Niitähän me olemme, entisiä nuoria. Kuka miltäkin vuosikymmeneltä.
Minä elin parhaan nuoruuteni 50-luvun lopulla ja 60-luvun alussa.
Kuuntelen edelleen musiikkia noilta vuosikymmeniltä, sillä mielestäni silloin tehtiin parasta melodista, kuunneltavaa ja tanssittavaa musiikkia.
Jive, twist, rock´n roll...
Elämäniloa, riehakkuuttakin, toivoa ihanasta elämästä, jota musiikki kantoi.
Niistä muistoista elän edelleen, vaikka aikaa on kulunut, ettenkö sanoisi, tuhottoman kauan.
Mutta, mitä väliä! Muistot kantavat ja antavat toivoa loppuelämään.
Mitä ja millaista musiikkia te vielä kuuntelette ja toivoisitte kuulevanne?
Otatteko osaa Radio Suomen Entisten nuorten sävellahjaan ja jos otatte, mitä haluatte kuulla?
Millaisia muistoja ne teissä herättävät?
Minä elin parhaan nuoruuteni 50-luvun lopulla ja 60-luvun alussa.
Kuuntelen edelleen musiikkia noilta vuosikymmeniltä, sillä mielestäni silloin tehtiin parasta melodista, kuunneltavaa ja tanssittavaa musiikkia.
Jive, twist, rock´n roll...
Elämäniloa, riehakkuuttakin, toivoa ihanasta elämästä, jota musiikki kantoi.
Niistä muistoista elän edelleen, vaikka aikaa on kulunut, ettenkö sanoisi, tuhottoman kauan.
Mutta, mitä väliä! Muistot kantavat ja antavat toivoa loppuelämään.
Mitä ja millaista musiikkia te vielä kuuntelette ja toivoisitte kuulevanne?
Otatteko osaa Radio Suomen Entisten nuorten sävellahjaan ja jos otatte, mitä haluatte kuulla?
Millaisia muistoja ne teissä herättävät?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla ainakin tulee kuunneltua joka lauantai tuo "Entisten nuorten sävellahja", joka nytkin on juuri menossa ja Badding laulaa "Fiilaten ja höyläten". Juuri sen ajan musiikki on mukavaa kuunneltavaa, mutta kyllä nykymusiikistakin löytyy hyviä, esim. Anna Erikssonin ja Simo Silmun / Yölinnun kappaleet. Siinä ne kaksi suosikkiani olivatkin. Mutta yleensäkin iskelmät viehättää.
Harmittaa vaan, kun Iskelmän Lista tulee samaan aikaan, molempia ei voi kuunnella yhtä aikaa.
Jos osallistuisin kisaan (mikä estää?), pyytäisin Tapani Kansan erästä kappaletta, jota en ole kuullut kai 30 vuoteen. Nimeäkään en enää tarkkaan muista, olisko ollut "Hän mennyt on" tai jotain sinnepäin. Siitä tulisi niiiiiin nostalginen olo ja se ihana ensirakkaus mieleen
Vieläkö tanssijalkaa vipattaa, kun radiosta tulee mieleistä musiikkia?
Minun lanteeni lähtevät nopeasti liikkeelle twistiä ja rokkia kuullessani ja sitten, jos jaksaa edes kappaleen loppuun vispata, tuntuu, että henki lähtee.
Niin se kunto menee alaspäin, kun ei säännöllisesti pidä taitoaan yllä.
Eipä ole kauankaan siitä (vai tuntuuko se vain?), kun saattoi ketkuttaa useammankin rytmikkään kipaleen peräperää.
Olosuhteet kun nekin muuttuvat niin nopeasti.
on minulla tanssijalan tilalla. En ole koskaan ollut mikään himotanssija, enkä minkäänlainen tanssija itse asiassa. Ennemmin katselen kun muut hiihtelee tanssilattialla.
