En mitenkään jaksa ymmärtää sitä, että jotkut riistävät elämän omalta lapseltaan opiskelujen vuoksi! Itsekin pidän opiskelusta ja teen sitä mielelläni. Mahtavaltahan se tuntuu myöskin valmistua opinnoistaan hyvin arvosanoin ja saada stipendejä, mutta jos menestykseni hintana olisi oman lapseni henki ja elämä, en voisi koskaan olla onnellinen saavutuksistani..!
Menestyksen hinta
riman yli, ei ali...
602747
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Haluatko niitä joskus?
Asia ei ole kuitenkaan aivan noin mustavalkoinen. Nykyisyys olettaa että yksilö on tuottelias yhteiskunnalle ja tarjoaa siksi erilaisia mahdollisuuksia menestyä työelämässä.
Mielenterveydelliset ongelmat ovat yksi hyvin suuri tekijä, miksi ihmiset jäävät pitkille sairaslomille.
Jos opiskelet aikuisena, sinun pitää olla menestynyt opinnoissa, pitää käydä samalla töissä, pitää tarjota jo olemassa oleville lapsille turvallisuutta, osallistua harrastuksiin, pitää huolehtia lainojen maksamisesta, elämästä yleensä.
Uuden perheenjäsenen tulo elämään todella hankaloittaisi elämää. Lapset ovat ihania, mutta kaikilla on oikeus tulla tänne toivottuna ja saada elää elämänsä ensimmäiset vuotensa hyvin turvallisessa ja vakaassa ympäristössä. Johan tästä on lukuisia tutkimuksia ja kaikki terveyskasvatus ja terveyden edistäminen kehottaa ammattilaisia panostamaan laatuun varhaisina vuosina.
On tietysti kiinni vanhemman kyvystä ajatella ja käsitellä tilannetta siten että hän kykenee tekemään ja elämään ratkaisunsa kanssa tulevaisuudessa. Olipa se sitten abortti tai ei. Hyvä itsetuntemus ja tietoisuus omasta jaksamisesta auttaa asiaa.
Kukaan ei pysty sanomaan toiselle, mikä olisi oikea ratkaisu hänelle. Pahimpina pidän jyrkän fundamentalistisia tuomitsijoita, jotka suhtautuvat aborttiin murhana.
Ihmiskunta on aina ollut paha, murhia, varkaita, tappajia, hyväksikäyttöä, sotia, uskontoja.... lista on loputon.
Mahdollisuus aborttiin antaa naiselle tänä päivänä vaikuttaa omaan elämäänsä. Abortti on vain yksi lääketieteellinen toimenpide tässä huimassa kehityksessä. Kaikki on mahdollista kloonauksesta lähtien.
Hedelmöittymisessä on loppujen lopuksi vain kyse biologisesta tapahtumasta, jonka tarkoituksena on mahdollistaa ihmislajin jatkuminen. Olemmehan kaikki samaa solukertymää meren, ilman, maan kanssa.
Ja pahimmille tuomitsijoille sanoisin, että ruvetkaa sitten tehtailemaan niitä lapsia aina kun mahdollista.
opiskelu missä tahansa vaiheessa elämää, on yhä helpompaa ja tavallisempaa. Yhteiskunnan järjestämä päivähoito takaa sen, että opiskeluja voi jatkaa lapsen ollessa hyvinkin pieni, jos vain haluaa.
Jännä juttu, että opiskelevia pienten lasten äitejä ajatellaan usein rasittuneimmiksi, vaikka usein rasittuneimpia ovat pelkästään kotona olevat äidit. Olen itse opiskellut aikoinaan sosiaali- ja terveysalan opintoja ryhmässä, jossa suurin osa oli äitejä, ja kas kummaa, he pärjäsivät opinnoissaan huomattavasti paremmin, kuin vapauttaan elävät lapsettomat opiskelijat! Äideistä ei keskeyttänyt yksikään ja jokainen heistä valmistui normaalilla ajalla. Lapsettomista sen sijaan keskeytti kolme ja kaksi ei valmistunut suunnitellulla ajalla.
>>Abortti on vain yksi lääketieteellinen toimenpide tässä huimassa kehityksessä. Kaikki on mahdollista kloonauksesta lähtien.>Hedelmöittymisessä on loppujen lopuksi vain kyse biologisesta tapahtumasta, jonka tarkoituksena on mahdollistaa ihmislajin jatkuminen.
Pidän tuollaisia äitejä suorittajina. Miten he sen muka tekee??? Pienet lapset päivähoitoon,/ rasittamalla sukulaisia/ oma mies aivan täystyöllistetty yrittäessään elättää perhettä samalla kun äiti opiskelee.
Ei ole todellakaan lasten edun mukaista laittaa heitä hoitoon vuosikkaina tai jopa nuorempina. Johan sen tuomitsee niin sosiaalipuolen päiväkodit henkilökuntineen kuten kaikki kasvatusalan ammattilaiset.
Ja loistaahan pienten lasten äidit erinomaisuudellaan koulumaailmassa, kuinka HE ovat niin hyviä organisoimaan toimintaansa, että pystyvät moisiin suorituksiin vaikka lapsia on liuta ruokittavana ja huollettavina.
Mä en usko että todellisuus on niin helppoa kuin he antavat ymmärtää. Se vaatii paljon niin iäkkäiltä isovanhemmilta kuin sukulaisilta puhumattakaan omasta aviomiehestä.
Kuinkas ollakaan, kommenttisi on hyvä kuvaus siitä, vain vahvat ja menestyvät ovat oikeutettuja määrittelemään kenellä on oikeus tehdä päätöksiä.
Haluaisinkin kysyä, kenen edun mukaista on että äiti synnyttää lapsen, käy samalla koulua, miten siinä ehtii muka valmistua ajallaan, jos on pakko pitää jonkun verran äitiyslomaa opiskelun aikana. Sen ei pitäisi olla mahdollista ainakaan korkeakouluissa.
Ja onko se vauvan kehitykselle hyväksi?? Kulkea ja sinkoilla ylivirittyneen äidin matkassa , vaikka ainakin ensimmäiset 3 kuukautta pitäisi olla vain kotona?????
Ja tiedätkö, olen toivonut todella monta kertaa, että en olisi joutunut tänne kärsimään!!!!
Olen tullut tänne vain vanhempieni itsekkyyden tähden!
Puhumattakaan siitä että saa yökaudet tehdä koulun tehtäviä ja ruokkia siinä sivussa vauvaa!
Jos opiskelet aikuisena, sinun pitää olla menestynyt opinnoissa, pitää käydä samalla töissä, pitää tarjota jo olemassa oleville lapsille turvallisuutta, osallistua harrastuksiin, pitää huolehtia lainojen maksamisesta, elämästä yleensä.
V: Miten edellä mainitsemasi asiat sulkevat toisensa pois? Olen opiskelijaäiti, jolla on kohta kaksi lasta. Esikoiseni on 1 v 3 kk, eikä häntä ole pakko käyttää harrastuksissa. Taloutemme olemme hoitaneet siten, ettei meillä ole esim. tällä hetkellä asuntolainaa, joten se niistä lainoista. Ja mikä tuo turvallisuusasia on? Jos lapsellani on ruoka pöydässä, vaipat ja vaatteet (noita kahta jälkimmäistä saa muuten yllättävän pienin kustannuksin kestoilemalla ja käyttämällä kirppiksiä), niin ei hänen perusturvallisuuttaan paljon heilauta, istunko päivät luennolla vai vakituisessa työpaikassa.
Uuden perheenjäsenen tulo elämään todella hankaloittaisi elämää. Lapset ovat ihania, mutta kaikilla on oikeus tulla tänne toivottuna ja saada elää elämänsä ensimmäiset vuotensa hyvin turvallisessa ja vakaassa ympäristössä.
V: Mun mielestä elämän alkuun päässeellä lapsella on oikeus syntyä yleensäkin, ei pelkästään syntyä toivottuna. Ihminen voi käyttää elämänsä hyvin, vaikkei hän synnykään palatsiin palvelijoiden keskelle viimeisen päälle suunniteltuna lapsena. Useat ovat siinä muuten onnistuneetkin lähtökohdista huolimatta. Oletko vastaavasti kuullut hienostoperheiden "puudeleista", jotka sortuvat huumeisiin ihanista lähtökohdista huolimatta? Taloudellinen hyvinvointi ja vakaa ympäristö eivät ole toistensa synonyymeja.
Pahimpina pidän jyrkän fundamentalistisia tuomitsijoita, jotka suhtautuvat aborttiin murhana. Mä en koe olevani kuitenkaan fundamentalisti, sillä en esimerkiksi vastusta naispappeutta, olen elänyt avosuhteessa ennen avioliittoa jne.
V: No juuri tuolla nimellä kutsutaan ihmiselämän tarkoituksellinen lopettaminen.
Ihmiskunta on aina ollut paha, murhia, varkaita, tappajia, hyväksikäyttöä, sotia, uskontoja.... lista on loputon.
V: Mitä tekemistä tällä listalla ja kappaleella on aborttien kanssa? Kun yksi paha sallitaan, niin sallitaan samalla muutkin ikävät asiat?! Mitäs yhdestä hikisestä abortista, kun Prismastakin varastetaan päivittäin kaljaa ja makkaraa?
On tietysti kiinni vanhemman kyvystä ajatella ja käsitellä tilannetta siten että hän kykenee tekemään ja elämään ratkaisunsa kanssa tulevaisuudessa. Olipa se sitten abortti tai ei. Hyvä itsetuntemus ja tietoisuus omasta jaksamisesta auttaa asiaa.
V: No tuo on kyllä totta. Mutta toisaalta, mistä voi tietää etukäteen, että ei tule jaksamaan lapsensa kanssa. Kannattaisi ottaa elämässä vastaan, mitä se antaa. Joskus nimittäin tulee vastaan semmoisiakin juttuja, joiden kohdalla ei kysytä, oletko valmis kantamaan tämän haasteen.
Jännä juttu, että opiskelevia pienten lasten äitejä ajatellaan usein rasittuneimmiksi.
