Olen nyt se lahna-osapuoli. Olin ennen aktiivinen ja houkuttelin miestäni seksiin, joka välissä ja usein ukko kieltäytyikin. Aloitin masennuslääkkeet ja menetin "tuntoa" ja pian seksikin lakkasi kiinnostamasta. Nyt olen jo yli vuoden syönyt lääkkeitä ja masturboin mielelläni ja seksikin on välillä ihan kivaa, mutta... Minua en kiinnosta seksi mieheni kanssa. Ei vain huvita. En ikinä ole osannut kieltäytyä vaan yritän eläytyä parhaani mukaan ja vaikka välillä sujuukin ihan kivasti, niin silti halut eivät ole palanneet.
Tuntuu pahalta. Harrastamme seksiä enää miehen aloitteesta ehkä kerran viikossa tai harvemmin. Kun minä olin vielä halukas, niin joka toinen päivä oli minimi. Nyt tuntuu, etten enää ole tarpeeksi hyvä nainen.
Olen miettinyt, että onko sillä vaikutusta, että ukkoni oli aikanaan minulle kuin isähahmo. Oma isäni oli väkivaltainen ja lähti loppullisesti vielä kun olin yläasteikäinen. Kun tapasin mieheni olin alaikäinen ja mieheni lähemmäs kolmeakymmentä. Nyt kun olen jo henkisesti miehen "tasolla"(itsestä tuntuu että jopa aikuisempi yleensä), niin en enää saa sitä, mitä aluksi hain ja tämä heijastuisi seksielämään?
Kokemuksia?
Tuntuu pahalta. Harrastamme seksiä enää miehen aloitteesta ehkä kerran viikossa tai harvemmin. Kun minä olin vielä halukas, niin joka toinen päivä oli minimi. Nyt tuntuu, etten enää ole tarpeeksi hyvä nainen.
Olen miettinyt, että onko sillä vaikutusta, että ukkoni oli aikanaan minulle kuin isähahmo. Oma isäni oli väkivaltainen ja lähti loppullisesti vielä kun olin yläasteikäinen. Kun tapasin mieheni olin alaikäinen ja mieheni lähemmäs kolmeakymmentä. Nyt kun olen jo henkisesti miehen "tasolla"(itsestä tuntuu että jopa aikuisempi yleensä), niin en enää saa sitä, mitä aluksi hain ja tämä heijastuisi seksielämään?
Kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
että haluaisit seksiä "isäsi" kanssa?
En todellakaan, mutta olen olen aina viehtynyt vanhempiin miehiin ja uskon, että haen turvaa "isähahmoa" heistä. Seksi on keino saada läheisyyttä ja turvaa.
Kirjoituksessasi oli jotain tuttuja asioita minullekin.
Olen ollut saman miehen kanssa kohta 18 vuotta, ja nuorempana en oikeastaan osannut edes kunnolla nauttia seksistä. Jotenkin löysin oman seksuaalisuuteni vasta kolmekymppisenä ja muutuin aktiiviseksi seksin suhteen, aiemmin mies oli aina aloitteen tekijä. Mies ei yllättäen tästä pitänytkään ja riitaahan siitä seurasi. Minäkin masennuin ja aloin käyttää lääkitystä kun en enää muutoin jaksanut. Vaikka olinkin masentunut, niin seksi silti kiinnosti, mutta heti kun aloitin lääkkeet, himot hävisivät eivätkä ole vieläkään palanneet ennalleen. Lääkitystä käytin pari kuukautta, lopettamisesta aikaa noin vuosi nyt.
Itsetyydytyksen määräkin on vähentynyt huomattavasti aiemmasta elämästäni, silti noin kerran pari kuukaudessa teen sitä. Avioelämä on kuihtunut hyvin harvoin tapahtuvaksi, viimeisestä kerrasta taitaa olla nyt noin 5 viikkoa, eikä tietoa milloin mahtanee olla seuraava? Pisimmällään tauot voivat olla (tähän mennessä) 3 - 4 kk.
Tunteet ovat ristiriitaiset, välillä tunnen kuten ap. kirjoittaja olevani huono vaimo. Välillä tulee kauhean yksinäinen ja surullinen olotila, ei uskalla edes halata miestä, ettei tämä tulkitsisi sitä väärin. Emme puhu asiasta lainkaan, siitä tulisi riita.
Jotenkin luulen että perimmäinen syy, etten koe enää vetovoimaa mieheen on luottamuksen puute, joskin epäilen että myös masislääkkeillä oli huomattava osuus, ne eivät sopineet minulle.
Takana on paljon historiaa, miehen suhde toiseen naiseen ja hän on väkisin ottanut minut, mistä jäi todella ikävä olotila.
Nämä on vaikeita asioita, ja jokaisella parilla on varmaan se yksilöllinen tarinansa.
Mutta mielestäni ei pitäisi syyllistää itseään haluttomankaan osapuolen. Yhtälailla parisuhteessa on se toinenkin osapuoli, ja jotenkin yhteys kun toiseen katkeaa, ei seksi enää yksinkertaisesti suju.
Keskusteleminen voi tietysti auttaa, mutta joskus voi käydä niin, että se vaan pahentaa, terapia olisi silloin paikallaan yhdessä.
Voimia sulle vaikkei tästä nyt tainnut apua ollakaan.
Ei ole helppoa olla haluamatta miestään ja kaiken lisäksi ei tee mieli ketään muutakaan. Itse en ole koskaan harjoittanut ns. itsenityydyttämistä, mikä lie tuntuu erittäin vastenmieliselle ajatukselle. Voisin olla ilman seksia varmaan vuosi tolkulla, mutta onhan miehen kuitenkin saatava. Hyvältähän se tuntuu kun sitä harrastaa mutta olisi se kiva joskus tuntea myös haluavansa sitä itse eikä vain toisen mieliksi.
joku elää noin!!!!!