yhteyttä äitiinsä. Parempi anopille viettää laatu aikaa oman poikansa kanssa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tää on niin totta ja itse koettu. Lopetin anopin luona vierailut. Mieheni kyllä pitää yhteyttä äitiinsä. Parempi anopille viettää laatu aikaa oman poikansa kanssa.
On aika erikoista, että jonkun nettijutun perusteella jostain ihmisestä tehdään narsisti tai muuten vaan mieleltään järkkynyt ihminen, ja nämä arvioijat, joiden koulutustaso ei riitä kenenkään mielenterveyttä ja käytöstä arvioimaan, ovat mestaroimassa.
Kannattaisi ehkä kysyä joltain psykiatrilta, että milloin ihminen on narsistinen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On aika erikoista, että jonkun nettijutun perusteella jostain ihmisestä tehdään narsisti tai muuten vaan mieleltään järkkynyt ihminen, ja nämä arvioijat, joiden koulutustaso ei riitä kenenkään mielenterveyttä ja käytöstä arvioimaan, ovat mestaroimassa.
Kannattaisi ehkä kysyä joltain psykiatrilta, että milloin ihminen on narsistinen.No sinä et ehkä ole kokenut vastaavaa, kun voit vähätellä muiden asioita. Kokemuksesta tiedän millaista on elää narsistin kanssa. Voin kertoa, että koko narsistin perhe joutuu jollain tapaa kärsimään. Ulkopuoliset eivät tätä tajua. Joten eipä vähätellä muiden ihmisten kokemuksia.
- Anonyymi
Kuulostaa tutulta. Epäilen myös omaa anoppiani narsistiksi. Jo ensimmäinen kohtaaminen oli outo. Olen tottunut, että yleensä ihmiset käy jollain tapaa esittäytymässä. Hän esitteli tyttärelleen vaateostoksiaan heti ensimmäiseksi.. menin sitten itse esittäytymään. Jos oli jokin perhekokoontuminen, jutteli hän usein mieheni veljen puolisolle. Aivan kuin olisin ollut ilmaa. Jos yritin sanoa jotain sain tuiman katseen ja tiuskaisun vastaukseksi. Tunsin jatkuvasti itseni ulkopuoliseksi. Kun miehen veli sai lapsen kihlattunsa kanssa, loppui hänen yhteydenpidot kuin seinään. Lapsenlapsi oli nyt se tärkein, varsinkin kun oli vanhimman pojan lapsesta kyse.
Jossain vaiheessa menimme kihloihin ja päätimme järjestää juhlat. Ne järjestettiin anoppilassa. Hän kehtasi oikein pyytää meitä sinne siivoamaan ja kakkuja tekemään yömyöhälle. Kakkuja piti vääntää kolme! Vaikka yksi olisi riittänyt. Meillä oli myös kotona puuhaa. Mieheni teki jopa uuden terassin heille. Olin ostanut valmiiksi jotain lautasliinoja ja hänen mielestään ei sopinut verhojen väriin.. Kokoajan oli sellaista pompottamista, kunnes olin kihlapäivänä aivan väsyksissä. Myöhemmin olen kuullut, ettei kahden muun miniän tarvinnut tehdä mitään juhlien hyväksi..
Anopilla oli ja on tapana aina vähätellä minua. Kyseli jopa koska valmistun ja tylyllä tyylillä. Kun tulin raskaaksi ja hän sai kuulla asiasta kasvotusten, katsoi hän kiukkuisesti ja totesi, että "jo oli aikakin" Ikää taisi minulla olla se 27. Kuten arvata saattaa, ei hän koskaan kysellyt vointejani tai muutenkaan pitänyt yhteyttä. Kerran perhepäivällisellä hän antoi ison lastenvaatekasan toiselle miniälle nenäni edessä. Toinen miniä ei ottanutkaan niitä, kun taisi olla väärän kokoisia tms. Hän ilmeisesti suuttui ja heitti pussin minun lähelle. Olin järkyttynyt! Kuka toimii noin töykeästi.
Sitten kun esikoisemme syntyi ja anoppi tuli katsomaan pienokaista, ei hän halannut tai onnitellut vaan sen sijaan alkoi heti jakamaan kritiikkiä. Kyseli olenko antanut vauvalle vettä jne. Hän oli kuin piru. Itkin, kun anoppi lähti meiltä. Olin väsynyt synnytyksestä ja olisin toivonut lempeämpää asennetta. Noh, pari kertaako hän sitten kävi ja siihen loppui vierailut. Ei tuntunut kiinnostavan. Odotin pyyntöjä kylään tms, mutta ei. Ristiäisissä kohtasi suureen ääneen kailottaa, että eikö nimeksi tullutkaan Matti Mikael... Emme olleet edes keskustelleet nimestä hänen kanssaan.
Näitä tarinoita riittäisi vaikka kuinka monta. Saimme toisenkin lapsen, menimme naimisiin ja rakensimme talon. Kaikesta in tullut vain kritiikkiä. Lasten vaatteista, valokuvista, sisustuksesta jne. Toiset lapsenlapset ovat ihania, heitä nähdään ja hoidettiin kun olivat pieniä.
Olen niin kiukkunen, että omat lapseni joutuvat kärsimään. Heitä ei haluta isovanhempien elämään. Päätin katkaista välit, enkä ole kyläillyt anoppilassa enää vuosiin. En ole mielestäni ansainnut huonoa kohtelua. Eivätkä myöskään lapseni. - Anonyymi
Hienoa ryhdyt oikein palsta lääkäriksi.Opin sait lehdistö,onneksi olkoa.
- Anonyymi
Hulluja narsistianoppia riittää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta852228- 491926
Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt231838Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu74162550+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin101588- 771492
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo241393Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61352- 721311
En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121304