Palstat ovat täynnä kokemuksia ja tarinoita, kuinka seksuaalisuudestaan epävarmoja olleet naiset ovat kokeilleet naisen kanssa olemista ja todenneet sen olevan oma tapa olla ja toteuttaa seksuaalisuuttaan. Koko siihenastinen elämä on saanut uuden merkityksen, miehiä kohtaan tunnetut tunteet ovat saaneet uuden merkityksen, jotain on koko ajan puuttunut ja se puuttunut asia on ollut nainen. Mietinkin nyt, että onko kokemuksia toiseen suntaan samoissa määrin? Että oma seksuaalisuus on ollut hukassa ja on kuvitellut olleensa kiinnostunut naisista ehkä enemmänkin kuin miehistä. Sitten kuitenkin huomannut, että kyllä miehet ovatkin se oma juttu? Tuntuu, että naisen kanssa olemista ylistetään siinä määrin, että jos kerran kokeilee, ei enää voisi olla ilman tai miehen kanssa. Ymmärrän, että näin voi tuntea ja hyvä niin, jos asiat ovat selkiytyneet. Pidän itseäni bi-seksuaalina (pienellä kysymysmerkillä vielä), mutta kokemuksia naisista ei ole, ei edes ihastumisia. Koen kuitenkin kiinnostusta naisia(kin) kohtaan. On kuitenkin ahdistavaa kerta toisensa jälkeen kuulla, kuinka nainen on niin ylivertainen mieheen verrattuna, eli jos kiinnostusta on edes jossain määrin naiseen, vie nainen miehestä voiton. Tämä on mielestäni pelottava ajatus. Kuinka voin koskaan solmia suhdetta mieheen, jos taustalla on pelko, että oikean naisen tullessa kohdalle tajuan olevani oikeasti kiinnostunut vain naisista???
Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Muilla samoja pelkoja? Haluaisin kuulla aiheeseen liittyviä kokemuksia ja ajatuksia.:) Kysymys on suunnattu naisille, mutta toki miehetkin vastatkaa...:)
Ymmärrättekö, mitä tarkoitan? Muilla samoja pelkoja? Haluaisin kuulla aiheeseen liittyviä kokemuksia ja ajatuksia.:) Kysymys on suunnattu naisille, mutta toki miehetkin vastatkaa...:)
Vastaukset 23
Vanhimmat
... joita tällekin palstalle kirjoitetaan, tuskin ovat täysin kattavia.
Luulenpa, että naiset, jotka ovat miestensä lumoissa, jopa "kokeiltuaan naista" eivät kirjoita siitä tänne. Enimmäkseen varmaan kirjoittavat bi-naiset, jotka elävät sellaista vaihetta, että nainen kiinnostaa. Ja monilla ei ole edes mitään kokemuksia naisen kanssa olemisesta/elämisestä - lähinnä vain haaveita ja unelmia.
Ihana nainen on ihana, samoin ihana mies. Kummassakin sukupuolessa on monenlaisia edustajia. Mutta biseksuaalisuuteen kuuluu monilla se, että kiinnostuksen suunta voi vaihtua. Toisessa vaiheessa ihana nainen kiehtoo enemmän kuin ihana mies. Ja päinvastoin.
Kirjoitit: "Kuinka voin koskaan solmia suhdetta mieheen, jos taustalla on pelko, että oikean naisen tullessa kohdalle tajuan olevani oikeasti kiinnostunut vain naisista???"
Kuinka kukaan voisi koskaan solmia suhdetta, kun ei ikinä voi olla varma, kestääkö se ikuisesti? Jos rakastaa toista, haluaa olla hänen kanssaan ikuisesti. "Ikuisuus" voi olla eri pituinen eri suhteissa - niin myös heteroilla.
Eli jos rakastat miestä niin paljon, että haluat jakaa elämäsi hänen kanssaan, miksi et uskaltaisi sitoutua häneen? Kukaan nainen ei tule ja vie sinua siitä suhteesta väkipakolla. Ihminen voi jossain määrin hallita elämäänsä...
