Ajattelin kysäistä ihmisiltä joilta löytyy tietoa asiasta. Olen jo kolmenkympin ylittänyt neiti ihminen ja tähän saakka luullut olevani hetero.
Olen kuitenkin tavannut ihmisen,naispuolisen jonka kanssa kipinöi. Mitään suurempaa ei ole kuitenkaan tapahtunut. Olemme keskustelleet asiasta hyvin lyhyesti hänen aloitteestaan ja hän on kertonut että tuntee vetoa minua kohtaa. Keskustelun jälkeen hän kuitenkin alkoi etäiseksi. Enkä halua tuputtaa itseäni hänelle. Uskon että hän pitäisi sitä ahdistavana. Miten siis saan selville hänen ajatuksensa? Miten etenen?
Olen kuitenkin tavannut ihmisen,naispuolisen jonka kanssa kipinöi. Mitään suurempaa ei ole kuitenkaan tapahtunut. Olemme keskustelleet asiasta hyvin lyhyesti hänen aloitteestaan ja hän on kertonut että tuntee vetoa minua kohtaa. Keskustelun jälkeen hän kuitenkin alkoi etäiseksi. Enkä halua tuputtaa itseäni hänelle. Uskon että hän pitäisi sitä ahdistavana. Miten siis saan selville hänen ajatuksensa? Miten etenen?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Miullakin on aikalailla sama ongelma..itse asiassa on sama ongelma.. =) se on aika vaikeeta...jotkut odottaa sitä että toinen tekee aloitteen ja ottaa asian puheeksi..vaikee neuvoo kun ei itekkään tiiä mitä tehä..
Hankalaa on, varsinkin kun ei tämmösiä tilanteita ole aikasemmin ollu. Harmittaa vaan kun selvittämättömänä nämä jää useinkin vaivaamaan ja sitten vanhempana harmittelee. Taitaa olla ns. patti tilanne kun en itse uskalla lähteä aktiivisesti etenemään.
ja "tulta" päin, mitä mietit jos toinen on ilmaissut että kiinnostaa!
Luulis niin mutta ei toimi ihan niin. Kyllä häntä ilmeisesti jossakin määrin kiinnostaa, mutta kyseseessä on vähän hankala persoona joka ei oikein laske ketään lähelleen. Olettaisin että on joskus sattunut jotain mikä on tehnyt varovaiseksi.Miten moista lähestyy?
avoin ja rehellinen ja kysyä aina voi,tuppautumiset ja vihjailut yleensä säikyttää kenet tahansa,aikuisiahan tässä ollaan eikä lapsia,"Lapsia ja aikuisia" oli muutes tosi hyvä leffa!
Totta. Aikuisia todellakin :) ainakin iän puolesta. Ollaan tietysti siinä mielessä poikkeuksellisessa tilanteessa, että hänellä on tietoa ja kokemusta tämän puolen asioista ja mä olen hiukan pihalla koko jutusta. Lisäksi tilannetta hankaloittaa se että ollaan vähän kuin työkavereita ja näin ollen miltei päivittäin tekemisissä. Haluaisin kuitenkin selvittää asian, koska hän on kuitenkin vaan puhunut latauksesta ja siitä että pitää minua kauniina. Ei tämä miesten suhteen ikinä ole näin hankalaa ollut... Perhana.
"neuvoa" niin kahdenkesken kissa pöydälle vai miten se vanha sanonta menikään, ja huumoria mukaan, mikä ei tapa niin vahvistaa...
Tuli tuossa sun viestiä lukiessa mieleen että jos hän heittäytyi etäiseksi teidän keskustelun jälkeen niin voisiko olla että suojelee sydäntään sulta?
Kirjoitit että on kertonut sulle pitävänsä susta. Miten reagoit takaisin, torjuitko hämmennyksissäsi?
Jos välit ovat hyvät niin ehkä voisit keskustella hänen kanssaan?
t. 3,14
Samaa mieltä olen ja nostan kyllä "kissan pöydälle" vaikka tässä tapauksessa se tuntuu olevan vähän hukassa :). Täytyy koittaa saada "vastapuoli" avoimeksi keskustelulle.
