Olisin kiinnostunut tietämään, miten eroavat toisistaan nuo kaksi rotua? Siis ulkoisista eroista olen tietoinen, mutta entä luonteen puolesta? Jommasta kummasta tulee todennäköisesti uusi jäsen perheeseemme, emme vain oikein osaa päättää, kumpi rotu olisi sopivampi :)
Russelin ja kettuterrierin erot
koirasta_haaveilevat
212648
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
metsästysviettisempiä. Suosittelen lämpimästi kettuterrieriä. Itselläni on ollut karkeakarvainen, ja se oli mahtava persoona!
kaksi karkkarinarttua ja hienoja hauskoja persoonoita monipuoliseen harrastamiseen sekä mukavaan leppoisaan seurusteluun :)
sanoisin että kettarit hiukan pehmeämpiä ja huumoritajuisempia kuin russelit.
Kettuterrierissä törmäävät kaksi ääripäätä. Yleensä se on oikea kainaloinen, mamman mussukka, joka viihtyy sylissä, nukkuu saman peiton alla ja rakastaa rapsutuksia. Toisaalta se on valpas ja innokas, aina valmiina toimintaan. Harrastamisen kannalta tämä rotu onkin todella monipuolinen, sen kanssa voi touhuta lähes mitä tahansa aina agilitysta ja mejästä raunioihin ja tokoon asti. Älykkäänä rotuna se oppii uudet asiat nopeasti niin halutessaan.
Monet kettuterrierit nauttivat temppujen tekemisestä ja varsinkin huomion keskipisteenä olosta niitä esittäessään. Sen olemus on tuolloin iloinen ja kujeileva, joskus sen suupielissä voi lähes nähdä iloisen virnistyksen.
Kettuterrieri on ystävällinen ja avoin koira, jolla on kuitenkin myös peloton sielu. Se vastaa aina ärsykkeeseen. Kettuterrieri provosoituu tappeluhaasteeseen varmasti sellaisen saadessaan, välittämättä tuon taivaallista vastustajansa koosta. Tämä on varsin ymmärrettävää, kun muistetaan, että se on alunalkaenkin jalostettu luolakoiraksi.
Itselläni karkea, erittäin metsäverinen tapaus.
luonteeltaan kuin utelias ja vilkas lapsi ja sillä tuntuu olevat ”kyselyikä” koko elämänsä ajan. Se on erittäin kiinnostunut kaikesta mitä oma lauma tekee ja usein myös kaikesta mitä tapahtuu lauman ulkopuolella. Se haluaa olla kaikessa mukana ja jos ei saa tarpeeksi virikettä, keksii sitä itse. Käyttörotuna se kaipaa yllättävän paljon liikuntaa pieneen kokoonsa nähden, mutta lenkityksellä sitä ei väsyneeksi saa. Liikunnan lisäksi parson kaipaa myös tekemistä aivoilleen, ongelmaratkaisua sekä uuden oppimista. Rodun energisyys sekä metsästysviettisyys kannattaa ottaa huomioon jos on tätä koiraa itselleen miettimässä.
Parson ei omaa myöskään miellyttämisviettiä juuri ollenkaan. Se ei halua totella siksi että sen täytyy vaan siksi, että se saa siitä jonkin palkinnon. Parsonhan on jalostettu työskentelemään yksin sekä koiralaumassa, ilman ihmisen ohjausta, näin ollen siitä on kouliutunut koira, joka osaa käyttää omaa päätään ja se vielä jopa nauttii siitä:)
Joskus sen tottelumotivaation löytäminen voi olla hankalaa, joka taas saattaa pistää kokemattoman koiranomistajan hämilleen. Mutta mikään toivoton tapaus parson ei ole. Useat parsonit ovat persoja ruualle, pitävät kepeistä, palloista, leluista… ja näitä onkin helppo käyttää ”motivaattoreina”. On myös TOKOilevia parsoneita, joka puhuu puolestaan rodun monikäyttöisyydestä ja sopeutuvaisuudesta. Jokaisen parsonyksilöm kohdalla pitää vaan löytää ne niksit, joilla saa koiran toimimaan halutulla tavalla.