V: Niin minustakin tuo on jännää. Eiköhän se ole ihmisestä kiinni, miten elämänsä järjestää. Ja sekin on yllättävän jännää, miten äitiyden myötä on pakko oppia organisoimaan elämänsä uudella tavalla.
Esim. mulla menee opinnot yhtä hyvin, ainoastaan nopeammin, kuin ennen lasta. Kun tiedän, ettei ole kerta kaikkiaan mahdollisuutta lusmuta kahviloissa ja oma aika on käytettävä opiskeluun, niin johan tapahtuu. Huomattava muutos entiseen minääni ennen lapsia!
Iltaisin puuhastelen lapseni kanssa ja teen tavallisia kotiasioita. Sen sijaan työssä käyvä serkkuni on aivan poikki, eikä jaksaisi olla iltaisin yhtään lastensa kanssa, ja halveksuu äitejä, jotka harrastavat iltaisin jne. Musta on tosi hienoa saada lapset nyt nuorehkona, kun ei ole vielä vakityötä. (Miehellä on tosin suht pysyvä työ. Tosin työtä tekevälle riittää.) Eipä ole kukaan odottamassa työpaikalla, että joko se tulee sieltä vai lusmuaako se vielä lastensa kanssa kotona.
Ja tuosta rahasta vielä sen verran, että kuka on käskenyt ottaa miljardiasuntolainat heti, kun pääsee pois lukiosta. Vaikka olen 28, asumme vieläkin vuokralla suht pienesti, ajamme huonolla autolla, emme tuhlaa ja törsää. Lapset ja me ollaan silti ihan hyvin puettuja, on varaa ostaa kunnon ruokaa jne. Sitä kun voi tehdä vielä nykyaikanakin ihan itse kuten silloin joskus 60-luvulla. Sama pätee moniin muihinkin kotitöihin. Yhteiskunnalta voimme ottaa tukiaisia sen vähän, minkä saamme mm. opintotuen ja yleisen asumistuen muodossa. Mulla on työvuosia kymmeniä, joten maksan sen veroissa moninkertaisesti takaisin.
Tahtoo vaan sanoa, että kannattaisi vähän miettiä ja ottaa vaihtoehdoista selvää, ennen kuin menee aborttijonoon.
V: Miten edellä mainitsemasi asiat sulkevat toisensa pois? Olen opiskelijaäiti, jolla on kohta kaksi lasta. Esikoiseni on 1 v 3 kk, eikä häntä ole pakko käyttää harrastuksissa. Taloutemme olemme hoitaneet siten, ettei meillä ole esim. tällä hetkellä asuntolainaa, joten se niistä lainoista. Ja mikä tuo turvallisuusasia on? Jos lapsellani on ruoka pöydässä, vaipat ja vaatteet (noita kahta jälkimmäistä saa muuten yllättävän pienin kustannuksin kestoilemalla ja käyttämällä kirppiksiä), niin ei hänen perusturvallisuuttaan paljon heilauta, istunko päivät luennolla vai vakituisessa työpaikassa.
V sinulle: Eli lyhennätte korkoja vai oltte myyneet asuntonne ja asutte vuokralla? Pienen lapsen ei tarvitse käydä harrastuksissa. Onko lapses hoidossa? Noin nuorena? Vai uhraako miehes vai äitisi aikaansa? Kestoilet... Kirppikset... niihin uppoaa yhtä paljon rahaa kuin ostamalla laatua, laske huviksesi.
Miksi opiskelet? MIksi juuri nyt??
V: Mun mielestä elämän alkuun päässeellä lapsella on oikeus syntyä yleensäkin, ei pelkästään syntyä toivottuna. Ihminen voi käyttää elämänsä hyvin, vaikkei hän synnykään palatsiin palvelijoiden keskelle viimeisen päälle suunniteltuna lapsena. Useat ovat siinä muuten onnistuneetkin lähtökohdista huolimatta. Oletko vastaavasti kuullut hienostoperheiden "puudeleista", jotka sortuvat huumeisiin ihanista lähtökohdista huolimatta? Taloudellinen hyvinvointi ja vakaa ympäristö eivät ole toistensa synonyymeja.
Vastaus: Olen kuullut, mutta ei voida taas vetää aivan ääripään esimerkkiä jostain Paris Hiltonin tapauksesta. Tiedän vain että useamman lapsen kanssa taloudelliset seikat ja omat jaksaminen on vaativampaa, ja tiedän että en ole henkisesti kaikkien vahvimpia tapauksia. Itse olen suurperheen lapsi ja huolimatta vanhempieni uhrautuvasta asenteesta lapsilleen tiedän mitä on jos äiti on vä-sy-nyt.
Siksi olen sitä mieltä että ei se ole niin itsestään selvää hyväksyä ei suunniteltua raskautta.
V: Mitä tekemistä tällä listalla ja kappaleella on aborttien kanssa? Kun yksi paha sallitaan, niin sallitaan samalla muutkin ikävät asiat?! Mitäs yhdestä hikisestä abortista, kun Prismastakin varastetaan päivittäin kaljaa ja makkaraa?
Vastaus sinulle: Aivan, no itseäni pelottaa se että en selviäkään tässä maailmassa ja lapsistani tulee sen vuoksi ressukoita, jotka ovat vain taakkoja yhteiskunnalle, tai ajautuvat johonkin ääripään yhdistyksiin julmuuksia tekemään. Äläkä itse vertaa aborttia makkaran varastamiseen prismasta HUOM! Sinä sanoit sen! Tarkoitukseni oli vain huomauttaa että maailma on muutenkin täynnä pahaa, eli tänne tultaessa on oltava todella hyvät edellytykset jaksaakseen elää onnellisena.
Vai uhraako miehes vai äitisi aikaansa? Kestoilet... Kirppikset... niihin uppoaa yhtä paljon rahaa kuin ostamalla laatua, laske huviksesi.
V: Asuntoa ei ole koskaan ollutkaan, vaan olemme asuneet aina vuokralla. Lapseni on hoidossa 4 päivänä viikossa viisi tuntia, aloitti hoidon ihan vasta eli 1 v 3 kk iässä. Mies ei uhrannut aikaansa vaan hoiti tasavertaisen vanhemman tavoin omaa lastansa kotona 5 kk kotihoidontuella. Mä aloitin opiskelun lapsen ollessa 10 kk.
Sulla ei ole selvästi lapsia tai taloudellista päättelykykyä, koska et osaa laskea kestovaippojen kulutuksia. Ei niihin uppoa rahaa lähellekään yhtä paljon! Ja kirpparilta (ja myös sukulaisilta) saa 50 sentin kappalehintaan ihan hyviä bodeja jne. H & M :llä yhden bodyn hinta on n. 9,90. Harrastuksista vielä, että lapseni käy kyllä muskarissa ja vauvauinnissa. Ilman niitäkin hänestä voisi kyllä kehittyä täyspäinen aikuinen.
Miksi opiskelet? MIksi juuri nyt??
V: Haluan valmistua sellaiseen ammattiin, josta olen elämäni haaveillut. Minusta on helpompaa hoitaa opinnot pois yhden lapsen olemassaollessa ja siksi valmistunkin nyt kesällä. (Toinen lapsi tulee elokuussa.)
Tiedän vain että useamman lapsen kanssa taloudelliset seikat ja omat jaksaminen on vaativampaa, ja tiedän että en ole henkisesti kaikkien vahvimpia tapauksia.
V: Voipi sitten olla, ettet ole valmis äitiyteen myöskään sitten, kun kaikki on "valmista" taloa, farmariautoa ja lomaosaketta myöten. Lapsen tulo voi tuoda eteen myös ongelmia, joista et rahalla selviä vaan kylmällä päällä. Nimimerkillä kokemusta on.
Aivan, no itseäni pelottaa se että en selviäkään tässä maailmassa ja lapsistani tulee sen vuoksi ressukoita, jotka ovat vain taakkoja yhteiskunnalle, tai ajautuvat johonkin ääripään yhdistyksiin julmuuksia tekemään.
V: Mä en ole ressukka eikä myöskään mieheni. Jos olisin ressukka. Uskon pystyväni antamaan vahvan naisen mallin lapselleni. Mielestäni "ressukan" pitäisi miettiä, onko yleensä valmis sellaisiin toimenpiteisiin, jossa seurauksena voi olla lapset. Ehkä sekin kertoo ei-ressukkamaisuudestani, että olen osannut käyttää ehkäisyä siihen asti, kunnes olen kokenut olevani valmis lapsentuloon.
Tarkoitukseni oli vain huomauttaa että maailma on muutenkin täynnä pahaa, eli tänne tultaessa on oltava todella hyvät edellytykset jaksaakseen elää onnellisena.
V: Nyt ymmärsin, mitä tarkoitit makkaranostolla. En ollut ajan tasalla vertauksesi suhteen.
Ihmisestä kiinni. Eli jos sinä haluat olla super ja tehokas, niin kaikkien muiden pitäisi myös?
Mutta jos omasta mielestäsi abortti on piece of cake muiden ikävyyksien joukossa, niin kyllähän se mulle sopii.
Oletko mahdollisesti itse tekaissut abortin?
Jos näin, mitä se sinua liikuttaa, vaikka joku tiukkisämmä toiselta puolen Suomea ei hyväksy tekosiasi ja pitää tekoasi hyvin moraalittomana. Katsos, elämän luonne on se, että kun toiselle kumarrat niin toiselle pyllistät, joten itse pitää tulla sinuiksi omien bisnesten kanssa.
Tule onnelliseksi valitsemallasi polulla!
En ole super enkä tehokas, vaan hyvin vajaa ihminen. Mutta paljon tässä elämässä on omastakin tahdosta kiinni. Jos päätät jo etukäteen lyödä hanskat tiskiin uusien haasteiden tullen, niin ei kovin valoisalta tulevaisuus näytä!
Se vaatii paljon niin iäkkäiltä isovanhemmilta kuin sukulaisilta puhumattakaan omasta aviomiehestä.