On käyny mielessä... Ei meillä ole pitämisestä tai ihastumisesta ollut puhetta. "Ainoastaan" latauksesta jonka molemmat tuntee. Kumpaakin kiehtoo toisen ulkonäkö ja pystytään kyllä puhumaan. Ajoittain jutellaan paljonkin. Pyrin tasapainottelemaan tilanteessa vähän sen mukaan mitä hän tuntuu haluavan, eli jos hän vetäytyy en tuputa itseäni jne... En vaan ole maailman kärsivällisin ihminen. Ei minullakaan ole varsinaista ajatusta siitä mitä meidän pitäisi tehdä tai mitä tapahtua, ehkä ei tapahdu mitään, mutta kuitenkin olis asiallista puhua kuitenkin.
sille torjunnalle että helposti tulee väärinkäsityksiä, puolin ja toisin joten sanaiset arkut auki!
Luulisin kuitenkin että enemmän arkailtavaa minulla on kun hänellä. Ajatellen sitä ettei naiset ole moista jännitettä aikaisemmin aikaan saaneet minussa. Mun ystäväpiirissä ei edes oikein voi keskustella asiasta.
Jokainen taitaa ajatella että minulla on enemmään arkailtavaa. Entä jos toinen osapuoli ajattelee samoin ja hiljaisuus kytevine tunteineen jatkuu ja jatkuu...?
Itse olen aikoinaan kertonut (ehkä vastaanottajalle shokkina ;))tunteistani. Eipähän tarvitse keinutuolissa sitten ajatella kaikkea tekemätöntä. Torjuntaa on tullut ja torjunut olen mutta yhtä kaikki olen edelleen täällä ja yhtenä kappaleena.
Tunnistan yksinäisyydentunteen josta kirjoitit. Kaikesta ei voi tosiaan keskustella kaikkien ystävien kanssa. Voimaa sinne!
ole asioitten jakamista varten,ei tietenkään kaikkea tarvi jakaa mutta silti,aina voi ymmärtää vaikkei hyväksyä, vai olikos se toisin päin...
Kyllä mun ystävien kanssa melkein kaikesta voi puhua, mutta ehkä tämä on vähän hankala aihe. Aikaisemmin ei ole oikei ollut tarvettakaan näiden asioiden puimiselle. Kun ongelmat ovat keskittyneet miehiin. Täytyy nyt vain uskoa ja toivoa, että saamme sen kissan pöydälle ja voimme sopia miten toimitaan asian suhteen.
että mistä tiedät että hän on kokeneempi kuin sinä, oletteko puhuneet asiasta?
Ja toisekseen, jos olette kuin työtovereita (?) näette siis usein. Jos avaat keskustelun, onko riskiä että senjälkeinen näkeminen voisi olla vaikeaa (esim. myyjä-asiakassuhde) jos kaikki ei mene toivotusti?
Anyway olisin kuitenkin avoimen keskustelun kannalla, aikuisia olette kumpainenkin. Kissojen nostelu pöydälle voi olla avartava ja itsetuntemusta lisäävä kokemus.
:-)
ja uskallat,tunnut päättäväiseltä naiselta, ja nehän on sun omia tunteita, ei niitä voi kukaan halveksia, tai ei saisi ainaskaan, elämä on elämistä varten, tunteet on ihania, ja naiset on todella ihania, suloisia, pehmeitä...
Juteltu ollaan. Paljonkin ja hän on itse kertonut avoimesti kiinnostuksestaan naisiin ja seurustelustaan naisten kanssa. Sitä tarkoitin kokeneella. Muutama pidempi suhde ja avoliitto hänellä on ollut ja ainakin yksi niistä on loppunut ikävästi.
Voihan se olla niin että kiinnostus rajoittuu ainoastaan molempien tuntemaan lataukseen, eikä ole sen merkityksellisempää hänelle. Yleensä miesten kanssa nämä asiat on kokeiltu. Katsottu siis minne saakka asia etenee ja minne asti tunne kantaa... Tässä tilanteessa kaikki tuntuu kovin epävarmalle. Sen verran olettaisin ettei hän ole valmis seurusteluun enkä tiedä olisinko itsekkään, mutta tuntuu tyhmälle olla antamatta asialle tilaisuutta kehittyä.
Mä uskon että kiinnostukseni tätä somaa naista kohtaan on ihan täysin riippuvainen hänen persoonastaan, joka on kerrassaan mahtava! Eikä niinkään sukupuolesta.
vain onnea!
Jos noin paljon olette puhuneet keskenänne, niin eiköhän tilanteesta puhuminen onnistu oikein hyvin :).
Niin kuin sanoit: tuntuu tyhmälle olla antamatta asialle tilaisuutta kehittyä.
Katti pöydälle ;)...
