kumppania tai seuralaista? Miten koette hänen tulonsa sukuunne? Miten valmistatte lapsenne tähän uuteen isän seuralaiseen. Millasia keskusteluja käytte sukunne kanssa ja lastenne kanssa, jottei koko suku mene sekaisin ja ymmälleen? Jos tämä uusi seuralainen kysyy neuvoa ja apua, miten käyttäydytään tässä uudessa suvussa ja kuinka kohdellaan miehen entistä vaimoa, mitä sanotte?
Minä ajattelin ettemme olisi paikalla lainkaan, vaan kirjoittaisin hyvät ohjeet vihkoon. Talo jää onneksi minulle ja lapsillemme, se oli osittainen häälahja appivanhemmilta meille, ja he lupasivat että me saamme siinä asua niin kauan kuin haluamme. Aivan ihanaa. Pelkään vaan että anoppi pistää sille jauhot suuhun, on se vaan niin äkäinen nainen, että huh huh.
Minä ajattelin ettemme olisi paikalla lainkaan, vaan kirjoittaisin hyvät ohjeet vihkoon. Talo jää onneksi minulle ja lapsillemme, se oli osittainen häälahja appivanhemmilta meille, ja he lupasivat että me saamme siinä asua niin kauan kuin haluamme. Aivan ihanaa. Pelkään vaan että anoppi pistää sille jauhot suuhun, on se vaan niin äkäinen nainen, että huh huh.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Isän uusi kumppani ei tule minun sukuuni joten ei minun tarvitse millään tavalla valmistella omaa sukuani hänen tuloonsa. Lapsille kerrottiin jo ennen eroa, että isällä on uusi nainen jota isä rakastaa ja haluaa muuttaa hänen luokseen asumaan. Lapset ovat naisen tavanneet mutta minä en ja toivottavasti ei tarvitse koskaan tavatakaan. Enpä usko että hän minulta mitään neuvoja tulee koskaan kyselemään. Hän on nyt mieheni "vaimo" ja esiintyy mieheni mukana miehen suvun juhlissa ja tilaisuuksissa. Minä en niihin osallistu. Ja mies naisineen ei osallistu minun suvun juhliin. Näin on helpointa!
Olen tosin tavannut mieheni vasta kun useampi vuosi oli mennyt erosta, mutta yhtä kaikki, ajattelisin että ajasta riipumatta asia menee samoin.
Minä en "tullut" ex-vaimon sukuun, tietenkään, vaan miehen sukuun. Ohjeet vihkossa edeltäjältä olisivat tuntuneet aika koomisilta (vaikka ehkä hyvää tarkoitatkin). Miehen tehtävä oli kertoa lapsille minusta ja esitellä minut - se ei toki estä sitä, että toisessa perheessä keskustellaan asiallisesti tästä (lapsilla oli jo ennestään isäpuoli, joten se ehkä tasoitti minulle tietä). Mies sopii lasten asioista ex-vaimon kanssa, minä en ole hänen kanssaan tekemisissä. Miehen sukuun olen tutustunut ihan itse - mieheni tietysti ensin kertoi minusta ja pikkuhiljaa järjestettiin "tapaamisia". Ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa seurusteleva pari. Se, miten tulen toimeen esim. uuden anoppini kanssa, ei kosketa millään tavoin ex-puolisoa. Hän ei ole enää tekemisissä mieheni suvun kanssa.
Eivätköhän ihmiset osaa ihan itse hoitaa nämä uudet sululaisuusssuhteet. Tuskin siinä tarvitaan ulkopuolista konsulttia.
asian käsittäisin.
suvullasi omia vai miehen sukulaisia?
Ei kai uudella naisella ole välttämättä mitään tekemistä sinun sukulaistesi kanssa, niinkuin ei sinullakaan exäsi suvun kanssa?
Siis jos ette niin halua, jolloin ei luulisi olevan mitään ongelmaa!
Itse olen lapsen isän (siis exäni) suvun kanssa edelleen tekemisissä, koska tulemme toimeen ja ovat mukavia ihmisiä! en tosin tiedä muuttuisiko käytännöt, jos mies löytäisi uuden...
Mutta jos nykyisestä miehestäni joskus eroan, jätän kyllä ilomielin paskamaisen anopin ja muut kierot sukulaiset mieheni uudelle naiselle kestettäväksi!
Ei minulle tulisi mieleenkään kirjoitella ohjeita aikuiselle ihmiselle, jokainen hoitaa asiat tavallaan.
En omaani sukuun uusia laskisikaan, ellei olisi hyvät asiat mielessä, mutta pelkkä uteiliaisuus ei riitä.
