Hello!
Mulla on kolme asiaa, jotka ovat vaivanneet ainakin yli vuoden. On näitä käsitelty ties missä, mutta nyt olen vain sen verran sekaisin ( =asiat paisuneet päässä) että ei keskustelu oikein auta.
Listaan nyt tähän ne jutut !!
1.NAAMA:
Pakkomielle. Oon 15-vuotias tyttö ja oon ihan nätti, pukeudun rohkeasti ja värikkäästi,mutten tod. mitenkään pissis tai pornahtavasti.
Käytän meikkiä. värikästä.
Mutta nenän, silmien ja huulten kanssa menee hermot.
Ärsyttää kun mustakin on tullut tällainen ulkonäönvoivottelija.
Haluaisin vain arvostaa itseäni ja olla tyytyväinen itseeni.
MUTTA,
paljon helpommin kirjoitettu kuin...
harkitsen jo vakavasti kauneusleikkausta, tavallaan se on taas naurettavaa, miksi täytyisi olla täyellinen ?
Toisaalta haluan pienen muutoksen.
Muokkaisin vain nenänpään ja toisen silmän samankokooiseksi kuin toinen jo on.
Jotenkin tuntuu ,että jos on ihania ja lahjakkaita ihmisiä ja jos he ovat vielä hyvännäköisiä, heillä on enemmän KUIN ;..
Mutta jos on kaikki edellämainitut ominaisuudet muttei koreaa ulkoista kuorta, tulee menestymään vähemmän ja ei ole jotenkin niin hyvä.
juu tiedän, kuulostaa typerältä mutta valitettavasti tähän ooon tullut.
Tahtoisn pääästä eroon täydellisyyen tavoittelusta naaman kanssa. Tai sitten elää tässä hetkessä mutta tietää että tulevaisuudessa voin tehdä nuo pikku muutokset.
Ilmastonmuutoksen kannaltakin se on jotenkin typerää tuhlausta, mutten tiedä täytyykö kaikkea tekemisiään aatella sen kautta, että vaikuttaako tämä nyt neg. ympäristön terveyteen ?..
2. AJATUS-JUMITUS
Olen nyt 9. luokalla.
Pienempänä, noin pari vuotta sitten olin hyvin ajatusliitäväinen. Pystyin käsittelemään asioita,
pidin tietyistä haasteista (jotka nyt vain tuottavat stressiä) .
Mutta nykyään olen hukannut itseni, turvallisen fiiliksen että pärjän ja RIITÄN.
Vertailen itseäni muihin. Ja tunnen hirveän helposti nykyään huonoitsetuntoisena huonommuutta toisten saavutuksista ja pienistäkin hyvistä palasista.
tuo riittämisen pelko on ollut myös mulla lapsena vahvana.
Lapsuudessani ei periaattessa mitään vikaa ole tai ollut, isä vain jois vähän liikaa ja on vieläkin vähän eätinen. eikä vanhempieni suhde kai ole kovin hyvä.
olin esim. ihastunut yhteen poikaan n. 4 vuotta ,enkä kertaakaan tehnyt mitään. oli myös vaikea ystävyyssuhdde, jossa roikuin mukana.
nykyään olen siis epävarma.mulle ei riitä mikään mitä teen tai miltä näytän. miksi ? en tiedä. tahdon olla tässä ainoassa elämässäni paras kaikessa mitä teen. siis omalla mittakaavalla paras.
mulla on hyvä huumori ja rento olemus(siis helpostilähestyttävä) ja oon ystävällinen ja terävä, mutten arvosta näitä juttuja tarpeeksi ,metin vain että kuinka muut menestyvät ?
Mulla ei elämä mun käsissä. En luota siihen että saisin rakkaita suhteita, tuntuu,että vaikka saisin, tyypit löytäis vielä paljon mielenkiintoisempia tyyppejä joiden kanssa jakaa kokemuksia.
tällaisen tunteen takia elän hetket puolivillaisesti, en viitsi laittaa kaikkea täysillä peliin. sillä kunn en tajua itsestäni mitään en voi silloin olla aidosti mukana ja kuitenkin katuisin käytöstäni jos teen jotakin koska esittäisin.
En pysty siis ajattelemaan kunnolla.
Silloin kun ihimnen luottaa itseensä, hän pystyy ajattelemaaan kaikennäköisiä asioita omalla tavallaan ja luottaaa niiden järkevyyteen.
