Siis tuntuu niiin pahalta, kun ei voi enää itse vapaasti toimia, kuten ennen. Siivous liian raskasta selälle, kaikki tekeminen hidasta ja kankeaa, sukkien laittaminen, suihkussa käynti jne. Siis tähän sekoaa ja kivut ja yksinäisyys päälle! Onko Neuvoja aantaa? Mulla murtumia selässä ja tuntuu nyt, ettei koskaan parane ja koko lopun ikäääni olen muista jollain tapaa riippuvainen. Juuri kun mun piti näyttää, mihin mä pystyn todella, tiedättehän , elämä kuntoon ns peruspaketti.. Tuskin mun avomies mua kauaa jaksaa ja elän lopun elämääni laitoksessa. Nuori vielä oon ja nyt kun joku mummo. MITÄ MÄÄ TEEN, ETTÄ VOIN OLLA ITSENÄISEMPI?? Haluan yrittää, onko MINKÄÄNLAISIA ideoita, neuvoja? Onko muilla vastaavasta kokemusta... ajatuksia saapi kirjoitella.
Kyllä SUUTUTTAAAAA!!! :(
Kyllä SUUTUTTAAAAA!!! :(
Vastaukset 13
Vanhimmat
tuntuu kun oisi ikäloppu, vaikka olisi vielä työvuosia jäljellä paljonkin... mutta kun ei pysty mihinkään ja valittaminen ei auta eikä viitsi rasittaa läheisiä valittamalla, pitää yrittää olla vahva vaikka sitten itkeä yksikseen, kun voisi edes harrastaa jotain... kaikki on aloitettava uudelta pohjalta, lenkkeily oli lähellä sydäntä ennen nyt vaivoin tukiliivin kanssa yrittää kävellä ja sekin on tuskaista, ei ainakaan nauti siitä...
Joka joutunut jättämään kaiken harrastuksen ,työnteon ja siivoukset toisten avustamiseen tukien.Ei oo helppoa muta ei ole muuta vaihtoehtoa.
Kerroit tukiliivistä...Itse ole hankkimassa sellaista,lähinnä ylävartaloon tarvin tukea jotta voin yrittää jaksaa kävellä edes postilaatikolla.Lantioon myös tarvisin.Mistä olet tukivyön/liivin hankkinut? Käytätkö paljon ja onko siitä apua?
Siis on muitakin, joilla samoja ajatuksia! Mulla myös tukiliivi käytössä. Mikä sinulla on ns vaivana, jos saapi tiedustella? Miten sinulla tämä vaiva muuten haittaa elämää? Tosi kiva olisi, jos vielä huomaisit tämän viestin... Kohtalotoveriko
tukiliivin sain hankittua kuntoutus jaksolta ja kokeilin monenlaista sorttia, viimein löytyi sopiva joka tukee koko selkää ja istuu kuitenkin hyvin eli on muotoiltu.Kannattaa siis kokeilla eri mallisia. Minulle tämä on tuikitärkeä, kävellessä ja kesällä myös uidessa olen käyttänyt.
Vaivani on hiukka harvinaisempi.Arnold Chiari 1 Malformaatio 1,Eli pikkuaivojen työntyminen selkärankaan osittain...elellyt normaalia naisen elämää 37 vuotiaaksi asti,siitä alkoi vaivat ja kokoajan pahenevat....nyt leikattu ja eläkkeellä.
Kävely on jäänyt kokonaan,vasen puoli kuin"halvaantunutu" välissä pahempi ja ja taas helpottaa.....ryhtivyötä olisin halukas kokeilemaan nyt,vasta kuulin siitä.
Selkärangassa on liikaa suoruutta,mutkat puuttuu kokonaan.Se sisältää kaikkea.Ennen liikuin ja lenkkeilin paljo paljon...Mikä on sinun suurin vaivasi,jos saapi myös tiedustella ?
Kiitos vastauksestasi :)
selkähän se vaivaa ja on vaivannut jo pitkään, seitsämän vuotta sitten leikattu, jolloin kolme nikamaa jäykistetty, eli rautaa on selässä.Kun menin leikkaukseen en tiennyt että se on niin iso leikkaus ja hyvä toisaalta, vaikka valmistauduin jo kuolemaan, yllätyksiä voi sattua. Minulta löytyi lohkeama nikamasta, alunperin oli vaan hermojen pinnetilasta kyse. Kyllähän tämä mullisti minun koko elämän, olen ollut kuin pallo mitä on heitelty sinne tänne. T öihin ei ole enää paluuta, uudelleen koulutustakin oon miettinyt, mutta miten sitä pystyy istumaan, kun jo varttituntikin on tuskaa olen jo siitäkin ajatuksesta luopunut. On ollut tosi vaikeitakin aikoja ihan masennusta ja jopa omassa mielessäni itsetuhoisija ajatuksia, nyt kun on aikaa mennyt se on onneksi ohi, toivon. Kaikki harrastus mitä ennen oli on vain muisto, itku tulee monesti, kun mieheni lähtee koiran kanssa lenkille kun tekis mieli mukaan...uutena harrastuksena on avanto uinti, mitä ei varmasti olisi ilman tätä vaivaa, sinne avantoon monesti unohtuu se paha olo. Toki yritän pitää itsestäni huolta muutenkin, venyttelyt on pakko tehdä joka päivä ja jumpatakkin voimien mukaan. Olisihan tätä stooria vaikka kuinka, jos joku viitsii vaan lukea...
