Olen kohta ollut neljä päivää ilman Zyprexaa. Epäilen ettei alkuperäinen psykoosini ollutkaan varsinainen psykoosi, osa "oirestani" oli näyteltyjä. Sillä hetkellä kyllä tuntui etten ihan elänyt tässä todellisuudessa, mutta se oli niin lyhytkestoista etten varmaan ollut oikeasti psykoottinen. Olen nämä päivät tarkkaillut käytöstäni enkä ole huomannut mitään kummallista.
Missä vaiheessa psykoosin oireet yleensä palaa jos ne tulisivatkin takaisin?
Missä vaiheessa psykoosin oireet yleensä palaa jos ne tulisivatkin takaisin?
Vastaukset 18
Vanhimmat
mitään mielisairautta.
"Olen nämä päivät tarkkaillut käytöstäni enkä ole huomannut mitään kummallista."
Käytös ei ole eikä voi olla sairaus.
Aivan, ihmiset ihan huvikseen käyttäytyvät hieman hassusti, juuri niin... Ei sitä sairaudeksi ole pakko kutsua.
Ihminen joka ei tiedosta olevansa sairas on tiedostamissairas. Eihän lihavuuskaan ole sairaus vaan energianvarastointiin liittyvä kehon tila. Kuitenkin sairaudesta puhutaan lääketieteessä.
Mielisairaudet ovat sairauksia siinä missä muutkin sairaudet, eikä asiaa tarvitse häpeillä tai kaunistella, lääkkeitä on syytä käyttää tai muuten tilanne voi pahentua myös pysyvästi. On todettu luotettavasti, että jokainen uusi psykoosi aiheuttaa myös pysyvää haittaa ja jos psykoosi uusii tiheään ja kestää pitkään, niin uusista psykooseista on aina vaikeampi päästä pois, psykoosia on kerta kerran jälkeen vaikeampi saada parannettua, lääkitys ei pure ja psykoottiset ajatuskulut ja ajattelu ja harhat jäävät aina vain syvemmälle ja sitkeämmin, ja aina vaikeampaa saada ihminen terveeksi.
yhdenkin todisteen mielisairauden olemassaolosta?
Psykoosi tarkoittaa todellisuudentajun pettämistä. Psykoottinen ihminen ei täysin erota mikä on oman mielen ja aivojen tuottamaa ja mikä on itsen ulkopuolista todellisuutta.
Mikäli psykoosi näkyy ulospäin tai haittaa ihmisen elämää se voidaan useimmiten luokitella kansainvälisen ICD-10 -tautiluokituksen mukaan. Termiä psykoosi käytetään joskus synonyyminä termille mielisairaus. Psykoosit ovat yksi ryhmä monien psykiatristen sairauksien joukossa. Puhekielessä mielisairauksilla voidaan joskus tarkoittaa myös laajemmin psykiatrisia sairauksia.
Tyypillisiä oireita psykoottisella ihmisellä ovat:
* aistiharhat eli hallusinaatiot
Ihminen esimerkiksi kuulee ääniä tai näkee näkyjä, joita muut eivät kuule tai näe
* harhaluulot eli deluusiot
Ihminen esimerkiksi kuvittelee saavansa henkilökohtaisia viestejä televisiosta tai radion välityksellä, ihminen uskoo muiden voivan lukea hänen ajatuksiaan tai ihminen kokee aiheettomasti itseään vainottavan tai henkeään uhattavan
Psykoottinen kokee edellä mainitut oireet täytenä totena. Usein psykoottinen ihminen ei pidä itseään sairaana, eli on sairaudentunnoton. Psykoosin kokemusta on vaikea ymmärtää sellaisen henkilön, joka ei ole ollut psykoottinen, mutta joskus sen oireita on kuvattu kuin uniksi, jotka nähtynä tuntuvat täysin tosilta. Psykoottinen häiriö ei välttämättä vaikuta kaikkeen psyykkiseen toimintaan, joten joillakin elämän alueilla henkilö voi suoriutua normaalilla tavalla.