Silloin mä ainakin olen luova ja sosiaalinen , elän sekunnitkin täynnä elämää , MUN elämää.
nyt oon vaaan niin kauheassa päään sisäisessä umpikujassa, pää täynnä turhautumia, epävarmuutta, tsesääliä , "jos"-ajattelua..menneisyyden vatvontaa, kuinka oon tuhlannu yksinäisyydessäni kallista nuoruutttani.antanut tilanteiden mennä
en kestä että näin on käynyt mun kohdalla.
ärrrh. miten nostais itsensä takaisin suosta ?
olen selvästi perfekstionisti, vaadin niin paljon itseltäni ,että jätän mieluumin tekemättä .
tai nykyäään olen luovuttanut(siinä että todella miettisin mitä teen ja kuinka elän ja olen) ja tosiaankin teen asiat puolivillaisesti.
Mun täytyisi aina olla paras, ei riitä että olen samalla tasolla. inhottavaa.
3. ilmastonmuutos.:
Ja tämäkin vielä..
Tuntuu ettei elämästä voi nauttia , sillä melkein kaikki tekemiseni ja ostokseni ovat ympäristölle haitaksi. Ja en tiedä sitten mten pitäisi asiat tehdä jotta ne eivät olisi haitallisia..
että missä kulkee typerän kuluttamisen raja ? huooh..
jos selitin oudosti kysy lisää :DD nyt on kiire kerrankin jtn menoo in Da friday NighT!! ..!
Mulla on kolme asiaa, jotka ovat vaivanneet ainakin yli vuoden. On näitä käsitelty ties missä, mutta nyt olen vain sen verran sekaisin ( =asiat paisuneet päässä) että ei keskustelu oikein auta.
Listaan nyt tähän ne jutut !!
1.NAAMA:
Pakkomielle. Oon 15-vuotias tyttö ja oon ihan nätti, pukeudun rohkeasti ja värikkäästi,mutten tod. mitenkään pissis tai pornahtavasti.
Käytän meikkiä. värikästä.
Mutta nenän, silmien ja huulten kanssa menee hermot.
Ärsyttää kun mustakin on tullut tällainen ulkonäönvoivottelija.
Haluaisin vain arvostaa itseäni ja olla tyytyväinen itseeni.
MUTTA,
paljon helpommin kirjoitettu kuin...
harkitsen jo vakavasti kauneusleikkausta, tavallaan se on taas naurettavaa, miksi täytyisi olla täyellinen ?
Toisaalta haluan pienen muutoksen.
Muokkaisin vain nenänpään ja toisen silmän samankokooiseksi kuin toinen jo on.
Jotenkin tuntuu ,että jos on ihania ja lahjakkaita ihmisiä ja jos he ovat vielä hyvännäköisiä, heillä on enemmän KUIN ;..
Mutta jos on kaikki edellämainitut ominaisuudet muttei koreaa ulkoista kuorta, tulee menestymään vähemmän ja ei ole jotenkin niin hyvä.
juu tiedän, kuulostaa typerältä mutta valitettavasti tähän ooon tullut.
Tahtoisn pääästä eroon täydellisyyen tavoittelusta naaman kanssa. Tai sitten elää tässä hetkessä mutta tietää että tulevaisuudessa voin tehdä nuo pikku muutokset.
Ilmastonmuutoksen kannaltakin se on jotenkin typerää tuhlausta, mutten tiedä täytyykö kaikkea tekemisiään aatella sen kautta, että vaikuttaako tämä nyt neg. ympäristön terveyteen ?..
2. AJATUS-JUMITUS
Olen nyt 9. luokalla.
Pienempänä, noin pari vuotta sitten olin hyvin ajatusliitäväinen. Pystyin käsittelemään asioita,
pidin tietyistä haasteista (jotka nyt vain tuottavat stressiä) .
Mutta nykyään olen hukannut itseni, turvallisen fiiliksen että pärjän ja RIITÄN.
Vertailen itseäni muihin. Ja tunnen hirveän helposti nykyään huonoitsetuntoisena huonommuutta toisten saavutuksista ja pienistäkin hyvistä palasista.
tuo riittämisen pelko on ollut myös mulla lapsena vahvana.