Ihan mielenkiinnosta. Mitkä nikamat luudutuksessa oli kyseesä ja tiedätkö minkä valmistajan raudat laitettiin? Ilmeisesti kyseessä ei ollut tapaturma?
kolmas-neljäs-viides nikama, valmistajaa en kyllä tiedä.Mulla on synnynnäinen vika, yliliikkuva selkä -ja vähän joka kohta, mutta selässä on ylimääräinen nikama, tämä on ajan kanssa tehnyt kulumia ja olen lisäksi jokusen kerran kaatunut jäätikölle selälleni ja sekin on varmaan ollut osa syynä, tiedäppä tuota...
Rintarangan alueella oleva fiksaatio vaikuttaa varsin vähän itse selän notkeuteen, muutta kolme blokattua nikamaa (L1-5) lannerangan alueella tekee leikatusta varsin kankean.
Eli sinulla onkin 24 nikaman sijaan 25. Yliliikkuvan selän kanssa toimiminen on varmastikin varsinaista taiteilua ja kivut päälle. Toisaalta pitäisi harrastaa selkää vahvistavaa likuntaa ja samaan aikaan se on lienee usein liki mahdotonta. Uinti varmastikin hyvä aina kun vain (mikäli on) mahdollista.
Tsemppiä ja toivotaan että lääketiede edetessään löytäisi asiaan apua.
Olipa hyvä aihe. olen ollut erittäin terssavaa
hommassa autokorjaamossa n.neljäkymenntä vuotta.
Mutta sairaus katkaisi työnni.Olennen ollut melkein kaksivuotta sairaseläkkeelä(niin kuulema
joku neropatrti),ettå se on työkyvyttömyys eläke korjasi minule)Koeta kaikilla liikkua,jos Sinolla on ystävä hänkiin auttaa.
Minä varmasti joudun myös selkäleikkaukseen jossain vaiheessa..-näin sanoi lääkäri. Nyt tukiliivin ja ns ekstensiotuen kanssa yritän elellä selän murtumien kanssa.. Kankeaa, vaikeaa, hidasta, surullista...-ahdistavaa. Todella! :( Itsenäisyyden menetys jo nyt, kun työvuosia olisi edessä ainakin vielä 25-30 vuotta.
Varmasti uudelleen koulutus joskus, en enää kykene nykyiseen hoitajan työhön, joka liian raskasta selälle. Harmittaa. Toivottavasti leikkaus auttaisi, eikä pahentaisi olotilaa. On se niiin väärin kun joutuu vain sairastamaan! :(
toivon todella parempia päiviä sinulle ja että saat apua vaivoihisi, toivottavasti leikkauksesta saat apua. Sinä olet nuori ja varmaan on vielä työvuosia jäljellä paljonkin, ammatin vaihto kenties edessä...siinäpä se onkin. Minä olen käynyt läpi kaiken sen vaiheen ja on ollut tosi rankkoja aikoja, ymmärrän täysin tunteesi, kyllähän se vaikuttaa tietysti koko perheeseen ja suhteet voi välillä kiristyäkin... Nyt tuntuu että ilmeet jo kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eli kun on kipu ja pinna tiukalla sen näkee jo läheiset, että nyt on tosi kyseessä... voimia eteenpäin!
Älä ainakaan tee mitään hätiköityä päätöksiä, kuten jätä miestä :)
Onhan tuo rankkaa. Isäpuoleni on todella kipeä, eikä pysty tekemään mitään vähänkään raskaampaa. Kenkkumaisinta on se, että jos se on huonolla tuulella. Tottakai ymmärrän sen suuttumuksen ja pettymyksen tunteen, mutta se ilkeily on välillä rasittavaa. Musta oli hyvä juttu, että meidän perhe kesti yhdessä ne vaikeimmat ajat. Varmaan isäpuoli tykkää kans siitä, ettei kukaan tuskastunut sen huonoon oloon.