Itse olen elänyt naisen kanssa suhteessa niin kauan, että suhteemme on lähinnä symbioottinen. Olemme toisillemme parhaita ystäviä - samalla kun jaamme elämämme. (Olen siis nainen.)
En voi vastata heidän puolestaan, joille ihmissuhde on puhtaimmillaan pelkkää seksiä. Jos olisin enemmän seksiorientoituneempi, kaipaisin varmaankin välillä miehenkin "rajua käsittelyä". Tosin en ole miehen kanssa koskaan eläessäni ollut niin pitkässä suhteessa, että seksielämä olisi tasoittunut tavalliseksi "arjen puurtamiseksi". En voi siis puhua tässä heteroiden puolesta.
Mutta eiköhän jokaisen halut ole yksilöllisiä. Kuka haluaa suhteeltaan enemmän fyysisyyttä, kuka henkisyyttä.
Olen joskus, suoraan sanottuna, tuntenut jopa sääliä bi-seksuaalien puolesta - he eivät ole suosittuja kummassakaan leirissä. Lisäksi on omat tunnontuskat ja epävarmuus. On varmasti helpompaa elää selvästi janan jommassa kummassa päässä.
Itse olen kuullut (hetero)ystävieni suusta useinkin sellaisia lausahduksia, että heidän mielestään olen ollut aikoinani viisas valitessani polkuni! Kieltämättä - en kaipaa mieheltä mitään. Se mitä kaipaan suhteessani, on hellyyttä, jakamista, empatiaa...tätä kaikkea saan naiseltani. En (ainakaan) tunnusta, että kaipaisin äidillistä hoivaa vaimoltani, mutta voin hyvin ymmärtää, miksi miehet elävät naisten kanssa. Minulla on hyvä vaimo, joka hoitaa, hoivaa ja hellii minua ja vastavuoroisesti minä häntä.
Eiköhän se ole ihmisestä kiinni, ei sukupuolesta, keneen tunnemme vetoa. Jos mielipidettäni kysytään; ihmiskunta kaipaa uusia sukupolvia - se on ainoa syy, miksi miehet ja naiset elävät keskenään liitossa.
Mutta jokainen on yksilö ja vapaasti valitkoon puolensa. Tunne on se joka ohjaa. Unohtakaa järki. Se on vanhanaikaista.
pst.Olenpa myös kuullut, että miesten kanssa säätäessä jää usein esileikki harrastamatta. Naisen kanssa sänkypuuhat on yhtä esileikkiä;-)
Olen käynyt läpi samoja tuntemuksia ja pelkoja.
Minä kuitenkin ihastuin jo nuorena useisiin naisiin. En vain tainnut tai halunnut ymmärtää mistä on kysymys. Ihastuinhan myös miehiin ja se tuntui riittävän.
Miessuhteitteni välissä, aikuisiällä, kohtasin ihanan naisen, johon rakastuin. Ja hänen kanssaan koin jotain sellaista, että aavistukseni vähintään bisseydestäni voimistuivat. Sitten tulivat vastaan pelot, joista kerroit.
En halunnut myöntää itselleni mahdollista bi-taipumustani. En kertakaikkiaan ollut siihen valmis. Meillä olisi ollut ystäväni kanssa lukemattomia mahdollisuuksia ottaa asiasta lopullinen selko, mutta tyydyimme hyväilyihin.
Ensiksikin kannoimme molemmat suurta syyllisyyttä siitä, että hellimme toisiamme ystäväni avomiehen tietämättä. Ja toiseksi, pelkäsin suunnattomasti juuri sitä, että jospa en naisen jälkeen enää pystykään suhteeseen miehen kanssa. Se pelko voitti kaiken. Silloin.
