Kivaa kokemusta jännityksellä

Vaihtoehto kirjoitti:

Mikä lie ollut aikaisemman sepustuksen nimimerkkini? Matka jatkui aika varhain aamulla kun tepastelin kantamuksineni tästä Arizonan kylästä ulos vetävää asfaltti pitkin kohti taivaanrantaa. Liikenne oli melkoista kun kaikki olivat menossa johonkin työhommaan. Kukaan ei kuitenkaan vielä kylän ulkopuolellakaan ottanut kyytiin ankarasta peukalon heilutuksesta huolimatta. Aurinko kohosi ylemmäs ja piti alkaa kaivelemaan vesipulloa usein etupuolelle nostamastani olkalaukusta.Rinkkakin jo painoi. Kaukaa lämmön ja liikenteen kehittämän usvan takaa näin jonkun auton pysähtyvän suureen risteykseen. Pistin juoksuksi saavuttaakseni hänet ennenkuin konepelti laskeutuu. Otti tosi koville kun rinkka rynkytti juoksun tahtiin. Kaukaa jo huusin kuskia odottamaan. Torjuvalla tyylillä hän kieltäytyi pyytäessäni kyytiä. Aloin ankaran selityksen kuka olen mistä tulen ja miten olen kuljeskelemassa yksikseni. Epäluuloisesti tämä tukevahko kaupparatsu silmäili tovin ja tivasi lisää tietoja. Muutaman anelevan selityksen jälkeen hän tokaisikin että kyllä se käy! Heti havaitsin iskeneeni kultasuoneen, mitä kyydin tarjoajan järjellisyyteen ja inhimillisyyteen tulee. Meillä synkkasi heti ensimmäisistä jutuista lähtien kun olimme päässeet valtatien liikenteeseen. Heikolla englannillani kerroin matka-aikomukseni hänelle tarkemmin. Ja että osaan vähän myös espanjaa. Se onkin tarpeen kun muutaman tunnin päästä ehdit Mexicoon, hän sanoi. Enää ei voi muistaa mitä puhuimme niiden muutaman tunnin aikana hänen kyydissään, mutta mukavaa juttuseuraa ilmeisimmin olimme toisillemme. Hän myi Tucsonin matkamuistomyymälöihin kaikenlaista roinaa ja minä kiertelin sillä aikaa katselemassa ja ostamassa limsapullon. Hommansa tehtyään hän sanoi että hänellä on lähellä vakiopaikka ostaa tuollaisesta autobaarista ruokaa kun nyt alkaa jo olla nälkä. Ja minä tietysti voisin siinä samalla syödä, olihan jo iltapäivä. Niin sitten jonkinlaiset pöperöt ostettiin ja sen jälkeen matka jatkui kohti Mexicoa. Pian tuli se hänen ilmoittamansa risteys josta hän kääntyi toiseen suuntaan jatkamaan kauppahommiaan. Olimme jo jonkin aikaa puhuneet asiat espanjaksi, hänkin kun osasi sitä. Niin sitten jäin orpona kantamuksineni Arizonan erämaan halki menevän tien varteen ja työnsin hänen antamansa käyntikortin taskuuni. Niin, ostinhan sieltä Tucsonista pienen kiven viedäkseni vaimolle jos satun sitten aikanaan palatessa olemaan vielä hengissä....! Aloin talsia tulikuumaa tienvartta etelään päin, eikä taaskaan kukaan ottanut kyytiin. Istuin välillä piikkipensaita ja kaktuksia kasvavan aavikon keskellä tien varteen lepäämään. Pelkäsin pirusti kalkkarokäärmeitä, niistä kun oli jo Flagstaffassa peloteltu. Katselin siellä joitakin parempia leirikeittimiäkin sekä käärme-ensiapupakkauksia, mutta jätin ostamat. Nyt tuli mieleen että olisi pitänyt sittenkin ostaa. Monennenkohan kerran taas päätin jaksaa tallustella eteenpäin ja nostelin laiskasti peukaloa harvakseltaan ohi sujahteleville autoille. Yhtäkkiä huomioni kiinnitti äänimerkin töräyttely, ensimmäistä kun en ollut lainkaan havainnut. Tajusin että sadan metrin päähän oli pysähtynyt "AMERIKAN LOTJA". Vanha leveä kaara siinä äänteli. Ja kun puuskutin rinnalle, sisällä oli vielä vanhemman näköinen harmaatukkainen ja -partainen Mexicano. Oli USA:n puolella asuva, mutta oli menossa lääkäriin tuhon Nogalesin rajakaupunkiin. Pappa kävi tohtorissa ja minä odotin aulassa, koska niin oli sovittu kun hän lupasi viedä minut vielä rajan yli Mexicon puoleiseen Nogalesiin. Pakko lopettaa ja jatkaa myöhemmin, siis jatkuu.........

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä