tukiviittomista

ole lukenut aiheesta ? Tukiviittomat hyviä kehitysvammaisilla. Oppivat ilmaisemaan itseään noin 2 v. aikaisemmin.

ilmeisestikään kirjoitti:

ole lukenut aiheesta ? Tukiviittomat hyviä kehitysvammaisilla. Oppivat ilmaisemaan itseään noin 2 v. aikaisemmin.

Olen lukenut aiheesta ja juuri kehitysvammaisten lasten kanssa niitä käytän. Käyttänyt jo viitisen vuotta. Miten niin en muka olisi lukenut??

vauvaviittomia lähes kaikille tuttavapiirini toukille nykyään. Näyttää siltä että sekä aikuiset että lapset käyttäytyvät rauhallisemmin, kun on joku keino saada oma viesti perille. Ts. lapset eivät itke ja huuda niin paljon, ja aikuiset eivät turhaudu. Mitä nyt olen tuttavapiirissä ja omia mukeloita seurannut, niin suosittelen lämpimästi.

Meillä lapsen puhe oli niin epäselvää, että sitä ei kukaan ymmärtänyt. Meilläkin on vaikeuksia sitä ymmärtää. Hänellä puheen ymmärryksessä ei ollut mitään ongelmia. Muuten lapsi oli normaali, ei kehitysvammaisuutta tms.

Opettelimme arjessa tarvittavia viittomia. Vanhempien pitää niitä ensin käyttää, jotta lapsikin ne oppisi. Muistan alkuajoilta yhden kerran, kun lapsi halusi jotain emmekä me ymmärtäneet. Hän toisti ja viittoi samalla sakset. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä molemminpuolista helpotusta kun ymmärsimme toisiamme. Lapsen itku vaihtui nauruun. Itse itkin onnesta, kun tajusin, että viittomien avulla voimme vihdoinkin ymmärtää mitä lapsi haluaa ja ajattelee.

Yleinen uskomus on, että viittomilla korvataan puhetta, pelätään, että lapsi ei rupeakaan puhumaan. Se ei pidä paikkansa, viittomilla tuetaan puhumista. Lapsi uskaltaa yrittää puhua enemmän kun hän viittomalla voi vahvistaa ymmärretyksi tulemista. Viittomat jäävät käytöstä, kun puhe selvenee. Meillä viittomien käytön seurauksena lapsi rupesi puhumaan entistä enemmän ja entistä paremmin. Pystyimme ymmärtämään häntä ja yhä vähemmän oli niitä raivo-/itkukohtauksia kun lasta ei ymmärretty. Vasta jäljestä päin olemme tajunneet, miten paljon lapsi kärsi siitä, että hänen puhettaan ei ymmärretty.

Toki voi keksiä itsekin omia viittomia, mutta yleiset viittomat ovat siitä hyviä, että esimerkiksi päiväkodissa niitä myös osataan.

Jos teille on suositeltu viittomien käyttöä, on lapsen tilanne siitä huono, että hän todellakin tarvitsee niitä viittomia. Olipa se syy puheen ymmärtämisessä, tuottamisessa tai missä vaan, viittomilla helpotatte tilannetta. Lasta voi pyytää viittomaan. Itse sanoin lapselle, kun hän yritti sanoa jotain, että miten se viitotaan.

Anna lapsellesi kieli, että hän voi ilmaista itseään ja tulee ymmärretyksi, vaikka se kieli olisi viitottu suomi. Älä lähde kuntouttamaan lasta minimaalisilla avuilla, vaan mitä enemmän otat keinoja käyttöön (viittomat, piktot, puheterapia, leikit, puhalluslelut, osa-aikainen hoitopaikka päiväkotiin tms.) sitä parempi lapsesi kannalta. Äläkä jää odottamaan, että aika korjaa tilanteen. Tätä hokemaa lähipiirisi varmaan jaksaa hokea, "kyllä kaikki oppivat puhumaan, toiset vähän hitaammin kuin toiset", unohda se. Anna lapsellesi oikeus monipuoliseen kuntoutukseen, vaikka se vaatisi sinulta itseltäsi melkoista sitoutumista ja vaivannäköä. Vaivannäön takiahan varmaan kyselet kokemuksia viittomista.