Parson on laumaviettinen, se seuraa johtajansa liikkeitä, mutta provosoituu herkästi jos näkee tai on näkevinään jotain metsästettävää. Metsästysvietin takia pitää hyvin tarkasti valita paikat missä koiransa vapaaksi päästää sekä opetella lukemaan koiraansa (ja muistaa ne paikkakuntakohtaiset järjestyssäännöt sekä metsästyslaki).
Jos koira ei korvaansa lotkauta tänne-komennolle on paras pistää sessu kiinni ja aloittaa luoksetulon opiskelu alusta. Tietysti on myös niin metsästysviettisiä ja/tai omapäisiä yksilöitä ettei niitä uskalla päästää vapaaksi kuin aidatulla alueella. Mutta harjoittelu pennusta asti tuottaa yleensä toivottua tulosta:)
Usein kuulee myös puhutavan, että parsonit olisivat epäsosiaallisia sekä aggressiivisia. Koiran luonteeseen vaikuttavat perintötekijät, mutta vielä enemmän ympäristö missä se kasvaa sekä saamansa kokemukset. Jos koiran sosiaalistaa pennusta asti, antaa sen tavata erilaisia koiria, tulee siitä yleensä toiset koirat hyväksyvä yksilö. Urosten piirissä esiintyy aggressiivisuutta toisia uroksia kohtaan, joka on yleistä muissakin roduissa. Täytyy kumminkin muistaa, että koiran ei tarvitse tulla toimeen jokaisen lajikumppaninsa kanssa, ja kilttinä tunnettu yksilö voi kohdata lajitoverin jonka kanssa kemiat eivät mene yksiin. Koiran ei tarvitse hankkia uusia ystäviä jos se selvästi on sille stressaava tilanne, ennestään tutut varmasti riittävät. Kumminkin olisi hyvä että koira sen verran sietää toisia että, esim. näyttelyssä ei tarvitse koko ajan hillitä raivopäistä koiraa.
Parsonit ovat itsetietoisia ja itseriittoisia ja ne voivat suhtautua toisiin koiriin kylmän viileästi ja kimpaantua kun niiden yksityisyyttä häiritään. Mutta toisena ääripäänä ovat nämä parsonit jotka rakastavat kaikkia kahdella ja neljällä jalalla kulkevia otuksia:)
Henkilökohtaisella kokemuksella metsästysverisempiä, eivätkä miellyttämisenhaluisia. Suosittelisin sinulle kettaria, jos haluat haastetta russel :D
suurin osa russel-tekstistä sopii kettariinki ettei sen puoleen
alunperinhän kettuterrieri on ollut pohjana kun näitä russeleita ja jackeja "luotiin"
Paljon vastauksista, jotain tuon suuntaista olin itsekin päätellyt rotujen eroista, mutta mukava kuulla vielä viisaammiltakin :)
hyvin samantyyppisiä muuten mutta aina tulleet erittäin hyvin toimeen muiden koirien kanssa eli käymme koirapuistoissa säännöllisesti..eli eivät provosoidu tappelemaan kun on hyvin pienestä pitäen sosiaalistettu.
itsellänikin on käsitys siitä, ettei nykypäivän kettari ole enää se ärisiä nilkastapurija. Oma narttuni tulee hyvin toimeen toisien koirien kanssa, sekä on sosiaallinen muutenkin.
Rodut kehittyy :)
Päätös on nyt sitten tehty, ja kettuterrierinarttu varattu :) Ei malttaisi odottaa koiran kotiin saamista!
olla himpun utelias, jos et halua tarkemmin kertoa niin vinkkaa edes että mistä päin varasit? Itsellänikin on 2 kettuterrieriä, sileitä molemmat. Tuleeko teille sileä vai karkea kaveri?
..on varattu, tuttava haki samalta ihmiseltä oman pentunsa ja tiesi antaa vinkin. Ja sileä tulee :)
onnea pennun odotukseen, onko vielä pitkä odotus edessä? Tuo Itä-suomi ei vielä paljon valaissut, pentulistaakin piti kurkkia, mutta olen eräällä harrastajien sivuilla kurkkinut hetki sitten 3,5 viikon ikäisten pentusten kuvia, olisiko mahdollisesti tuleva pentusi siinä satsissa???