Voit joutua törmäämään sellaiseen omituiseen ilmiöön, jossa lesbot kummastelee, että voiko joku tuntea kiinnostusta, hyvänen aika sentään, naispuoliseen ihmiseen!(asiahan ei tietenkään heille mitenkään kuulu, mutta eihän se niitä mitenkää estä puuttumasta asiaan) no, eihän kukaan nyt tietenkään tosissaan naisista pidä, vähän vaan olisi kiva peuhata ja silleen vai mitä?
Jospa tämä kipinän kohteen liekki sammui ja sitähän sattuu, eikä enää halua, niin eihän siinä tietenkää mikään muu auta kun otat tarkemmin selvää missä mennään, turha sitä nyt on suinpäin ilmoitella omista tunteistasi jos et enää ole varma toisen. Lähesty varovasti ja salaa hiipien, tarkkaile toisen eleitä ja sitten vaan kuvittelet loput ja teet loppupäätelmät ilman suoraa kontaktia niin sehän varmaan selkeyttää, näin on.
Tai ainakin tuntuu kiinnostus ailahtelevan. Päivästä riippuen. Viikossa tietenkin sattuu kaikenmoista... En kyllä oikein ole itsekkään suoran toiminnan kannalla, kun asia ja henkilö ovat molemmat varsin hankalasti lähestyttäviä. Meil on kyllä jonkinmoista keskustelua, mutta en sanoisi meitä ystäviksi. Jotain muuta ollaan, tai sitten ei.
Harmillista, että piti mennä kiinnostumaan juuri tästä naisesta. Jos kerran elämää täytyy "hankaloittaa" niin olisi ollut hyvä suunnata kiinnostus ja kipinät sellaiseen tahoon joka on valmis istumaan alas ja puhumaan asiasta, tai tekemään asialle jotain. Kai sen olis kokeilemalla saanut selville onko pohjaa millekkään vaiko ei. Äh... Turhan kimuranttia!
asiahan voisi selvitellä silleinkin paremmin, jos sais vaikka kotiansa makuuhuoneen lähettyville, repis vaatteet päältä (loppu on sensuroitu) jos siis kipinöi kovasti, niin turhahan siinä on puheita pidellä, näin minä ainakin tekisin, kyllä kyllä.
Noinhan sen parhaiten selvittäis... Mä siitä seurustelusta tai muusta niin vakavasta tiedä. Kattois ny ensin toimiiko homma ja kestääkö kipinä. Ei tarttis nii kovin vakavaa ja hankalaa tehdä siitä, mutta kun tyyppi on niin äh, kaiketi ujo tai sitten ei vaan kiinnostunut riittävästi. Lienee syytä ottaa etäisyyttä koko ihmiseen.
puheiden ja spekulaatioiden ongelma ja vika, lopputulos on: "mä enää mitään ala"..,sen takia pohdintoja ei ylipäätään pitäisi ikinä ei ikinä aloittaa!
Itsellä ainakin on harvinaista moiset lataukset yleensä ketään kohtaan. Olis ollut ihan kiva katsoa asia loppuun ilman suurempia paineita, paniikkeja ja suhdelöpinöitä.
En usko tuntevani tyyppiä riittävästi heittääkseni ilmaan "meille, vai teille"-tyypin heiton. En kuitenkaan jaksais asiaa loputtomiin "avata". Luulen, että jätän aloitteen hänelle ja jos käy niin kuin arvelen, eli mitään ei tapahdu niin sitten ei.
omista fiilingeistään, niin odottaa kai, onko sulla tunteita, siis että onko sulla jotain kerrottavaa. Mitä ihmettä siis odotat?
Jaa. Erikoinen tapa hänellä. Vähän tuntuu kuin pitäis minua jojossa. Tämä sähköisyys on ollut olemassa jo semmoset puoli vuotta... Kertaalleen ollaan suudeltu ja sen jälkeen hän meni taas etäiseksi. Juteltu ollaan puhelimessa ja muutenkin niitä näitä, mutta aina kun jotain merkittävämpää tapahtuu niin mennään taas etäisemmäksi. Niin kuin nyt tämä "keskustelu". Todella hankala selittää asiaa lyhyesti. Tilanne turhauttaa minua ja turhautuneena kiukuttelen. Mikä ei tietenkään ole hyvä asia.
vähän herkempi ja "hitaampi" luonne. Ei kannata hosua hänen kanssaan, pelästytät muuten pois.
Hän pelaa jotain peliä. Aloite kannattaa varmaankin jätää hänelle, vaikka sitten sillä uhalla ettei mitään tapahtuisikaan. Hemmetti voisi luulla, että hän on hetero ja minä bi :). Ajattelin äsken että voisin vaikka kustantaa hotellin toisesta kaupungista jos siten saataisiin selvyys tilanteeseen.
ihan minulta. Oletko ajatellut, että ehkäpä työpaikkasuhde arveluttaa häntä? Monella työpaikalla kun työkaveriin sekaantuminen aiheuttaa päänvaivaa.
