Minä olen perheeni nuorin lapsi, vanhempani ovat eronneet, ja asun yksin äitini kanssa. Olen alkanut käydä lukiota, ja minusta tuntuu, että äitini olettaa minun olevan paras, ja ettei minulla olisi muuta elämää kuin koulu. Hän haukkuu minun ulkonäköäni, ja alentaa jo huonoa itsetuntoa.
Olen puhunut tästä hänelle, mutta ei se ymmärrä mua. Äidin mielestä mä olen kiltti tyttö, vaikka oikeasti mä en ole. Se ylentää mua muiden silmissä, kun se mitä se mulle kertoo on kauhea kritiikki siitä millainen mä olen.
Kertokaa, mitä mun nyt pitäisi tehdä? Mä en halua olla masentunut tämän takija.
Olen puhunut tästä hänelle, mutta ei se ymmärrä mua. Äidin mielestä mä olen kiltti tyttö, vaikka oikeasti mä en ole. Se ylentää mua muiden silmissä, kun se mitä se mulle kertoo on kauhea kritiikki siitä millainen mä olen.
Kertokaa, mitä mun nyt pitäisi tehdä? Mä en halua olla masentunut tämän takija.
Vastaukset 3
Vanhimmat
oletko montakin kertaa yrittänyt puhua äidillesi?
kannattaa puhua hänen kanssa niin monta kertaa kun mahdollista ja yrittää selvittää miksi hän tekee kaikkea mitä luettelit.
en toisaalta ymmärrä miks sun äiti sitte samaan aikaan kritisoi sua ja samaan aikaa kehuu sua muille..kysy sun äidiltä onko ne kaikki sen mielestä totta mitä se sanoo muille?vai ajatteleeko se susta niin kun se on kritisoinu?
Mä olen puhunut äidilleni asiasta useita kertoja. Silloin äitini vain alkaa haastamaan riitaa ja käyttää tätä "isä paholainen"- korttia. Kaikki riidat aina kääntyvät minusta häneen, vaikka kuinka yrittäisin.
Minä yritän ymmärtää häntä niin paljon, että alan pian epäilemään itseäni. Miten saisin hänet ymmärtämään minua?
Sano sun äidille, että sä tulet surulliseksi, kun hän ei ole tyytyväinen sun ulkonäköösi ja haukkuu sua. Sano, että sä olet häneen nähden heikossa asemassa, koska joudut koululaisena olemaan hänestä taloudellisesti riippuvainen.
Minusta vaikuttaa siltä, että sun äiti on susta oikeasti todella ylpeä. Hän saattaa herätä todellisuuteen, jos ilmaiset hänelle, että hänen käytöksensä satuttaa sinua syvältä.
Kirjoitit, että hän ylentää sua muiden silmissä ja pitää sua kilttinä tyttönä vaikka et ole. Mä olen nyt vanha, mutta nuorena munkin äiti kehui muille, miten kiltti olen, vaikka en ollut. Se tuntui kiusalliselta. Mua myös pakotettiin koulunkäyntiin. En jaksanut sitä ja lopetin peruskouluun. Olin pari vuotta töissä ja sitten kävin lukion iltaoppikoulussa. Sen jälkeen olen opiskellut oikeastaan koko ikäni työni ohessa ja tutkinnoissa löytyy. :)
Koulu on tärkeää, mutta kyllä minusta nuoren pitää saada elääkin sen sivussa. Nuoruus on vain kerran. Jos koulu ei oikeasti kiinnosta, kannattaa pitää välivuosia ja olla välillä töissä. Tosin silloin saa hyvän ammatin vasta myöhemmin ja on itse vielä veloissa, kun kavereilla on omakotitalot ym. Tosin ei nekään ole välttämättömiä hyvälle elämälle. Tsemppiä! :)