V: Mä luulin, että tässä yhteiskunnassa vanhemmat ovat nykyään tasavertaisia huoltajia! Mun mielestä se ei ole mitään uhrautumista, jos mies hoitaa omaa lastansa. Millaisenhan naisen mallin sinäkin olet kotoasi saanut?
Ja vielä tuosta kasvatusalan jutusta. Minä valmistun kesällä kasvatustieteiden maisteriksi, enkä ole kenenkään kuullut tuomitsevan pienten lasten päivähoitoa. Toki on selvää, että alle 3-v lapsen paras paikka on kotona, muttei päiväkodissa tai päivähoidossa lapsi KÄRSIKÄÄN! Mun lapsi ehtii olla viisi kuukautta hyvällä perhepäivähoitajalla omassa kodissaan parin muun lapsen kanssa, kunnes jää taas kotiin toisen sisaruksen synnyttyä.
Minulla on jo perhe. 2 koululaista ja yksi päiväkodissa.
Kokemuksesta voin sanoa, että vaikka kuinka lasket niiden vaippojen kustannuksia niin niillä summilla ei paljonkaan kohenneta /huononneta 5 henkisen perheen tilannetta. Vuositasolla muutama satanen sinne tänne. On vain ihan omaa ekohenkisyyttä jos haluaa kierrättää ja käyttää kestovaippoja.
Meillä on oma asunto ja suhteellisen hyvä auto, mutta se on velaton ja taloudellinen pitää, joten se siitä.
Aikoinani kiersin innokkaana kirppareita ja siinne upposi aina yllättäin mukava summa rahaa, vaatteita tosin reilusti. Tosin huomasin, että kauppojen alemyynneistä sai jo eurojen myötä yhtä edullisesti vaatteita kuin kirpparin haisevista lumpuista, joten se siitä edullisuudesta.
Mulla oli esikoisesta vakava synn. jälk. masennus. Mäin vuosia vierähti siitä toipuessa. Joten en esim voinut opiskella silloin kun olin masentunut.
Näiden kahden muun kohdalla olen onnistunut nauttimaan vauva-taapero iästä ilman masennusta.
Ja Annette? Miksi olet noin vihainen?? Et ole selvästikään sinut mielipiteidesi kanssa, kun vihasi leiskuu yli näytön :)))!
Murha vetää toiset vihaiseksi ja toisen hiljaiseksi.
Huonot selitykset saavat toiset vihaiseksi ja toiset hiljaiseksi.
Ja avuttomat ihmiset saavat minut ärsyyntymään.
Tuohon ei voi muuta sanoa.
Aikoinani kiersin innokkaana kirppareita ja siinne upposi aina yllättäin mukava summa rahaa, vaatteita tosin reilusti.
No tuossahan se epäsuhta juuri on. Tiesitkö, että kirppariltakin saa ostaa vain sen yhden paidan tarvittaessa. Ei ainakaan tosta Vallilan kirppikseltä ostetut vaatteet sitä paitsi ole pahemmin haisseet, varsinkin kun kaikesta niukkuudesta huolimatta omistamme pesukoneen! En tiedä, miten teillä päin.
Mä en edelleenkään usko tuohon kestovaippaselitykseen, sillä me säästämme siinä todella paljon rahaa. Myös seuraava vauva saa kestot.
Olen pahoillani synnytyksen jälkeisen masiksesi vuoksi. Toivottavasti et tullut tuona aikana vahingossa uudelleen raskaaksi ja joutunut tekemään aborttia. Olen kuullut, että tällä palstalla moni on masennuksissaan unohtanut ehkäisyn. Jännä juttu kyllä, että masiksessa jaksaa harrastaa silti seksiä. Toi edellinen kommentti ei nyt liittynyt suoraan suhun.
Mä en taas tajua, miksi sinä kolmen lapsen äitinä hengailet täällä perustelemassa abortin hyviä puolia. Minä olen täällä sen vuoksi, että haluan kertoa ihmisille, että usein yrittävä pärjää! Opiskelu ja äitiys ei ole huono yhdistelmä, varsinkaan jos ei ole masentunut.
Ja vielä mielipiteiden "sinuudesta". Tottahan toki olen sinut mielipiteideni kanssa. Elän niin kuin opetan eikä minulla ole huono omatunto tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni. Ei ole ikinä käynyt mielessä, että olisipa pitänyt abortoida jompi kumpi lapsistani. Mutta kuten sanoin, ihmisten silpominen ei minua ilahdutakaan.
psykologinen faktahan on että ominaisuudet jotka ärsyttävät muissa ihmisissä ovat tosiasiassa ominaisuuksia joita ihminen inhoaa itsessään, projisoi itseinhon vain muihin.
Murhat tosiaan vetää joskus hiljaiseksi. Se taas ei liity palstan aiheeseen mitenkään.
Olet siis itse avuton ja koko ajan ärsyyntynyt. Ymmärrän. Muista toki Annette, että stressi raskauden aikana ei tee hyvää syntyvälle lapsellesi, se voi aiheuttaa skitsofreniaa. Ja varmasti olet alan ammattilaisena tietoinen asiasta.
Ja miten se nyt menikään... Kuinka voit ottaa ystäväsi silmästä tikun kun omassasi on hirsi!!
Murha on rikos, jossa toinen ihminen tapetaan erityisen törkein keinoin tai suunnitelmallisesti.
V: Terveisiä Nykysuomen sanakirjasta! Oletko nähnyt aborttivideoita? Mielestäni metsään puukotetut ihmiset ovat varsin siistiä tekoa silpomiseen verrattuna.
Tekstiä maisterilta! Olet ammattikuntasi häpeäpilkku!. Ja sinä aloit vouhottamaan, en minä!
olen siis itsekkin kaltaistesi lailla syyllistynyt laittomien murhien rahoittamiseen ja aborttien taloudelliseen tukemiseen.
...
Äidit koulunpenkillä
22.12.2005 klo 10.48, Eeva Mykkänen
Opiskelevat äidit kertovat pärjäävänsä kivasti, vaikka välillä tekee tiukkaa rahasta, välillä ajasta. Pienen ihmisen tultua taloon elämän arvojärjestys menee uusiksi – missatut opiskelijabileet tuntuvat toisarvoisilta sen rinnalla että saa nähdä oman lapsensa ensiaskeleet. Kannattaako perhe perustaa kun opinnot ovat kesken ja elämä ei vielä edes viittä vaille valmis?
”Näin on hyvä”, toteaa Tiina Kärkkäinen, 25 – vuotias kahden lapsen äiti ja opiskelija Savonia -ammattikorkeakoulussa Iisalmessa. Tiina asuu Kiuruvedellä miehensä Vesan ja tyttäriensä, nelivuotiaan Nooran ja 2,5 vuoden ikäisen Aadan kanssa. Lapset viettävät päivänsä kotona; naapurin parikymppinen tyttö käy muutaman kerran viikossa lapsenvahtina äidin ollessa koulussa ja isän hoitaessa maatilan töitä sikalassa ja pellolla.
Sosionomiksi opiskeleva Tiina alkoi odottaa ensimmäistä lastaan ollessaan lukion viimeisellä luokalla. Raskaus oli toivottu, mutta Tiina ja Vesa yllättyivät kun heti tärppäsi. ”Iso yllätys se oli, mutta nopeasti sopeuduttiin. Lukio oli lopuillaan eikä minulla ollut aavistustakaan mitä sitten teen. Oli kiva jäädä kotiin siinä vaiheessa”, Tiina kertoo.
Kotiäitiyttä kesti kaksi ja puoli vuotta, kunnes Tiina aloitti opiskelut Aadan ollessa vuoden vanha. Kotiäitinä hän otti isomman vastuun kotitöistä, sittemmin lastenhoito on jakautunut puoliksi. ”Aina on ollut selvää, että lähden vielä opiskelemaan”, Tiina toteaa ja kertoo saavansa mieheltään tukea.
Nuorena jaksaa
Tiina oli nykymittareiden mukaan nuori pyöräyttäessään esikoisensa parikymppisenä. Ensisynnyttäjien ikä on noussut: vuonna 2003 suomalainen nainen sai esikoisensa keskimäärin 27,8 vuoden iässä, kun vuonna 1987 esikoinen saatettiin maailmaan keskimäärin 26,5 vuoden ikäisenä - puhumattakaan muutaman vuosikymmenen takaisista ajoista, jolloin perhettä perustettiin lähempänä kahden- kuin kolmenkymmenen vuoden ikää.
Epäilemättä synnytysiän nousuun on vaikuttanut stressaava elämäntyyli opinto- ja uraputkessa, yksilökeskeinen ajatusmaailma ja surullisenkuuluisat pätkätyömarkkinat taloudellisine ongelmineen. Perheen perustaminen vaatii aikaa, sitoutumista ja taloudellista turvaa. Ei mikään pikkujuttu siis. Mikä ihme sitten saa jotkut nuoret naiset tekemään lapsia omien ikätovereiden vielä viipottaessa tukka putkella opiskelijabileistä baarin kautta jatkoille?
”Olen aina tiennyt, että haluan tehdä lapset nuorena. Yksi syy on se, että oma äitini sai minut nuorena ja meillä on aina ollut mielettömän hyvä suhde, siinä ei ole ollut isoa sukupolvien välistä kuilua. Itselläni oli mahtava lapsuus, sellaisen haluaisin tarjota omalle lapsellenikin”, perustelee valintaansa 24-vuotias Heidi Vatjus-Anttila, 2,5-vuotiaan Reko – pojan äiti. Hän kertoo miettineensä myös tulevaisuutta opiskelujen jälkeen ja nostaa esille monelle nuorelle naiselle tutun kysymyksen: ”Kannattaako sitten alkaa tehdä lapsia kun valmistuu, kun ala on niin nopeasti kehittyvä että helposti tippuu kärryiltä. Saako sitten töitä?”
Heidi opiskelee viestintää Oulun seudun ammattikorkeakoulussa. Hän aloitti opiskelut Kemi-Tornion amk:ssa ja opiskeli kaksi vuotta Torniossa kunnes muutti avomiehensä kanssa Ouluun, jossa piti vuoden äitiyslomaa. Opintoja Oulussa on takana noin puolitoista vuotta.