Lapsuudessani ei periaattessa mitään vikaa ole tai ollut, isä vain jois vähän liikaa ja on vieläkin vähän eätinen. eikä vanhempieni suhde kai ole kovin hyvä.
olin esim. ihastunut yhteen poikaan n. 4 vuotta ,enkä kertaakaan tehnyt mitään. oli myös vaikea ystävyyssuhdde, jossa roikuin mukana.
nykyään olen siis epävarma.mulle ei riitä mikään mitä teen tai miltä näytän. miksi ? en tiedä. tahdon olla tässä ainoassa elämässäni paras kaikessa mitä teen. siis omalla mittakaavalla paras.
mulla on hyvä huumori ja rento olemus(siis helpostilähestyttävä) ja oon ystävällinen ja terävä, mutten arvosta näitä juttuja tarpeeksi ,metin vain että kuinka muut menestyvät ?
Mulla ei elämä mun käsissä. En luota siihen että saisin rakkaita suhteita, tuntuu,että vaikka saisin, tyypit löytäis vielä paljon mielenkiintoisempia tyyppejä joiden kanssa jakaa kokemuksia.
tällaisen tunteen takia elän hetket puolivillaisesti, en viitsi laittaa kaikkea täysillä peliin. sillä kunn en tajua itsestäni mitään en voi silloin olla aidosti mukana ja kuitenkin katuisin käytöstäni jos teen jotakin koska esittäisin.
En pysty siis ajattelemaan kunnolla.
Silloin kun ihimnen luottaa itseensä, hän pystyy ajattelemaaan kaikennäköisiä asioita omalla tavallaan ja luottaaa niiden järkevyyteen.
Silloin mä ainakin olen luova ja sosiaalinen , elän sekunnitkin täynnä elämää , MUN elämää.
nyt oon vaaan niin kauheassa päään sisäisessä umpikujassa, pää täynnä turhautumia, epävarmuutta, tsesääliä , "jos"-ajattelua..menneisyyden vatvontaa, kuinka oon tuhlannu yksinäisyydessäni kallista nuoruutttani.antanut tilanteiden mennä
en kestä että näin on käynyt mun kohdalla.
ärrrh. miten nostais itsensä takaisin suosta ?
olen selvästi perfekstionisti, vaadin niin paljon itseltäni ,että jätän mieluumin tekemättä .
tai nykyäään olen luovuttanut(siinä että todella miettisin mitä teen ja kuinka elän ja olen) ja tosiaankin teen asiat puolivillaisesti.
Mun täytyisi aina olla paras, ei riitä että olen samalla tasolla. inhottavaa.
3. ilmastonmuutos.:
Ja tämäkin vielä..
Tuntuu ettei elämästä voi nauttia , sillä melkein kaikki tekemiseni ja ostokseni ovat ympäristölle haitaksi. Ja en tiedä sitten mten pitäisi asiat tehdä jotta ne eivät olisi haitallisia..
että missä kulkee typerän kuluttamisen raja ? huooh..
jos selitin oudosti kysy lisää :DD nyt on kiire kerrankin jtn menoo in Da friday NighT!! ..!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi :)
Vastaukset: 1: Naamasta on turha ottaa stressiä sillä jos naama on persoonallinen niin se on vain hyväksi.
Jos joku muu valittaisi naamastasi niin eihän sille voi mitään mutta ei siitä edes pidä ottaa stressiä jos joku on vaan niin pinnallinen.
2: Tollasia kausia tulee meille kaikille mutta jos keskityt niihin liikaa niin ne saattavat kestää kauemminkin.
Itellänikin on samanlaista ollu ja vaikka se ei tunnukaan kivalta niin oikeasti pitää vain löytää se oma arvostuksensa.
Itsensä arvostaminen on erittäin tärkeätä ja aona pitää löytää se oma arvo itsestään :)
Sinä kelpaat kaikille :)
En tiedä oletko uskonnollinen mutta Jumala välittää sinusta aina ja Hänelle sinä kelpaat juuri sellaisena kuin olet :)
3: Olen itsekin ottanut ilmastonmuutoksesta todella paljon stressiä ja miettinyt kulutustani mutta sitten älysin että jos en osta jotain sademetsien puusta tehtyä kaappeja, polta roskia pihallani, kuluta aivan hillittömästi luonnonvaroja ja osta paljon turhia tuotteita niin niin niin minä vaikutan omalta osaltani ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen.
Kannattaa myös käyttää busseja ja junia niin tulee vähemmän päästöjä.
On hyvä ottaa kantaa ilmastonmuutokseen mutta liika stressi on tarpeetonta. Loppujen lopuksi ilmastonmuutos saadaan pysäytettyä sillä saatiinhan se 90-luvun otsonikatokin pysäytettyä kun päästöjä rajoitettiin :)
Tsemppiä sulle ja Jumalan siunausta :)
No ainakaan sulla ei ole asiasta pulaa, kokeilempas tässä jotakin vastata.