Tänään, olen täysin valmis rakastumaan naiseen ja kohtaamaan hänet myös fyysisesti. Se on jopa itsestään selvää. Ja odotan sitä...häntä ;)
Mielestäni jokaisen täytyy selvittää tällainen asia rehellisesti itsensä kanssa. Se vie ehkä oman aikansa, mutta se kannattaa. Tänään hyväksyn täysin bi-puoleni ja olen siitä sisimmässäni jopa hyvin ylpeä :)
Minulle asian tunnustaminen itselleni, itseni löytäminen ja hyväksyminen, vaikkakin "vasta" nelikymppisenä, on tuonut ilon, levollisuuden ja tasapainon elämääni. Myös itsearvostuksen.
sanoja ja hieno kokemus elävästä elämästä Ms Penelope. Olen kokenut kutakuinkin samalla tavoin. Uuden vastaanottaminen ja tavallaan vanhasta tutusta ja totutusta luopuminen ei käy ilman tuskaa, mutta samalla tavoin juuri koen; olen sisimmässäni ylpeä siitä mitä olen, olen bi!
...vastaan omia tunteitaan? Jos toinen nainen viehättää, tavalla tai toisella, miksi sitä ei voisi sallia itselleen. Ei asiaa tarvitse edes muille julistaa, ei sen tarvitse johtaa tekoihin - kunhan antaa itselleen anteeksi tuntea kuten tuntee.
Uskokaa tai älkää, kun hyväksyy omat tunteensa, oma taakka kevenee. Elämä on mukavampaa:-) Jälkeenpäin sitä vaan ihmettelee, että mikä siinä nyt oli niin pelottavaa.
... juuttua pelkoihin? Nehän syövät energiaa ja estävät elämästä täysillä.
Tunteiden salliminen ja itsensä hyväksyminen vaativat kuitenkin usein aikaa ja miettimistä. Eri ihmiset kypsyvät eri vauhdilla ja taustatkin vaihtelevat. Oma prosessinikin kesti useita vuosia. Mutta se kannatti. Nyt mietin minäkin: "mikä siinä nyt oli niin pelottavaa?"
"Jos toinen nainen viehättää, tavalla tai toisella, miksi sitä ei voisi sallia itselleen. Ei asiaa tarvitse edes muille julistaa, ei sen tarvitse johtaa tekoihin - kunhan antaa itselleen anteeksi tuntea kuten tuntee."
...noin minäkin tänään ajattelen. Olisihan se ollut mukava tuntea näin jo aikaisemminkin, mutta ei -80-luvun heteronormatiivisessa ympäristössä kasvaneena, asian itselleen tunnustaminen tullut mieleenkään. Tänään on aika toinen...
Ja turha on jossitella. Minulla se vei oman aikansa ja ehkä niin oli tarkoituskin. Olen äärettömän onnellinen tästä olotilastani, tänä päivänä.
"Minulla se vei oman aikansa ja ehkä niin oli tarkoituskin."
Elämässä on monenlaisia vaiheita ja niillä on oma merkityksensä. Oma "hetero"-aikani oli myös täyttä elämää ja olen onnellinen siitä. Ja tänään olen onnellinen tästä päivästä.
Minulla oli joskus pelko siitä, että jos olenkin lesbo... Turha kai mainita, että olin silloin aika nuori. Myöhemmin olen tajunnut, että ihmisessä voi olla paljon ei-toivotumpia ominaisuuksia ja että paljon kamalampaakin voi sattua, kuin ihastua/rakastua ja rakastella samaan sukupuoleen kuuluvan kanssa.
Olen aikaisemmin kirjoittanut täällä, että ensimmäinen naiskokemukseni jätti minut ajatuksiin, että olenkin hetero. Kyse oli kuitenkin pelkästään siitä, että ihminen ei ollut oikea.
Samasta syystä kuvittelin kauan, että olen naisista pelkästään seksin takia kiinnostunut, mutta siitä ei ollut kysymys.
Olen aina osannut erottaa seksin rakkaudesta ja päinvastoin. Luulin kauan, että naiset herättävät minussa ainoastaan seksuaalista halua, että olen todellakin biSEKSUAALI ja että vain miehet voivat herättää minussa muitakin tunteita.
Asia ei sittenkään ole ihan noin yksioikoinen. Olen huomannut, että naiset herättävät minussa ihan samoja tunteita kuin miehetkin. Tarvitaan vain minulle oikea nainen.
Tästä kirjoitinkin tuossa alemassa viestissä, eli kiihotutko vain naisen vartalosta visuaalisella tasolla? Ja kiihottuaksesi miehestä tarvitset häntä kohtaan tunteita?