Anoppi vaan pyysi että olisin hänen tukena kun jos poika tuo uuden ihmisen arvosteltavaksi. Kenties jopa pitemmäksikin aikaa, että miten hän pärjää. Ajattelin tehdä ohjeistuksen vihkoon tälle naielle, kun anoppi ei ole kaikista helpoin ihminen. Mutta minä pärjäsin, ja nyt hän pelkää että mekin jätämme hänet. Lähdemme anopin kanssa tukholmaan maaliskuussa, ja pohdimme siellä asioita.
Mulla on ihana anoppi, vähän hankala, mutta huumorilla pärjää.
Minä en välttämättä halua olla ex miehen mahdollisesti uuden naisen tullessa anoppilaan kylään, eikä varmasti halua lapsemmekaan.
Jospa kirjoitan sen opastusvihon sille uudelle, miten anoppilassa ollaan ja mitä siellä saaa ja mitä ei saa tehdä, niin uskon että pärjää ilman minuakin.
Anopilla on tapana joogata joka päivä samaan aikaan, ja sillon häntä ei saa häiritä tai on piru irti.
että jossain mielessä ajatuksesi on kiltti ja kaunis, mutta silti...koko kuvio kuulostaa todella kornilta ja naiivilta.
Kuka sinulle laati ohjeistuksen, kun menit ensi kerran anoppilaan??? Miksi kenenkään pitäisi kantaa huolta asiasta - kyseessä ovat aikuiset ihmiset? Jos jotain varoituksia pitää antaa, SE ON MIEHESI TEHTÄVÄ.
On hienoa, että olet pärjännyt (ex)anopin kanssa ja voit olla hänen kanssaan tekemisissä jatkossakin, mutta uuden miniän koulutus ei todellakaan kuulu sinulle. Sitä paitsi jotenkin tuntuu siltä, että anoppi, kuten et sinäkään, ole tajunneet että SINÄ ET ENÄÄ OLE SEN SUVUN MINIÄ, VAAN TÄMÄ UUSI ON. Olisi hyvä jos kertoisit sen anopille - sinulla ei ole velvollisuuksia miehesi uusia naisia kohtaan. Anna anopin itse kertoa sääntönsä.
Ei pelkästään kornia ja naiivia, koomiselta lähinnä tilanne kuulostaa....
kaatuis päälleen, niinm eitä ei kuulema mikään erota. Anoppi osti punakantisen kirjan ja toinen on musta hälle itselleen,johon kirjoittaa kuulema kaikki rikkeet mitä se nainen tekee ja sanoo, pitää päiväkirjaa. Lupasi että sitte yhessä luetaan ja arvostellaan senkäytöstä. Luulen et anoppi aikoo savustaa sen pihalle hyvin hätää, se kyllä onnistuu. Minä kerran juoksin anopin asioilla kaks päivää, kun oikean kokosia ja väsisiä kenkiä ei löytyny mitkä kelpas. Anoppi on pomo ja sanoo mitä haluu, turhaan vastaan väität. Nyt sanoi siirtävänsä pomottelun mun hartioille ja käskyttävän tätä uutta ihmistä hänen kanssaan. Sano että me ollaan hyvä tiimi, ja kellään ei ole hänenkotiinsa tulemista, jota minä en hyväksy! Aika huikeeta, kiva olla tykätty miniä.
Koko ketju taitaa olla huuhaata - en oikein jaksa uskoa, että tosissasi väität tuollaista.
Se nimittäin tekisi sinusta ja ex-anopistasi melkoisen sairaita ihmisiä.
että kauaa ei anoppisi poika äitinsä luona käy. on siellä näköjään kaksi pirtti hirmua vastassa.
eivät ole parhaita ystäviä keskenään, mutta ovat osoittaneet toinen toista kohtaan kunnioitusta. Lapsena koen itseni onnekkaaksi, sillä olen saanut kasvaa kahden (keskenään hyvinkin erilaisen) älykkään ja hienon naisen kasvattamana. Saan tukea ja ymmärrystä kummaltakin. Äitini ei ole mieheni vaimolle mitään ohjekirjaa laittanut - mikä se olisikaan? Näin hoidat ex-miestäni, lastani ja kotia??? Isäni vaimolla on hiukka erilaiset säännöt kotona kuin äidilläni (esim. sänky pedataan HETI noustua, ja ruokapöytä HETI syötyä),ja entäs sitten? Niin siellä ja äitini luona taas eri lailla.
eikä tarvitse nähdä lainkaan.
Lissu se taas jaksaa lässytellä sairaita juttujaan.
Ensinnäkin ex-miehesi suku ei ole sinun sukusi ja sinun OIKEASTI OMIEN sukulaistesi luohan ei exäsi uusi puoliso tule.
Ja älä huoli, miksi uusi puoliso kysyisi neuvoa liitossaan epäonnistuneelta? Eikös juuri se ex-vaimo olisi niitä ohjeita tarvinnut?!
No, tämä on onneksi täysin keksitty juttu ja jos ei olisi, tulisi tämä nainen ja ex-anoppi ohjata mitä pikimmin hoitoon. Kertonee tosin jotain kirjoittajan mielen tasapainosta, että viitsii edes sepustaa moisia skenaarioita...
näkökulmasta, ettei voisi vähempää kiinnostaa..
