Moi,
Suosittelen ostamaan (ei minimarketista) vaan jostain matkan varrelta putiikista (kysykää kuskilta) karkkipusseja joissa on n. 40 kpl tikkareita per pussi. Hinta 100 dalasis/4 pussia (=3€) jos kuski ostaa (muuten voi olla kalliimpi). Tikkareita on helppo jakaa ja ne kyllä kelpaa. Jopa kuljettajalle. Älkää antako yhtä karkkipussia jollekin. Siitä tulee sota.
"He who gets it, owns it". Näin se on.
Mutta tikkarit on tervetulleita!
t: Hannu Viinikainen
Suosittelen ostamaan (ei minimarketista) vaan jostain matkan varrelta putiikista (kysykää kuskilta) karkkipusseja joissa on n. 40 kpl tikkareita per pussi. Hinta 100 dalasis/4 pussia (=3€) jos kuski ostaa (muuten voi olla kalliimpi). Tikkareita on helppo jakaa ja ne kyllä kelpaa. Jopa kuljettajalle. Älkää antako yhtä karkkipussia jollekin. Siitä tulee sota.
"He who gets it, owns it". Näin se on.
Mutta tikkarit on tervetulleita!
t: Hannu Viinikainen
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ostakaa mielummin vaikka paketti xylitol-purkkaa lentokentältä ja antakaa tilaisuuden tullen niin lapsille kuin aikuisille! Ja älkää pleaz!! sentään auton ikkunoista heitelkö!
Mitä suosittelisitte Suomeen tulevalla turistille. Onko soveliasta heitellä lapsille karkkeja taksin ikkunasta vai pitäisikö antaa ihan käteen?
Näin on. Karamellit pitää antaa käteen eikä heitellä auton ikkunasta. Siinä voi olla kuolema lähellä kun lapset ryntäilee kilpaa tien yli karkkeja hakemaan. Jos teillä on oma auto/kuljettaja pyytäkää pysähtymään ja sitten karkkeja jakamaan. Lapsia kyllä ilmestyy hyvin nopeasti. Ja purukumikin kelpaa ihan hyvin. Xylitol-purkka on vielä hampaillekin terveellistä.
Siinäpä hyvä kysymys.
Pitäisiköhän meidän turisteina vähän miettiä, mitä tämänkaltainen "hyväntekeväisyys" kehitysmaassa saa aikaan ja löytyisikö mielekkäämpää annettavaa ja tapaa.
Kiitos vinkistä. Ajattelin ottaa taksin ja mennä köyhälle alueelle kuten vaikka Vesalaan Itä-Helsingissä. Päiväkodin aidan yli kun antaa muutaman kilon karkkeja niin kaikilla on hyvä mieli.
Älkää nyt alkako hiuksia halkomaan. Ettäs kehtaatte verrata Gambian lapsia suomalaisiin lapsiin. Olettekos itse käyneet katsomassa? Minäkin vein lapsille kyniä, kumeja, terottimia, lehtiöitä yms.Nämä annoin tietenkin vanhemmille tai aikuisille, jotka toivottavasti oikeudenmukaisesti jakavat ne eteenpäin.Kuitenkin Gambian lapset kuten suomalaisetkin pitävät karkeista ja niitä juuri toivoivat.Kai teidänkin lapset pitävät makeasta.Ainakin minua lämmitti lasten iloisuus ja kiitollisuus (jokainen osasi kiittää karkeista)mikä Suomessa ei useinkaan ole itsestään selvyys.
Minä nyt sanoin tuon purkka-vaihtoehdon ihan sen takia, koska niillä Gambian lapsillahan ei ole sitä vuosittaista ilmaista mahdollisuutta mennä tarkastuttaa hampaitaan kuten Suomen pikku mussukoilla...
Itse gambialaisen kanssa olevana ja siellä asuneena koko ajatus karkkien heittelemisestä ja kaduilla jakamisesta ällöttää.
Tehkää niin ja ihmetelkää ja päivitelkää sitten tällä palstalla, miksi siellä ei saa kulkea rauhassa ja että ovat pyytämässä koko ajan valkoiselta bossilta ja bossladyltä jotakin. Lapset oppii kerjäilemisen helposti, kun sillä saa suun makeaksi.
Koulutarvikkeet ja niiden jakaminen aikuisten kautta on hyvä asia. Kiitos sinulle asiallisesta tavastasi viedä tuliaisia.
Järkyttävintä oli kun menimme Dakarissa Ile de Goreelle ja ihmiset heittelivät lautasta kolikoita veteen ja pienet lapset uivat siinä laivan moottorien kupeessa niitä etsiessä. Todellakin pitäisi miettiä mitä tekisi täällä!
Lasten äitinä ja Gambiassa käyneenä teen seuraavan kerran näin:
Käyn jossain halpiksessa Suomessa ja ostan halpoja hammasharjoja, hammastahnaa ja kertakäyttömukeja ja vien ne kouluun.
Meidänkin lapsilla oli tarhassa/ala-asteella koululuokassa hampaiden pesuvälineet ja siellä kerran päivässä pestiin hampaat.
Seuraavan kerran kun menen Gambiaan (aion nimittäin sinne mennä taasen) otan ns kierrätysvaatteet ja kengät matkaan ja jätän ne sinne(en hotelliin siivojalle). Samoin annan, kuten viime matkallanikin annoin, kaikki shampoot, pesuaineet, paperit, kynät, nenäliinat, taskulamput paikallisille. Mm otsalamput tekivät paikalliset aivan iki-iloisiksi.