Täällä on puolet ihmisistä taas masennuksessa kun miettivät että ihastus nyt tekee jossain jotain hyvin seksuaalista ja etsii toista partneria tai peräti kehkeilee suhdetta treffeillä.
Sitten toiset taasen huutavat että nyt sut unohdan juuri tänään. Tänään tunteet kuoli. Tänään sanon kaiken sen mitä vikaa susta löytyy.
Olet unohtunut koska saan sitten rauhassa etsiä niitä yhden yön juttuja tai jotain muuta säätöä...
Maanantaina taas sitten se itselleen valehtelu lakkaa ja tunteet saa taas lentää, kun huomataan ettei todella saanutkaan mitään oikeen aikaan.
...
Kai nyt ihminen saa hauskaa pitää viikonloppuna. Ei se muuta niitä tunteita mitenkään, mitä on jo olemassa, toisella tai itsellä.
Ei niitä valitettavasti itse voi oikeen vaan tappaa. Kyllä ne herää jälleen kun sen ihmisen tapaa.
Sitten toiset taasen huutavat että nyt sut unohdan juuri tänään. Tänään tunteet kuoli. Tänään sanon kaiken sen mitä vikaa susta löytyy.
Olet unohtunut koska saan sitten rauhassa etsiä niitä yhden yön juttuja tai jotain muuta säätöä...
Maanantaina taas sitten se itselleen valehtelu lakkaa ja tunteet saa taas lentää, kun huomataan ettei todella saanutkaan mitään oikeen aikaan.
...
Kai nyt ihminen saa hauskaa pitää viikonloppuna. Ei se muuta niitä tunteita mitenkään, mitä on jo olemassa, toisella tai itsellä.
Ei niitä valitettavasti itse voi oikeen vaan tappaa. Kyllä ne herää jälleen kun sen ihmisen tapaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minun mielestäni on niin, että jos voi ilman minkäänlaista ahdistusta tai syyllisyyttä tavata toisia ihmisiä, siinä vaiheessa on jo korkea aika unohtaa.
Uskon että useilla ne tunteet elävät lähinnä oman pään sisällä, eli unelmoidaan jostain jota ei oikeasti ole olemassa.
Oikea ihastus ja himo päihittää aina mielikuvitus rakkauden.
Unelmiin on vain niin helppo paeta, varsinkin jos ei koe omaa elämäntilannetta tyydyttäväksi.
Jos unelmat ja oikea maailma elävät erillään omaa elämäänsä, silloin ihminen yleensä huijaa itseään.
Tunteet ovat kuolleet, ja muuttuneet unelmiksi.
entä jos minulle ei siis oikeasti ole enää unelmia, ei haaveita. Ei yhtäkään
mutta ne kasvot seuraa mielessä aina vaan.
Ei minulla tunnu ahdistusta tai syyllisyyttä koska kyseinen ihminen on ilmoittanut ettei kiinnosta ja siltä on vahvasti aina näyttänytkin.
Ei se tunne lähde vaikka olen yrittänyt, tehnyt hitosti töitä sen eteen että unohtaisin.
Kai nyt saa hauskaa pitää eikä kuivua yksin himassa.
sun ajatus, että tunteet on aina vain omassa päässä. Eikös joskus 2 ihmistä rakastu tosiinsa ja kaikki nuo tunteet onkin molemmilla ja ihan totta. Etkö ole kokenut vastakaikua koskaan, kun noin pessimisti olet?
mutta jokainen henkäys ahdistaa - ilmankos.
mutta mitä tulee minuun. Paljonko tunnen vielä ja paljon en...
Mietin menenkö baariin tapaamaan naisia ilman kavereita, vai katsonko elokuvan.
En jaksa lähteä, katson leffan.
Koska en oikeasti oo saanu naisista koskaan oikeen mitään irti. Ilmeisesi on sen verta valikoivaa meno nykyään.
Ihmiset vaan ihmettelee miten tällä naamalla ja mukavalla persoonallisuudella ei saa ketään...
mä en taas ihmettele yhtään sen perusteella mitä kokenut.
Miksi menis yksin. Tulee vaan paska olo