Kaaduin jyrkässä vähälumisessa hiihtomäessä istuvilleni äkkipysäyksellä. Tälli osui selkärangan alaosaan keskelle väjän häntäluun yläpuolelle. Kipu oli muutamia päiviä syvällä; mm peräpään sulkijalihaksen jännittäminen sattui. Myöhemmin kipu siirtyi lähemmäs pintaa. Varomaton istuminen takakenoon sattuu. Pysyvää särkyä ei ole.
Nyt on jalkateriin ilmestynyt voimakkaita elohiiriä. On kuin sisilisko mellastaisi sukan ja ihon välissä. Kohtaus kestää aikansa ja rauhoittuu tullakseen takaisin esim seuraavana päivänä joko samaan tai eri kohtaan.
Ymmärtääkseni selkäytimestä lähtee hermoja aika ylhäältä. Selkäydinhän loppuu melkein vyötäröllä. Onkohan lukijoilla tietoa lantion pinnalla olevista hermoista, jotka olisivat kärsineet nyt. Vai onko syy aivan muu?
Nyt on jalkateriin ilmestynyt voimakkaita elohiiriä. On kuin sisilisko mellastaisi sukan ja ihon välissä. Kohtaus kestää aikansa ja rauhoittuu tullakseen takaisin esim seuraavana päivänä joko samaan tai eri kohtaan.
Ymmärtääkseni selkäytimestä lähtee hermoja aika ylhäältä. Selkäydinhän loppuu melkein vyötäröllä. Onkohan lukijoilla tietoa lantion pinnalla olevista hermoista, jotka olisivat kärsineet nyt. Vai onko syy aivan muu?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi voi.....
Minä kaaduin täysin selälleni reilu 2 v sitten ja aika pahoin seurauksin!
Selkä alkoi kipuilla pikkuhiljaa,aina vaan enempi. Sitten ei enää pärjännyt kivun kanssa,jalkaankin alkoi säteillä särkyä ja puutui.
Magneettikuvassa löytyi tyrä/repeämä,sitä alettiin hoitamaan levolla ja lukuisilla lääkkeillä,aina eri recepti kädessä lähdin lääkäriltä.
Ja tilanne vaan paheni! Uusia lääkkeitä vaihdeltiin ja aina vaan menin huonompaan kuntoon,kipu alaselässä ja jalassa vaan lisääntyi.
No,sitten alettiin kuntouttaan.Kovasti jumppaa ja erilaisia venytyksiä.Taas vaan tulin huonompaan kuntoon.Otettiin uudet magneettikuvat,toinen pullistuma toisessa välilevyssä.
Hermoratatutkimuksessa löytyi hermovammaa joka oli seurausta pullistumasta. Sitten alkoi jumia pissa,vatsa ei toiminut,jalka ei totellut kunnolla käänny sanaa.
Kipupolilla puuduteltiin,ja taas aloitettiin erilaisia lääkkeitä. Vasta epilepsialääke Gabrion auttoi max annoksella. Vaikka sivuvaikutukset oli alussa kovat,kestin ne kun vähän alkoi jo tulemaan parinkin tunnin kivuttomia jaksoja.
Nyt on menty yli 2 vuotta sairaslomilla,kuntoutustutkimukset takana ja entiseen fyysisesti raskaaseen työhön ei ole paluuta. Uudelleenkoulutus edessä ja tämävuosikin kirjoitettu sairaslomaa, et silleen... Mahakin aivan paskana,eikai se kestä tollasia lääkemääriä!
Ainahan ei näin huonosti käy kaatuessa mutta mulle kävi tod huonosti. Minä ennestään terveselkäinen olen tällä hetkellä krooninen selkäsairas,pärjään kun en nosta enkä kumarru mutta auta armias jos kuljen paljon portaissa ja vähänkin olen kumarampana,olen tosi huonossa kunnossa sen jälkeen.
Elä saikähdä omaa tarinaani mutta sen haluan sulle sanoa että MENE LÄÄKÄRIIN tutkittavaksi. Ja jos et saa apua ensimmäiseltä lääkäriltä mene toiselle. Itse kävin aluksi jos kenellä vastaanotolla ja vasta kun pääsin magneettikuviin alkoi selvitä miten olinkin loukannut itseni!
Voin sanoa että kaksikin vuotta kipuja on tosi pitkä aika,olen köyhtynyt selkäni takia koska jatkuvat suuret lääkemenot,hoidot yksityisillä kuntoutuksissa ja yksityislääkäreillä alussa verottivat tosi paljon. Ja palkan menettäminen,kuntoutustuella oleminen ym... kyllä toiset selkäsairaat tietää mitä tarkoitan... Aika helvettiä on ollut!
niimpä minäkin olen kaatunut jäätikölle ja selälleni tietysti. vasta vuosien jälkeen tuli oireiluja, tutkittiin kipuja varmaan kaikki mahdolliset.mangeettikuvat ym. viimein jouduin leikkuu pöydälle, suunnitteilla oli hermojen pinnetilojen vapauttaminen, mutta yllätys oli kirurgillekin, kun löydös oli nikamassa irrallinen luunsiru ja oli pakko tehdä jäykistys leikkaus kolme nikamaa yhteen ja lonkasta paikka nikamaan. leikkaus kesti viisi tuntia, mutta mikä tässä ihmetyttää että mangeetti kuvatkaan ei aina näytä mikä on vikana. leikkaus ei ikävä kyllä auttanut tuskalliseen kipuun, pari vuotta oli vähän siedettävämpää, mutta nyt on ehkä vielä tuskaisempaa kun ennen leikkausta. kaikenlaista lääkitystä on kokeiltu ja tabuja menee että hirvittää. olen käynyt lääkinnälliset- että ammatilliset kuntoutukset, olen menettänyt työni ja harrastukset jotka oli vahvasti liikunnallisia ja sosiaallisija kanssakäymisiä myös, koska en pysty ihan kaikkeen mihin ennen ja tuntuu että ihmiset pitää minua luuserina eikä usko että todella voi kokoajan koskea, näin on minulle sanottu ihan päin naamaa. kipuhan on minulla itelläni enkä voi sitä näyttää kellekkään että tältä se tuntuu, kahdeksan vuotta olen ollut pois työelämästä, enkä eläkkeelle ole vieläkään päässyt, jatkuvasti on joku hakemus-valitus menossa, sekin vie voimia... että näin
Eli jos säteilykipuoireita esiintyy sitten kannattaa tallustaa lääkärille. Sitä ennen elät normaalisti- odottelen itse kanssa nitä oireita