Suden Hoitosuunnitelma

Laitanpa tässä minäkin kokemuksen, joka muutti suhtautumiseni suteen.

Olin olkapään tekonivelleikkauksessa lokakuussa 2009 Tarinaharjun sairaalassa Siilinjärvellä.
Samassa huoneessa kanssani oli vieremäläinen muurari, jota susi oli repäissyt kahdesti oikeasta kädestä. Hän näytti epikriisit, joissa tapahtunut kuvattiin.
Hän oli ollut ukoiluttamassa Myrsky-koiraans, kun jostakin oli ilmestynyt kapinen susi-tapahtui siis Vieremällä 4.12.2008. Tämä heti oli käynyt koiran kimppuun. O.M.-siis muurari -oli yrittänyt potkaista laihaa ja huonokarvaista sutta, mutta susi oli ennättänyt ensin.
Verta vuotavana hän oli palannut kotii ja oli sitonut haavat jollakin tavalla.
Sieltä perukalta ei ihan helposi lähdetä lääkäriin, mutta kun oli noussut kova kuume ja kivut yltyneet, oli pitänyt lähteä.
Joitakin aikoja myöhemmin oli löytynyt auton alle jäänyt huonokuntoinen susi. Se oli lähetetty Ouluun tutkittavaksi. O.M. sanoi, että siitä oli löytynyt samoja bakteereita, joista hänelle tuli loppu elämän riesa.
Siitä siis oli alkanut sairaalakirre.
Ensiksi oli pitänyt hakea antibiootia jolla yleinen tulehdus saatiin talttumaan. Ennen kun ei voinut leikata. Monia lääkekombinaatioita oli testattu. Sitten jokin oli tehonnut sen verran, että korjausleikkausia pystyttiin tekemään.
Samassa huoneessa kun olimme, käytiin keskustelua susista yleensä.
O.M:llä ei ollut mitään ihmeemmin susia vastaan, kunhan pysyttelvät saloilla. Niiden kanssa pärjäsi vielä siihen aikaan.
Käsi oli aika ikävän näköinen. Luut olivat pirstoutuneet ja käsivarressa siteen alla avoin reikä. O.M. sanoi, että sitä on puhdistettu. Siitä nousee sellainen löyhkä.
Hän kertoi vielä soitoista, joissa kyseltiin tarkasti mitä antibioottikokaileja häneen oli käytetty. Oli joku metsäkoneyrittäjä joutunut muistaakseni kiuruvedellä suden puraisemakisi.
Näistä molemmista tapahtumista oli myös uutiset Savon Sanomissa.
Soitoista vielä sen verran hän mainitsi, että hyvin matalalla profiililla sitten olisi pitänyt kertoa kyselijöille. Ei haluttu hysteriaa.