Onko olemassa keinoja? Ainoa vaihtoehto taitaa olla erota, sillä en jaksa enää.
Asun mieheni kanssa kahdestaan ja luoksemme saapuu joka toinen viikonloppu mieheni lapsi, joka ei ole hänen omansa. Lapsi on hänen entisestä suhteesta ja mieheni tuli ja pelasti. Otti hänet lapsekseen. Ihan ok juttu siis. Nyt vuosien jälkeen olen alkanut inohoamaan lasta. En voi sietää häntä. Tunnen kamalaa vihaa, katkeruutta ja inhoa tuota lasta kohtaan. Ei hänen kuulu olla täällä meillä, koska ei ole mieheni edes. Itselläni ei ole lapsia ja tuskin niitä tätä menoa tulee koskaan olemaankaan. Ja en ole niitä varmasti ansainnutkaan.
Tämä lapsi on vaikea. Tosi vaikea. Haluaa koko ajan jotain. Kuseksii housuunsa jne…ongelmia riittää.
Nyt pohdinkin jaksanko enää..onko tämä kaikki sen arvoista?
Asun mieheni kanssa kahdestaan ja luoksemme saapuu joka toinen viikonloppu mieheni lapsi, joka ei ole hänen omansa. Lapsi on hänen entisestä suhteesta ja mieheni tuli ja pelasti. Otti hänet lapsekseen. Ihan ok juttu siis. Nyt vuosien jälkeen olen alkanut inohoamaan lasta. En voi sietää häntä. Tunnen kamalaa vihaa, katkeruutta ja inhoa tuota lasta kohtaan. Ei hänen kuulu olla täällä meillä, koska ei ole mieheni edes. Itselläni ei ole lapsia ja tuskin niitä tätä menoa tulee koskaan olemaankaan. Ja en ole niitä varmasti ansainnutkaan.
Tämä lapsi on vaikea. Tosi vaikea. Haluaa koko ajan jotain. Kuseksii housuunsa jne…ongelmia riittää.
Nyt pohdinkin jaksanko enää..onko tämä kaikki sen arvoista?
Vastaukset 12
Vanhimmat
kuin pilaat lapsen ja miehen elämää enää enempää.
Jos miehesi tietäisi, että tunnet kamalaa vihaa lasta kohtaan, hän heittäisi takuulla sinut ulos.
ja TYPERÄ,KATKEROITUNUT TUNNEVAMMAINEN tapaus!!!!! YÄK. Juuri tällaiset vastaavat tallaisiin kysymyksiin, kun itse luultavasti ovat eronneet, ovat niin katkeria jne. Eivät luultavasti ikinä pystyisi olemaan minkäänlaisen uusperheen jäsen, koska luultavasti jos miehellä olisi esim. paha adhd lapsi ja oma olisi niin ihana, niin törmäyksessä oltaisiin.
Helvetti olen niin kyllästynyt teihin katkeriin keski-ikäisiin ämmiin, joiden äityslomat ym. maksan. Olen yrittäjä, joka välillä verenmaku suussa painan duunia. En ole itse kerennyt lapsia hankkimaan, kun hankin teille katkerille ääliöille rahaa, jotta voitte pitää sitäsuntätä vapaata, saada sitäsuntätä rahaa jne.
Toivottavasti elämä polkee sutt joskus niin alas, että tajuat joskus vielä jotain inhimillistäkin ellet (luultavasti) tule niin katkeraksi, että lähelläsi ei voi olla KUKAAN!!!
!!
Alkuperäiselle: muista, että sulla on vain yksi elämä, tee siitä mahdollisimman paljon sellainen, kuin haluat. Älä jää suhteeseen, jossa saat vähemmän kuin annat.
Hyvää kevättä sulle. ÄLÄ IKINÄ UHRAUDU!!
kirjoituksesta, "en ole joutanut lapsia hankkimaan kun hankin teille katkerille ääliöille rahaa..."
kehoittaisin sinua kiireen aloittamaan tämän lapsen hankinna, niitä kun ei hankita kuin tavaroita kaupasta tai tilata postimyynnistä, jos odottelee liian kauan monelta ne jää lopulta hankkimatta ja tai homma mutkistuu hoitojen myötä. Naisen hedelmällisyys laskee tuntuvasti yli 3-kymppisillä.
täynnä valintoja.. mikset sinäkin valitsisi joskus oikein. Neuvot toista omassa elämässään, vaikka oma elämäsi on pelkkää rahan hankkimista.. pyh yök! Sun ei kannata tosin lapsia hankkiakaan kun ei niille taitaisi aikaa riittää... no töihin siitä että minulle riittää ruokaa pöytään!
ole sossu-naisia? Istut perseelläsi ja rahaa tulee fattasta, sitten on kiva shoppaillla postimyynnissä ja tuunata lastenvaunuja?
Pyh yök????????
Suomessa varsinkin yksinyrittäjänaisella on korkea kynnys tehdä lapsia. Ei ole varaa palkata työntekijöitä, töitä on tehtävä, asiakkaille ei voi sanoa ei tai työt loppuvat kokonaan. Työpäivät venyvät, mitä enemmän tienaat sitä enemmän maksat veroa.
Äitiyslomalle pitää palkata sijainen, kenet koulutat ERITYISALAN AMMATTILAISEKSI (ei löydy työvoimatoimistosta) ja mistä teet rahat maksaa työntekijän moninkertaiset sosiaalikulut?