Vaikka lapsi oli toivottu, ei Heidin elämä Rekon syntymän jälkeen mennyt valmiin käsikirjoituksen mukaan. Omakotitalo ja perhe-elämä esiliina päällä hyörivine äiteineen toimi aikansa, kunnes avoliitto pojan isän kanssa päättyi ja Heidistä tuli yksinhuoltaja. ”Samoihin aikoihin tuli ero, uusi koulu ja vuoden ikäisen lapsen yksinhuoltajuus – rankaltahan se välillä tuntui”, Heidi myöntää.
Silti hän kieltäytyy valittamasta. ”Olen toki jälkeenpäin joskus miettinyt, että olikohan ihan fiksua, varsinkin kun nyt olen yksinhuoltaja. En kuitenkaan missään nimessä kadu, minulla on maailman ihanin poika”, Heidi hymyilee. ”Tuntuu että nykyisin suunnitellaan liikaa ja siirretään lapsen hankkimista. Ei sitä kuitenkaan kannata pelätä, ei koko muu elämä lopu kun tekee lapsen.”, hän miettii.
Tuet takaavat kapean leivän
Yleisen kuvitelman mukaan yksinhuoltajaäitien arki on stressiä ja rahahuolia. Heidi myöntää välillä stressaantuvansa, kun kaikki pitää hoitaa itse, mutta taloudellisesti hän pärjää: ”Tiukempaa oli, kun vielä asuin yhdessä lapsen isän kanssa”, hän miettii. Yksinhuoltajana hän saa enemmän tukia, kun toisen palkkatulot eivät niihin vaikuta.
Kelan Oulun vakuutuspiirin opintoetuusvastaava Aimo Rahko listaa opiskelevan perheen etuuksiksi opintorahan (259,01 €/kk), opintolainan (max. 300 €/kk), äitiys- ja vanhempainrahan, äitiysavustuksen, lapsilisän, yleisen asumistuen, lasten kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen. Joissakin kunnissa maksetaan kuntalisää.
Äitiys- ja vanhempainraha, äitiysavustus, yleinen asumistuki sekä lapsilisä ovat opintorahan ja – lainan lisäksi ensimmäisiä tukia, joita opiskelijavanhemmat saavat. Lapsilisän suuruus on ensimmäisestä lapsesta 100 €/kk. Äitiysavustuksen saa joko äitiyspakkauksena tai 140 € rahasumman muodossa. Asumiskustannuksissa auttaa yleinen asumistuki, jonka suuruus määräytyy esimerkiksi omista ja puolison tuloista. Keskimäärin tuki on 80 prosenttia asumismenoista.
Äitiys- ja vanhempainrahaa opiskeleva äiti tai isä saa vähintään 15,20 euroa arkipäivältä, 263 päivän ajan. Jos nostaa opintorahaa yhtäaikaisesti, maksetaan vanhempainrahaa minimimäärä. Jos ei samalla nosta opintorahaa, voi vanhempainrahan suuruus määräytyä aiemmin saadun opintorahan tai työtulojen perusteella. Jos työtulot ovat olleet hyvät, saattaa rahaa tulla enemmän kuin opintorahasta ja vanhempainrahasta yhteensä. Opintorahan saaminen edellyttää opintojen etenemistä, amk-opiskelijoilla 3,2 ja yliopisto-opiskelijoilla 2,7 opintoviikkoa kuukaudessa.
Heidi Vatjus-Anttila kritisoi ammattikorkeakoulujen rajattua opiskeluoikeutta; jos amk-opiskelija aikoo pitää äitiyslomaa, on se tehtävä niin, että sanoutuu poissaolevaksi opiskelijaksi, jolloin ei kuluta opinto-oikeuttaan muttei myöskään saa suorittaa opintoja – eikä siis voi saada opintorahaa edes osasta äitiyslomakuukausia. ”Kun lapsi on vasta vauvaiässä, se suurimmaksi osaksi nukkuu, jolloin olisi aikaa tehdä koulutöitä”, Heidi selittää. Yliopisto-opiskelijoilla äitiysloman ja opintojen yhteensovittaminen onnistuu paremmin.
Päivähoitoon vai kotona?
Voisi kuvitella, että opiskelijaäiti pystyy hoitamaan lasta ja lueskelemaan samalla tenttiin – näin ei kuitenkaan ole. Ammattikorkeakouluissa opiskelijoilla on useimmiten läsnäolopakko, joten kotiin ei voi jäädä. Yliopistossa opiskelu on vapaampaa, mutta useimmat opiskelijat, olivat äitejä tai eivät, haluavat lukea tentteihin rauhassa. ”Kun lapsi on kotona, ei siinä voi oikein koulujuttuja tehdä kun koko ajan pitää vahtia”, Heidi valaisee arkea leikki-ikäisen lapsen kanssa. Reko – poika on käynyt tarhassa reilun vuoden verran.
Tiina Kärkkäisen tytöt olivat äidin ensimmäisenä opiskeluvuonna perhepäivähoidossa. Tällä haavaa Tiina tuntee olevansa hyvässä tilanteessa, kun lapsenhoito on järjestynyt kotona. ”On ihanaa kun saa aamulla lähteä rauhassa kouluun eikä tarvitse kiirehtiä tyttöjä hoitopaikkaan”, hän toteaa.
Lasten kotihoitoon saa jonkin verran taloudellista tukea. Vanhempainrahakauden jälkeen alle kolmivuotiaasta lapsesta voi saada lasten kotihoidon tukea, jonka vakiosuuruinen osa on 294,28 €/kk ja tulojen perusteella määräytyvä lisä enintään 168,19 euroa/kk. Lisäksi joissakin kunnissa maksetaan kuntalisää, jonka suuruus esimerkiksi Oulussa on 143 € kuukaudessa.
Useimmat opiskelijavanhemmat haluavat suorittaa opintonsa täysipäiväisesti, jolloin lapsi on vietävä hoitoon. Yksityiseen päivähoitoon voi saada yksityisen hoidon tukea, jonka vakio-osa on 137,33 €/kk ja tulosidonnainen osa enintään 134,55 €/kk. Kunnallisen lastenhoidon kustannukset määräytyvät tulojen mukaan. Enimmillään kuukausimaksu on yhdestä lapsesta 200 euroa, pelkän opintotuen varassa elävien vanhempien tulot kuitenkin jäävät niin pieniksi, että hoito on ilmaista.
Linnanmaan päiväkodin lastenhoitaja Ulla Nissilä arvioi yliopiston vieressä sijaitsevan päiväkodin 70 lapsesta noin puolen kuuluvan perheeseen, jossa ainakin toinen vanhemmista opiskelee.
”Hoidon aloitusikä vaihtelee. Yleisimmin hoitoon tulevat lapset ovat 1,5-2 – vuotiaita”, Nissilä arvioi ja lisää että opiskelijavanhemmista sellaiset, joilla opinnot ovat pahasti kesken, tuovat lapset hoitoon nuorempina kuin loppusuoralla olevat.
”Itse olen sitä mieltä, että paras ikä tuoda lapsi hoitoon on pari vuotta. Sen ikäinen osaa puhua ja kävellä sekä nauttia toisten lasten kanssa leikkimisestä”, Nissilä pohtii. Hän ei kuitenkaan usko pienimpienkään, noin vuoden ikäisten hoitolasten kehitykselle olevan haittaa siitä, että lapsi on päivähoidossa, kunhan vain hoitopaikka on turvallinen. ”Mitä lyhemmät päivät, sen parempi pienelle lapselle”, hän korostaa.
Tärkeää on myös totutteluvaihe, jolloin lapsi tutustuu parin viikon ajan oman vanhempansa ja nimetyn omahoitajan kanssa tarhan arkeen. ”Opiskelijavanhemmat ovat satsanneet hyvin hoidon aloittamiseen”, Nissilä kehuu ja arvelee, että opiskelijat saavat työssäkäyviä helpommin sovitettua aikataulujaan. Hän on kuitenkin huomannut erityisesti ammattikorkeakouluopiskelijoiden pitkiksi venyvät päivät, mikä näkyy lapsissa väsymyksenä.
Amk-opiskelijat Heidi ja Tiina tuntevat saaneensa hyvää kohtelua koulussa ja jonkin verran on myös joustettu esimerkiksi lasten sairastelujen takia. ”Toisaalta en halua edes ajatella että minun pitäisi päästä helpommalla, oma valintahan se on, että olen tehnyt lapsen”, Heidi miettii.
Elämänarvot uusiksi
Tiina ja Heidi myöntävät potevansa huonoa omatuntoa siitä, ettei lasten kanssa ehdi olla niin paljon kuin haluaisi. ”Huono omatunto on varsinkin jos joutuu olemaan koulussa kahdeksan tunnin päiviä”, Tiina kertoo. Heidi kertoo stressaavansa siitä, ettei pysty tekemään asioita niin täysipainoisesti kuin haluaisi. Toisaalta lapsen saamisen myötä asiat osaa laittaa tärkeysjärjestykseen. ”On pystyttävä ottamaan vastuuta ja katsomaan eteenpäin. Perfektionismi on vähentynyt – teen parhaani, sen mitä voin”, Heidi pohtii.
Priorisoimisen kykyä vaaditaan myös opiskeluympäristössä, jossa useimpien kavereiden elämäntilanne on erilainen. Paitsi että äidit joutuvat jäämään pois vapaaehtoisista projekteista, joissa vaaditaan osallistumista iltaisin, eivät he myöskään voi juosta opiskelijariennoissa. ”Meidän luokalla on aika paljon muitakin äitejä, joten en tunne jääväni ulkopuoliseksi”, Tiina kertoo.
Heidin tilannetta on hankaloittanut koulun vaihtaminen. Hän joutuu käymään usean vuosiluokan kursseja, joten kiinteää ryhmää ei ole muodostunut. Joitakin hyviä ystäviä koulukavereistakin löytyy. ”Hyvät ystävät ovat pysyneet ja olleet koko ajan tärkeä tuki, he jaksavat tsempata”, Heidi kiittelee. Hän korostaa, että vaikka sellaiset ystävät, joilla itsellään on perhettä usein ymmärtävät parhaiten, on tärkeää ja rikastuttavaa olla tekemisissä eri elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa.