Ja onko hän siis sinkku myös? Voihan olla, että häntä viehättää keimailu ja tieto kiinnostuksestasi, vaikka oma kiinnostus on muualla (tämän ei ole tarkoitus kuulostaa näin pahalta, tuli vaan mieleen kun niinkin on käynyt)
Jojo, vai pelaaja? ;) Olen ajatellut sitäkin, mutta emme työskentele enää kovin kauaa samassa pisteessä. Kyllä tietenkin itseäkin arveluttaa... En ole kuitenkaan ihan niin sinut asian kanssa, kuin hän on. Mahdollista on myös, että hän nauttii huomioista, vaikka hän ei kyllä vaikuta ihmiseltä joka kaipaisi ihailua siinä määrin. Kiinostus voi toki suuntautua muualle, vaikka ei hän sellaisesta ole mitään puhunut.
sinänsä, mutta jossain vaiheessahan se ratkaisu pitää tehdä, jos turhauttaa eikö se nimenomaan tarkoita sitä että sinua asia painaa ja silloin ei auta muu kuin toimia ja heti.
Itse olen sitämieltä että jos toinen jojoilee tai muuten vaikka kavereiden kanssa hakee vahvistusta turhien pohdintojen avulla, niin on parempi ettei lopulta tee koskaan enää aloitetta, sillä onhan siinä pilattu suhteen luonne monimutkaistamalla asioita ja joskus jopa suoranaisesti sotketaan asioita tarkoituksella (kaverit siis,kukin oman motiivinsa mukaan) ei voi mitään, on juttuja joita ei voi enää sen jälkeen palauttaa. Ketuttaisi suorastaan jos joku edes kehtaisi kaikenmaailman jojoilun ja pelleilyjen jälkeen lähestyä missään merkeissä.
Millä tavoin kehoittaisit toimimaan? Olet varmasti oikeassa siinä, että hän on tod.näk. keskustellut tilanteesta ystäviensä, tai ainakin sisarustensa kanssa. Puolet ajasta tunnen itseni pelleksi ja puolet ajasta tuntuu että hän on tosissaan juttujensa kanssa.
Mikäli hän on huolissaan "työkaveruudesta" luulen, että pidemmän päälle enemmän skismaa ja pahaa verta tulee siitä että tilanne jää tälläisenään roikkumaan...
tai jonnekin ulos ja sanot, että nyt vaan on kerta kaikkiaan sillein, että päätös tästä jutusta tehdään nyt! kunnon Justiina meininkiä kehiin, niin kyllä se siitä.
Täytynee varata käsiraudat suukapula ja toivoa, ettei hän ole yhtä paremmassa kunnossa kuin allekirjoittanut, vaikka urheileekin säännöllisen epäsäännöllisesti ;). Aika hienoa olis jos voisi moisen tehdäkki...
Suurin ongelma tässä on kaiketi se, että mulla on suuri tarve suojata omaa takalistoani ja hänellä ei joko ole riittävää kiinnostusta asiaan, tai myös hän haluaa suojata persustaan. Vetovoiman otti puheeksi hän viikko sitten. Olemme olleet yhteydessä myös edellisen jälkeen ja sivunneet asiaa hieman. Olen koittanut "rauhoitella" häntä ettei seurustelusta tai muusta vakavasta ole kysymys, sillä olen ymmärtänyt ettei hän ole valmis sellaiseen. Asiasta on siis keskusteltu, mutta kiertäen ja kaartaen.
Lähinnä haluaisin saada tilaisuuden olla kahden kesken hänen kanssaan, että meillä olisi mahdollisuus katsoa onko välillämme mitään ja jos niin mihen se johtaa. Aina kun olemme oleet tekemisissä toistemme kanssa paikalla on ollut joku tai joitain häiriötekijöitä, jolloin vapaa puhuminen on ollut vaikeaa, tai mahdotonta.
Muuten, on hankalaa yrittää kirjoittaa asiasta siten että ko. hlö jää arvoitukseksi. Taustoja olisi kerrottavana enemmänkin, mutta niitä on vaikea kertoa siten, että henkilöllisyys pysyy salassa. En tosin usko, että hän käy näillä sivuilla. Joillakin treffipalstoilla mahdollisesti. Valitettavasti en enää muista sivuston nimeä, muuten voisin koittaa onneani sitä kautta :) :)