Ja mitä vastaat asiakkaiden valitukseen, kun sijainen mokaa duunit? Ai että sori, mä en nyt pääse, kun lapsella on korvatulehdus? Ikävä että teidän keissi kaatui, mutta palaattehan asiaan kolmen vuoden päästä, kun hoitovapaani loppuu?
Jos sä olet löysä siipeilijä, älä oleta että toisetkin ovat.
Niin, eiköhän sossu-naisia töihin otettaessa pitäisi työsopimukseen kirjata, että omaa henkilökohtaista elämää ei ole enää lupa elää. Vapaa-aika on oltava myös työaikaa, ja perhettä ei saa perustaa.
Sossu-naisella ei tule olla oikeutta saada lapsia ja vielä jäädä heitä kotiin hoitamaan. Näinkö? Varmaan olisi monta tulokasta siihen hohdokkaaseen duuniin.
Ota seuraavaksi sossu-mies asioitasi hoitamaan.
mutta jos vaihdetaan sossu-naisen tilalle yksityisyrittäjä, tarinasi saa todenmukaisia sävyjä.
Näyttää kyllä enemmänkin siltä, että ne sossu-miehet tuppaavat löytämään tiensä sossu-naisten hoiviin.
Minä hoidan asiani itse.
No onneksi olet sentään rehellinen.
Lapsi "kuseksii housuihinsa", koska oirehtii omalla tavallaan = on stressaantunut/peloissaan. (mikä liekin pääsyy)
Että ei se lapsi tahallaan housuihinsa kuseksi...mutta jos koet, että olet kykenemätön käsittelemään tilannetta kuten se on, niin suosittelen eroa tosiaan.
Hei!
Älä yhtään kuuntele mitään tuomitsevia höpinöitä.
Aikuiset tuntevat omia erittäin rakkaita lapsiaan kohtaan ambivalentteja tunteita, miksei siis "vieras" aikuinen. Tämän lapsen takia tuskin kannattaa lähteä eroa hakemaan.
Kannattaa ehkä ottaa yhteys Mannerheimin lastensuojeluliittoon tms. paikkaan jossa sitten voisit päästä juttelemaan ihan asiallisesti omista aikuisen ihmisen tunteistasi. Joihin sinulla on oikeus! Voit mielestäni myös hankkiutua noiksi viikonlopuiksi esim. kylpylään tms. Eihän Sinulla ole velvollisuutta jaksaa noita tunteita tai tilannetta.
Kaikki lapset ovat ajoittain hankalia, haluavat jotain koko ajan ja vaativat enemmän kuin olisi aiheellista. Kaikki aikuiset vihaavat ja inhoavat ajoittain noita hävyttömiä ja kovaäänisiä kääpiöitä. Ne jotka tunnustavat tämän tosiasian voivat elää lasten kanssa. Muut valehtelevat.
Anna itsellesi oikeus olla vihainen ja ärsyyntynyt, väsynyt ja rasittunut. Puhu asiasta miehellesi.
Huomaat ehkä löytäneesi jotain olennaista itsestäsi, ehkä näiden tunteiden seasta myöhemmin löytyy myös iloa, rauhaa ja rakkautta. Kaikkea sitä mitä me aikiuset voimme (toisinaan joudumme) kokea ollessamme lasten kanssa tekemisissä.
Kaikkea hyvää sinulle!
ihanalle miehelle,jolla on kans pari lasta aikaisemmista liitoistaan.En ole kiinnostunut hänen lapsistaan yhtään enkä halua omia.Olen kiinnostunut vain miehestäni. Aina kun muksujen on pakko tulla meille,niin lähden risteilylle tai johonkin kylpylään nauttimaan omasta olostani. Voittaa kiistattomasti rääkyvät ja kaikkea haluavat kakarat. Onneksi älysin rakastua sen verran varakkaaseen mieheen, että kaikki kiva on mahdollista toteuttaa.
Olet aika kärkevästi osannut asian ilmaista, mutta sinulla on vain yksi elämä ja marttyyristä ei kuitenkaan ole kenellekään iloa. Edes sen miehen lapsille. Useat ihmiset sortuvat käyttämään toisia ihmisiä hyväkseen. "On niin pinnallinen, että ottaa kaiken avun vastaan" Ts. biologiset vanhemmat eivät koe omana tehtävänään ja velvollisuutenaan ENSISIJAISESTI hoitaa itse omaa lastaan.
Minun miehelläni on edellisestä suhteesta yksi 5v tyttö ja yksi 6v poika, joka ei myöskään ole hänen biologinen, mutta mieheni on ollut hänelle isä pienestä pitäen!! Ei kuules se biologisuus merkkaa sitä että ei voisi tuntea lasta omakseen. Kyllä meillä ainakin miehen "ottolasta" pidetään aivan tasavertaisena perheenjäsenenä, siinä missä muitakin (omiakin lapsia meille siunaantunut kaksi).
Sun kannattais varmaan käydä juttelemassa jonkun ammattineuvojan kanssa jos tahdot vielä jatkaa suhdetta, mutta suosittelen lämpimästi ettet ainakaan millään tavalla osoita lapselle mitään negatiivisia tunteita, olet mieluummin vaikka poissa maisemista!!!!
Lapset kun vielä tuppaa olemaan hyvinkin tarkkoja, aistivat kyllä jos joku on "vialla"!
Lasten parasta on aina ajateltava, sillä lapsi menee sinunkin edellesi se on varma, ja tämä asia tuskin tulee koskaan muuttumaan!