Kyselin täällä kokemuksia tramalista raskauden aikana ja sen aiheuttamista vieroitusoireista vauvalle.
Nyt sitten leimaatte nistiksi....??? Aika kummaa sakkia täällä....
Nyt sitten leimaatte nistiksi....??? Aika kummaa sakkia täällä....
Nistikö?
Odottaja77
10969
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
leimaa sinut niin ajattele vaan että he eivät tiedä mitä kipu on, ei kaikki ole koskaan todellista kipua kokeneet, edes ne paljon puhutut synnytyskivut ei ole niin kovia kuin jotkut muut kivut voivat olla
Niimpä.. Olen kuitenkin kaksi lasta synnyttänyt luomusti, joten aika kumma väite...
Se just pänniin kun ihmiset ei tajuu miten kipeä voi olla ja kuinka raastavaa hermokipu on. Varsinkin jos se pitkittyy ja sen kanssa yrittää selvitä ja elää. Nyt jo 2 vuotta.
Ite en ole raskaana , mutta selässä on hermoperäinen kipu vaivannut jo n.5vuotta ja siihe ei mikään pirun burana auta!! Hyvä että edes tramal! Ihmiset ei vaan tajuu miten hirvee se kipu voi olla ku et voi olla töissä, et voi nukkuu, istuu, kävellä, maata, liikkua..käytännössä et voi tehdä yhtään mitään muuta kuin itkee kun kipu on pahimmillaan. Voisin mieluusti antaa kivun jollekkin muulle ja kysyy viikon perästä, että :"joko haluat lääkettä joka auttaa?" Ymmärrän kyllä miksi syöt lääkkeitä, vaikka ootkin raskaana. Joskus kipu vaan on liian kova.
Eihän täällä kaikki ookaan leimaamassa. Se että joku oikeesti ymmärtää mitä tää on niin helpottaa, tietyllä tavalla. Kiitos siitä!
Pää meinas hajota kipuihin/stressiin jo ennen raskuattakin. Raskauden alettua olen sinnitellyt ilman lääkkeitä tähän ast, rv 20. Mutta nyt on pakko luovuttaa. Yö unet n. 5h eikä sekään putkeen. Töitä ei pysty tekemään kun vaan sattuu ja saikusta ei ollut mitään apua, sillä ei hermokivut lähde vaan sairaslomalla. Nyt jos lääkkeillä saa unta.
Mulla ainakin toimii Panacod, joka on tosi voimakas särkylääke, sitä ei saakaan kuin reseptillä. Tramaliakin kaapissa on mutta itselläni ei tulisi mieleenkään sitä syödä raskausaikana. Panacod toimii, ja painii siis samassa sarjassa kuin Tramalit sun muut kielletyt, mutta se on silti sallittu lääke raskausaikana. Kokeile sitä? Tiedän mitä kivut on, varsinkin nyt loppuraskaudessa. Ja se Panacod sitä paitsi väsyttääkin, niin saan illalla paremmin unen päästä kiinni.
Olin saikulla pari päivää todella raastavan hermokivun vuoksi eikä se tietenkään saikullakaan helpottanut, pystyi vain tehokkaampia lääkkeitä syömään eikä autolla sitten ajamaan ja siksi saikkua kun auto liittyy työhön. Kun menin töihin, pomo kysyi että oletko valvonut kun silmäsi ovat mustana... kuvitteli kai että palaan levänneenä... itsekin valitteli selkäkipua yhtenään. En voinut muuta kuin kysyä että onko sinulla koskaan ollut selkäkipua?
En yhtään ihmettele että monella selkäkipupotilaalla tuntuu järki lähtevän kivun vuoksi ja otsa halkeaa tuskasta. Ja kun ei sitä kipua saa siinä vaiheessa enää edes kellekään kerrottua, se on enemmän kuin kipua! Lääkäri joka tuntee, osaa aistia kivun sanomattakin tai ainakin uskoo sen jo vähimmästä kommentista.
Esikoista odottaessa kärsin! Nyt toiselta en pysty samaan koska esikoinen on hoidettava. Lääkettä menee ja siitä on järjettömän huono omatunto ja aivan varmasti jos jotain sikiölle tulee syytän siitä itseäni vaikkei syy lääkkeen olisikaan, Äitiys vaan on sitä syyllisyyttä!
Juu aluksi söin panacod pronaxen yhdistelmää, mutta kun se ei enää auttanut. Siksi lääkäri määräs tuon tramalin. Ja lääkäri oli Tyksin äitiyspolin lääkäri, eli toisaalta hänen kyllä jotain asiasta pitäsi tietääkin. se vaan ärsyttää kun haitoista/vierotus jutuista ei mitään sanonut.
