Olen vihdoin löytänyt elämäni naisen. Olen päättänyt elää elämäni hänen kanssaan. Tällaista päätöstä en tee aivan heppoisin perustein, olen asiasta täysin varma. Kukaan muu ei kelpaa.
Olemme tunteneet jo useiden vuosien ajan, mutta seurustelleet kuitenkin vasta vajaan vuoden. Emme asu vielä yhdessä, vaikka olemmekin asiasta keskustelleet.
Naiseni on hyvin sitoutunut minuun. Joskus tuntuu sille, että hän haluaisi edetä nopeamminkin, mutta koska hän on minua selkeästi nuorempi, en tiedä miten hän suhtautuisi kihlaukseen näin lyhyen seurustelun jälkeen.
Mitä mieltä olette, kosinko vai odotanko? Kuinka pitkän aikaa seurustelua / yhdessäasumista tulisi olla takana ennen kosintaa ja naimisiinmenoa? En tajua, miksi pitäisi odottaakaan, kun asiasta kuitenkin on täysin varma.
Olemme tunteneet jo useiden vuosien ajan, mutta seurustelleet kuitenkin vasta vajaan vuoden. Emme asu vielä yhdessä, vaikka olemmekin asiasta keskustelleet.
Naiseni on hyvin sitoutunut minuun. Joskus tuntuu sille, että hän haluaisi edetä nopeamminkin, mutta koska hän on minua selkeästi nuorempi, en tiedä miten hän suhtautuisi kihlaukseen näin lyhyen seurustelun jälkeen.
Mitä mieltä olette, kosinko vai odotanko? Kuinka pitkän aikaa seurustelua / yhdessäasumista tulisi olla takana ennen kosintaa ja naimisiinmenoa? En tajua, miksi pitäisi odottaakaan, kun asiasta kuitenkin on täysin varma.
Vastaukset 9
Vanhimmat
monesti ihmisen todellinen luonne tulee esiin vasta kun asutaan yhessä.. se on kuitenkin vaikeinta elää sitä tavallista arki elämää yhdessä.. siksi en itse vielä kosisi..
Ite en menis kihloihin ennen ku ollaan seurusteltu pari vuotta, mieluiten ainaki kolme. Omalla kohdallani vuos tuntuis liian nopealta, mutta kai se riippuu henkilöistä. Ja koska ootte kuitenki tuntene jo useita vuosia, voi tilanne senkin puolesta olla eri. Odottaisin ainaki sitä, että asutte ensin jonku aikaa yhessä.
asuneet yhdessä ainakin jonkin kuukauden, sillä tavalla näet, tuleeko kamalia riitoja ja epäsopivuuksia kun asutte yhdessä. Se ei mielestäni haittaa mitään, että olette seurustelleet vasta vuoden, sehän on jo aika pitkä aika. Me mentiin kihloihin kun oltiin seurusteltu runsas vuosi ja asuttu 3kk yhdessä. Naimisiin mentiin kaksi vuotta kihloihinmenon jälkeen.
Et nyt kertonut, kuinka paljon alle 30v naisesi on. Mutta monet naiset haluavat nopeasti naimisiin jotta pääsevät hankkimaan lapsia, koska naisilla valitettavasti hedelmällisyys alenee selvästi jo kolmenkympin tienoilla, ja jos on lapsirakas, haluaa aloittaa ajoissa. Mitä vanhempi nainen, sen kiireempi hänellä lisääntymisen suhteen on.
Uskoisin, että nainen arvostaa sitä ettei tarvitse olla koskaan "avovaimo" - se kun on oikeasti vain KIROSANA.
Mieheni kosi minua aikanaan 2 kk:n tuntemisen jälkeen, (15v sitten) ja oli hyvä tietää että toinen on tosissaan suhteessa. Ei se aika mitään siinä muuta. Jos se oikealta siis tuntuu.
...jos sinusta itsestäsi yhtään siltä tuntuu.
ei sitä aikaa voi määritellä, että milloin "saa" kosia, tai siis että pitäisi seurustelua olla takana esim. 2 vuotta.
kosit, kun tunnet olevasi siihen valmis. ja kerroit että naisesikin on sinuun hyvin sitoutunut, joten ei muuta kuin anna mennä vaan!
kuuntele sydäntäsi.
edellisen kanssa, että heti vaan kun siltä tuntuu niin tee se!
Ei saisi maalata piruja seinille, mutta koskaan ei tiedä mitä kamalaa tapahtuu ja sitten kuitenkin kaduttaa, ettei toiminut aikaisemmin.
Kuulostat ihastuttavan varmalta ja kun kerran on vuosia jo tunnettukin, useimmat omat tuttavani ovat olleet kihloissa jo muutaman viikon kuluttua seurustelun alkamisesta, että ihan tarpeeksi kauan olet odottanut.
Anna mennä vaan. Mä oon samassa tilanteessa. Palavasti rakastunut. Mäkin tiedän että oon tavannut sen oikean. Mut mull avasta pari viikkoa takana. Kuumaa seksiä, pitkiä katseita.. On mahtavaa olla rakastunut.
Tee se. Ole oikein romanttinen. Polvistu eteen, mieluiten yöllä. Vie vaikka johonkin majataloon. Takkatulen ääreen. Tee siitä ikimuistoista. Laita itsesi peliin. Jos naisesi ei arvosta tuollaista niin parempiakin löytyy. Älä kuitenkaan ole ylidramaattinen. Katso silmiin ota kädestä kiinni ja vie haluamaasi paikkaan, polvistu eteen ja kerro asiasi.
Onne matkaan kaveri! Mä toivon että teidän juttu on aitoa ja tulee kestämään.
T: Rakastunut Lahdesta ;)
Varsinkin,jos nainen on elämäsi rakkaus.
Ei tällaisissa asioissa voi kysyä aikarajoja muilta - tiedät varmasti itse, miten asiat teidän suhteessanne ovat. Sinun täytyy itse miettiä "elämäsi naisen" henkistä kypsyyttä ja valmiutta sellaiseen sitoumukseen. Omasta puolestasi tunnut olevan varma, ja silloin ollaan jo puolessa välissä matkaa.
Mieheni kihlasi minut kun olin vasta 17-vuotias, ja naimisiin menimme vuoden kuluttua. Olin siis hyvin nuori mennessämme naimisiin, mutta olinkin hyvin erilainen verrattuna moniin muihin nuoriin - olin tähdännyt koko pienen ikäni onnelliseen perheeseen, en kaivannut menestyksekästä uraa, riippumattomuutta tai ns. omaa tilaa. Näiden kymmenen avioliittovuoden aikana minulle ei ole tullut halua bilettää tai olla itsenäinen, vaan olen ollut onnellinen vaimona.
Tämä on vain minun kokemukseni, ja kerroin sen tuodakseni ilmi, että myös nuori ihminen voi olla valmis elinikäiseen sitoumukseen, jos on sen tyylinen ihminen. Suurin osa länsimaisista nuorista naisista eivät kuitenkaan sitoudu kovin nuorina ainakaan pysyvästi, sillä heillä on muitakin tavoitteita kuin vain perhe-elämä ja kenties osa-aikatyö. Minusta kuitenkin kuulostaa siltä, että voisit lähteä ostamaan sormusta. ;)
Niin ja jos tyttö on reippaasti yli kahdenkymmenen, kosimisen ei missään tapauksessa pitäisi olla liian aikaista, ja tällöin voit unohtaa kaikki sepustukseni.