Heidin poika Reko viettää joka toisen viikonlopun isänsä kanssa ja Heidi myöntää välillä odottavansa viikonloppuja, jotta saisi omaa aikaa. ”Kuitenkin kun Reko ei ole kotona, siellä tuntuu ihan tyhjältä”, hän naurahtaa. Joistakin omista jutuistaan Heidi pitää kiinni, hän käy silloin tällöin jumpassa ja toisinaan myös yöelämässä - äitiys ei tarkoita kotiin jämähtämistä.
Tiinalla aikaa ei tahdo jäädä omille jutuille, vaan harrastushetket ovat lähinnä tyttöjen kansa uimassa tai ratsastamassa käymistä. ”Pitäisi yrittää vaikka kerran viikossa saada hetki ihan omaa aikaa”, hän toteaa. Kavereiden kanssa Tiina käy ulkona silloin tällöin ja muutaman kerran vuodessa hoidetaan parisuhdetta reissaamalla jonnekin kahdestaan. Kummatkin nuoret äidit odottavat aikaa, kun lapset ovat isompia ja voi harrastaa monipuolisemmin sekä yhdessä että erikseen.
Joistakin asioista on ollut pakko luopua ja tottua ajatukseen, että asiat on suunniteltava etukäteen – tietty spontaanius on hävinnyt. Sekä Tiina että Heidi ovat kuitenkin sitä mieltä että elämä lapsen kanssa jää ehdottomasti plussan puolelle. ”Ei sitä pysty edes kuvailemaan miltä tuntuu katsoa kun oma lapsi ottaa elämänsä ensimmäiset askeleet”, Heidi tiivistää.
__________________________________________________________
Lastentekoa suunnitellaan liikaa?
Nykypäivän Suomessa lapset tehdään myöhään. Ensisynnyttäjä oli vuonna 2003 hieman vaille 28-vuotias. Siis parin vuoden päässä kolmenkympin rajapyykistä, jolloin useimmilla naisilla hedelmällisyys alkaa laskea.
Mikä ajaa nuoret naiset, ja tietenkin myös miehet, venyttämään perheen perustamista hamaan tulevaisuuteen? Pelätäänkö ettei osata olla vanhempia? Ollaanko liian kiinni omassa vapaudessa, mahdollisuudessa elää vain itselleen? Kun lapsi tulee taloon, täytyy elämää osata ajatella pikkaisen huomista pidemmälle. Olemmeko siis vain itsekkäitä?
Vai löytyykö syy lompakosta? Reikätaskuopiskelijalla on toisinaan vaikeuksia elättää edes itsensä, entä sitten ruokaa kiljuva nyytti, jonka vaipatkin on vaihdettava vähän väliä – kalliiksihan se tulee.
Entäs sitten työllistyminen, kuka palkkaisi pienen lapsen äidin? Ja opinnot: kuinka jaksaa lapsenhoidon päälle vielä öisin tarttua tenttikirjaan?
Haastatellut nuoret äidit kokevat elämänsä virkeäksi, antoisaksi ja täydeksi – heidän olemuksensa kielii ihan jostain muusta kuin uhrautuvasta marttyyristä, joka jättää elämän välistä tehdäkseen lapsia. Ovatko edellä luetellut kysymykset siis syitä vai tekosyitä vai molempia? Olisiko jopa niin, että ne, jotka tekevät lapset nuorena, pysyvät paremmin kiinni muussa maailmassa kuin kohta nelikymppiset mammat?
Mene ja tiedä. Kukaan ei voi toiselle kertoa, milloin on oikea aika tehdä lapsia. Ehkä koko asiasta ei kannattaisi tehdä numeroa – lapsia on tehty maailman sivu, ja useimmat äidit ovat pärjänneet ihan kivasti. Riittäisikö se myös nykyajan stressaantuneille nuorille aikuisille, voisiko ihan kiva elämä kakkavaippoineen olla tarpeeksi? Minä uskon että useimmille voisi, kun vaan uskaltaisi.
Eeva Mykkänen
Perhe, lapset, nuoret
Äidit koulunpenkillä
22.12.2005 klo 10.48, Eeva Mykkänen
Opiskelevat äidit kertovat pärjäävänsä kivasti, vaikka välillä tekee tiukkaa rahasta, välillä ajasta. Pienen ihmisen tultua taloon elämän arvojärjestys menee uusiksi – missatut opiskelijabileet tuntuvat toisarvoisilta sen rinnalla että saa nähdä oman lapsensa ensiaskeleet. Kannattaako perhe perustaa kun opinnot ovat kesken ja elämä ei vielä edes viittä vaille valmis?
”Näin on hyvä”, toteaa Tiina Kärkkäinen, 25 – vuotias kahden lapsen äiti ja opiskelija Savonia -ammattikorkeakoulussa Iisalmessa. Tiina asuu Kiuruvedellä miehensä Vesan ja tyttäriensä, nelivuotiaan Nooran ja 2,5 vuoden ikäisen Aadan kanssa. Lapset viettävät päivänsä kotona; naapurin parikymppinen tyttö käy muutaman kerran viikossa lapsenvahtina äidin ollessa koulussa ja isän hoitaessa maatilan töitä sikalassa ja pellolla.
Sosionomiksi opiskeleva Tiina alkoi odottaa ensimmäistä lastaan ollessaan lukion viimeisellä luokalla. Raskaus oli toivottu, mutta Tiina ja Vesa yllättyivät kun heti tärppäsi. ”Iso yllätys se oli, mutta nopeasti sopeuduttiin. Lukio oli lopuillaan eikä minulla ollut aavistustakaan mitä sitten teen. Oli kiva jäädä kotiin siinä vaiheessa”, Tiina kertoo.
Kotiäitiyttä kesti kaksi ja puoli vuotta, kunnes Tiina aloitti opiskelut Aadan ollessa vuoden vanha. Kotiäitinä hän otti isomman vastuun kotitöistä, sittemmin lastenhoito on jakautunut puoliksi. ”Aina on ollut selvää, että lähden vielä opiskelemaan”, Tiina toteaa ja kertoo saavansa mieheltään tukea.
Nuorena jaksaa
Tiina oli nykymittareiden mukaan nuori pyöräyttäessään esikoisensa parikymppisenä. Ensisynnyttäjien ikä on noussut: vuonna 2003 suomalainen nainen sai esikoisensa keskimäärin 27,8 vuoden iässä, kun vuonna 1987 esikoinen saatettiin maailmaan keskimäärin 26,5 vuoden ikäisenä - puhumattakaan muutaman vuosikymmenen takaisista ajoista, jolloin perhettä perustettiin lähempänä kahden- kuin kolmenkymmenen vuoden ikää.
Epäilemättä synnytysiän nousuun on vaikuttanut stressaava elämäntyyli opinto- ja uraputkessa, yksilökeskeinen ajatusmaailma ja surullisenkuuluisat pätkätyömarkkinat taloudellisine ongelmineen. Perheen perustaminen vaatii aikaa, sitoutumista ja taloudellista turvaa. Ei mikään pikkujuttu siis. Mikä ihme sitten saa jotkut nuoret naiset tekemään lapsia omien ikätovereiden vielä viipottaessa tukka putkella opiskelijabileistä baarin kautta jatkoille?
”Olen aina tiennyt, että haluan tehdä lapset nuorena. Yksi syy on se, että oma äitini sai minut nuorena ja meillä on aina ollut mielettömän hyvä suhde, siinä ei ole ollut isoa sukupolvien välistä kuilua. Itselläni oli mahtava lapsuus, sellaisen haluaisin tarjota omalle lapsellenikin”, perustelee valintaansa 24-vuotias Heidi Vatjus-Anttila, 2,5-vuotiaan Reko – pojan äiti. Hän kertoo miettineensä myös tulevaisuutta opiskelujen jälkeen ja nostaa esille monelle nuorelle naiselle tutun kysymyksen: ”Kannattaako sitten alkaa tehdä lapsia kun valmistuu, kun ala on niin nopeasti kehittyvä että helposti tippuu kärryiltä. Saako sitten töitä?”
Heidi opiskelee viestintää Oulun seudun ammattikorkeakoulussa. Hän aloitti opiskelut Kemi-Tornion amk:ssa ja opiskeli kaksi vuotta Torniossa kunnes muutti avomiehensä kanssa Ouluun, jossa piti vuoden äitiyslomaa. Opintoja Oulussa on takana noin puolitoista vuotta.
Vaikka lapsi oli toivottu, ei Heidin elämä Rekon syntymän jälkeen mennyt valmiin käsikirjoituksen mukaan. Omakotitalo ja perhe-elämä esiliina päällä hyörivine äiteineen toimi aikansa, kunnes avoliitto pojan isän kanssa päättyi ja Heidistä tuli yksinhuoltaja. ”Samoihin aikoihin tuli ero, uusi koulu ja vuoden ikäisen lapsen yksinhuoltajuus – rankaltahan se välillä tuntui”, Heidi myöntää.
Silti hän kieltäytyy valittamasta. ”Olen toki jälkeenpäin joskus miettinyt, että olikohan ihan fiksua, varsinkin kun nyt olen yksinhuoltaja. En kuitenkaan missään nimessä kadu, minulla on maailman ihanin poika”, Heidi hymyilee. ”Tuntuu että nykyisin suunnitellaan liikaa ja siirretään lapsen hankkimista. Ei sitä kuitenkaan kannata pelätä, ei koko muu elämä lopu kun tekee lapsen.”, hän miettii.
Tuet takaavat kapean leivän
Yleisen kuvitelman mukaan yksinhuoltajaäitien arki on stressiä ja rahahuolia. Heidi myöntää välillä stressaantuvansa, kun kaikki pitää hoitaa itse, mutta taloudellisesti hän pärjää: ”Tiukempaa oli, kun vielä asuin yhdessä lapsen isän kanssa”, hän miettii. Yksinhuoltajana hän saa enemmän tukia, kun toisen palkkatulot eivät niihin vaikuta.