Mulla nyt rv 20 menossa joten pitkä on vielä matka loppuun.
Mun kivut eivät johdu pelkästään raskaudesta, vaan mulla on välilevynpullistuma joka painaa selkäydintä ja yliliikkuvaristiluu. Nämä yhdessä painavat hermoja ja lisäks nyt sitten raskauden myötä lonkkienlöystyminen ja muuta raskaus kivut.
Ja ennen kuin kukaan sanoo mitään siitä, että miksi sitten piti raskaaksi hakkiutua, totean että tämä on semmoinen ups joku unohtui raskaus. Harrastettiin seksiä just menkkojen loputtua eli kiertopäivä oli 7 ja 9, eli ne varmat päivät. Tätä ennen kyllä yritettiin vauvaa vuoden ja sit puol vuotta ennen plussaa lopetettiin yritys ja palattiin kortsu ehkäisyyn.
Olen kokemukseeni nojaten sitä mieltä että hermosärkypotilaat ovat vaaraksi niin itselle kuin muillekin, joten muistakaamme sääntö että vain otettu lääke auttaa :-)
Ja lapsien haluaminen/saaminen ei ole järkiasia, ei kenenkän pitäisi tuomita toista siitä vaikka kuinka kivuliasta olisikin.
Panacod on lasten lelulääke verrattuna Tramaliin...
Kärsin pitkälti toistakymmentä vuotta (ehkä jotain 15 v...) kroonistuneesta kivusta, ja kun se pikkuhiljaa helpotti ajan kuluessa (syy oli siis jo hoidettu vuosia aikaisemmin, mutta kipu oli ehtinyt kroonistua), rupesikin seuraavaksi selkä oireilemaan. Selässä alimmat nikamat mikä mihinkin päin vinksallaan ja viallisia. Hip hip huraa.
Monia lääkkeitä kokeiltiin, mutta vasta Tramal auttoi. Ja se se vasta olikin Luojan lahja, ensimmäinen kunnollinen lääke joka auttaa eikä aiheuta mitään sivuvaikutuksia! Ja mulle siis osa reseptivapaistakin särkylääkkeistä aiheuttaa pahoja sivuvaikutuksia, joten joudun olemaan uusien lääkkeitten kanssa tosi varovainen.
Selän kanssa taistellessa meni jokunen vuosi, nyt on ollut lähes oireettomia vuosia muutama. Nyt olen raskaana viikolla 23, ja selkä on antanut ekat varoitukset, mutta mä osasin heti ottaa varoitukset todesta ja toivon voivani pitää tilanteen mahdollisimman hyvänä mahdollisimman pitkään. Tramalia en ole jokuseen vuoteen syönyt, kaapista kyllä löytyy, mutta toivottavasti ei tarvita.
Joten aloittaja, meitä on muitakin kivun kanssa taistelevia ja taiteilevia. En voi muuta kuin toivottaa sulle parempia päiviä, kun tiedän jatkuvan kovan kivun aiheuttaman epätoivon ja tuskan. Siinä on vaikea lohduttaa, kun ei siinä oikein mikään lohduta. Ja monien vastauksista kyllä näkee, etteivät tiedä kovasta jatkuvasta kivusta yhtään mitään.
selkäongelmia. Pahimmillaan pystyn makaamaa paikalla ja jos isovarvasta liikuttaa, niin meinaa kuolla kipuun. Sitten kun siinä on maannut niin pitkään, että ois ihan pakko päästä jo vessaan, niin pitää soittaa ambulanssi hakemaan sairaalaan, missä saa hoidettua asiansa. Siellä sitten pumpataan täyteen kipulääkkeitä, jotka eivät kuitenkaan auta mitään. Ja selässä minulla ei silti ole mitään vakavaa vikaa, eli lääkäri luokittelee tuon yllättäväksi selittämättömäksi selkäkivuksi. Vertailun vuoksi, kolme lasta olen synnyttänyt ja kaikkien synnytysten aikana olen sentään pystynyt liikkumaan, joten synnytyskipu ei ole mitään verratuna tuohon selkäkipuun.
No, nuo kohtaukset eivät ole koskaan kestäneet noin pahoina kuin korkeintaan viikon, joten sitten olen päässyt jo vessaankin ihan itse.
Tämä raskaus on mennyt yllättävän hyvin, ei yhtään sairaalareissua.