Nykytietämyksen mukaan toiminnallisten psykoosien ajatellaan syntyvän biologisen ja/tai varhaiskehityksen aikana syntyneen alttiuden ja stressin yhteisvaikutuksesta. Psykoosin puhkeamista edeltää usein ns. ennakko-oireita (esim. ahdistuneisuus, ärtyisyys, masennus, levottomuus, pakkoajatukset, unettomuus, eristäytyminen). Psykoosin hoito vaatii usein sairaalahoitoa. Tarkasti määriteltyjen kriteerien täyttyessä psykoottinen ihminen voidaan määrätä myös tahdosta riippumattomaan hoitoon, ns. pakkohoitoon. Psykoosin kestoa ja ennustetta on vaikea arvioida etukäteen.
Aiemmin orgaanisia ja toiminnallisia psykooseja on pidetty syntytavoiltaan täysin erilaisina, mutta uuden tiedon karttuessa erot eivät näytä olevan niin selviä. Toiminnallisia psykooseja sairastavien aivotoiminnassa näyttää olevan selvää poikkeavuutta verrattuna terveisiin ihmisiin. Nykytietämyksen valossa myös uskotaan, että esimerkiksi skitsofreniaan liittyy varhainen keskushermoston kehityksen häiriö, joka altistaa sairauden puhkeamiselle. Käytössä oleva ICD-10-tautiluokitus erottelee vielä selkeästi orgaaniset ja toiminnalliset psykoosit, mutta tulevaisuudessa tällainen jako saattaa poistua tarpeettomana.
Vaikka usein puhutaan "harhoista", niin modernilla aivokuvantamisella tutkittaessa on todettu että ääniä kuulevien aivojen puhealueella syntyy saman tyyppisiä signaaleja kuin ulkopuolista ääntä kuultaessa. Aivot tai puhealue ei voi varsinaisesti erottaa, onko puhe tai ääni peräisin korvan hermoista vai tuleeko sisältö muualta aivoista. Ennen kuin ulkomaailmasta tuleva ilman värähtely tulkitaan ääneksi ja lopulta sisältöä omaavaksi puheeksi, signaali käy läpi monta erilaista prosessointivaihetta. Eihän auton merkkivalokaan (esim. öljynpaineen merkkivalo vanhemmissa autoissa) voi tietää, tuleeko signaali anturista vai onko esimerkiksi rikkoutunut johdon kuori aiheuttanut jossain kosketuksen runkoon, jolloin tieto on virheellinen. Useimmat ihmiset kuitenkin uskovat valoa. Jos ihminen siis kuulee häntä uhattavan tappamisella, niin reaktio on todennäköisesti ensin järkevä kauhu ja pakeneminen. Harva ryhtyy ensin miettimään "kuulenkohan ääniä vai onko uhka todellinen".
Jos todetaan, että ihminen kuulee ääniä, tätä on syytä aluksi kunnioittaa "totuutena". Asiasta väittely tai harhoista puhuminen tuntuu ääniä kuulevasta ihmisestä aluksi loukkaavalta. Toki voi kertoa että harhaksi sanotaan esimerkiksi sellaista ääntä, jota useimmat normaaleilla aisteilla varustetut ihmiset eivät kuule ja kertoa, että jostain syystä ei itse kuule samaa ääntä.
Ihmisen aivot tarvitsevat ulkopuolisia signaaleja. Jos niitä ei ole, aivot tuottavat signaaleja itse. Jos ihminen laitetaan ärsyketyhjiöön, hän useimmiten alkaa hallusinoida.
On tutkimusviitteitä siitä, että esimerkisi skitsofreniassa signaalit voivat siirtyä väärällä tavalla esimerkiksi väärien ratojen vuoksi. On todettu että esimerkiksi sikiönkehityksen aikana äidin sairastama influenssa voi lisätä riskiä sairastua psykoosiin. Riski on suurempi jos influenssa sattuu vaiheeseen, jolloin hermosolujen väliset yhteydet muotoutuvat. Sanonta "piuhat sekaisin" voi olla hyvinkin osuva selitys äänten kuulemisella ja harhoille. Äänten kuuluminen voi johtua myös "eristevioista". Tiedetään, että useimmat ihmiset hallusinoivat, jos he esimerkiksi juovat kahden viikon ajan yli 1,5 litraa kirkasta alkoholia päivässä ja lopettavat tämän yhtäkkiä. Alkoholi vaikuttaa merkittävästi hermosolujen "eristeisiin".
Katso myös:
http://www.oikeahavainto.fi/
Eli nyt olisi haussa ihan oikeita todisteita.