Koko ajatushan on jo niin sairas, ettei tämä voi olla totta. Vaikuttaa tosiaan palstan "vakiohämmentäjän" tekstiltä kirjoitustyylistä päätellen.
Mitä sinulle kuuluu ex-miehesi suvun asiat? Sehän on hänen tehtävänsä määritellä, miten anoppia ja lapsia lähestytään, ei sinun. Sinulla on oma sukusi, mihin exäsi uusi puoliso tuskin haluaa tutustua, outo ajatuskin. Ja miksi hän sinuakaan haluaisi erityisesti lähestyä...
Vai oletko alunperin nainut jonkun sukulaisesi, kun tällaisia edes mietit? Minua ei ainakaan tipan vertaa kiinnosta, miten ex-mieheni ja ex-anoppini tulevat toimeen vai tulevatko lainkaan. Kukin huolehtikoon vain omista asioistaan.
Terveisin yksi lasteni isän entinen "seuralainen"
olis hienoo jos uusi seuralainen osaisi tehdä omat päätlksensä itse apua kysymättä, ihan omalla tavallaan. Sanoinkin anopille etten haluisi ollakäytettävissä, mutta tinkasi kovin, että jos sellanen tulee hänen huusholliin niin mun oisi kirjoitettava teesit seinälle. Anoppi kun tykkää siitä että asiat tehdään hänen ja minun tavallaan sillai kuin aina. Luulenpa vaan että haluan pysyä poissa lasteni kanssa, ja uusi nainen sitten omilla avuillaan pärjätä. Anoppihan siitä kyllä määrää, ja innolla odotan.
"Jos SELLAINEN tulee hänen huusholliin", hi hii. Uusi natsi, kuten sinä?
"Anoppi kun tykkää siitä että asiat tehdään hänen ja MINUN tavallaan..."
Ilmiselvää on, että anoppisi haluaa usuttaa uuden naisen siivoamaan sinut pois nurkista roikkumasta.
jota ei kuulemma korvaa mikään. Noh enpä tiiä, eihäniminen olekkaan korvattavissa, mutta on anopin osattava tultava toimeen ilman minua. Autan jos tarvii, mutta en ala hölläämään samassa talossa missä joku "alokas" tulee ja opettelee talon tavat. Minä tein niin, enkä jaa omia tapoja. Opas kirjan voin kyllä kirjottaa, mutta henkilökohtaisia neuvoja en anna, saa kyllä opetella itse, jos ei osaa, ei ole mun vika.
Saa nähä kuin anoppi savustaa naisen pihalle, jos ikinä sitä sinne päästääkään...!
voittaa sun anopin. Lällällää.
Ai, että paras miniä on... ex-miniä! ;D
naiset tuntuvat kilpailevan miehistä, mikä on mielestäni aika epätoivoista. Mutta että vielä kilpaillaan anoppien ja vielä jopa EX-anoppien suosiosta, niin HUH HUH...
Mikset muuta ex-anoppisi kanssa saman katon alle, ja leiki perhettä hänen kanssaan oikein olan takaa kun tunnutte olevan sielunkumppaneita? Saisitte molemmat toisenne :)
loukata häntä ikinä, mutta että asumaan... ei haloo sentää! Mulla ei olis sitte enää omaa elämää ollenkaan. Pientä rajaa, mie oon aikuinen ja haluan oman huushollin kuin tähänkin asti. Toivottavasti anoppi ei keksi tulla mun luo asumaan!!
Niin kauan kun meillä on omat huushollit ollaan sydänystäviä, mutta pieni aita on välissä kuitenkii oltava. Anoppi on paras, varsinainen vitsiniekka, kun sille päälle sattuu.
Hmpf. Mitähän tuohon nyt sanoisi...
Kysyt: Mistä näkökulmasta katsotte entisen puolisonne seuraavaa kumppania tai seuralaista?
Luin kerran kirjastossa kirjaa, jossa kerrottiin että 99.9-prosenttisesti uusi kumppani on edellistä älykkäämpi, korkeammin koulutettu, varakkaampi, viehättävämpi, sivistyneempi ja hauskempi.
Jos puolisostani tulisi entinen, ehdottomasti katsoisin hänen uutta kumppaniaan ylöspäin!
repesin :) Siis tähän harmaaseen päivään mahtui edes yksi kunnon hepuli, se on jo jotain se. No, muitakin "repeämisiä" on kyllä odotettavissa, jäämme hollille...
Oletkohan se keneksi sinua luulen - "Lissu-ristiretkeläinen"? Siinä tapauksessa alan jo toivoa, että rekisteröityisit, olisit varmaan hauskaa meiliseuraa.
terv. Äiti1/2, Naurava Nyxä ym...