Jos kuntosi on mennyt alaspäin noin pahasti, voisiko syynä olla ylipaino? Vanhemmiten alkaa kertyä tuohon vatsan seutuun pientä kumparetta, samoin on käynyt itselleni. 5-10 kg pitäisi saada pois, pientä selluliittia on kertynyt vatsalle ja reisiin. Täytyisi aloittaa taas ne pitkät kävelylenkit, mutta kun ulkona on niin liukasta (tekosyy?).
Monta kertaa on unohtunut kuunnella, nyt , vaikka vähän myöhään avasin radion. :))
Olen yli kuuskypänen, mutta kuten meidän presidenttimme sanoi, me ns.suuret ikäluokat olemme ROKKISUKUPOLVI,ja viis-kuuskytluvun musiikki on sitä ainoota oikeeta, en ole itse kovinkaan musikaalinen, mutta Elvis, Beatles rollarit yms ovat vieläkin täysin kuunneltavaa musiikkia, tämä nykyinen teknoräminä ei oikein pure,nykynuortenkin kanssa keskustellessa ko.aiheesta he myöntävät, että kuuskytluvun musiikki on aika kova sana.Tämä nykytekno ei ihan paini samassa sarjassa, ehkä
terv.Rokkimummo
Sanotaan, että ainoa pysyvä asia on muutos. Se edellyttää vanhan hylkäämistä ainakin siten, että elää tätä päivää siinä itsessään, jollainen nyt on.
Toki minulla on muistoja, kuten kaikilla meillä. Aika harvoin kuitenkin muistelen menneitä, en näe niiden kaivamista jatkuvasti tarpeelliseksi. Sillä jaksaakseni elää tässä maailmassa, jossa olen, minun on tunnettava se, ainakin yhtä hyvin kuin muistoni.
Ymmärrän alustuksesi takana olevan turvallisuuden ja tietynlaisen pakenemisen kaipuun, mutta en pyri silti sulkemaan silmiäni tältä päivältä. Menneesen voi kadota. Ennenkaikkea siitä tulee helposti liian imelä ja ihannoitu kuva.
Vierastan muistoissa elämistä siksi, että silloin puhumme aivan toisenlaisesta ihmisestä sen mukaan, missä vuosikymmenessä ollaan. Muistoja voi muistaa, kuitenkaan en kykene enää olemaan se minä, joka silloin olin. Mennyt ei palaa, ei edes muistoissa.
Miksi muistot antavat toivoa loppuelämään, miksi ei tämä elämä sinänsä kanna? Nuoruusko on vain oikeaa elämää? Paras nuoruus - eikö se kuitenkin ole vain osa totuudesta?
Ja varsinaiseen kysymykseen: kyllä, kuuntelen edelleen Beatles -musiikkia. Muistan erittäin hyvin sen, miten paras nuoruus voi olla myös hyvin vaikeaa aikaa.
Jotta ei tule väärinkäsityksiä: tämä ei ole aloittajan kiusaamista eikä hänen tai aiheen vähättelyä. Kirjoitin kysymykset ja ajatukset, jotka tulivat mieleeni. Ehkä saan olla tätä mieltä leimautumatta kiusaajaksi tai joksikin muuksi kummajaiseksi, kuten yleensä on tapana, jos esittää poikkeavia mielipiteitä...
Jokaisen meistä yksi tärkeimmistä rakennusaineista on menneisyys, kaikki siihen kuuluva. Ei ihminen ole mikään tietokone, josta voidaan tarpeeton painolasti poistaa.
Kaikki uusi perustuu entiseen, ja nivoutuu kiinni sen kanssa.
Kellä muistot ovat hyviä, kellä sitten eivät.
on kummasti jääneet tähän omaan "kovalevyyn" ja sieltä ne putkahtaa esiin aina tarvittaessa. Toivottavasti se ei hajoa ja pysyy kunnossa ,sitä kun ei niinvaan uusitakkaan .