Kelan Oulun vakuutuspiirin opintoetuusvastaava Aimo Rahko listaa opiskelevan perheen etuuksiksi opintorahan (259,01 €/kk), opintolainan (max. 300 €/kk), äitiys- ja vanhempainrahan, äitiysavustuksen, lapsilisän, yleisen asumistuen, lasten kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen. Joissakin kunnissa maksetaan kuntalisää.
Äitiys- ja vanhempainraha, äitiysavustus, yleinen asumistuki sekä lapsilisä ovat opintorahan ja – lainan lisäksi ensimmäisiä tukia, joita opiskelijavanhemmat saavat. Lapsilisän suuruus on ensimmäisestä lapsesta 100 €/kk. Äitiysavustuksen saa joko äitiyspakkauksena tai 140 € rahasumman muodossa. Asumiskustannuksissa auttaa yleinen asumistuki, jonka suuruus määräytyy esimerkiksi omista ja puolison tuloista. Keskimäärin tuki on 80 prosenttia asumismenoista.
Äitiys- ja vanhempainrahaa opiskeleva äiti tai isä saa vähintään 15,20 euroa arkipäivältä, 263 päivän ajan. Jos nostaa opintorahaa yhtäaikaisesti, maksetaan vanhempainrahaa minimimäärä. Jos ei samalla nosta opintorahaa, voi vanhempainrahan suuruus määräytyä aiemmin saadun opintorahan tai työtulojen perusteella. Jos työtulot ovat olleet hyvät, saattaa rahaa tulla enemmän kuin opintorahasta ja vanhempainrahasta yhteensä. Opintorahan saaminen edellyttää opintojen etenemistä, amk-opiskelijoilla 3,2 ja yliopisto-opiskelijoilla 2,7 opintoviikkoa kuukaudessa.
Heidi Vatjus-Anttila kritisoi ammattikorkeakoulujen rajattua opiskeluoikeutta; jos amk-opiskelija aikoo pitää äitiyslomaa, on se tehtävä niin, että sanoutuu poissaolevaksi opiskelijaksi, jolloin ei kuluta opinto-oikeuttaan muttei myöskään saa suorittaa opintoja – eikä siis voi saada opintorahaa edes osasta äitiyslomakuukausia. ”Kun lapsi on vasta vauvaiässä, se suurimmaksi osaksi nukkuu, jolloin olisi aikaa tehdä koulutöitä”, Heidi selittää. Yliopisto-opiskelijoilla äitiysloman ja opintojen yhteensovittaminen onnistuu paremmin.
Päivähoitoon vai kotona?
Voisi kuvitella, että opiskelijaäiti pystyy hoitamaan lasta ja lueskelemaan samalla tenttiin – näin ei kuitenkaan ole. Ammattikorkeakouluissa opiskelijoilla on useimmiten läsnäolopakko, joten kotiin ei voi jäädä. Yliopistossa opiskelu on vapaampaa, mutta useimmat opiskelijat, olivat äitejä tai eivät, haluavat lukea tentteihin rauhassa. ”Kun lapsi on kotona, ei siinä voi oikein koulujuttuja tehdä kun koko ajan pitää vahtia”, Heidi valaisee arkea leikki-ikäisen lapsen kanssa. Reko – poika on käynyt tarhassa reilun vuoden verran.
Tiina Kärkkäisen tytöt olivat äidin ensimmäisenä opiskeluvuonna perhepäivähoidossa. Tällä haavaa Tiina tuntee olevansa hyvässä tilanteessa, kun lapsenhoito on järjestynyt kotona. ”On ihanaa kun saa aamulla lähteä rauhassa kouluun eikä tarvitse kiirehtiä tyttöjä hoitopaikkaan”, hän toteaa.
Lasten kotihoitoon saa jonkin verran taloudellista tukea. Vanhempainrahakauden jälkeen alle kolmivuotiaasta lapsesta voi saada lasten kotihoidon tukea, jonka vakiosuuruinen osa on 294,28 €/kk ja tulojen perusteella määräytyvä lisä enintään 168,19 euroa/kk. Lisäksi joissakin kunnissa maksetaan kuntalisää, jonka suuruus esimerkiksi Oulussa on 143 € kuukaudessa.
Useimmat opiskelijavanhemmat haluavat suorittaa opintonsa täysipäiväisesti, jolloin lapsi on vietävä hoitoon. Yksityiseen päivähoitoon voi saada yksityisen hoidon tukea, jonka vakio-osa on 137,33 €/kk ja tulosidonnainen osa enintään 134,55 €/kk. Kunnallisen lastenhoidon kustannukset määräytyvät tulojen mukaan. Enimmillään kuukausimaksu on yhdestä lapsesta 200 euroa, pelkän opintotuen varassa elävien vanhempien tulot kuitenkin jäävät niin pieniksi, että hoito on ilmaista.
Linnanmaan päiväkodin lastenhoitaja Ulla Nissilä arvioi yliopiston vieressä sijaitsevan päiväkodin 70 lapsesta noin puolen kuuluvan perheeseen, jossa ainakin toinen vanhemmista opiskelee.
”Hoidon aloitusikä vaihtelee. Yleisimmin hoitoon tulevat lapset ovat 1,5-2 – vuotiaita”, Nissilä arvioi ja lisää että opiskelijavanhemmista sellaiset, joilla opinnot ovat pahasti kesken, tuovat lapset hoitoon nuorempina kuin loppusuoralla olevat.
”Itse olen sitä mieltä, että paras ikä tuoda lapsi hoitoon on pari vuotta. Sen ikäinen osaa puhua ja kävellä sekä nauttia toisten lasten kanssa leikkimisestä”, Nissilä pohtii. Hän ei kuitenkaan usko pienimpienkään, noin vuoden ikäisten hoitolasten kehitykselle olevan haittaa siitä, että lapsi on päivähoidossa, kunhan vain hoitopaikka on turvallinen. ”Mitä lyhemmät päivät, sen parempi pienelle lapselle”, hän korostaa.
Tärkeää on myös totutteluvaihe, jolloin lapsi tutustuu parin viikon ajan oman vanhempansa ja nimetyn omahoitajan kanssa tarhan arkeen. ”Opiskelijavanhemmat ovat satsanneet hyvin hoidon aloittamiseen”, Nissilä kehuu ja arvelee, että opiskelijat saavat työssäkäyviä helpommin sovitettua aikataulujaan. Hän on kuitenkin huomannut erityisesti ammattikorkeakouluopiskelijoiden pitkiksi venyvät päivät, mikä näkyy lapsissa väsymyksenä.
Amk-opiskelijat Heidi ja Tiina tuntevat saaneensa hyvää kohtelua koulussa ja jonkin verran on myös joustettu esimerkiksi lasten sairastelujen takia. ”Toisaalta en halua edes ajatella että minun pitäisi päästä helpommalla, oma valintahan se on, että olen tehnyt lapsen”, Heidi miettii.
Elämänarvot uusiksi
Tiina ja Heidi myöntävät potevansa huonoa omatuntoa siitä, ettei lasten kanssa ehdi olla niin paljon kuin haluaisi. ”Huono omatunto on varsinkin jos joutuu olemaan koulussa kahdeksan tunnin päiviä”, Tiina kertoo. Heidi kertoo stressaavansa siitä, ettei pysty tekemään asioita niin täysipainoisesti kuin haluaisi. Toisaalta lapsen saamisen myötä asiat osaa laittaa tärkeysjärjestykseen. ”On pystyttävä ottamaan vastuuta ja katsomaan eteenpäin. Perfektionismi on vähentynyt – teen parhaani, sen mitä voin”, Heidi pohtii.
Priorisoimisen kykyä vaaditaan myös opiskeluympäristössä, jossa useimpien kavereiden elämäntilanne on erilainen. Paitsi että äidit joutuvat jäämään pois vapaaehtoisista projekteista, joissa vaaditaan osallistumista iltaisin, eivät he myöskään voi juosta opiskelijariennoissa. ”Meidän luokalla on aika paljon muitakin äitejä, joten en tunne jääväni ulkopuoliseksi”, Tiina kertoo.
Heidin tilannetta on hankaloittanut koulun vaihtaminen. Hän joutuu käymään usean vuosiluokan kursseja, joten kiinteää ryhmää ei ole muodostunut. Joitakin hyviä ystäviä koulukavereistakin löytyy. ”Hyvät ystävät ovat pysyneet ja olleet koko ajan tärkeä tuki, he jaksavat tsempata”, Heidi kiittelee. Hän korostaa, että vaikka sellaiset ystävät, joilla itsellään on perhettä usein ymmärtävät parhaiten, on tärkeää ja rikastuttavaa olla tekemisissä eri elämäntilanteissa olevien ihmisten kanssa.
Heidin poika Reko viettää joka toisen viikonlopun isänsä kanssa ja Heidi myöntää välillä odottavansa viikonloppuja, jotta saisi omaa aikaa. ”Kuitenkin kun Reko ei ole kotona, siellä tuntuu ihan tyhjältä”, hän naurahtaa. Joistakin omista jutuistaan Heidi pitää kiinni, hän käy silloin tällöin jumpassa ja toisinaan myös yöelämässä - äitiys ei tarkoita kotiin jämähtämistä.
Tiinalla aikaa ei tahdo jäädä omille jutuille, vaan harrastushetket ovat lähinnä tyttöjen kansa uimassa tai ratsastamassa käymistä. ”Pitäisi yrittää vaikka kerran viikossa saada hetki ihan omaa aikaa”, hän toteaa. Kavereiden kanssa Tiina käy ulkona silloin tällöin ja muutaman kerran vuodessa hoidetaan parisuhdetta reissaamalla jonnekin kahdestaan. Kummatkin nuoret äidit odottavat aikaa, kun lapset ovat isompia ja voi harrastaa monipuolisemmin sekä yhdessä että erikseen.