1. On hyvä että pitää omasta ulkonäöstään ja tajuaa kuitenkin ettei itsekkään ole täydellinen, mutta näitä persoonallisia ominaisuuksia kannattaa opetella arvostamaan. Eivät ihmiset halua olla samanlaisia klooneja toistensa kanssa.
Tiedän että on joillakin on varsinkin nuorena vaikeuksia hyväksyä itseään sellaisena kuin on, minullakin en pidä ollenkaan omasta ulkonäöstäni. Joten jos tosiaan haluat kauneus leikkauksen niin empä ole mikään sinua estelemään. Kuitenkin yleisellä tasolla vaikutat kauniilta.
Tjaa mitähän tähän sanoisi, tää on yllättävän vaikeaa.... Maailma ei ole reilu paikka, täällä eivät asiat tapahdu välttämättä oikeudenmukaisesti eivätkä "lahjat" jakaudu tasaisesti kaikille. Kuitenkaan koulutus, raha, kauneus tai menestys ei tii sinusta hyvää tai huonoa. Se on jokaisen omissa käsissä minkälainen ihminen sinusta tulee, tietenkin ympäristö vaikuttaa asiaan, mutta kuitenkin lopulliset päätökset ovat sinun käsissäsi.
2. Hmmm vähän vaikeuksia minulla saada selville asian ydintä. Noh kuitenkin huonoissa väleissä olen isän kanssa ollut aina ja aina hän minulta jotakin jaksaa vaatia ja valittaa kun en onnistu missään. Itse olen jo lähes oppinut hyväksymään että en ole hyvä missään, joten aina kun onnistun niin se tekee minut iloiseksi. Elikkäs positiiviselta kannalta ajattelu auttaa, ei kannata tavoitella sellaista mitä ei voi saada. Opi iloitsemaan siitä että menestyt jossakin, ei sinun tarvitse olla paras kaikessa.
Kuitenkin jos tarkastelen menestystäni esimerkiksi opinnoissa se on melko hyvä, se tulee vain luonnostaan en joudu paljon edes työskentelemään sen eteen. Tavoittelet täydellisyyttä, ihmisellä on hyvä olla tavoitteita, mutta pitää osata myös olla iloinen siitä mitä saa.
Itse olen tuhlannut tässä 18v elämästäni saamatta mitään aikaiseksi, kuitenkin mietin onko sillä väliä? Onko se minulta pois jos en ole yritysjohtaja tai maailmanparantaja, jos en ole suosittu tai ihailtu? Tulin siihen tulokseen että elämä eletään itsensä takia ei muiden, jossain vaiheessa siihen tulee toivottavasti ihminen jota rakastaa, oma perhe, mutta ei vielä tässä vaiheessa. Jos ei nauti jostain asiasta sitä ei yksinkertaisesti kannata tehdä. Tärkeintä tässä lyhyessä elämässä on se, että voit elää sen onnellisesti.
3. Tästä on minulla vaikea alkaa miettimään koska itselläni ei ole kauheasti tietoa asiasta. Kuitenkin ilmastonmuutosta on mahdoton estää, se tulee. Sitä voidaan hidastaa tai ehkä joskus jopa pysäyttää. Tietenkin eettisesti pitäisi pyrkiä mahdollisimman hyviin väleihin luonnon kanssa. Me olemme osa sitä ja meillä on vastuu pitää huolta siitä.
Käytät ostoksissa maalaisjärkeä, et osta uusia kenkiä joka viikko ja samaa puseroa voi käyttää kahdestikkin. Sinänsä näin yksittäisen kuluttajan valinnoilla ei ole niin suurta merkitystä kuin USA/Kiina/Intian kaltaisilla jättimäisillä teollisuusvaltioilla. Ota ilmastonmuutos huomioon teoissasi äläkä tarpeettomasti tuhlaa luontoa, mutta älä anna liiallisen varovaisuuden pilata elämääsi :)
Tjuu tässähän tuli hieman settiä, toivottavasti tästä on edes jotain apua vaikka taisi mennä aika paljon asian vierestä teksti eikä ollut niinkään neuvoja kuin omia mielipiteitäni.