"Mietinkin nyt, että onko kokemuksia toiseen suntaan samoissa määrin? Että oma seksuaalisuus on ollut hukassa ja on kuvitellut olleensa kiinnostunut naisista ehkä enemmänkin kuin miehistä. Sitten kuitenkin huomannut, että kyllä miehet ovatkin se oma juttu?"
Rakastuin nuorena yleensä naisiin ja elin naisen kanssa pari vuotta. Tuli ero ja tapasin miehen johon rakastuin ja perustimme perheen. En kyllä ollut hukassa naisenkaan kanssa. Oli se rakkaus aitoa silloinkin. Nyt vaan näin. Rakastan miestäni. Tällä hetkellä tää mies on se oma juttu :)
...kysyä jotain tarkempaa kokemuksestasi?
Et tunne siis mitenkään eläneesi valheessa naisten kanssa? Tiedostitko kiinnostuksen miehiä kohtaan jo ennemmin vai tuliko rakastuminen ns. puskien takaa? Koetko rakastumisen ja rakkauden miestä ja naista kohtaan "samanlaiseksi"?
Kiitos vielä kaikille, jotka vaivauduitte vastaamaan. Olen kateellinen teille jokaiselle, kun tunnutte olevan niin sinut seksuaalisuutenne kanssa. Minä se vain pelkään ja pelkään. En löydä tasapainoa. Mutta kirjoituksenne kannustavat ja rohkaisevat kovasti, kiitos kaunis siitä:)
Ei siinä mitään valheellista ollut kun elin lesboelämää. Siinä vaiheessa olin kiinnostunut naisista. Joskus aivan nuorena olin kyllä ihastunut pariin poikaankin muttei siitä tullut mitään sen kummempaa. Minun mielestäni rakkaus on samanlaista miestä ja naista kohtaan. Olen bi joka nyt rakastaa miestä ja ennen rakastin naista. Mutta kyllä siinä ympäristöllä on ollut ihmettelemistä paljon enemmän kuin itselläni.
Minä ikääntyvä eläkeläismies, 65-v., heräsin omiin bi-tunteisiini kovin myöhään. Olisi pitänyt antaa mieltymysten "viedä" mukanaan jo nuorempana. Muutamaan kertaan asetuin aivan omasta tahdostani vapaaehtoisesti heteroloukkuun ja kilttinä aikapoikana jämähdin omaan uskollisuuteeni. Ajan mukana nuo suhteet ovat kuitenkin päätyneet eroon. Vasta keski-ikäisenä sain kumppanikseni avara-asenteisen naisen ja olemme eläneet yhdessä nyt jo kaksi vuosikymmentä.
Vaikka minun vakaumukseni mukaan bi-henkisyys avaa parhaat mahdollisuudet monipuolisiin ja antoisiin ihmissuhteisiin, niin totta kai tiedän, että ihmiset ovat erilaisia ja epätäydellisiä eikä se asiantila muutu bi-taikasauvan heilautuksella. Meidän itsekunkin olisi opittava katsomaan peiliin ja pyrittävä luotailemaan omaa korvien välikköämme sekä pyrittävä seulomaan menneen maailman taikauskon ja luulottelun vihneitä pois vaikuttamasta. Enkeleitä meistä ei tule, mutta ehkä voisimme kehkeytyä kuitenkin hiukan paremmiksi kuin ennen.
Yksilötasolla naisten ja miesten keskuudessa bi-myönteisyyden yleistyminen tietäisi asenteitten väljentymistä vähitellen koko yhteiskunnassa. Määrittelyn pilkunviilaukseen ei kannata takertua. Termi "bi-ihminen" on yleistys, joka kattaa laajan asteikon tuntemuksia. Tärkeintä on minun ymmärtääkseni kosketuksen kokeminen myönteiseksi tuntemukseksi samaa sukupuolta olevien ihmisten kesken. Yhtä hyvin tuo kosketus voi olla palkkää halaamista kuin eroottista tositoimintaakin ja kaikkea siltä väliltä. Mitä yleisempää olisi bi-mentaliteetti, sitä vähäisemmiksi kävisivät mustasukkaisuudesta aiheutuvat ristiriidat.