Joistakin asioista on ollut pakko luopua ja tottua ajatukseen, että asiat on suunniteltava etukäteen – tietty spontaanius on hävinnyt. Sekä Tiina että Heidi ovat kuitenkin sitä mieltä että elämä lapsen kanssa jää ehdottomasti plussan puolelle. ”Ei sitä pysty edes kuvailemaan miltä tuntuu katsoa kun oma lapsi ottaa elämänsä ensimmäiset askeleet”, Heidi tiivistää.
__________________________________________________________
Lastentekoa suunnitellaan liikaa?
Nykypäivän Suomessa lapset tehdään myöhään. Ensisynnyttäjä oli vuonna 2003 hieman vaille 28-vuotias. Siis parin vuoden päässä kolmenkympin rajapyykistä, jolloin useimmilla naisilla hedelmällisyys alkaa laskea.
Mikä ajaa nuoret naiset, ja tietenkin myös miehet, venyttämään perheen perustamista hamaan tulevaisuuteen? Pelätäänkö ettei osata olla vanhempia? Ollaanko liian kiinni omassa vapaudessa, mahdollisuudessa elää vain itselleen? Kun lapsi tulee taloon, täytyy elämää osata ajatella pikkaisen huomista pidemmälle. Olemmeko siis vain itsekkäitä?
Vai löytyykö syy lompakosta? Reikätaskuopiskelijalla on toisinaan vaikeuksia elättää edes itsensä, entä sitten ruokaa kiljuva nyytti, jonka vaipatkin on vaihdettava vähän väliä – kalliiksihan se tulee.
Entäs sitten työllistyminen, kuka palkkaisi pienen lapsen äidin? Ja opinnot: kuinka jaksaa lapsenhoidon päälle vielä öisin tarttua tenttikirjaan?
Haastatellut nuoret äidit kokevat elämänsä virkeäksi, antoisaksi ja täydeksi – heidän olemuksensa kielii ihan jostain muusta kuin uhrautuvasta marttyyristä, joka jättää elämän välistä tehdäkseen lapsia. Ovatko edellä luetellut kysymykset siis syitä vai tekosyitä vai molempia? Olisiko jopa niin, että ne, jotka tekevät lapset nuorena, pysyvät paremmin kiinni muussa maailmassa kuin kohta nelikymppiset mammat?
Mene ja tiedä. Kukaan ei voi toiselle kertoa, milloin on oikea aika tehdä lapsia. Ehkä koko asiasta ei kannattaisi tehdä numeroa – lapsia on tehty maailman sivu, ja useimmat äidit ovat pärjänneet ihan kivasti. Riittäisikö se myös nykyajan stressaantuneille nuorille aikuisille, voisiko ihan kiva elämä kakkavaippoineen olla tarpeeksi? Minä uskon että useimmille voisi, kun vaan uskaltaisi.
Eeva Mykkänen
Vai että skitsofrenia. Aina joku voi saada semmoisenkin lapsen. Tai sitten joku äiti voi huolimattomuuttaan ajaa lapsensa kuoliaaksi autokolarissa tai antaa niellä hengen salpaavan mutterin. Jonkun lapsi vammautuu synnytyksessä, jollekin diagnoisoidaan ADHD. Haluatko vielä kertoa, mitä muita uhkia lapsillani tässä maailmassa on. Ei tosin kannata vaivautua, sillä pysyn itse aika hyvin kärryillä maailman sattumuksissa, kun luen sanomalehteä.
En hyväksy, enkä tule hyväksymään aborttia. Tottakai olen joskus väsynyt ja avuton, mutta se ei silti estä minua ottamasta vastuuta omasta elämästäni. Toista on se, jos alkaisin "ressukkamaisuuteni" nimissä perustella toisiakin koskevia ratkaisuja, esim. aborttia.
Mutta meillä on selvästi niin erilainen ihmiskäsitys, että tästä on turhaa jauhaa enempää. Mitä sinä teet minun hyväksynnälläni, koska ei minuakaan kiinnosta, mitä ajattelet minun ratkaisustani hankkia lapset vaatimattomiin oloihin.
Toivon onnea valitsemallesi tielle! Jos olet joskus tehnyt abortin ja olet tyytyväinen ratkaisuusi, niin kai se on sitten hieno asia. Pitääkö tässä tilanteessa nyt etiketin mukaan onnitella?
Kasvatusalan ammattilaiselta! Törkeää suorastaan!
Katso vinkit itsetutkiskeluun narsistientuki -palstalta!!!
Voi että kun saisikin päättää, minne verorahansa tunkee!
Ajatella, oikein kasvattaja! Minäkin voin opettaa lastasi. Muistahan, kun pistät lapsesi kouluun, että muistat kysyä, että kannattaahan opettaja varmasti abortteja. Harmiksesi voin kertoa, että heti tulee mieleen neljä yhtä suppeakatseista kurssikaveria mitä minä olen. Kuten huomaat, lapsenteko on riski. Aina voi saada myös hullun opettajan. Voit lisätä siihen skitsofrenia-listaan.
vaiheessa sä käänsit tämän näin päin? Mä en ole pyytänyt sinua hyväksymään mitään.
Olet itse päätellyt minun tehneen abortin joskus, mikä on huvittava tulkinta korkeakoulutetulta naiselta. En ole tehnyt. Minulla on mielipiteeni vain. Mä vai halusi tuoda kantani näkyville, mutta sun hauskat kärjistykset innoittivat kirjoittamaan.
Abortti-makkaran varastaminen ym...Hauskaa. Ja mä epäilen vahvasti koulutustasi, sillä sun pitäisi olla perillä masennuksen vaikutuksesta ihmisen elämään. On törkeää heitää tuon tasoista tekstiä tuosta asiasta.
Mäkin toivotan onnea valitsemallasi tiellä.
Kiitos, mulla on ihan kiva elämä! Äläkä suotta koulutustani pokkuroi, kun en itsekään tee siitä numeroa. Akateemisuus ei takaa mitään vaan yleensä elämisen taidot. Oli kiva kuulla, ettet kuitenkaan ole tehnyt aborttia.
Jos niin pääsee käymään, tiesi tulee olemaan hyvin lyhyt!
Huu! Odotatko kulman takana veitsen kanssa? ;)
mielenterveystyöhön voisi enemmän investoida, näyttää jollain menneen kuppi perusteellisesti nurin...
kovin pitkään kansankynttilänä toimia? Veikkaanpa että tuolla asenteellasi tulet samaan sellaista palautetta, että kantasi aborttiin muuttuu radikaalisti, kun ensimmäiset kultamussukat repivät hermosi riekaleiksi.
ole rikoskaan. Kuten itseMURHA (tarkemmin määritelty millainen murha). Abortti on murha jossa uhrina on kohtuikäinen ihminen.
kun vielä selviäisi millä tavoin aborttien kuvaaminen, saati kuvien katselu tukee niiden tekemistä taloudellisesti ..
Olen työskennellyt kolme vuotta lastentarhanopettajana ja jatkuvastihan tuo puhelin suo, kun tarvitsevat sijaiseksi. Takana on myös vuosi kouluavustajana erityiskoulussa ja pitkät opetusharjoittelut.
Totta kai lapset risovat hermoja joskus, mutta kun tapaan hankalan yksilön, niin ei todellakaan ekana tule mieleen, että oispa tuo abortoitu. Tai että olisipa tuokin kakara mennyt kortsun mukana roskiin. Kyllä lapsen ongelmien syy on useimmiten vanhemmissa ja siinä, että häntä on kohdeltu huonosti kotioloissa. Ja siitäkin huolimatta noista häirityistä yksilöistä voi kasvaa aivan loistavia tyyppejä.
Ei en odota!! Tekstisi on vaan niin hyökkäävää, että ihan kauhistuttaa.
Etkö tunnista itsessäsi sadistista puolta. Tiedätkö, et läpäisisi musteläiskätestejä psykologisissa testeissä. Sosiaaliala on todella vaarallinen.Sinne nähtävästi pääsee kaikki psykopaatin piirteet omaavat ihmiset helposti. En yhtään ihmettele, että kaikenmaailman pedofiilit pääsevät työskentelemään lasten pariin.
Huh!
tylleröllä huumorintajuakaan?
Tämä keskustelu taitaa olla suurempi uhka sinun minuudellesi kuin minun omalleni. Nimittele miten haluat ja tee mikä diagnoosi tahansa, niin hukkaan menee. Kantani ei muutu. Ehkä kannattaisi käyttää tuokin haukkumisenergia siihen, että itse oikeasti hyväksyt tekosesi tässä elämässä. Jos minä olen sadisti sen vuoksi, etten hyväksy murhaa, niin eivät nuo sinunkaan ongelmasi näytä olevan pienimmästä päästä.
Itsehän sä uhittelet mun urani loppua tyyliin kauan et ehdi opettaa. Minun mielestäni abortin hyväksymättä jättäminen ja opettaminen eivät sulje pois toisiaan. Sen sijaan minua kyllä vähän huolettaa, mitä piruja sä siellä maalailet seinille mun pääni menoksi. Itselleni ei tulisi mieleenkään mennä toiselle sanomaan, että katsotaan vaan, kohta joudut ammatistasi sivuun "työkyvyttömänä".
Mutta kuten sanottua, ole onnellinen omista valinnoistasi! Tule onnelliseksi omalla tavallasi! Miksi otat oikeasti pulttia siitä, mitä ajattelen sinusta?! Mutta eikös se mennyt niin, että toisessa ärsyttää ja pelottaa ne piirteet, joiden kanssa ei ole itsessään sinut. Niin mites se sadismi...
Nytkö piti ottaa sadistikortit esiin, kun ei enää muutakaan keksi! Ja sä et muka ole tehnyt aborttia, etpä... Mitä nyt tossa vaihdoit heikon ihmisen roolin kolmen lapsen äitiin. Mieti omaa mielenterveyttäsi ja sitä, miten se on kestänyt MURHAN! Hauku sitten omantunnon omaavia ihmisiä.
tehnyt aborttia. Ja ANNETTE, huom, lue omat tekstisi ja katso kuka haukkuu ketä! Oikeasti! Minä en ole hakenut sinun hyväksyntää kannalleni. Olen ilmaissut kantani, puolustanut sitä.
