Yön hellä syli
on päästänyt otteestaan
auennut on harmaa päivä
sumuineen
Irroittaa entinen sisimmästä
lokeroida se talteen
muistella joskus
ehkä viinilasi kädessä
Astua askel uuteen
niinkuin luontokin tekee
hypätä kohti tuntematonta
rohkeasti ilman suojakilpeä
miksi se ei ole niin helppoa
kuin silloin kun oli nuori
rakastuminen on mullistavaa
kuin meri se myrskyää
ajaa rakkauden rannalle
tai autiolle saarelle
aina sitä janoaa, tänäänkin
toista ihmistä pitämään kädestä
ohjaamaan elämän polkuja
nauramaan ja itkemään yhdessä
tästä arjesta mitä vielä on
on päästänyt otteestaan
auennut on harmaa päivä
sumuineen
Irroittaa entinen sisimmästä
lokeroida se talteen
muistella joskus
ehkä viinilasi kädessä
Astua askel uuteen
niinkuin luontokin tekee
hypätä kohti tuntematonta
rohkeasti ilman suojakilpeä
miksi se ei ole niin helppoa
kuin silloin kun oli nuori
rakastuminen on mullistavaa
kuin meri se myrskyää
ajaa rakkauden rannalle
tai autiolle saarelle
aina sitä janoaa, tänäänkin
toista ihmistä pitämään kädestä
ohjaamaan elämän polkuja
nauramaan ja itkemään yhdessä
tästä arjesta mitä vielä on
Vastaukset 10
Vanhimmat
...voimakkaalla tunteella kirjoitettu ilman ikärasismia...
*hymyilee*
..en ainakaan ole iän myötä viisastunut:)))
Sitä ei vain enää osaa heittäytyä ensin kiihkon valtaan ja sitä kautta rakastua. Nyt on tullut jotenkin vaativammaksi...nauraa
hemmetti soikoon, tässä sitä taas kerran ollaan.
Viet jalat alta kyllä nyt runollasi. En löydä sa-
noja, en mitään enäää. Runosi on kuvaelmaa kuin
minun elämästäni.
Tämä säkeistö;
" Astua askel uuteen
niinkuin luontokin tekee
hypätä kohti tuntematonta
rohkeasti ilman suojakilpeä "
Siinäpä se, ja sitten viimeinen säkeistö * huoh*
Pidin tuosta eilisestäkin, enkä tiedä miten se
on mennyt silmieni ohitse. Siinä oli muistaakseni
" sulaa kuten Sinä minuun " tai sinne päin, se
jäi mieleeni ja juuri se kosketti.
valkosuklaakin ja hiiret:)))
hömpsyinen romantikko, odottaa sitä prinssiä valkoisella ratsullaan...nauraa taas.
miksi sumuun juutuin
annoin kiinni pitää
enkö irrottaa voinut
loikata vain
olla rohkea
en ollut enää
entinen minä
kolhuja saanut
uskalias nainen
vaan olin
minä nyt
vaillinainen
***************
kaikki muuttuu,
me sen mukana:)
Hienosti olit runosi
koonnut.
rohkaisuryyppy elämälle:)
hieno vastaruno marin, pidin todella
Mikä tässä runossasi oikein saa jämähtämään paikoilleen - ja vain lukemaan uudestaan...
Ehkä se on kokonaisuus tai ehkä tämä:
"
Irroittaa entinen sisimmästä
lokeroida se talteen
muistella joskus
ehkä viinilasi kädessä"
Tiiä häntä mutta hieno on
en osaa tähän sanoa muuta kuin kiitti:)
Tänää vävypoika koitti innostaa,
yliteleen kynnystä.
Heh..."Rohkaisuryyppyä vailla"
Nostetaan se malja , joha kevätkii kääntää kylkee.
Elämän makuinen runos, siltä miltä tuntuu.
Sinulle kiitosta ja nyt saunaan...Liisa
saunassa minäkin illalla kävin, jäi se rohkaisuryyppy ottamatta:)))