- Klaf
noi ongelmat kuulostaa sellasilta tusinaongelmilta joita on ihan joka teinillä. niin surullista. mutta totta.
niitten kanssa pitää vaan pyristellä. keskity nyt vaan tekee jotain mikä tekee ees VÄHÄN onnellisemmaks ettet vaa unohdu vatvomaan pelkkää elämän kauheutta.
toi sun ilmastonmuutos -ongelma taitaa edustaa semmosta huonon omatunnon ongelmaa. mulle esim. tulee huono omatunto ku mä vatvon mun rakkaita omanapaongelmia, ja jotenkin muistan sitten samalla.. vaikka afrikan naisten huonon aseman.. ja liudan muita suuremman mittakaavan murheita. ehkä on hyväkin että surijoiden huomio kiinnittyy samalla semmosiin yhteiskunnallisiin asioihin. koska joku voi innostua oikeasti tekemäänki jotain parantaakseen asioita. aloittaa voi vaikka etsimällä tietoa netistä:D
:P sehän vois muuten olla ratkaisu kaikkiin sun ongelmiin
Jokainen miettii ulkonäköään. Itse pidän itseäni ihan keskiverto kauniina - tosi tummanruskeat silmät, hieman punertavanruskeat, pitkät hiukset jotka yltävät melkein navan kohdalle, ehkä hieman liian pieni suu ja häiritsevä nenä, mutta ihan ok kasvot silti. Ja suu voisi näyttää myös idioottimaiselta, jos se olisi hiukankin isompi - eli olen siis tyytyväinen. Jos käytän meikkejä (mitä en yleensä tee, koska olen suunnilleen tyytyväinen itseeni ilmankin) olen mielestäni kaunis. Se riittää minulle, mutta jokaisella on omat rajansa.
"Jotenkin tuntuu ,että jos on ihania ja lahjakkaita ihmisiä ja jos he ovat vielä hyvännäköisiä, heillä on enemmän KUIN ;..
Mutta jos on kaikki edellämainitut ominaisuudet muttei koreaa ulkoista kuorta, tulee menestymään vähemmän ja ei ole jotenkin niin hyvä."
Tämä on ikävä piirre ihmisissä - katsotaan liikaa ulkonäköön. Itse olen aika onnekas näiltä osin ainakin omasta mielestäni - olenhan musiikillisesti ja taiteellisesti lahjakas ja myös mielestäni ihan ok näköinen myös, mutta, mutta... ... tietty se on vaikeaa. Silti sen ei pidä antaa masentaa - poistetaanpa kaikki meikit misseiltä niin takana on ties mitä! Kaikki eivät ole luonnon kauniita. Jos olisivat moni nykyaikana "rumaksi" luokiteltu tyttö olisi varmasti hyvinkin kaunis.
Tää sun toinen juttu... ajatus ei kulje? Ömm... itse olen samanalinen tuossa riittämis jutussa. Ainakin osittain. Pienenä ja yhä nytkin pelkään, etten riitä (enkä myöskään usein tunnu riittävän paikkakunnan nuorille sillä minulla ei ole ystäviä ja olen syrjitty) ja siksi minulle on tavallaan kehittynyt automaattinen suojamuuri, joka nousee heti esteeksi. Olen varautunut ihmisten seurassa, puhun harkiten kaiken mitä sanon ja väistelen mielipiteiden sanomista, enkä yleensä kerro niitä asioista, koska pelkään, että minua pidetään outona. Ainoastaan netissä olen oma itseni ja siksi tänne usein pakenenkin kirjoittelemaan juuri näitä viestejä ja muita. Mitä voisit tehdä, että tuntisit riittäväsi? Siinä kysymys. Valitettavasti en ole löytänyt itse vastausta.
Itselläni on myös hieman ristiriitainen juttu tuossa paras asiassa... Olen mielestäni älykäs, (nämä käsitteet syntyivät jo lapsena kaunaisien vuosien varrella, kun olin yksin ilman ystäviä ja muut olivat ilkeitä - joten sillä varauksella!) hyvä ihminen, (vastaan saa väittää) melko sosiaalinen jos vain uskallan puhua vapaasti ja myös tavallaan pidän itseäni muita parempana. Toisaalta taas olen mielestäni maan matonen muihin verrattuna. Laulamisessa tunnen olevani muiden yläpuolella, sekä osittain myös henkisessä kehityksessä toisinaan, (olen synnynnäinen filosofi - valitettavasti) mutta inhoan samalla sitä, että pidän itseäni jossain parempana, kuin toista... ... Koulussa muuten ja yleensä elämässä tunnen olevani muita huonompi, rumempi ja säälittävämpi olento... ristiriitaista...
Ilmaston muutos? No... mahdollisimman vähän pakkausmateriaalia sisältävät tuotteet ovat tietojeni mukaan hyviä.