Lopuksi omana havaintonani haluan todeta, että ikääntymisen myötä olen alkanut ihailla naisten keskinäisiä intiimisuhteita. Aikaisemmin en nähnyt asiaa sillä tavalla. Nykyisin voin lähes loputtomasti katsella ja ihastella kuvia keskenään suukottelevista ja toisiaan hyvänäpitävistä naisista. Siinä on jotain aivan erityistä sööttiyttä, hienoutta, herkkyyttä.
"Tuntuu, että naisen kanssa olemista ylistetään siinä määrin, että jos kerran kokeilee, ei enää voisi olla ilman tai miehen kanssa."
"On kuitenkin ahdistavaa kerta toisensa jälkeen kuulla, kuinka nainen on niin ylivertainen mieheen verrattuna, eli jos kiinnostusta on edes jossain määrin naiseen, vie nainen miehestä voiton."
Tässä oma teoriani... onko naisten välisen kanssakäymisen hehkuttamisen taustalla se, että bi-naiset kiihottuu naisista myös visuaalisesti, toisin kuin miehistä? Bi-naiset kiihottuu miehistä pääosin tunnetasolla, kun mies tunnetaan paremmin ja häneen on muodostettu tunneside. Bi-nainen kiihottuu miehestä siis samalla tavalla kuin heteronainenkin: romanttisesti tunnetasolla.
Naisesta bi-nainen voi tunnetason lisäksi kiihottua myös visuaalisesti, onhan se moneen kertaan bi-naisten ja heteronaistenkin suusta kuultu että naisen vartalo on kiihottavampi, seksikkäämpi ja viettelevämpi kuin miehen vartalo. Jopa siis jotkut heteronaiset kiihottuu kauniista naisen vartalosta, muttei komeasta miehen vartalosta. "Kauneus" ja "komeus" onkin kokonaan eri asioita: kauneutta ihaillaan universaalisti; miehet ja naiset, lapset ja vanhukset ihailevat kauneutta. Komeutta ihailevat vain naiset ja silloinkin syynä on pääasiassa hyvien geenien löytäminen jälkeläisille. Naiset eivät kiihotu miesten komeudesta vaan kiinnostuvat siitä ja tässä on suuri ero. Naiset haluavat komean miehen koska sellainen yksilö takaa hyvät geenit. Naisten komeuden perään juokseminen on siis järkiperäistä suvunjatkamista, eikä yleensä liity kiihottumiseen mitenkään.
Ehkä tässä on siis se selitys miksi naiset hehkuttavat naisten välisiä suhteita: nainen on bi-naisille kiinnostavampi kuin mies koska naisesta he voivat nauttia myös pelkästään visuaalisena kiihokkeena. Bi-naiset pystyvät kiihottumaan naisen vartalosta samalla tavalla kuin heteromiehetkin; muutamassa sekunnissa ja tämän vuoksi monesti naiset jotka katsovat pornoa/lesbopornoa ovat bi-seksuaaleja. Bi-naisen aivot reagoivat naisen vartaloon samalla tavalla kuin heteromiehen aivot: rinnat, perse, lantion kaari, ihon pehmeys.
Sehän on valtava plussa seksiä ajatellen joka täydentää nautinnon seksissä; bi-nainen voi kiihottua naisen kanssa tunnetason lisäksi myös visuaalisella tasolla = seksuaalinen nautinto on täydellisempää kuin miehen kanssa, jonka kanssa nainen voi kiihottua vain tunnetasolla. Ja koska nainen kiihottuu myös naisen vartalosta on loogista että nainen haluaa sängyssä myös keskittyä toiseen naiseen, ahmia tätä silmillään.