Annan esimerkin: Keuhkokuumetta ei diagnosoida käytöksen perusteella vaan kuumeen mittaamisella, laboratoriokokeilla ja röntgenkuvilla.
Psykiatrit eivät tee mitään testejä. Ei ole mitään testiä millä voitaisiin osoittaa jonkun henkilön sairastavan "mielisairautta".
Jos sellainen testi keksittäisiin mikä osoittaisi jonkun sairauden aivoissa niin kyseessä olisi AIVOSAIRAUS eli RUUMIIN SAIRAUS. Ei mielen.
On todella epätieteellistä todistella käytöksen olevan sairaus sillä verukkeella että käytös näkyy aivokuvissa. Tottakai käytös näkyy aivokuvissa! Mutta käytös ei edelleenkään ole sairaus. Miksi ihmeessä olisi?
Jos henkilöllä on polvi kipeä niin se näkynee aivokuvissa. Psykiatrien logiikalla polvikipu olisi "mielisairaus".
Kun väität että käytös ei ole riittävä syy diagnoosiin, niin ehdotan, että ajattelun kummallisuus ja mielen mutkikkuus antavat aiheen epäillä sairautta. Mieltä ei voida tutkia samaan tapaan kuin esim. keuhkoja, sydäntä tms elimelliseen sairauteen viittaavaa. Psyykkisesti sairaalla ei ole välttämättä mitään fyysistä sairautta. Psykiatritkin ovat laillistettuja lääkäreitä ja heidän olennaisin työkalu on; hänen oma persoonansa. Luonnollisesti sairastuneesta kerätään luvalla tai ilman tietoa useammasta paikasta. Näiden tekijöiden perusteella voidaan asettaa ns. työdiagnoosi, jotta ihmistä voitaisiin auttaa esim lääketieteelisin keinoin.
ei ole fyysistä sairautta, niin minkä takia hänen aivokemiaansa pitää sotkea myrkyllisillä kemikaaleilla?
Biologisin keinoin yritetään selkiyttää sekavaa ja hoitoa tarvitsevaa potilasta. Pelkkä keskustelu tms terapia ei tuota aina toivottua tulosta. Mielen mutkikkuuden ja ajatuksen kummallisuuden hoitamiseen ei ole useita vaihtoehtoja. Lääkkeen rinnalle voidaan lisäksi antaa sähköä aivoihin ellei muuta keinoa ole käytettävissä. Myös psykooseissa hoidosta päättää lääkäri yhteistyössä potilaan / lähiomaisten kanssa. Ellei potilas kykene ymmärtämään tarjottua hoitoa tai omaa sairauttaan, menetellään yleisesti hyväksytyllä ja käytössä olevalla tavalla.
oman "sairauden" jos on terve?
Terveitä ihmisiä.
sairaita? Onko teillä jotain objektiivista menetelmää osoittamaan mielisairauden olemassaolo?
ei todista vielä yhtään mitään. Mutta - takuuvarmasti oireesi palaavat siihen tilanteeseen, jossa sinulle on lääkettä määrätty. Kokonaan toinen asia on sopiiko tai pureeko ko lääke tautiisi.
Miksi näitä lääkkeitä pitää ylipäätään syödä koko ajan. Sitten kun jos psykoosi tulee niin ottaa sen pillerin. Eihän päänsärkylääkkeitäkään koko ajan syödä vaan sitten vasta otetaan kun päätä särkee.
lääketehtaat ja lääkärit saisivat rahaa.
Ja jos "psykoosi" tulee niin ei silloinkaan kannata mitään pilleriä syödä. Ne pillerit kun ei paranna yhtään mitään.
psykooseja! Eihän niitä nyt mihinkään Buranoihin sun muihin voi verrata....
"Sitten kun jos psykoosi tulee niin ottaa sen pillerin." ihan tosissasiko sinä olit tätä kirjoittaessasi?!
Vedit sitten omat roolisi lääkärille. et ole ensimmäinen, etkä viimeinen.
On täysin oma asiasi syötkö lääkkeitä vai et. Pahimmassa tapauksessa sekoat ja olet suljetulla kuukaudesta vuoteen tai haudassa.
Toisaalta taas jos mitään ei tule tai ole ollut, vaan kuulut "sain väärän diagnoosin" kuuluvien joukkoon niin kaikki on hyvin vaikka et söisikään lääkkeitäsi.