Näen, sisälläsi on pieni poika. Pieni poika, joka ei saanut tarpeeksi hyväksyntää, rakkautta, hellyyttä. Hänestä kasvoi ulkokuoreltaan kova ja kylmä ja laskelmoiva ihminen. Vain pelkkä ulkokuori. Nyt kun hän on ihastunut, hän on saanut tunteet takaisin. Mutta miten saada ommeltua ne vanhat haavat, jotka ovat syntyneet vuosia sitten?
Välitän sinusta!
Välitän sinusta!
Vastaukset 12
Vanhimmat
se on osittain totta.
Osittain totta saattaa olla myös että se pikkupoika kun herää ei välttämättä ymmärrä maailmassa oikeaa ja väärää vaan tahtoo leikkiä ihmisten kanssa.
Koska se pikkupoika katosi silloin joku päivä eikä edelleen ymmärrä miksi niin hänelle tapahtui.
Minä olen laskelmoiva, minä otan muut huomioon, olen särmikäs, mutta tylsä, hyvä.
Eikä se pikkupoikakaan ole paha. Ei vaan erota asioita toisistaan. Se on se joka ei ymmärrä. Kunhan vaan leikitään.
tänä päivänä että hän on rakkaudenarvoinen? ja hänestä joku välittää!
jatkoin alas ...
mutta joo kyllä on sisko ja vanhemmat sanoneet että rakastavat, kyllä heitä tietenkin uskon
http://www.youtube.com/watch?v=feVJQ2OInRM
toisen "terapeutiksi menet taatusti metsään. Ei rakkaussuhde kestä potilas-terapeutti asetelmaa eikä se ole edes terve pohja... Se on tietenkin hienoa, että näet ja ymmärrät, mutta se miten saada toinen työstämään ongelmiaan onkin jo vaikeampi juttu.
...
Mutta tiedätkö mitä...
Ehkä ulkopuolisesta, joka ei ole kokenut vastaavaa. Ehkä tuntuu että se on ihan kamalaa, outoa. Varmasti onneton ihminen. Maailma sortuu ilman tulevaisuutta...synkkä menneisyys
blaablaa
tykkään tarinaformaateista. Ei nuo kaikki tapahtumat minulle oikeasti niin paljon merkkaa vaikka tosia, muuten ku nyt oli aika pitkään masennusta. Masis herättää negatiivisia tuntemuksia paljon ja KAIKKI elämän pienimmätkin ongelmat on VALTAVIA.
Jos kaikki on jotenkin sinulle outoa ja etäistä niin ehkä et ole sellainen ihminen jota etsin jakamaan omaa elämää.
Koska ne on vaan osa elämää ei mitään suurempaa.
Tykkään purkaa niitä niinkuin onnen päiviäkin. En elä elämää suojellen itseäni hirveyksiltä ja unohtaen menneisyyttä, paikaten arpia.
Ainakaan enää
Mä olen aika normaali nykyänsä. Mitä ny sekoilen aina vähän kun on jotain edessä mitä ei vaan osaa.
Mutta kylmäkin osaan kyllä olla joskus ja ehkä mulkun vikaa. Ja se tulee ihan persoonasta, ei mistään menneistä tapahtumista.
Eihän nyt oikeasti voi erotella että jossain ihmisessä on kaikki paha kuin kasvain joka vaan poistetaan.
Yhtä huonoja ja hyviä ollaan kaikessa. Ei kukaan ole täydellinen.
sisarhento valkoista..ehkä otan toisten huolet ja surut liian henkilökohtaisesti. Ei pitäisi liikaa murehtia, elämässä on ylä-ja alamäkiä. Ei kukaan pääse täältä ilman että ei välillä kokisi niitä suruja. Olenko vain liian herkkä?!
jo!
sama. Asuuko tää 'poika' etelässä? Vai missä?? Sisar hento valkonen, ootko itte vaalee nainen?? n. 30??
hmh sitten täytyy olla kaksi eri poikatapausta tai sitten yksi nainen joka ei pidä toisten salaisuuksia >:
nojoo en kyllä olettanutkaan että kukaan pitäisi. Olen jakanut ongelmia joka suuntaan niin etten pidä niistä enää kirjaa.
Olis ehkä aika jo lopettaa ja lopetinkin.
Ne on kuitenkin kaikki jo käyty läpi ja lyöty pakettiin.
Se vaan kun vähänkin vilauttaa niin ihmiset heti tahtoo avata niitä paketteja. Pitäs vaan aina sanoa että ei kiitos!
Ihan sama juttu mitä tulee alkoholismiin. Joka kerta joudun selittämään jollekin idiootille että en voi juoda. En ole absolutisti, pidän ihan vitusti viinasta, siinä se ongelma.
Mutta ei tajuta. Pitää selittää koko ilta.
Mä olen liian kohtelias, siinäpä se
propsit sulle, ne idiootit on idiootteja jossei heti tajuu, älä niistä. Heitä vaikka pullo seinää jos siltä tuntuu, mutta pidä kiinni ittestäs ja hyvistä päätöksistä.