Vertailun vuoksi: miehen ja naisen välinen seksi on yleensä vahvasti naiseen painottuvaa: mies katselee ja koskettelee naista ja kiihottuu kun taas nainen voi aivan hyvin pitää silmiään kiinni koko seksin ajan ja keskittyy vain tuntemuksiinsa unohtaen koko miehen olemassaolon. Miehen ja naisen välisessä seksissä siis kumpikin keskittyy naiseen. Nainen ei keskity miehen vartaloon sen paremmin, koska miehen vartalo ei ole seksissä se juttu, vaan tunneyhteys kahden ihmisen välillä. Naiset (bi:t ja heterot) mielipiteitä kaivataan!
..että tuossa sun teoriassa on ainakin osa totta.
Kuulostaa järkevältä... mut tosin en täysin sitä allekirjoita. Mun kohdalla on ollut niin, että vaikka naiset ovat fyysisesti halunneet minua, on siinä ollut ainakin jonkinkaltainen kevyt ihastuminen takana, ei ihan täysin seksuaalista. Yhden naisen tapauksesta en tiedä, kun hän ei tuntenut mua lainkaan.. Mut mun kavereille hän kehui ihanaksi ym. Eikä uskaltanut lähestyä, hänen lähtökohtiaan en siis voi tietää.
Joidenkin kohdalla tuo pitänee paikkansa.
Minä pidin pitkään naista kauniimpana ja kihottavampana sukupuolena, mutta miehet veivät voiton käytännön elämässä. Viime vuosina olen sitten tajunnut myös miesvartalon upeuden päälle, enkä enää huolisi herraa joka ei harrasta urheilua... Naisten kohdalla taas olen tullut sallivammaksi: ei haittaa vaikkei olisi ihan fit, kunhan kokonaisuus on kohdallaan.
Edelleenkin tykkään katsella kaunottaria, mutta he eivät juuri kiihota (mielestäni käytit tätä sanaa kirjoituksessasi turhan vapaasti). Poikamaiset naiset vievät jalat alta. Miesten osalta komeus yhdistyy paikoin toiminnallisuuteen -
Mutta tunnepuoli merkitsee paljon sukupuolesta riippumatta. Oli suhteen syvyys sitten mikä tahansa, on tärkeää tietää ja tuntea, ettei kumppani ole henkisesti valovuosien päässä itsestä. Tietty yhteisymmärrys liittyy myös seksuaalisuuteen varsin kiinteästi.
Minun mielestäni.
"Minä pidin pitkään naista kauniimpana ja kihottavampana sukupuolena, mutta miehet veivät voiton käytännön elämässä."
eikö tuossa juuri toteudu se mistä kirjoitin, naisvartalo oli sinulle luonnostaan kaunis, et ehtinyt pohtimaan asiaa onko vai ei, vaan reagoit siihen alitajuisesti ajattelemalla "seksikkäännäköinen". Miehen vartaloon et reagoinut samoin, et kiinnittänyt huomiota yhtä välittömästi, näit sen hyvännäköisenä vasta käytännön elämässä, eli tavallaan järkeilit tietoisella tasolla "onhan miehen vartalokin ihan kiva". Tämä oli kirjoitukseni pointti; naisen vartalo on luonnostaan kaunis ja kiihottava ja siihen reagoi täysin eläimellisesti "VAU, mikä kroppa!". Miehen vartaloon reagoi laskelmoivalla tavalla ilman visuaalista kiihoketta; timminnäköinen vartalo tuolla miehellä, eli miehellä on hyvät elintavat ja hänellä on itsekuria treenata joka kertoo luonteesta paljon.
Ero on tässä: kauniin naisen vartalon nähdessäni mua ei vois vähempää kiinnostaa millainen luonne naisella on, koska näky on niin pakahduttava, silmät "seisoo" päässä ja sydän hakkaa. "Tuota naista voisin nussia vaikka heti". Komean miehen nähdessäni ajattelen vain kylmän viileästi "tuosta miehestä saisin hyvät geenit lapsilleni, hänen kanssaan voisin aloittaa parisuhteen ja seksi alkaa kiinnostaa sitten kun alkaa olla tunteita mukana".