Olen vain ihmetellyt hyökkäävää ja kauhistuttavaa käytöstäsi. Tiedäthän, että sulla on vastuu kaikesta tänne kirjoittamastasi tekstistä?
Tiedätkö sen?
En ole yrittänyt missään vaiheessa käännyttää sinua aborttia hyväksyväksi. En missään vaiheessa. En ole myöskään tuominnut ajatuksiasi.
Olen tuominnut hyökkäävän , ivallisen ja pöyristyttävän kielenkäyttösi, jolla ivaat keskustelua.
Se, että olet ammattilainen kasvatusalalla, pahentaa asiaa.
Olen sanonut ajatuksiasi sadistisiksi "puukkoja oven takana"-juttujen vuoksi. Olethan lasten kanssa työskentelevä..... *puistatus*
Tiedän oikein hyvin! Marella voi halutessaan poistaa valtavirrasta poikkeavat mielipiteeni. Kun luen näitä tekstejä, niin musta tuntuu, ettei tässä olla päästy sanomaan vielä yhtään mitään.
Tiesitkö itse, että sä voit halutessasi ilmoittaa asiattomista viesteistäni sheriffille. Voithan koettaa vaikka soittaa poliisille tai SUPO:llekin!
Kyllähän se voi kauhistuttaa ja pelottaa, kun joku on kunnolla eri mieltä kanssasi. Mä olen tottunut siihen työssäni, joten tää on vielä pientä. :)
En rinnastakaan aborttia ja opetusta. Et ymmärrä edes lukemaasi. Tulkitset tekstiä miten sattuu.
Sinun pöyristyttävän uhmainen asenteesi ei kannattele sinua opetustyössä montaakaan vuotta. Sitä tarkoitin.
Mä en ymmärrä, mikä muu estää työtäni kasvatusalalla kuin se, että joku päättää sen määrätietoisesti lopettaa. Mulla kun ei ole ollut koskaan mitään ongelmia työpaikoissani.
Nyt on puhuttu jo mun tulevan lapsen skitsofreniasta, mun sadistisuudesta, viestieni kiinnostavuudesta lain kannalta, yleisesti ilkeydestäni, vastuuttomuudestani kun lapseni on hoidossa... Mietitäänpä yhdessä, miten vielä voisi ihmisiä pelotella. Mua kun ei vielä kolkuta yhtään. Me ei ollakaan vielä käyty läpi sitä, mitä vaaroja mun jo olemassaoleva lapseni kokee kanssani. Keksitkö mahdolliset uhkat hänelle? Onhan sentään tulevan lapseni terveys, urani, mun mieheni uhrautuvuus, rahatilanteemme ja kaikki vaakalaudalla.
(Mulla ja mun miehellä on muuten hauskaa, kun me luetaan näitä juttuja. ;) Mieheni käski sinun ennustaa myös hänen uransa tulevaisuuden. Kerropa!)
Ai saakeli, en ymmärrä myöskään lukemaani. Tekstissäsi ei kyllä todellakaan lukenut, MIKSI en tule todennäköisesti opettamaan pitkään. Olisit perustellut heti! ;) Oiskohan mulla sitten lukihäiriö, paha äidinkieleen erikoistuneelle opettajalle. Kyllä tää työ kuule uhmahenkeä vaatii!
Joka tässä räyhää? Mä olen kyllä koko ajan ajattelut että olet niin nuori tosin vielä, että käytöksesi on siksi noin ala-arvoista.
Ja sinun mielipiteesi ei poikkea valtavirrasta. Mua vaan huvittaa sinun haukkuva, hirvittävä kielenkäyttösi.
Se vain todistaa sen, että olet epävarma.
Joo, ihan horroria tää on. Mä en ole edes kertaakaan sanonut vittu tai keksinyt sulle haukkumanimiä (engl. calling names)! Sehän on aika yleistä näillä foorumeilla. Mitä luulet, miten lapseemme vaikuttaa se, kun hänen kotitietokoneellaan tulee tämmöistä tekstiä? ;)
Äidinkieleen erikoistuneelta mielenkiintoisia tulkintoja. Miten "luit rivien välistä" et olisin tehny abortin ja kaikki muu vertaus ja karrikointi asioissa.
Mutta mä toivon sulle kuitenkin hyvää loppuelämää ja myös onnea urallesi. Kiitos mielenkiintoisesta illasta.
Mutta karrikointi ja sarkasmi ovat elämän suola! Sehän on sanataidetta. Tää ilta on ollut kyllä tosiaan kiinnostava!
Jos tulee mieleen vielä joitakin uhkia, joita perheemme voi kohdata, niin kuulemme niistä mielellämme. Sä et kyllä nyt vastannut mun miehelleni, mutta ehkä sitten toisella kertaa. Olen tosi iloinen kuitenkin, ettet ole tehnyt aborttia! Toivottavasti myös tarkoitat sitä.
ettet ole akateemisesti lukenut tai akateemisesti kasvatettu. Meillä on omanarvontuntoa, ylpeyttä ja arvokkuutta..viisautta olla vain hiljaa ja kuunnella.
Näkee että olet käynyt maksimissaan amiksen, todennäköisesti et sitäkään.
Siis mikä juttu tää mun akateemisuus nyt on? Se, mitä olen ja ajattelen, ei ole millään tavalla verrannollinen koulutukseni kanssa. Minua ei hävettäisi kertoa ollenkaan, jos olisin käynyt amiksen, sillä he ovat ihan tasavertaista väkeä. Mikäpä olisi hienompaa, kuin osata tehdä jotakin oikeasti käsillään. Olla vaikkapa kampaaja, floristi tai pukuompelija! Opettaminen on lasten leikkiä siihen verrattuna. Joten jätä tuo amisamis-juttu pois minun kohdallani, vaikka itse näköjään tykkäätkin luokitella ihmiset koulutuksen perusteella.
Tämä abortteja suosiva väkihän pitää osaansa tyytyväisiä äitejäkin marttyyreina :D :D Minä (kuten moni muukin) olen tyytyväinen äiti, enkä koe olevani millään tavalla marttyyri, vaan päinvastoin; mikään ei ole antoisampaa, kuin tietää hoitaneensa lapsensa ja kotinsa hyvin, ja nähdä lastensa kehitys ja onnellisuus jne.!
Itse olen työskennellyt päiväkodissakin ja voin kertoa, että noin vuoden ikäisenä hoitoon tuodut eivät kärsi siitä mitenkään; kehitys kulkee samaa rataa, ovat hyvin tyytyväisiä (sopeutumisvaiheen jälkeen) jne. Ihan pientä vauvaa ei päiväkotiin tai muuhun ryhmähoitoon kannata viedä, mutta se noin yksi vuosi (ja vähän päälle) joka minimissään kannattaisi/pitäisi aikaansa lapselle uhrata niin, ettei opiskele tai ole töissä (ainakaan kokopäiväisesti), on todella vähäinen uhraus, etenkin juuri silloin, jos muuten lapsi joutuisi tapetuksi abortissa ja menettäisi koko elämänsä!!!
"Ja avuttomat ihmiset saavat minut ärsyyntymään."
Samoin, minua ärsyttää suunnattomasti nuo avuttomat marisija-naiset! Lähes kaikki on tehty yhteiskunnan avustamana mahdolliseksi, mutta vali-vali jatkuu ja lisää omaa hyvää kahmitaan jopa toisen ihmisen elämän kustannuksella..!
Pientenlasten äideillä ei ole oikein varaa jäädä jälkeen pinnoissa tai "tuhlata aikaansa" koulussa.
Nuorilla lapsettomilla kuitenkin on se elämä siinä vielä elettävänä, ennen kuin niitä lapsia hankitaan. Siinä voi valmistua vähän hitaammassakin tahdissa... matkustella, tehdä töitä, juhlia tai vaikka vaihtaa alaa jos ei kiinnosta.
Ei ole pakko valmistua nopeasti, vaan elää ihan omaan tahtiinsa.
Se on sitä elämää.
kyllä ymmärtää, miksi jotkut eivät tee lapsia opiskeluiden takia. Alkio ei ole vielä lapsi, vaikka ymmärrän kyllä, että jotkut pitävät sitä jo lapsena, koska siitä väistämättä tietysti sellainen myöhemmin kehittyy. Alkion abortoituminen itsestään on melko tavallinen ilmiö, enkä näe sitä lapsen murhana, jos sama ilmiö aiheutetaan lääketieteen keinoin, ellei raskautta haluta jostain syystä jatkaa.
Ööö,tota tarkoitatko sä nyt hengen ihan RIISTÄMISTÄ lapseltaan jos päätyy aborttiin vaiko ihan jo ihmislapselta riistämistä?
Abortti ei ainakaan mikään hengenriisto ole,se on selvää. Ilmeisesti puhuit jälkimmäisestä vaihtoehdosta.Kauhea ajatuskin.
saa aborttitraumatisoituneen kiistämään tosiasioita kuten taas edeltävässäkin nähdään, sitä että abortissa tosiaan riistetään ihmislapselta henki ja koko elämä.
Miksi vaihtoehtoina olisi ainoastaan abortti ja opiskelu tai lapsi? Minulla on reilu 1-vuotias lapsi ja opiskelen iltaisin jolloin lapsen isä hoitaa häntä. lapsemme ei siis ole lainkaan ulkopuolisella hoidossa. Olen saanut ainoastaan kiitettäviä arvosanoja. Päivisin en opiskele jos olemme lapsen kanssa kahden, vaan silloin keskityn kotitöihin ja annan aikaa lapselleni. En koe itseäni lainkaan rasittuneksi- päinvastoin tunnen eläväni elämäni parasta aikaa!! Nautin siitä, että voin hoitaa lapseni kotona ja iltaopinnot taas ovat hyvää vastapainoa kotona ololle. Lapsi myöskin motivoi minua suoriutumaan opinnoistani niin hyvin kuin suinkin. Taloudellisesti on tiukahkoa, mutta meillä on kaikkea mitä tarvitsemme emmekä ole vielä kertaakaan joutuneet lainaamaan rahaa. Kyse on vain asenteesta- siitä, että osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja on motivoitunut tekemään mitä sitten tekeekin.