...voi olla siinä satsissa, nämä pennut ovat vasta parin vkon ikäisiä. Eli kyllä tässä jonkin aikaa saadaan vielä odottaa :) Ihminen jolta pennun haemme ei ole varsinaisesti "kasvattaja", enemmänkin rodun harrastaja. Pentujen hankkiminen yms. kuitenkin tapahtuu ammattitaidolla ja hyvien normien mukaisesti.
kasvattaja kun on pennut teettänyt.
Täällä on muutamassa viestissä mielestäni annettu kettarista yltiöpäisen positiivinen kuva. Keskiverto kettari - oli sosiaalistettu kuinka hyvin tahansa - usein provosoituu herkästi ja vastaa ärsykkeisiin tulisesti ja sisukkaasti. Se kuuluu niiden rodunomaiseen luonteeseen ja se pitää muistaa aina ottaa huomioon. Ja vaikka kuinka haluaisi koirastaan koirapuistoissa toisten koirien kanssa toimeentulevan lepsukan, se ei välttämättä tule terrierin kanssa ikinä onnistumaan.
sinulla kokemuksia? Omakohtaisesti voin kertoa että ilmeisesti minua on sitten harvinaisen hyvin lykästänyt kun itsellä on kaksi hyvin sosiaalistettua terriä ja koirapuistoilukin onnistuu. Totta kai foxeihin (kuten mihin tahansa muuhunkin rotuun) mahtuu erilaisia luonteita, mutta kyllä tänä päivänä voi sanoa että hyvin kasvatettu, olemalla itse johdonmukainen, foxista saa ihastuttavan ja todella monipuolisen harrastuskaverin.
Tuota... Kaksi sosiaalista koiraako on kattava näyte kaikista Kettuterriereistä? :)
En kiellä etteikö hyvä kasvatus ole kaiken a ja o, mutta aina sekään ei riitä - Vaikka valkkaisit vielä pennunkin huolella & kasvattaisit sen hienosti, niin silti siitä vain yksinkertaisesti saattaa tulla kunnon luupää. Terrieri on terrieri - ja luonteiden kirjo on melkoinen - onneksi! :)
foxeista, ja hieman useammasta kuin kahdesta...
kahdesta koirasta on pieni, mutta tunnen kyllä useampiakin rodun edustajia. Tiedän myös monta taloutta joissa foxeja on enemmän kuin se yksi, monia talouksia joissa foxi elää jonkun muun rotuisen kanssa.
Luonteiden kirjo on suuri niin terreillä kuin millä tahansa rodulla, jopa sillä kultsulla joka tällä hetkellä johtaa purutilastoja ;). Joten ei sekään aina takuu ole että ota kiltti kultsu tai labukka...
Monella on vielä tänä päivänäkin foxeista huono kuva, onneksi maine parantuu päivä päivältä ja aktiiviset rodun harrastajat tekevät paljon asian eteen.
on vuosien saatossa parantunut ja ehkä myös terrierien omistajien ymmärrys rodusta paljon parantunut. Silti on vastuutonta antaa rodusta yleisesti sosiaalinen ja kaikkien kanssa toimeentulevan koiran kuva. Onhan noita kodinvaihtajiakin rodussa ikävän paljon. Ja seurakoiraksi sopivia helpompia rotuja löytyy myös. Toki parhaimmillaan foxi on sosiaalinen, leikkisä ja ihana kaveri mutta pahimmillaan kulmakuntaa ja perhettä terrorisoiva otus, jonka kanssa on todella hankala elää.
ja tosiaan omieni kanssa olen voinut olla aina hienosti koirapuistoissa toinen eli kolmetoistavuotiaaksi karkkari ja toinen on nyt kymmenen. Kettuterrierit on hieno ja monipuolinen rotu ja paremmin sen kohdalla on ollut mustamaalaus kuin ylistys ongelma ;)
tiedän monia foxeja lähipiirissäni jotka ovat hyvin sosiaalisia kuten tosiaan omatkin(13v,10v.koirani)eli sosiaalisuus on paljon todellakin kasvatuksesta kiinni minunkin mielestä. Ja tuntuu että foxini rakastaa varsinkin toisia foxeja/terriereitä samankaltaisen leikin ansiosta. :)