"Miesten osalta komeus yhdistyy paikoin toiminnallisuuteen - "
miesten kohdalla seksikkyys tulee enemmänkin siitä mitä mies tekee kuin siitä miltä mies näyttää, eikö vain? Miehen vartalo sinänsä ei ole visuaalisesti pakahduttava, vaan vaikutuksen tekee se kun mies tekee jotain fyysisesti vaativaa, kantaa raskaita tavaroita tai liikkuu nopeasti ja sulavasti jalkapallokentällä. Elikäs huomio kiinnittyy vartalon liikkeisiin, ei itse vartaloon. Heteronaisetkin ajattelee tästä samalla tavalla joten ei mitään eroa siinä mielessä.
Sinä naisesta:
...kauniin naisen vartalon nähdessäni mua ei vois vähempää kiinnostaa millainen luonne naisella on, koska näky on niin pakahduttava, silmät "seisoo" päässä ja sydän hakkaa. "Tuota naista voisin nussia vaikka heti."
Minä naisesta:
Kauniin naisen vartalon nähdessäni nautin, mutten yleensä ajattele "nussimista"... Ja se luonne kyllä merkkaa paljon jopa silloin, kun ihanan poikamaisen (siis erittäin kauniin!) tytsyn havaitessani vähän tuhmia mietinkin.
Sinä miehestä:
Komean miehen nähdessäni ajattelen vain kylmän viileästi "tuosta miehestä saisin hyvät geenit lapsilleni, hänen kanssaan voisin aloittaa parisuhteen ja seksi alkaa kiinnostaa sitten kun alkaa olla tunteita mukana".
Minä miehestä:
Komea miehen nähdessäni en usein ajattele juuri mitään, vaikka katseeni saattaa viipyä tienoillaan kauemmin kuin vähemmän komeassa vierustoverissa. Ainakaan tuntemattomien miesten kohdalla komeuskaan ei siis merkitse paljoa. Kuitenkin, jos tyyppi kiinnostaa kokonaisvaltaisemmin ja jos minä kiinnostan häntä, suorastaan mässäilen myös näköaistimuksillani, kaikissa tilanteissa.
Ehkä siis jotenkin esineellistän miehiä??? Mutta hekin esineellistävät minua ja muita naisia. Miesten osalta "tarjontaa", laadukastakin (voi näitä sanoja...) on sen verran runsaasti, ettei jokaiseen komeaan parane haksahtaa.
Vielä niistä geeneistä: viimeksi tänä aamuna kerroin ystävälleni, miten jonkin aikaa sitten tosissani mietin, että eräskin psykopaattimies olisi biologisesti täydellinen isä, jos vain jotenkin onnistuisi piilottamaan sen lapsen häneltä sitten... :-/ (Yksikään nainen ei vielä ole onnistunut horjuttamaan mielenterveyttäni. Yksikin mies on.)
Yleisesti tämä teoriasi on kyllä aika hyvä - varmaan pätee moniin ihan sellaisenaan.
Kysyn sitä vielä tässä omalla viestillä eli bi-naiset ja myös heteronaiset jos tämä teitä koskee: kiihotutteko miehistä ja naisista eri tavalla? Oma olettamukseni on että bi-naiset kiihottuvat miehistä heteronaisten tavoin eli tunnetasolla ja naisista heteromiesten tavoin eli kiihottuminen ilman tunteita pelkästään visuaalisella tasolla on myös mahdollista.
Minä en osaa sanoa, mikä tarkalleen ottaen on se juttu, mikä minua kiihottaa. Kauneuskäsitykseni ei useinkaan vastaa valtavirtaa. Nuorempana tein kumppanivalintaa selkeästi ulkonäön perusteella, oli vain silkkaa bonusta jos tyypissä sattui olemaan myös sisältöä.
Aikuistuttuani kiinnitän huomiota enemmän kokonaisuuteen; yksittäiset ulkonäkö"virheet" eivät ratkaise. Kokonaisuudessaan hyvännäköisyys ei toisaalta pelasta, jos henkilö on esimerkiksi avoimen rasistinen tai laukoo muuten pelkkiä tyhmyyksiä.
En tee eroa sukupuolten välille, eikä minulla ole mitään tiettyä kaavaa, jonka mukaan joku tietynlainen viehättäisi eniten.